Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut

Luo tunnus

(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Siri Pettersen: Odininlapsi

Jalava 2015 - Risingin tietokannassa

Julkisuuteen ja kustantajansa kärkimainontaan Suomessakin singahtanut Odininlapsi aloittaa fantasiatrilogian, jonka pari ensimmäistä osaa on jo julkaistu kirjailijan kotimaassa Norjassa. Kolmas osa on luvattu kuluvan vuoden syksyksi norjalaisille, ja käännökset suomeksi vuoden 2016 aikana. Ja ensimmäisen osan perusteella niitä kannattaakin odottaa.

Pettersen ei ole ensimmäinen pohjoisen mytologian hyödyntäjä. Suomeksi tutuin esimerkki lienee Ilkka Auer, jonka vuosina 2004–2008 julkastussa fantasiasarjassa seikkailtiin lumisessa pohjolassa. Odininlapsen maailma on kuitenkin erilaisuudessaan kiinnostava: sen asukkailla, yminväellä, on rikas kulttuuri, kosolti tietoa lääkekasveissa, kyky syleillä maan alkuvoimia – ja häntä. Kirjan pääsankaritar Hirka eroaa joukosta ennen kaikkea siksi, että häneltä ainoana koko pitäjässä puuttuu häntä.

Yminmaata johtaa enimmäkseen itsevaltaisesti korppijumala Näkijän puolesta puhuva Neuvosto, jonka kaksitoista sukua hallitsevat niin asevoimia pelottavine salamurhaajineen, uskonnollista elämää kuin korruptoitunutta eliittiäkin. Vuosittain järjestetään Riitti, jonka tarkoituksena on suojella Yminmaan nuorisoa ikivanhalta ja myyttiseltä uhalta, sokeilta. Sinne Hirkankin olisi matka. Hirkan hännättömyys ja kyvyttömyys yhteyteen maan taikavoimien kanssa ajavat hänet kuitenkin pakosalle, mistä käynnistyy sattumien, tapahtumien ja erinäistenkin käänteiden pitkä sarja.

Odininlapsen vahvuutena on sen yllättävyys, joka ei aivan sorru päämäärätiedottomuuden puolelle. Juuri kun lukija tottuu yhteen suuntaan, hahmot vaihtavat maisemaa, oppivat jotain uutta, paljastavat salaisuuden tai tulevat paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Yllätyksiä on luvassa, ja vaikka niitä saattaa aavistella, osa käänteistä aidosti myös yllättää. Tämä pitää kädet kiinni paksussa kirjassa tiukasti viimeisille sivuille saakka. Toisin kuin massiivisissa fantasiasaagoissa yleensä, päähenkilöä ei niinkään kiinnosta maailman kuin oman nahan pelastaminen – ainakaan aluksi.

Teinityttö Hirka kehittyy ja kasvaa tarinan aikana, vaikka kiukuttelevasta poikatytöstä hiukan rakennetaankin stereotyyppistä anarkistinuorta. Hirkan ohella tutustutaan tämän lapsuudenystävään ja kirkuvan selvästi tulevaan poikaystävään Rimeen, jonka lähtökohta ei voisi olla maata kiertävän yrttimestari-isän kasvattamaa Hirkaa erilaisempi: Rime kuuluu Neuvoston ylimpään ylhäisöön. Muut henkilöhahmot, aikuislukijan onneksi lähinnä keski-ikäiset sellaiset, jaksavat kiinnostaa ja viihdyttää siinä missä pääkaksikkokin.

