Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut

Luo tunnus

(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Tammi 2015 - Risingin tietokannassa

Maailmanloppu ja ihmemaa on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1985. Siksi sitä lukiessa olikin jännittävää huomata, miten paljon tunnelma ja teoksen teemat toivat mieleen saman kirjailijan 15 vuotta myöhemmin ilmestyneen teoksen 1Q84. Päähenkilöt muistuttavat kovasti toisiaan: molemmat ovat tunnemaailmaltaan varsin erikoisia, ajattelultaan nyrjähtäneitä ja tietynlaiseen täsmällisyyteen pyrkiviä, etäisiä ja ehkä myös vaikeasti lähestyttäviä.

Toisaalta juuri kertojan kautta myös Murakamin kuvaamaan maailman kummallisuus korostuu. Kertoja on kotonaan romaanin maailmassa silloinkin, kun kaikki äänet katoavat tai tehtäväksi annetaan unien lukeminen yksisarvisten kalloista. Lukija sen sijaan hämmentyy ja hetkittäin turhautuukin, kun Murakamin logiikka tuntuu eksyvän niin kauaksi arjen logiikasta.

Maailmanloppu ja ihmemaa on haastava kirja. Toisaalta se on synkkiäkin sävyjä sisältävä aikuisten satu hiljaisine kaupunkeineen, maailmanloppuineen ja yksisarvisineen – ja saduissa ei tarvitse pysähtyä tivaamaan syitä, vaan maailman voi hyväksyä sellaisenaan silloinkin, kun missään ei tunnu olevan järkeä. Toisaalta romaani on myös monimutkainen ajatusleikki: jos lukija ottaa haasteen vastaan ja pyrkii pääsemään sisään Maailmanlopun ja ihmemaan sisäiseen logiikkaan, se valvottaa myöhään iltaisin ja saa aikaan päänsärkyä ja ärtynyttä jupinaa. Ja kaiken jälkeenkin tuntuu siltä, että paljon jäi ymmärtämättä.

Maailmanloppu ja ihmemaa vaatii keskittymistä. Sitä ei ole helppo lukea paloissa tai jättää viikkokausiksi lojumaan yöpöydälle. Parhaiten romaani toimii silloin, kun sen kaksi eri maailmaa (nimessä mainitut maailmanloppu ja ihmemaa) pääsevät limittymään toisiinsa ja kertomus saa avautua hiljalleen lukemisen myötä. Taukojen aikana ote maailmasta ja päähenkilöstä saattaa kirvota, eikä vauhtiin ole helppo päästä uudelleen.

Maailmanloppu ja ihmemaa on kunnianhimoisempi ja haastavampi kuin monet Murakamin teoksista. Toisaalta se myös palkitsee lukijansa herkullisilla oivalluksilla, hitaasti täyteen loistoon puhkeavalla tarinallaan ja kutkuttavilla ajatusleikeillä. Se on erinomainen lukukokemus – mutta siihen ei välttämättä kannata tarttua silloin, jos lukemiselle ei ole aikaa kymmentä minuuttia pidempään kerrallaan.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Saapunut: 06.10.2013 18:09 kirjoittaja max #1742
max hahmo
Haruki Murakami on yksi tunnetuimmista japanilaisista kirjalijoista (ellei tunnetuin). Hän on kirjoittanut varsin monenlaisia kirjoja, mutta yhdistävänä lankana voisi pitää maagista realismia.


Murakamin suomennostilanne oli pitkään suoraan sanottuna surkea, mutta Norwegian Wood-elokuvan myötä hanat aukesivat ja myös uusin kirja 1Q84 suomennettiin. Maailmalla Murakami tunnetaan parhaiten kirjoista Wind-up Bird Chronicle, Norwegian Wood ja Kafka rannalla . Näistä ensinmainittua ei ole lainkaan suomennettu (mikä on sääli) ja viimeksi mainittu taitaa olla Suomessa tunnetuin.

