Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut

Luo tunnus

(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Lauren Beukes: Zoo City

Aula & Co 2016 - Risingin tietokannassa

Zoo Cityn kansisuosittelijoilta ei meriittejä puutu. Kirjaa hehkuttavat kyberpunkin luoja William Gibson, nykyfantasian ykkösnimi George R. R. Martin ja omaperäisestä Fables-sarjakuvasta tunnettu Bill Willingham, joten odotuksia on nostettu varsin paljon. Kirja voitti myös Arthur C. Clarke -palkinnon vuoden parhaasta spefikirjasta.

Ensisilmäyksellä Zoo City vaikuttaa varsinaiselta genresekoitukselta. Urbaanin fantasian välityksellä kerrottu dekkaritarina ei ole epätavallinen kombinaatio, mutta hienon lisävärin tarinalle tuottaa sen miljöö. Tapahtumat nimittäin sijoittuvat Etelä-Afrikkaan ja tarinassa on enemmän kuin ripaus kyberpunkin henkeä.

Päähenkilönä toimii Zinzi, tietokonehuijari, jonka nigerialaiskirjeet onnistuvat huijaamaan kohteitaan ja jolla on mystinen tapa löytää kadonneita asioita. Joutuessaan vaikeuksiin poliisin kanssa hän joutuu epätoivoiseen tilanteeseen. Tilanteesta päästäkseen hänen on otettava vastaan työtehtävä, jollaisia hän haluaisi välttää: kadonneen henkilön etsintä. 

Kadonneen löytäminen saattaisi olla Zinzille pääsylippu pois Zoo Cityn slummeista, mutta tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Zoo City on syvä ongelmien kuilu, jossa pärjääminen itsessäänkin on jo vaikeaa saati sitten toisen pelastaminen sieltä.

Tämä kirja on hyvä esimerkki siitä, miten suuri vahvuus on tavallisesta poikkeavan tapahtumaympäristön valitseminen. Maailma tuntuu hyvin tuoreelta. Siinä mielessä kirja tuo hieman mieleen Paolo Bacigalupin romaanin Windup Girlin - kirjaa ei voisi kuvitella lainkaan samanlaiseksi toista ympäristöä käytettäessä.

Miljöö antaa voiman myös hahmoille. Zinzi itsessään on kovin kiinnostava hahmo, jonka toimia seuraa mielellään. Häntä ympäröivät liittolaiset ja viholliset ovat itsenäisiä henkilöitä ja vahvoja luonteita.

Kirjan fantasia on hillittyä: se vaikuttaa valtaosan ajasta pinnan alla. Siitä huolimatta se tuntuu olevan jatkuvasti myös läsnä. Näistä huomattavin on Zoo Cityn kantava teema: henkieläimet. Nämä ilmestyvät henkilöille, jotka katuvat pahoja tekojaan ja antavat voimia.

Zoo City on onnistunut romaani ja vuoden vahvimpia spefikirjoja. Se onnistuu lunastamaan odotukset. Se ei ole yksinkertainen romaani, joka seuraa suorinta reittiä päätepisteeseensä, vaan uskaltaa lähteä sivuraiteille.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Saapunut: 09.11.2013 22:06 kirjoittaja Hiistu #4769
Hiistu hahmo
Minä pidin Säkenöivistä tytöistä, ehkä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Risingin tietokantaan tällä hetkellä annettujen arvosanojen ja arvostelujen perusteella kaikki eivät ole pitäneet läheskään yhtä paljon… Ja ymmärrän kyllä, ettei tarina miellytä kaikkia.

”VMN” kirjoitti:
Tarina on paikoittain hyvin raaka, ja iso osa tarinasta on kerrottu sarjamurhaajan näkökulmasta.

Tämä on hyvin mahdollisesti liikaa osalle lukijoista... Etenkin, jollei lukija ennestään tiedä esimerkiksi, että sarjamurhaaja voi saada teoistaan seksuaalista mielihyvää. Ja vaikka tietäisikin. Harper Curtis kun tosiaan on, näin maallikkotermein, viheliäisen hullu paskiainen. Ja sellaisena hän on minusta kerrassaan onnistunut henkilöhahmo! Kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolella, kerännyt faktaa ja triviaa sarjamurhaajista, ja henkisesti sairaan murhaajan mielenliikkeitä seurattiin mielestäni uskottavasti.

Itse asiassa tulkitsin Harperin Talonkin omalla tavallaan kuvastavan sarjamurhaajan mieltä ja sen toimintaa.
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Raakuuksien suhteen kirja tarjosi mielestäni sikäli pehmeän laskun, ettei kerro pahimpia mahdollisia asioita heti alussa, vaan (noh, ei liene paha spoileri) vasta myöhemmin. Etenkin loppua kohden tarinan vain kiihdyttäessä vauhtiaan oli minusta hienosti kerrottua, kuinka
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

”VMN” kirjoitti:
Beukes vaatii lukijaansa keskittymään pysyäkseen kärryillä kaikesta, mitä tapahtuu. -- Vielä, kun tapahtumien kronologinen järjestys on eri kuin se, jossa tarinaa kerrotaan, ja vuodet vaihtuvat aikamatkustuksen takia jatkuvasti

Tuollakin on varmaan osaan lukijoista vieraannuttava vaikutus. Toisaalta vuosilukujen vaihtelu oli tarinan kannalta looginen ratkaisu, koska aika ei sido Harperiakaan. Kirbyn luvut sentään olivat toistensa suhteen pääasiassa kronologisessa järjestyksessä.. paria merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta. Minä pidän yllätyksistä, joten ei haitannut, että tarinan ennakoimattomuus oli maksimissaan. Paitsi että vähitellen
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Vajaat 70 sivua kirjan alusta olivat kyllä sellaisia, etten vielä juurikaan hahmottanut tarinaa, kunhan ihmettelin. Alku kun ei selitä asioita, vain näyttää niitä. Mutta ei siitä minusta kannata vielä huolestua, koska juonen kannalta kriittisimmät hetket on luonnollisesti säästetty myöhemmäksi, kun lukija on jo paremmin sisällä tarinan juonessa.