Pettersen hyödyntää tarinassaan niin kivikehien ja eläinjumalien kaltaisia mytologisia elementtejä kuin fantasiakerronnan perinteisiäkin keinoja. Yminmaa on väkivaltainen ja ennakoimaton paikka, jossa selviytyäkseen henkilöhahmojen on opittava kyseenalaistamaan omat ennakkoluulonsa ja vanhat perinnäistavat. Pettersenin kieli lentää elävästi, ja Eeva-Liisa Nyqvistin suomennos on hykerryttävän kiehtovaa erityisesti nimistön kohdalla. Ensimmäinen osa muodostaa sinällään jo toimivan kokonaisuuden, mutta sen luettuaan ei voi kuin jäädä odottamaan, mitä sarja tuo jatkossa tullessaan.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Saapunut: 30.01.2016 13:38 kirjoittaja Dyn #43065
Dyn hahmo
Odininlapsen kakkososa Mätä julkaistaan suomeksi toukokuussa. Itse ainakin odotan kirjaa paljon, sillä vaikka Odininlapsi tuntui itsessään yllättävänkin ehyeltä tarinakokonaisuudelta ollakseen sarjan aloitusosa, tietysti kysymyksiä jäi auki erityisesti liittyen päähenkilöiden kohtaloon. Onko täällä muita sarjan jatkon odottajia?
Saapunut: 15.02.2016 19:58 kirjoittaja Sini #43525
Sini hahmo
Minä! Pidin kirjasta oikein paljon ja se tuntui todella tuoreelta fantasialta, joka on minulle varsin harvinaista. Sekä Siri oli tietysti erittäin loistava henkilö :) Toivottavasti saadaan hänet toistekin Suomeen käymään.
Saapunut: 11.05.2016 17:54 kirjoittaja Emelie #45588
Emelie hahmo
En ole vieläkään lukenut Odininlasta (on kyllä nyt jo noussut TBR listallani pikkuhiljaa ylemmäs), mutta kävin ostamassa itselleni sarjan toisen osan Akateemisesta. Niitä oli siellä hurjat määrät, toivottavasti kirja menee hyvin kaupaksi. :)
Saapunut: 11.05.2016 19:13 kirjoittaja Dyn #45591
Dyn hahmo
Iivari tuo mulle kakkososan ensi viikolla Britteihin, sitten pääsen käsiksi. Odotan kyllä innolla, ensimmäinen osa oli niin lupaava - toivottavasti vastaa korkeita odotuksia siis.
Saapunut: 11.05.2016 22:57 kirjoittaja HourglassEyes #45597
HourglassEyes hahmo
Minulle ainakin kakkososa kuittasi odotukset mainiosti. Nyt on sitten edessä viimeisen osan piiiitkä odotus. :eek:
Saapunut: 30.05.2016 16:42 kirjoittaja Dyn #46013
Dyn hahmo
Aloin lukea kakkososaa. Muutama kommentti ihan alusta, spoilereihin varmuuden vuoksi:

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Saapunut: 19.06.2016 12:14 kirjoittaja KiLLPaTRiCK #46453
KiLLPaTRiCK hahmo
Mätä luettu.
Olipa pettymys. Ensin ajattelin, ehkä tämä on hyvä idea, mutta sitten mentiin kyllä metsään ja kovaa.
En käytännössä pitänyt yhdestäkään ratkaisusta. Kovasti oli yritetty yhdistellä erilaisia teemoja ja oli mukana muutama nokkelakin oivallus. Mutta taika oli poissa. Kyllä se kolmaskin tulee luettua, mutta odotukset ovat kyllä romahtaneet.
Ei kyllä ohita muita jonossa jo olevia kirjoja, kuten tämä kirja teki.
Saapunut: 01.08.2016 19:06 kirjoittaja Emelie #47361
Emelie hahmo
Sain luettua lopulta Odininlapsen, ja yllätyksekseni ahmin sen melkein yhdellä istumisella.

Tarina nappasi heti mukaan ja piti otteessaan ihan loppuun asti. Kokonaisuus oli ehyt ja hyvin rakennettu, jota oli täydennetty hyvillä hahmoilla. Hirkasta ei oikein voinut olla pitämättä, sanavalmis, rohkea ja toimelias. Hirka ei juurikaan jäänyt missään vaiheessa surkuttelemaan tilannettaan vaan painoin eteenpäin miten parhaiten taisi. Hahmo myös kehittyi melkoisesti tarinan edetessä; yksityiskohta, joka miellyttää minua.

Jossain vaiheessa kirjaa minulle tuli aika pahat Tulen ja jään laulu fiilikset, mutta ne pyyhkiytyivät lopulta onneksi pois. Samoin paikoitellen oli hiukan Hobbin Näkijän taru elementtejä ilmassa, mutta se ei haitannut yhtään niin paljoa. Lopulta Odininlapsi kuitenkin osoittautui olevansa oma kokonaisuutensa, onneksi.

Minusta häntä-idea on hauska, mutta minulle jäi aikalailla auki se, että oliko sillä mitään funktiota muuta kuin olla olemassa (ja toimia ehkä jonkinlaisena tasapainottavana tekijänä)? Minulle jäi se kuva, että hännät vaan viipottivat mukana ilman sen suurempaa merkitystä (muuta kuin osoittaa, että hännällinen ei ole odininlapsi). Niihin toisin viitattiin aika usein. Häntiin liittyen... Kansi on aika huisi, brutaalin kiehtova.
Saapunut: 14.09.2016 01:20 kirjoittaja Dyn #48191
Dyn hahmo

Siri Pettersen: Mätä

Jalava 2016 - Risingin tietokannassa

Norjalaisen Siri Pettersenin kiitetty ja paljon luettu Odininlapsi sai keväällä odotetun jatko-osan. Mätä jatkaa hännättömän Hirka-tytön tarinaa uudessa maailmassa kaukana Yminmaasta.

Ja pienoinen shokki se uusi maailma voi lukijalle ollakin. Hirka nimittäin päätyy nykyajan Yorkiin, joka ainakin alkuun muistuttaa hyvin paljon meidän maailmaamme. Omaperäisen ja ihmeellisen Yminmaan jälkeen Englanti tuntuu perinteiseltä ja jopa tylsältä miljööltä. Kun alkupettymyksestä selviää ja tarina pääsee vauhtiin, kerronta imee kuitenkin mukaansa. Yminmaassakin päästään vierailemaan Rimen, Hirkan taakseen jättämän poikakaverimahdollisuuden, kautta.