Murakamin viimeisin kirja 1Q84 oli mielestäni yksi hänen parhaistaan, ja odotan innolla ensi vuonna englanniksi ilmestyvää uutuutta Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage.

Tässä ketjussa voi keskustella Haruki Murakamista, hänen kirjoistaan ja asiaan liityvistä uutisista.
Saapunut: 06.10.2013 19:22 kirjoittaja Noora #1754
Noora hahmo
Murakamin krjoista on tullut luettua Norwegian wood, Kafka rannalla ja 1Q84 suomennoksen ensimmäinen osa. Paras lukemistani tähän mennessä on 1Q94 ensimmäinen puolikas joka oli hyvin mukaansatempaava ja koukuttava kirja onneksi toisen puolikkaan pitäisi ilmestyä lähiaikoina niin pääsee lukemaan tarinan loppuun. Sen sijaan Kafka oli vähän liian outo kirja makuuni. Ja Norwegianin haikea ja surullinen tarinaa kohtaan oli aivan liian suuret odotukset kaikkien kehujen perusteella joten sekään ei ollut niin hyvä,kuin luulin sen olevan. Pitäisi varmaan kokeilla Suurta lammas seikkailua ja Sputnik rakastettuani jossainvaiheessa. Murakamin kirjoissa oli sekin vielä aika ihmeellistä,että henkilöiden musiikkimaku oli kovin länsimaalainen jota en kyllä odottanut.
Saapunut: 06.10.2013 20:03 kirjoittaja max #1762
max hahmo
Itse asiassa Murakamia pidettiin aikanaan Japanissa vallankumouksellisena kirjailijana juuri siksi kun hänen kirjoissaan viitattiin länsimaiseen popmusiikkiin ja elokuviin. Aiempi japanilainen kirjallisuus oli ilmeisesti aika "vanhoillista" ja kansallismielistä. Nykypäivän Japanista en tiedä. Olisi kyllä aika jännä lukea japanilaista fantasiakirjallisuutta vai onkohan sellaista edes, sci-fiä ainakin luulisi löytyvän...

Pidän niistä Murakamin viittailuista kyllä aika paljon, tulee kotoisa olo kun aina ne samat jazzjutut ja viskit pyörii kirjasta toiseen mukana riippumatta henkilöiden erilaisuudesta.. :cheesy:
Saapunut: 06.10.2013 21:17 kirjoittaja Pisania #1795
Pisania hahmo
Olen lukenut kaikki suomennetut murakamit sekä joitain vielä kääntämättömiä englanniksi. Suosikkini on ehdottomasti Kafka rannalla, se on varmastikin yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja. En pysty edes kuvailemaan, kuinka suuren vaikutuksen se teki. Se että tykkään siitä niin paljon saattaa tosin osaksi johtua siitä, että en etukäteen uskonut että tykkäisin siitä tai edes että lukisin muutamaa sivua enempää. Jäin kuitenkin koukkuun jo ekalta sivulta lähtien. On aikamoinen pettymys, ettei Kafkan jälkeen lukemani murakamit ole tehneet läheskään yhtä suurta vaikutusta. Odotukset kai ovat liian korkealla. 1Q84 oli kyllä oikein hyvä ja kolmatta osaa toivoisin jo tulevaksi.

Yhtä asiaa ihmettelen, eli miksi kaikki Murakamin teokset on suomennettu englanninnoksen pohjalta? Eikö tässä maassa ole japanintaitoisia kääntäjiä (Kai Nieminen esmes, legenda jo eläessään, vai kääntääkö hän vain perinteisempää kirjallisuutta?)? Murakamille povataan taas kerran Nobelia, joten eikö hänen teoksensa olisi ansainneet sen? Enivei, toivon että lähitulevaisuudessa suomennettaisiin The wind-up bird chronicle, koska se on niin paksu että mieluummin lukisin sen suomeksi.
Saapunut: 06.10.2013 21:25 kirjoittaja Tapsa #1799
Tapsa hahmo
Pisania kirjoitti:
Yhtä asiaa ihmettelen, eli miksi kaikki Murakamin teokset on suomennettu englanninnoksen pohjalta? Eikö tässä maassa ole japanintaitoisia kääntäjiä?
Hyvä kysymys, kävi minullakin mielessä.

