Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut

Luo tunnus

(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Tällä kertaa Risingshadowin kuulusteltavaksi päätyi Anu Holopainen, jonka viimeisin kirja Welman tytöt (Karisto) ilmestyi viime lokakuussa (2003). Anu tunnetaan lähinnä nuorisofantasiakirjailijana, mutta viime aikoina on hänen kirjoihinsa alkanut hiipiä mukaan varttuneempia sävyjä. Mutta mitä on kirjailijattarella mielessä tällä hetkellä? Lue alta lähemmin.

Nimi, ikä ja muut perustiedot ?

Anu Holopainen, s.1968, asuinpaikka Helsinki

Keiden kirjailijoiden koet vaikuttaneen omaan kirjoittamiseesi ja millä tavalla? Entä miten muut lähteet (elokuvat, musiikki, jne)?

Eiköhän sitä vähintään alitajuisesti ota aika monestakin asiasta vaikutteita. Mutta todella inspiroivaa tekstiä on esimerkiksi Mika Waltarilla, Fay Weldonilla ja Ursula LeGuinilla. Elokuvista voi silloin tällöin napata jotain visuaalista juttua, musiikki taas on ihan ehdotonta kirjoittaessa! Tunnelmista riippuen Enyaa, Alanis Morissettea tai vaikkapa jotain klassista.

Miksi juuri fantasiaa? Muistan lukeneeni sinun pitävän scifistä. Onko odotettavissa kirjaa tältä saralta?

Haaveena olisi joskus kokeilla kirjoittaa scifiä (siis pitemmälle kuin ne muutamat 3-sivuiset aloitukset) ja joitain ideoitakin on, mutta saa nyt nähdä. Fantasia tuntuu itselle jotenkin luontevimmalta, ja siinä on hauskaa että voi keksiä ihan mitä tahansa, eikä kukaan voi tulla osoittelemaan että "Hei, ei noin voi oikeasti tapahtua!"

Monet kirjasi perustuvat menneisyyteen tai legendaan (kuten Atlantikseen tai keltteihin). Teetkö paljon pohjatyötä tutustumalla näihin ennen kuin kirjoitat? Luotko maailman mielummin itse vai onko jo olemassa olevaan mukavampi kirjoittaa?

Kristallien valtakunta sijoittuu tosiaan Atlantikseen, eikä mitenkään sattumalta. Koko kirja sai alkunsa hurahdettuani Atlantiksen myyttiin ja luin siitä kaiken mitä käsiini sain (joka ei kyllä ollut kovin paljoa, siihen maailmanaikaan). Ns. kelttiläisistä heimoista, heidän mytologioistaan ja historiastaan taas olen ollut kiinnostunut todella pitkään - jopa ennen kuin se oli muotia! *nauraa* - joten olen ihan jo omasta kiinnostuksestakin lukenut aiheesta jonkun verran. Joskus luen pohjatyöksi omia kirjojani, jotta en hatarapäisyyttäni kirjoittele asioita ihan päin mäntyä jatko-osassa.

Kuinka pitkälle ja kuinka tarkasti mietit kirjan tapahtumia etukäteen ennen kuin aloitat kirjoittamaan?

Lähden kirjoitamaan aika ex tempore. On mielessä toki yleensä ainakin alku ja loppu, ja jonkinlainen aavistus mitä niiden välillä tapahtuu. Päähenkilöt on myös alusta asti mukana, mutta matkan varrella tapahtuu usein aika paljonkin "joustoa" alkuperäisiin ideoihin.

Oletko tyytyväinen kirjojesi kansikuvituksiin? Missä on mielestäsi onnistunein kansi?

Jotkut on oikein hienoja, jotkut vähemmän hienoja (hän vastasi diplomaattisesti). Omasta mielestäni onnistunein on Boreaksen lasten kansikuva, se sopii tarinaan täydellisesti.

Mihin kirjaasi olet jälkikäteen ajatellen tyytyväisin? Valmistuvatko kirjasi koskaan kunnolla vai tuntuuko aina, että jotakin pitäisi hioa ja viimeistellä?

Hehee, olen sellainen lahopää, että kun kirjoitus sujuu oikein vauhdikkaasti niin en tavallaan "huomaa" mitä kirjoitan, ja sitten tapahtuu niitä väistämättömiä aivopieruja jotka jää tekstiin kummittelemaan. Eli mun täytyy käydä kässäri läpi monta kertaa ennen kun kaikki on kohdallaan. Ja silti jää aina jotain ärsyttävää mokaa tai tyylikömmähdystä valmiiseenkin kirjaan, etenkin jos toimittaja jo puhkuu niskaan! *nauraa*
Toisaalta, täytyy sanoa että joskus kun selailee omaa kirjaa niin yllätys voi olla myönteinenkin, sitä ajattelee: "Olipas tuo hyvin sanottu/ kauniisti kuvattu kohtaus/ tms, olenko mä tosiaan itse kirjoittanut sen?"
Omista kirjoistani pidän ehkä eniten Sinisilmästä.

Miten koet kehittyneesi kirjailijana?

Hmm. Tietysti toivon kehittyneeni, mutta itsehän sitä on vaikea sanoa. Tähän täytynee kysyä vastausta lukijoilta.