Lue lisää...
Saapunut: 29.12.2016 22:03 kirjoittaja Emelie #49743
Emelie hahmo
Nyt on minullakin Mätä luettu, vihdoinkin. Pidin todella paljon, melkein yhtä paljon kuin ensimmäisestäkin osasta. Olin varmaan laittanut odotukset matalalle, koska tiesin, että tässä toisessa osassa seikkaillaan aika paljon meidän maailmassa, mutta ihan turhaan. Minä ainakin tempauduin tarinaan mukaan heti, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät. Kaikki ei ollut ihan intuitiivisesti selvää. Voinee olla, että pohdin juonen olevan kompleksisempi kuin mitä se sitten lopulta olikaan. Hirka oli edelleen mahtava hahmo, toimelias sekä aikaansaava, ja hänen hahmonsa taas kehittyi ilahduttavan paljon tässäkin tarinassa. Hiukan alussa ärsytti Hirkan jatkuva valitusvirsi siitä, miten kurjaa hänellä on, mutta siitä päästiin onneksi jossain vaiheessa yli. Ei hän koskaan ollut tyytyväinen, mutta ainakin Hirka selvästi yritti tehdä asialle jotain. Muissakin tarinan hahmoissa oli selvästi erilaisia tasoja, eivätkä ne tuntuneet pahvisilta vaan hyvinkin eläviltä.

Olin kyllä helpottunut siitä, että Hirkan saapumista ihmisten luo ei näytetty vaan kirjan juoni alkaa muutama kuukausi Hirkan saapumisen jälkeen. Tällä tavoin päästiin kiinni heti siihen oleelliseen osaan juonta eikä jääty jahkaamaan sitä, miten Hirka löytää paikkansa. On myönnettävä, että alkuun piti oikein yrittää muistella, että mitä siinä ekassa osassa tapahtui. Muistin Odininlapsen tarinan pääpiirteittäin, mutten niitä oleellisia yksityiskohtia. Onneksi tarinan alussa käytiin ekan osan juttuja läpi tarpeeksi paljon, niin kokonaiskuva selkiytyi.

Nyt pitänee lukea Mahti melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä.
Saapunut: 31.12.2016 09:22 kirjoittaja Dyn #49780
Dyn hahmo
Emelie kirjoitti:
Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät.

Olen aika varma, että osa siirtymistä ei olisi käytännössä mahdollisia, varsinkin ne autolla tehdyt varsin nopeat ajamiset läpi Euroopan. Ok, takerrun ehkä yksityiskohtiin, mutta häiritsi myös se, että Hirkallahan ei ole passia tai henkilöllisyystodistusta, ja UK:n puolelle mentäessä sellainen vaaditaan sillä vaikka EU-jäsen onkin, Schengen-maa se ei ole.

Pidän Yminmaasta enemmän, ei voi mitään.
Saapunut: 01.01.2017 21:52 kirjoittaja Emelie #49848
Emelie hahmo
Emelie kirjoitti:
Nyt pitänee lukea Mahti melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä.

Luin Mahdin sitten tosiaan samantien toisen osan jälkeen, ehkä jopa liiankin nopeasti. Tuli hiukan ähky tarinaan, sillä tämä lopetusosa toisti aikaisempien osien juonirakenteita ehkä liikaa, se ei ollut ihan niin omintakeinen yksityiskohdissa.

Hahmokehitys oli taas ihailtavaa, mutta tämäkin meni paikoitelen yli. Pidän Hirkasta, ja hänen hahmonsa kehittyi valtavasti tarinan edetessä, mutta tosiaan ehkä jopa liikaa. Pidän hahmoon tuodusta harmaammasta sävystä ja siitä, että moraaliongelmia ei sitten kuitenkaan tuputettu lukijalle liiaksi, mutta Hirka oli jossain määrin liian "pätevä". Toki hän joutui tekemään vaikeita ratkaisuja ja kamppaili näiden kanssa, mutta silti liika on liikaa.

Uudet sivuhahmot sokeiden puolelta olivat kiinnostavia, hyvin erilaisia ja persoonallisia. Pettersen osaa tehdä sellaisia hahmoja, että ne eroavat toisistaan olematta kuitenkaan päälleliimatun keksityn oloisia.

Loppu jäi miellyttävän avoimeksi. Langanpäitä toki solmittiin, mutta asioita jäi ilmaan.

Kaikkinestaan Korpinkehät-trilogia oli huikaiseva lukukokemus, hyvää, kiinnostavaa ja minulle erilaista fantasiaa hetkeen.

Paikalla 4 jäsentä ja 58 vierailijaa:
Echramath, sinidean, Darkki, Dyn
Uusin jäsen: Sonja__Sofa
Jäseniä yhteensä: 6295