En ole lukenut kuin Suuren lammasseikkailun. Kirja tarrasi minuun suurella voimalla. Siinä oli hyvää huumoria, mukaansatempaava outo juoni, juuri sitä tyyliä joka tulee jazzista ja kissoista ja tupakan ketjussa poltosta, ja sitten takavasemmalta valtavaa metafyysistä surua. Tuossa kirjassa oli jotain maagista, se kankesi minut sänkyyn erittäin liikuttuneessa mielentilassa vaikka oikeastaan en edes tajunnut mitä oikein tapahtui. Kirjan loputtua ei tehnyt hetkeen mieli lukea muuta.

Täytyy tutustua muuhunkin Murakamiin, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin. Norwegian Wood kiinnostaa jonkin verran (näin elokuvan), ehkä Kafka rannalla olisi myös hyvä.
Saapunut: 06.10.2013 21:49 kirjoittaja max #1808
max hahmo
Jos Suuri lammasseikkailu uppoaa sekavuudestaan huolimatta heti ensikosketuksena, niin voi kyllä huoletta lukea minkä vaan Murakamin (murakamilaista melankoliaakin löytyy suomennetuista jokaisessa) ja pitää varmasti. :smile: Jos luet englanniksi niin Dance Dance Dance on jatko-osa lammasseikkailulle.. Itse en pidä englannista kääntämistä niin maailmanloppuna, sillä ymmärtääkseni Murakamilla on aika amerikkalainen ja väritön tyyli japaniksikin ja lähes kaikki on käännetty englanniksi yhteistyössä hänen ystävänsä Jay Rubinin kanssa. Murakami and Music of Words-kirja kertoo tästä ja siinä on muutakin jännää taustatietoa, suosittelen sitä niille jotka ovat useamman hänen kirjan lukeneet.
Saapunut: 06.10.2013 21:51 kirjoittaja Iivari #1811
Iivari hahmo
Japanintaitoisia ammattikääntäjiä ei välttämättä vielä ole. Perinteisesti japaninkielistä kirjallisuutta ovat suomentaneet joko lähetystyöntekijät tai sitten aasiantutkimusta (nykyään itä-aasiantutkimusta tai japanintutkimusta) opiskelleet/opettaneet tyypit. Tunnetuin edellisten edustaja lienee Martti Turunen, nyk. Marutei Tsurunen, muita ovat esim. Virpi Soveri ja Helinä Kuusiola.

Tilanne muuttunee kymmenessä vuodessa :smile:
Saapunut: 12.10.2013 22:19 kirjoittaja Marygold #2554
Marygold hahmo
Minä tutustuin Murakamiin muutama vuosi sitten ja aloitin järjestyksessä, eli Suuresta lammasseikkailusta. Kirja oli sen verran mukava ja mielenkiintoinen, että tulin tietysti lukeneeksi myös sen suomentamattoman jatko-osan "Dance, Dance, Dance" (joka on minusta myös tuota edeltäjäänsä parempi kirja, ja yksi Murakamin parhaita jopa).

Sittemmin olen lukenut kaikki Murakamin romaanit ja yhden novellikokoelman, mutta Kafkaa rannalla en ole saanut kolmesta yrityksestä huolimatta koskaan loppuun saakka. Se on Murakamin muusta tuotannosta aika poikkeava kerrontatyyliltään ja henkilöiltään, eikä vedonnut minuun oikeastaan lainkaan.

Ylipäänsä olen itse enemmän Murakamin Suomessa huonommin tunnetun alkupään tuotannon ystäviä. Wind-Up Bird olikin hänen kirjoistaan järjestyksessään viimeinen, joka kolahti minuun kunnolla. 1Q84:n luin heti sen ilmestyessä englanniksi, mutta sekin vähän nakersi uskoani tähän suosikkikirjailijaani.

