Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut

Luo tunnus

(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Siri Pettersen: Mätä

Jalava 2016 - Risingin tietokannassa

Norjalaisen Siri Pettersenin kiitetty ja paljon luettu Odininlapsi sai keväällä odotetun jatko-osan. Mätä jatkaa hännättömän Hirka-tytön tarinaa uudessa maailmassa kaukana Yminmaasta.

Ja pienoinen shokki se uusi maailma voi lukijalle ollakin. Hirka nimittäin päätyy nykyajan Yorkiin, joka ainakin alkuun muistuttaa hyvin paljon meidän maailmaamme. Omaperäisen ja ihmeellisen Yminmaan jälkeen Englanti tuntuu perinteiseltä ja jopa tylsältä miljööltä. Kun alkupettymyksestä selviää ja tarina pääsee vauhtiin, kerronta imee kuitenkin mukaansa. Yminmaassakin päästään vierailemaan Rimen, Hirkan taakseen jättämän poikakaverimahdollisuuden, kautta.

Pettersen vyöryttää näyttämölle uusia sivuhahmoja, mutta pääpaino pysyy tahoillaan Hirkassa ja Rimessä, jotka molemmat pyrkivät löytämään paikkansa toinen vieraassa ulottuvuudessa, toinen muuttuneessa ja muuttuvassa Yminmaassa. Vierauden tunne ja muutos, johon ei aina voi vaikuttaa, ohjaavat molempien hahmojen tarinaa. Hirka päähenkilönä kehittyy taas useita askelia sekä oppii lisää syntyperästään ja taitoja, jotka tuovat hänestä esiin uusia piirteitä. Henkilöhahmojen käsittely onkin saagan ilahduttavimpia puolia.

Mätä ei kuitenkaan nouse Odininlapsen tasolle. Maailma on liian tuttu lukijalle, eikä Pettersenin paikallistuntemus pääse todellisuuden maailmassa lainkaan samalle tasolle kuin fantasiamaailmassa. Hyppely Euroopan kaupungista toiseen ja suoranaiset asiavirheet häiritsevät lukukokemusta. Jos hyvin käy, kolmas kirja esittelee vielä kolmannen, tällä kertaa kirjailijan mielikuvitukseen pohjautuvan maailman.

Odininlapsessa jo vilahdellut erikoinen magiakäsitys syvenee sarjan toisessa osassa kiitettävästä. Monet pienet yksityiskohdat, jotka Odininlapsi jätti auki, saavat selityksensä - ja silti mysteerejä jää vielä viimeiseen osaan. Kirjan käänteet ovat kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia, ja nidettä on vaikea laskea käsistään ennen viimeisiä sivuja. Erityistä kiitosta tulee antaa myös siitä, miten fantasialle perinteiset hyvyyden ja pahuuden elementit on onnistuttu kietomaan toisiinsa samoissa henkilöhahmoissa: kaikilla on motiivinsa, moni haluaa valtaa, mutta kukaan ei ole täysin tuhovimmainen tai päämäärättömän mustavalkoinen. Hirka oppii tämän, ja löytää monimuotoisuuden myös itsestään.

Korpinkehät-sarjan päättävä Mahti on luvattu suomeksi marraskuussa. Toivoa sopii, että Petterseniltä löytyy tämänkin jälkeen vielä uusia tarinoita kerrottavaksi.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Saapunut: 30.01.2016 13:38 kirjoittaja Dyn #43065
Dyn hahmo
Odininlapsen kakkososa Mätä julkaistaan suomeksi toukokuussa. Itse ainakin odotan kirjaa paljon, sillä vaikka Odininlapsi tuntui itsessään yllättävänkin ehyeltä tarinakokonaisuudelta ollakseen sarjan aloitusosa, tietysti kysymyksiä jäi auki erityisesti liittyen päähenkilöiden kohtaloon. Onko täällä muita sarjan jatkon odottajia?
Saapunut: 15.02.2016 19:58 kirjoittaja Sini #43525
Sini hahmo
Minä! Pidin kirjasta oikein paljon ja se tuntui todella tuoreelta fantasialta, joka on minulle varsin harvinaista. Sekä Siri oli tietysti erittäin loistava henkilö :) Toivottavasti saadaan hänet toistekin Suomeen käymään.
Saapunut: 11.05.2016 17:54 kirjoittaja Emelie #45588
Emelie hahmo
En ole vieläkään lukenut Odininlasta (on kyllä nyt jo noussut TBR listallani pikkuhiljaa ylemmäs), mutta kävin ostamassa itselleni sarjan toisen osan Akateemisesta. Niitä oli siellä hurjat määrät, toivottavasti kirja menee hyvin kaupaksi. :)
Saapunut: 11.05.2016 19:13 kirjoittaja Dyn #45591
Dyn hahmo
Iivari tuo mulle kakkososan ensi viikolla Britteihin, sitten pääsen käsiksi. Odotan kyllä innolla, ensimmäinen osa oli niin lupaava - toivottavasti vastaa korkeita odotuksia siis.
Saapunut: 11.05.2016 22:57 kirjoittaja HourglassEyes #45597
HourglassEyes hahmo
Minulle ainakin kakkososa kuittasi odotukset mainiosti. Nyt on sitten edessä viimeisen osan piiiitkä odotus. :eek:
Saapunut: 30.05.2016 16:42 kirjoittaja Dyn #46013
Dyn hahmo
Aloin lukea kakkososaa. Muutama kommentti ihan alusta, spoilereihin varmuuden vuoksi:

