Juri Nummelin: Jumalten tuho

Pikku-Idis 2012, Risingin tietokannassa

Maailman, Taivaan ja Helvetin kohtalot ovat vaakalaudalla, kun Jeesuksen kaksoisveli pääsee pakenemaan kadotuksesta. Konflikti käydään missäs muualla kuin Forssassa, tosin 1920-luvun lopulla, jolloin kansalaissodan haavat olivat vielä ihmisten mielissä. Pulp-kirjallisuuden asiantuntija Juri Nummelinin apokalyptinen fantasiajännäri Jumalten tuho ei kuvia kumartele.

Lopunajan tapahtumissa ovat mukana kristillisen mytologian kaikki hahmot Jumalan ja Neitsyt Marian kautta Luciferiin sekä sekalainen joukko niin langenneita kuin taivaallisia enkeleitä. Kirja pohjautuu alun alkaen Nummelinin 1988 Tähtivaeltajassa ilmestyneeseen novelliin, johon hän on vuosien saatossa ensin kirjoittanut jatkoa ja sitten laajentanut romaaniksi.

Lyhyen kansalaissodan kauhuja kuvaavan prologin jälkeen tarina lähtee käyntiin, kun krapulainen poliisi Tanner komennetaan tutkimaan veristä murhaa. Samalla kun Tanner ja muut forssalaispoliisit kiirehtivät veriseltä murhapaikalta toiselle, niin Helvetissä Lucifer yrittää selvittää, mitä on tapahtunut ja kuka oikein on arvoituksellinen Jeesuksen kaksoisveli. Samalla Lucifer tuskailee oman jumalsuhteensa kanssa, sillä Jumala on oudon välinpitämätön ihmisten maailmassa tapahtuvasta verilöylystä ja sen mahdollisista maailmoja järisyttävistä seuraamuksista. Kaiken tämän apokalyptisen ja yliluonnollisen toiminnan taustalla kummittelevat kuitenkin Suomen kansalaissodan kauhut ja sen inhimillinen pahuus.

Nummelinin pulp-tuntemus näkyy Jumalten tuhossa. Kirja etenee lyhyinä nopeatempoisina kappaleina lähinnä dialogina ja toimintana. Kuvauksiin ja maailmojen rakenteluun ei haaskata juurikaan sanoja, vaikka tarina käy niin Helvetin syvyyksissä kuin Taivaassakin, Forssasta nyt puhumattakaan. Ruumiita tulee tasaiseen tahtiin, eikä lukijaa säästellä veritekojen seuraksilta.

Nummelinin kirjaa ei välttämättä voi suositella uskontonsa vakavasti ottaville, herkkähermoisille tai kaunosieluille. Runollisuus ja vertauskuvallisuus ovat aika kaukana, kun elävät kuolleet ja langenneet enkelit lahtaavat toisiaan helteisenä kevätpäivänä forssalaisella keskitysleirillä. Niille taas jotka nauttivat väkivaltaisista, nopeatempoisista ja ironisesti lukijalle virnistelevistä jännäreistä, kirja sopii kuin se kuuluisa nyrkki silmään. Vauhdikkaan ja nopeatempoisen kirjan kruunaa varsin tyylikäs kansi. Nummelinin Julkaisemattomia-blogista löytyy kirjasta poisjätettyjä kohtauksia ja alkuperäinen novelli. Jos maailmassa olisi oikeutta, niin tästä tehtäisiin elokuva.