Kirjoissasi on naissankareita ja varsinkin uusinta voisi kuvailla jopa feministiseksi. Onko tämä tietoista? Onko naissankaruus (vrt. Buffy, Sydney Alias-sarjassa; Marklundin Annika Bengtsson, naisetsivä) jotenkin muotia?

Yhtä lailla voisi kysyä että kun on Corben Dallas, Indana Jones, Jack Ryan, luodinkestävä munkki, Blade jne. niin onko MIESsankarit jotenkin muodissa? Mutta kyllä se on tietoista, kirjoitan nimenomaan tytöille. Tietty pojatkin saa lukea jos vaan kantti kestää. *nauraa*

Uskotko että pojatkin uskaltavat tarttua Welman tytöt -nimiseen kirjaan? Miten perustelisit heillekin, että se kannattaa lukea?

Miehet aina valittaa etteivät ymmärrä naisia. Naisten kirjoittamista, naisista kertovista kirjoista löytäisi yllättävän paljon valaistusta, jos vaan löytää itsestään miestä päästä sen ehdollistetun PLÄÄH! AKKOJEN JUTTUJA-vaiheen yli. *nauraa*

Kuinka kauan aikaa kirjan kirjoittamiseen kului? Montako kertaa käsikirjoitus tuli kirjoitettua uudestaan?

Noin vuoden verran kesti, käsikirjoituksen aloittamisesta valmiiksi kirjaksi. Kässäriä viilailtiin varmaan 3-4 eri kertaa.

Miten kustannusyhtiö osallistuu prosessiin, kun kyseessä ei ole esikoisteos?

Kirjoitan ensin "raakaversion" jonka lähetän toimittajalle. Jos se hyväksytään julkaistavaksi, niin toimittaja tekee yleensä jotain korjaus- ja muutosehdotuksia, jotka sitten teen (tai en tee *nauraa*) kässäriin. Sitten otan uuden printin jonka toimittaja käy läpi, ja jos on vielä jotain paranteluehdotuksia niin teen ne lopulliseen, tiedostona lähetettävään versioon.

Aiemmat teoksesi tuntuivat hieman nuoremmille suunnatuilta. Ajattelitko tietoisesti kehittyneesi kirjailijana niin, että uskalsit tarttua vaikeampiin aiheisiin?

Mä kirjoittelen vähän fiilispohjalta, joten en sitä mitenkään tietoisesti tehnyt. Tajusin sen itsekin vasta kun panin merkille, että kirjoittaminen sujui huomattavasti verkkaisemmin kuin ennen.

Kirjoitat Welman tytöille jatkoa. Voisitko kertoa siitä jotain?

Siitä tulee (näillä näkymin) 2-osainen tarina, ja osat kertovat kahdesta hyvin erilaisesta henkilöstä.

Arvostetaanko spekulatiivista fiktiota ja sen kirjoittajia Suomessa tarpeeksi? Miten ns. oikeat kirjailijat suhtautuvat asiaan? Otetaanko spefi-kirjailijat vakavissaan?

Sinisalon Finlandia-voitto oli osoitus, että se otetaan ihan riittävän vakavasti. Se on nykyään hyvinkin suosittu kirjallisuudenlaji, joten se lienee myös kustantamoille mieleen, jos otetaan ihan tämmöinen materialistinen näkökulma.
Nuorten kirjallisuus sen sijaan on yhä vaan hieman aliarvostettua, edelleenkin jos joku aiemmin nuortenkirjoja kirjoittanut julkaisee aikuisten romaanin, niin joko suoraan tai kiertäen sanotaan että "Se-ja-se on nyt kirjoittanut OIKEAN kirjan".
Joillakin nuorillakin tuntuu olevan vähän sellainen asenne että nuortenkirjat on "hömppää" ;) Täytyisi kuitenkin muistaa että harva innostuu lukemisesta, jos yrittää 10-vuotiaana aloittaa Sodalla ja Rauhalla. Jos nuorille ei kirjoitettaisi omia kirjoja, niin lukevia aikuisiakin olisi varmasti paljon vähemmän.

Millaisena näet suomalaisen fantasian tason nyt ja tulevaisuudessa?

Vaikea sanoa kun en lue sitä! *nauraa* Mutta arvelisin että se (kuten yleensä muukin kotimainen kirjallisuus) on ihan tasaisen hyvää tasoa.

Miten suhtaudut internetiin työ- ja vapaa-aikana? Kiinnostaako omista kirjoista käytävä (internet) keskustelu? Lempi sivustoja?

Käytän nettiä paljon, sekä töissä että kotona. Mulla on "vakkari" keskustelufoorumit joilla käyn päivittäin ja sen lisäksi juttelen ircissä, omalla sekä parilla thieffari-kanavalla. Sähköposti on ihana keksintö, koska se alentaa lukijoiden kynnystä lähestyä kirjailijaa, saan sitä kautta mukavasti lukijapalautetta. Ja kyllä mä tunnustan välillä googlaavani vaikkapa uusimman kirjani nimellä, nähdäkseni löytyykö siitä mitään arvosteluja tms. *nauraa*

Kiitos kovasti Anulle haastattelusta. Anun kirjailijaesittely ja bibliografia löytyy
täältä.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Paikalla 0 jäsentä ja 27 vierailijaa:

Uusin jäsen: Dixon fani
Jäseniä yhteensä: 6297