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Saapunut: 19.06.2016 12:14 kirjoittaja KiLLPaTRiCK #46453
KiLLPaTRiCK hahmo
Mätä luettu.
Olipa pettymys. Ensin ajattelin, ehkä tämä on hyvä idea, mutta sitten mentiin kyllä metsään ja kovaa.
En käytännössä pitänyt yhdestäkään ratkaisusta. Kovasti oli yritetty yhdistellä erilaisia teemoja ja oli mukana muutama nokkelakin oivallus. Mutta taika oli poissa. Kyllä se kolmaskin tulee luettua, mutta odotukset ovat kyllä romahtaneet.
Ei kyllä ohita muita jonossa jo olevia kirjoja, kuten tämä kirja teki.
Saapunut: 01.08.2016 19:06 kirjoittaja Emelie #47361
Emelie hahmo
Sain luettua lopulta Odininlapsen, ja yllätyksekseni ahmin sen melkein yhdellä istumisella.

Tarina nappasi heti mukaan ja piti otteessaan ihan loppuun asti. Kokonaisuus oli ehyt ja hyvin rakennettu, jota oli täydennetty hyvillä hahmoilla. Hirkasta ei oikein voinut olla pitämättä, sanavalmis, rohkea ja toimelias. Hirka ei juurikaan jäänyt missään vaiheessa surkuttelemaan tilannettaan vaan painoin eteenpäin miten parhaiten taisi. Hahmo myös kehittyi melkoisesti tarinan edetessä; yksityiskohta, joka miellyttää minua.

Jossain vaiheessa kirjaa minulle tuli aika pahat Tulen ja jään laulu fiilikset, mutta ne pyyhkiytyivät lopulta onneksi pois. Samoin paikoitellen oli hiukan Hobbin Näkijän taru elementtejä ilmassa, mutta se ei haitannut yhtään niin paljoa. Lopulta Odininlapsi kuitenkin osoittautui olevansa oma kokonaisuutensa, onneksi.

Minusta häntä-idea on hauska, mutta minulle jäi aikalailla auki se, että oliko sillä mitään funktiota muuta kuin olla olemassa (ja toimia ehkä jonkinlaisena tasapainottavana tekijänä)? Minulle jäi se kuva, että hännät vaan viipottivat mukana ilman sen suurempaa merkitystä (muuta kuin osoittaa, että hännällinen ei ole odininlapsi). Niihin toisin viitattiin aika usein. Häntiin liittyen... Kansi on aika huisi, brutaalin kiehtova.
Saapunut: 14.09.2016 01:20 kirjoittaja Dyn #48191
Dyn hahmo

Siri Pettersen: Mätä

Jalava 2016 - Risingin tietokannassa

Norjalaisen Siri Pettersenin kiitetty ja paljon luettu Odininlapsi sai keväällä odotetun jatko-osan. Mätä jatkaa hännättömän Hirka-tytön tarinaa uudessa maailmassa kaukana Yminmaasta.

Ja pienoinen shokki se uusi maailma voi lukijalle ollakin. Hirka nimittäin päätyy nykyajan Yorkiin, joka ainakin alkuun muistuttaa hyvin paljon meidän maailmaamme. Omaperäisen ja ihmeellisen Yminmaan jälkeen Englanti tuntuu perinteiseltä ja jopa tylsältä miljööltä. Kun alkupettymyksestä selviää ja tarina pääsee vauhtiin, kerronta imee kuitenkin mukaansa. Yminmaassakin päästään vierailemaan Rimen, Hirkan taakseen jättämän poikakaverimahdollisuuden, kautta.

