Tiina Raevaara on kirjailija, joka on tunnettu jännityskirjoista, joihin on yhdistetty usein spekulatiivista fiktiota. Hän on voittanut Runeberg-palkinnon ja kirjoittaa lukuisiin lehtiin tiedeaiheisia artikkeleita. 80-luvulle sijoittuva spefi on muodissa tällä hetkellä.
Stranger Things ja esimerkiksi
Simon Stålenhag teoksissaan yhdistelevät aikakautta ja spefiä. Raevaaran genrevaikutteet ovat paljon hienovaraisempia ja kirja tuntuu varsin hedelmälliseltä lähtökohdalta sarjalle.
Kaupunki jonka keskellä on metsä kertoo tarinansa käyttäen kahta päähahmoa ja aikajanaa. Nykyhetkessä seurataan Päiviä. Hän alkaa äitinsä jäämistöä siivotessaan miettiä vanhaa kotikaupunkiaan Tuonijokea, ja lapsuutensa parasta kaveria Senjaa. Senja katosi lapsena, eikä kukaan osaa sanoa, mitä hänelle tapahtui. Päivi ei ole aikoihin käynyt Tuonijoella, vaikka asuu vain lyhyen matkan päässä siitä.
Toisessa aikajanassa ollaan 80-luvun loppupuoliskolla. Inkeri on palannut Suomeen ja sattumalta päätynyt Tuonijoen nuorisotoimenjohtajaksi. Työtä hänellä riittää, sillä paikkakunnan nuoriso voi pahoin. Kaupungin keskellä kasvaa metsä, jota kutsutaan Kaikkien lintujen metsäksi. Lapset leikkivät siellä mielikuvitusleikkejä, aikuiset puolestaan luulevat nuorten palvovan siellä saatanaa. Jotain kummaa metsässä kuitenkin selkeästi on.
Raevaara on aina onnistunut ympäristönkuvauksessa. Tuonijoki ei ole poikkeus. Niin kaupunki kuin myös Kaikkien lintujen metsä vaikuttavat elävältä, melkein kuin omilta hahmoiltaan. Myös sivuhahmot ovat mielenkiintoisia, ja luovat paljon tunnelmaa. 80-luku avautuu lukijalle ankeana aikana, jossa väliinputoajat unohtuvat muilta. Aikajanalta toiselle siirrytään sulavasti.
Kaupunki jonka keskellä on metsä on tunnelmallinen jännityskirja, joka koukuttaa lukijansa. Se on onnistunut sarjan aloitus ja saa lukijan odottamaan, mitä muuta kummaa Tuonijoelta vielä löytyy.
- Juha Salmi (Dragan)
Like 2026 - Kaupunki jonka keskellä on metsä
Egmontin sarjakuvajulkaisut Marvelin sarjakuvamaailmasta keskittyvät nykyisin pääasiassa hyvin vanhoihin Marvel-käännöksiin. Se lienee ymmärrettävää, koska ne on kertaalleen jo käännetty ja julkaisuoikeudet lienevät halvempia. Monelle suomalaiselle sarjakuvafanille nämä vanhat julkaisut ovat kuitenkin niitä, joiden parissa on kasvanut. Siten niillä on huomattava nostalgia-arvo. Daredevil on supervoimilla varustettu sokea supersankari. Hahmosta on tehty elokuva ja tv-sarja, jolle on luvassa jatkoa.
Daredevil: Tekijänä Frank Miller osa 2 jatkaa edellisestä. Kokoelma sisältää Daredevil-lehden numerot 168–175. Daredevil joutuu kokoelmassa kohtaamaan Elektran, äärimmäisen naishahmon, joka on samaan aikaan ninja ja palkkatappaja. Koska moista yhdistelmää on vaikea vastustaa, muuttuu Daredevilin elämä monimutkaiseksi. Muita paljon ruutuaikaa saavia hahmoja ovat New Yorkin alamaailmaa johtava Kingpin ja Daredevilin arkkivihollinen Napakymppi.
Vaikka kokoelman sarjakuvista on hyvä tovi aikaa, on niiden tarinankerronta ja ulkoasu kuitenkin yllättävän hyvin pysynyt ajan tasalla. Tarinat ovat toimivia ja
Frank Millerin synkkä tyyli toimii nykyään yhä varsin hyvin. Hän on nokkela ruutujen käyttäjä, eikä pelkää jättää kerrontaa pelkälle kuvitukselle ja muutenkin yllättää lukijansa usein. Millerin kertomana supersankarit ovat haavoittuvaisia ja kamppailuissa kuolema on todellinen uhka.
Miller on yksi harvoista henkilöistä, jonka voi perustellusti sanoa uudistaneen amerikkalaista sarjakuvaa. Hän teki supersankareista synkkiä ja se iski lukijoihin todella hyvin. Batman ja Daredevil olivat hahmot, jotka suurimmin hyötyivät tästä. Näiden menestysten ansioista hän on voittanut mm. kaksitoista Eisner-palkintoa ja kymmenen Eagle-palkintoa, joista osa juuri työstään Daredevilin parissa.
Daredevil: Tekijänä Frank Miller osa 2 on valioluokan supersankarisarjakuva. Se on varmasti odotettu nostalgian nälkäisten uudelleenlukijoiden keskuudessa, mutta samalla se on ajaton klassikko, johon kannattaa tarttua, jos toimintasarjakuvat kiinnostavat.
- Juha Salmi (Dragan)
Egmont 2026 - Daredevil: tekijänä Frank Miller osa 2
Vaikka kauhukirjallisuus tuntuu olevan parhaillaan poissa muodista, kauhuelementtejä käytetään paljon myös kauhua sivuavissa genreissä. Yksi tällainen kirja on
Caroline Mitchellin Keskiyön vierailijat, joka sijoittaa jännityskirjaan ripauksen yliluonnollista.
Keskiyön vierailijat on jatkoa Mitchellin aikaisemmalle
Keskiyön pelille. Näitä yhdistää lähinnä tapahtumapaikka ja päähenkilö. Lukija voi hyvillä mielin tarttua myös sarjan toiseen osaan ensimmäisenä. Tarina käynnistyy, kun Slaytonin pikkukaupungissa äiti ja poika löydetään murhattuina kodistaan. Murhat ovat raakoja ja synnyttävät kaupunkiin huhun oudoista mustasilmäisistä lapsista, jotka ovat tehneet murhat.
Sarah Noble pyrkii ratkomaan näitä murhia, mutta sen tehdäkseen hänen on selvitettävä myös paljon aiempi rikos. Kirja on tunnelmallinen ja osaa rakentaa jännittävän ympäristön pienillä yksityiskohdilla. Kuten aikaisemmassa Keskiyön pelissä, juoni kulkee nopeasti ja jatkuvasti tapahtuu asioita.
Kokonaisuutena teos on jännittävä dekkari. Se sopii parhaiten lukijoille, jotka pitävät jännityskirjoista, joissa rikostutkintaan yhdistyy ripaus yliluonnollista ja tiivistunnelmainen pikkukaupunkimiljöö. Mitchell on entinen poliisietsivä ja se tuo rikostutkimuksesta kirjoittamiseen uskottavuutta. Kirjan lopetus on myös toimiva. Sarjaan on olemassa vielä kolmaskin osa, jonka suomenkielisestä käännöksestä ei ole vielä tietoa.
- Juha Salmi (Dragan)
Docendo 2025 - Keskiyön vierailijat