Murakamin uusin kirja, jota ei ole vielä englanniksi käännetty, mennee kuitenkin lukuun jo siitä syystä, että siinä käsittääkseni seikkaillaan myös Suomessa. (?)
Saapunut: 19.10.2013 16:05 kirjoittaja Scartti #3077
Scartti hahmo
1Q84 1&2 on eka Murakamini ja olo oli vähän pläh. Odotin selkeästi liikaa, koska niin monet ovat hänen kirjojaan hehkuttaneet. Kirjan teksti vaikutti ajoittain ihan kököltä. Osa juonesta aivan pöhköltä. Silti huomaan miettiväni kirjan käänteitä ja odotan, että saan 3. osan kätösiini (meinasin ostaa Elisa kirjasta e-kirjan, mut hinta lähinnä nauratti: kalliimpi kuin kirja.. vain euron, mut en maksa tuollaista summaa kirjasta, jota en voi myydä eteenpäin)
Saapunut: 19.10.2013 16:14 kirjoittaja max #3080
max hahmo
Itse pidin 1Q84:sta loppua kohden yhä enemmän, joten voi olla että siellä odottaa pelastus. Kyynisimmät pitänevät loppua vähän lapsellisena, mutta itselleni loppuratkaisu nosti koko kirjan merkitykselliseksi, ja sitä tuli pohdiskeltua viikkoja lukemisen jälkeenkin.

On kieltämättä aika "jännä" veto myydä kahta kirjaa yhdessä samaan hintaan kuin kolmatta yksin. :roll: Kun kirja ilmestyi englanniksi, oli käytössä juuri tuo 1&2 - 3 jako ja sen tarkoitus oli mallintaa hauskasti sitä tilannetta, jossa Japanissa odotettiin kiivaasti kolmososaa. Nykyisin kirjaa myydään tietääkseni englanniksi ihan yhteispainoksenakin. Kopioitiinkohan tämä silloinen malli nyt Suomeen ihan rahastuksen nimissä..
Saapunut: 19.10.2013 17:58 kirjoittaja Peuranpuolikas #3093
Peuranpuolikas hahmo
Itse en ole vielä 1Q84:ää lukenut ja Murakamilta "vain" Sputnik-rakastettuni. Pidin siitä - se on hyvin kirjoitettu ja hahmot toimivat - mutta tarina on varsin ontto: sitä ei juuri ole, on vain hahmoja maailmassa. Lisäksi loppupuolen "twisti" on turha - mielestäni kirjan ongelmat ja jännitteen olisi voinut ratkaista toisinkin, mielenkiintoisemmin.
Saapunut: 21.10.2013 16:25 kirjoittaja Marygold #3246
Marygold hahmo
Peuranpuolikas kirjoitti:
Itse en ole vielä 1Q84:ää lukenut ja Murakamilta "vain" Sputnik-rakastettuni. Pidin siitä - se on hyvin kirjoitettu ja hahmot toimivat - mutta tarina on varsin ontto: sitä ei juuri ole, on vain hahmoja maailmassa. Lisäksi loppupuolen "twisti" on turha - mielestäni kirjan ongelmat ja jännitteen olisi voinut ratkaista toisinkin, mielenkiintoisemmin.

Sputnik-rakastettuni on tosiaan näitä Murakamin lyhyempiä "väliteoksia", jonka ehkä hahmottaa paremmin osana hänen koko tuotantoaan ja niissä esiintyvää maailmaa, kuin tämän yhden kirjan lukemalla. Itselleni tämä oli vähän sellainen kolmen tähden kirja. Hyviä ajatuksia, mutta en ehkä tulisi lukeneeksi uudelleen.