Lue lisää...
Saapunut: 29.12.2016 22:03 kirjoittaja Emelie #49743
Emelie hahmo
Nyt on minullakin Mätä luettu, vihdoinkin. Pidin todella paljon, melkein yhtä paljon kuin ensimmäisestäkin osasta. Olin varmaan laittanut odotukset matalalle, koska tiesin, että tässä toisessa osassa seikkaillaan aika paljon meidän maailmassa, mutta ihan turhaan. Minä ainakin tempauduin tarinaan mukaan heti, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät. Kaikki ei ollut ihan intuitiivisesti selvää. Voinee olla, että pohdin juonen olevan kompleksisempi kuin mitä se sitten lopulta olikaan. Hirka oli edelleen mahtava hahmo, toimelias sekä aikaansaava, ja hänen hahmonsa taas kehittyi ilahduttavan paljon tässäkin tarinassa. Hiukan alussa ärsytti Hirkan jatkuva valitusvirsi siitä, miten kurjaa hänellä on, mutta siitä päästiin onneksi jossain vaiheessa yli. Ei hän koskaan ollut tyytyväinen, mutta ainakin Hirka selvästi yritti tehdä asialle jotain. Muissakin tarinan hahmoissa oli selvästi erilaisia tasoja, eivätkä ne tuntuneet pahvisilta vaan hyvinkin eläviltä.

Olin kyllä helpottunut siitä, että Hirkan saapumista ihmisten luo ei näytetty vaan kirjan juoni alkaa muutama kuukausi Hirkan saapumisen jälkeen. Tällä tavoin päästiin kiinni heti siihen oleelliseen osaan juonta eikä jääty jahkaamaan sitä, miten Hirka löytää paikkansa. On myönnettävä, että alkuun piti oikein yrittää muistella, että mitä siinä ekassa osassa tapahtui. Muistin Odininlapsen tarinan pääpiirteittäin, mutten niitä oleellisia yksityiskohtia. Onneksi tarinan alussa käytiin ekan osan juttuja läpi tarpeeksi paljon, niin kokonaiskuva selkiytyi.

Nyt pitänee lukea Mahti melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä.
Saapunut: 31.12.2016 09:22 kirjoittaja Dyn #49780
Dyn hahmo
Emelie kirjoitti:
Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät.

Olen aika varma, että osa siirtymistä ei olisi käytännössä mahdollisia, varsinkin ne autolla tehdyt varsin nopeat ajamiset läpi Euroopan. Ok, takerrun ehkä yksityiskohtiin, mutta häiritsi myös se, että Hirkallahan ei ole passia tai henkilöllisyystodistusta, ja UK:n puolelle mentäessä sellainen vaaditaan sillä vaikka EU-jäsen onkin, Schengen-maa se ei ole.

Pidän Yminmaasta enemmän, ei voi mitään.
Saapunut: 01.01.2017 21:52 kirjoittaja Emelie #49848
Emelie hahmo
Emelie kirjoitti:
Nyt pitänee lukea Mahti melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä.

Luin Mahdin sitten tosiaan samantien toisen osan jälkeen, ehkä jopa liiankin nopeasti. Tuli hiukan ähky tarinaan, sillä tämä lopetusosa toisti aikaisempien osien juonirakenteita ehkä liikaa, se ei ollut ihan niin omintakeinen yksityiskohdissa.

Hahmokehitys oli taas ihailtavaa, mutta tämäkin meni paikoitelen yli. Pidän Hirkasta, ja hänen hahmonsa kehittyi valtavasti tarinan edetessä, mutta tosiaan ehkä jopa liikaa. Pidän hahmoon tuodusta harmaammasta sävystä ja siitä, että moraaliongelmia ei sitten kuitenkaan tuputettu lukijalle liiaksi, mutta Hirka oli jossain määrin liian "pätevä". Toki hän joutui tekemään vaikeita ratkaisuja ja kamppaili näiden kanssa, mutta silti liika on liikaa.

Uudet sivuhahmot sokeiden puolelta olivat kiinnostavia, hyvin erilaisia ja persoonallisia. Pettersen osaa tehdä sellaisia hahmoja, että ne eroavat toisistaan olematta kuitenkaan päälleliimatun keksityn oloisia.

Loppu jäi miellyttävän avoimeksi. Langanpäitä toki solmittiin, mutta asioita jäi ilmaan.

Kaikkinestaan Korpinkehät-trilogia oli huikaiseva lukukokemus, hyvää, kiinnostavaa ja minulle erilaista fantasiaa hetkeen.

Paikalla 3 jäsentä ja 50 vierailijaa:
Darkki, Thialfi, Echramath
Uusin jäsen: Sonja__Sofa
Jäseniä yhteensä: 6295