Minusta 1Q84 parani jatkuvasti toisen osan loppua kohti, ja sitten lässähti täydellisesti viimeisessä kirjassa. Odotukseni olivat jotain ihan muuta kuin mihin suuntaan juoni lähti siinä vyörymään, ja koko viimeisen osan saaminen loppuun oli minulle yhtä hampaitten kiristelyä.
Saapunut: 24.10.2013 00:34 kirjoittaja Skie #3406
Skie hahmo
Kiinnostus Murakamiin heräsi 1Q84 ilmestyttyä englanniksi ja nähtyäni sitä yhdessä vaiheessa joka paikassa. Unohdin kuitenkin kirjailijan jo kokonaan, kunnes viime kesänä kirjaston hyllyssä nökötti suomennettu versio. Takakannen perusteella olin valmis lyömään itseni kanssa vetoa, etten todellakaan saa kyseistä opusta luettua. Olin väärässä.

Mulle 1Q84 osat 1 ja 2 oli ehkäpä koko vuoden paras lukeamani teos. Paha vielä sanoa kun vuotta on jonkin verran jäljellä, mutta fiilis sen lukemisen jälkeen oli suorastaan... ylimaallinen. Siitä on iäisyys, kun viimeksi innostuin jostain kirjasta noin paljon. Harmi vain etten aluksi tajunnut, ettei kyseessä olekaan kokonainen kirja, joten kirjan loppuessa yllätys olikin suuri, kun tarina ei loppunut.

Sain kolmannen osan käsiini maanantaina ja se olikin äkkiä luettu. Valitettavasti viimeinen osa ei jättänyt yhtä haltioitunutta oloa kuin ensimmäinen kirja. Sinällään pidin kyllä loppuratkaisusta, mutta lukukokemuksesta jäi puuttumaan tämän kirjan kohdalla jotain olennaista. Murakami silti kiinnostaa kirjailijana, joululomalla ajatuksena olisi lukaista Norwegian Wood. Mikäli sen lukemisen jälkeen tunnelmat ovat innostuneet, taidan siirtyä lukemaan hänen tuotantoaan englanniksi.
Saapunut: 28.07.2015 21:10 kirjoittaja Eija #35872
Eija hahmo
Sain juuri luettua 1Q84 kaksi ensimmäistä kirjaa loppuun. Muuta Murakamia en ole aiemmin lukenut. Kirja oli pettymys. Ei kirja kokonaisuudessaan huono ollut, mutta odotin parempaa ja jotkut seikat ärsyttivät liikaa. Fiksaatio naisten rintavarustukseen alkoi kirjan edetessä jo kyllästyttää, mutta kaikkein eniten jurppi asioiden loputon toisto. Ylipitkän kirjan mittaa olisi saanut karsittua huomattavasti, jos ei olisi kokoajan toistettu ja selitelty samoja tapahtumia ja asioita. Ihmissuhde kuviot eivät jaksaneet kiinnostaa. Maailman kummallisuus oli aluksi kiehtovaa, mutta sekään kiinnostus ei kantanut loppuun saakka. Mikä on koko tarinan tarkoitus jäi itselleni hämärän peittoon kahden ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen. Tarina jäi aivan kesken muutenkin. Sen verran kuitenkin kiinnostaa loppu, että luen vielä viimeisen osan.

Kafka rannalla on ollut pitkään lukulistallani. Nyt en ole varma kannattako minun sitä lukea. Onko Kafka rannalla tarpeeksi erilainen, kuin 1Q84?
Saapunut: 29.07.2015 08:36 kirjoittaja max #35885
max hahmo
Eija kirjoitti:

Kafka rannalla on ollut pitkään lukulistallani. Nyt en ole varma kannattako minun sitä lukea. Onko Kafka rannalla tarpeeksi erilainen, kuin 1Q84?
Ytimekäs vastaus on ei, Kafka rannalla ja 1Q84 ovat melko samanlaiset kirjat Murakamin tuotannossa. Syksyllä ilmestyvä vanhempi suomennos Maailmanloppu ja ihmemaa on ehkä sellainen mistä voisit tykätä.
Saapunut: 29.07.2015 17:56 kirjoittaja Puolikuu #35895
Puolikuu hahmo
Samaa mieltä maxin kanssa: luin ensin kirjan Kafka rannalla ja pidin siitä todella paljon, 1Q84 tuntui sen jälkeen hieman vaisulta jäljitelmältä. Toisaalta Kafka rannalla oli aika nopealukuinen ja siinä oli hauska kissoille puhuva mies.
Saapunut: 22.02.2016 14:14 kirjoittaja Wind #43723
Wind hahmo
Murakami tuntuu jakavan mielipiteitä, toiset on haltioissaan, jotkut pettyy. Luen nyt Maailmanloppua, josta pidän kovasti. Kirja on paksu eikä tekstikään ole ihan kevyimmästä päästä. Lisäksi Murakamilla on oma, persoonallinen tyyli (esim yhdenkään henkilön nimeä ei kerrota) ja sävy on melankolinen. Kirjan tunnelma on outo, suorastaan ahdistava. Ehkä siksi jotkut pettyy. En itsekään varsinaisesti pidä sen tunnelmasta, mutta silti se kiehtoo. Outoa, eikö? Itse asiassa kirjan tunnelma tuo jonkinlaisen flash backin, mutta en saa siitä otetta. Epäilen, että se muistuttaa Orwellin Vuonna 1984:ää, jonka olen lukenut liian kauan sitten muistaakseni sitä selvästi. Tunnelman tuttuus kuitenkin kummittelee ja minun on kai pakko lukea Vuonna 1984 uudestaan.
Saapunut: 23.02.2016 10:13 kirjoittaja haplotus #43745
haplotus hahmo
Luin viime vuoden viimeisenä kirjana Norwegian Woodin, joka on toinen lukemani Murakamin kirja. Ensimmäinen oli pari vuotta sitten Kafka rannalla.

Norwegian Woodia ei käsittääkseni lasketa samantyyppiseksi kirjailijan muiden teosten kanssa, sillä siinä ei ole mukana maagista otetta? Mielestäni siinä kuitenkin on sellainen yleisellä tasolla Murakamin kerrontatavan sekä joidenkin hänen käyttämiensä elementtien kautta. Esimerkiksi Murakamin tapa kuvata metsää on jollain tapaa hyvin maaginen tässäkin kirjassa kuten oli tuossa toisessakin. Ei Norwegian Wood ihan pelkältä realismiltakaan tuntunut.

Täytyypä jatkaa kirjailijaan tutustumista vielä tänä vuonna, jotta saisi jonkinlaista kuvaa tuotannostaan yleisemmin. Kaksi kertaa kahdesta on osunut kohdallani oikeaan, joten vielä ei ole syytä lopettaa.
Saapunut: 27.02.2016 09:52 kirjoittaja max #43841
max hahmo
Minä tykkään Murakamilla ehkä eniten juuri niistä ei-maagisista, kuten Norwegian Wood ja South of Border, West of Sun. Jotain "taikaa" niissäkin kieltämättä on. Itse pidän Murakamissa eniten siitä,että hänen esikuvansa ovat melko korkeakirjallisia, mikä näkyy paitsi omaperäisessä tyylissä (spefikirjailija joka lukee spefiä harvemmin kirjoittaa hyvin) myös siinä että maagisrealistisissa kirjoissa ne maagiset elementit tulevat aika puun takaa ja tuntuvat tuoreilta.
Saapunut: 08.03.2016 02:55 kirjoittaja Vehka #44139
Vehka hahmo

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Tammi 2015 - Risingin tietokannassa

Maailmanloppu ja ihmemaa on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1985. Siksi sitä lukiessa olikin jännittävää huomata, miten paljon tunnelma ja teoksen teemat toivat mieleen saman kirjailijan 15 vuotta myöhemmin ilmestyneen teoksen 1Q84. Päähenkilöt muistuttavat kovasti toisiaan: molemmat ovat tunnemaailmaltaan varsin erikoisia, ajattelultaan nyrjähtäneitä ja tietynlaiseen täsmällisyyteen pyrkiviä, etäisiä ja ehkä myös vaikeasti lähestyttäviä.

Toisaalta juuri kertojan kautta myös Murakamin kuvaamaan maailman kummallisuus korostuu. Kertoja on kotonaan romaanin maailmassa silloinkin, kun kaikki äänet katoavat tai tehtäväksi annetaan unien lukeminen yksisarvisten kalloista. Lukija sen sijaan hämmentyy ja hetkittäin turhautuukin, kun Murakamin logiikka tuntuu eksyvän niin kauaksi arjen logiikasta.

Lue lisää...
Saapunut: 10.03.2016 14:04 kirjoittaja Tapsa #44209
Tapsa hahmo
Ken pitää Maailmanloppu ja ihmemaa -kirjasta suosittelen katsomaan Haibane renmei -animen joka löyhästi pohjautuu puoleen kirjasta.
Saapunut: 15.03.2016 07:50 kirjoittaja Emelie #44383
Emelie hahmo
Nyt minäkin vihdoista viimein sain aloitettua Murakamin teosten lukemisen. Luin vastikää loppuun Kafka rannalla kirjan ja olen hiukan hämmentynyt. Tavallaan pidin todella paljon, mutta sitten toisaalta tarinassa oli kohtia, jotka eivät vaan napanneet. Kyllähän se oli ehdottomasti hyvä kirja, siitä olen varma, mutta on vaikea määritellä tarkasti, mikä siinä oli niin hyvää ja mikä sitten tökki.

Tarinassa oli paljon hauskoja juttuja, kuten Nakata, josta pidin todella paljon, ja Oshima, jonka hahmossa oli syvyyttä. Minusta kirja oli parhaimmillaan siinä noin 100 sivua ennen loppua. Ehkä vaan pelkäsin niin paljon, että tarina heikkenee lopussa, että se sitten sen takia tuntui toteutuvankin. Loppu uhkasi luisua jossain määrin puuduttavan asteelle..

Puolikuu kirjoitti:
luin ensin kirjan Kafka rannalla ja pidin siitä todella paljon, 1Q84 tuntui sen jälkeen hieman vaisulta jäljitelmältä.

Hmm, tämä hiukan huolettaa. Olin tosiaan aikonut jatkaa tästä tuohon 1Q84:een, joka on kuitenkin se, jota kautta minulle Murakamin nimi tuli tutuksi. No, ehkä minä annan Kafkan hautua mielessäni useamman tovin ja sitten vasta myöhemmin tartun 1Q84:een. :)
Saapunut: 03.08.2016 18:45 kirjoittaja Emelie #47390
Emelie hahmo
Norwegian Wood oli minulle pettymys. En tiedä, ehkä olen vain tottunut siihen, että lukemissani kirjoissa tapahtuu melkein koko ajan jotain, jotain muuta kuin myllerrystä tunnetasolla. Tämä kirja menee minulla kyllä tylsähköt ja puuduttavat, ei minun makuuni -koriin. Eihän se huono ollut, pidin melkoisesti Murakamin kirjoitustyylistä ja osasta dialogeista, mutta teoksen teema ei kiinnostanut.

haplotus kirjoitti:
Norwegian Woodia ei käsittääkseni lasketa samantyyppiseksi kirjailijan muiden teosten kanssa, sillä siinä ei ole mukana maagista otetta? Mielestäni siinä kuitenkin on sellainen yleisellä tasolla Murakamin kerrontatavan sekä joidenkin hänen käyttämiensä elementtien kautta. Esimerkiksi Murakamin tapa kuvata metsää on jollain tapaa hyvin maaginen tässäkin kirjassa kuten oli tuossa toisessakin. Ei Norwegian Wood ihan pelkältä realismiltakaan tuntunut.

Minulla oli kanssa hyvin paljon samanlainen olo koko ajan. Ehkä sen takia odotin jotain enemmän tältä teokselta.

Paikalla 0 jäsentä ja 27 vierailijaa:

Uusin jäsen: Dixon fani
Jäseniä yhteensä: 6297