Sen sijaan en pitänyt lainkaan rakenneratkaisusta, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

”VMN” kirjoitti:
Hän osaa luoda eläviä kuvauksia hahmoista ja tapahtumapaikoista

Tästä minäkin pidin. Osa uhreista eli näistä säkenöivistä tytöistä tosin jäi todella etäisiksi, kuin olisi lukenut sanomalehdestä rikosuutista. Sen sijaan osa tuli oikeasti iholle. Varmaan siksikin, että heistä paljastettiin niin henkilökohtaisia asioita. (Se oli tavallaan osa murhatöiden kauheutta: kuinka kaikin puolin alastomiksi he joutuvat.) Minusta ajatus säkenöivistä tytöistä oli ylipäänsä hieno. Tämäkään ei varmaan ole spoilaus, mutta ideahan on, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Baseball-reportteri Dan oli symppis, samoin irti-Ottoja kaipaava boheemiäiti. Kirby vaikutti joihinkin muihin tyttöihin verrattuna mielestäni turhankin tavanomaiselta... Tai siis tavallisella tapaa erikoiselta. Harper vs Kirby -asetelmasta tuli minulle parhaimmillaan mielikuva Stephen Kingin Randall Flaggistä kohtaamassa "Millennium"-trilogian Lisbeth Salander. :tongue: (Harperista toki kovasti sanottu, mutta kyllä hän melko ylimaallisen kenkku pahis oli, aikamatkailee ja kaikkea.)

Uskon, että mitä enemmän Yhdysvaltain historiasta tietäisi, sitä enemmän osaisi nauttia kaikista kirjan hallitsemista historiallisista yksityiskohdista. Hyvin kerrottuun ajankuvaan pääsee kyllä muutoinkin sisälle. Esim. 60-luvun sikäläinen poliittinen radikalismi oli minulle aika vierasta aihealuetta, muttei se häirinnyt. (Opinpahan ainakin, mikä on Pigasus.)

Miljöön kuvauksessa minua kiehtoi etenkin, kuinka elävän törkyiseksi se oli saatu. Tarinan maailmassa ihmiset tekivät toisilleen sairaita ja sekopäisiä asioita ja samoin kaupungin kaduilla oikein huokui kurjuus ja turmellus. Minulle oli iso oivallus, että eniten harmia ei sittenkään aiheuttanut minkään aikakauden "rappiotila" sinänsä, vaan juuri ne ihmiset, jotka eniten vauhkosivat ajan moraalisesta turmelluksesta eli henkilöistä, jotka eivät ole tai elä kuten näiden ihmisten mielestä olisi oikein olla tai elää. Monet henkilöhahmoista joutuivatkin pelkäämään poliisia vähintään yhtä paljon kuin tuntemattomia hiippareita.

Kirjaa voi pitää yhteiskunnallisesti kantaaottavana, koska henkilöhahmoiksi pääsevät yleensä historian marginaaliin unohtuneet kuten kodittomat, rotusyrjinnästä kärsivät sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ja tietenkin naiset. Yhteiskunnallista spefiä saisi olla mielestäni enemmänkin, siis muutakin kuin ekokatastrofidystopioita jne.

”VMN” kirjoitti:
Edes vastausta siihen, miksi Harper surmaa näitä naisia ja mikä Talo on, ei kunnolla käydä läpi

Olen sikäli samaa mieltä, että loppu tuntui tulevan aika äkisti. Toisaalta itse koin, että juonen jännitys oli siinä vaiheessa jo niin huippuunsa viritetty, että ehkä se lauetessaan pakosti jätti vähän hölmistyneeseen olotilaan. Minäkin etsin tekstistä selitystä, miksi Harper surmaa... Jotenkin sitä vain olettaa, että pahuudelle on oltava osoitettavissa jokin syy. Ja mihin lopputulokseen tulin?
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Sen sijaan minua jäi vaivaamaan, ettei
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Minusta aikamatkustus on tarinassa oikeasti huolella spekuloitua ja ajatuksia herättävää. Kirjailija saa ajan pyörähtelemään kauniita piruetteja. Minut tarina sai ajattelemaan mm. sellaisia asioita, että kausaalisuhteet ja kronologinen aika ovatkin ehkä vain lohdullista harhaa ja paradokseiksi kutsumamme asiat luonnollisia, järkeilemämme totuus luonnoton…

Ajassa matkaamista lukuunottamatta kirja ei ole scifiä, ennemmin maagista realismia. Aikamatkustuksellekaan on turha odottaa mitään tieteellistä selitystä. Päinvastoin kirjan lukijan on hyväksyttävä, että maailmassa tapahtuu mielettömiltä vaikuttavia asioita. Josta päästäänkin taas näemmä lemppariaiheeseeni, Harperin hulluuteen:
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]




Onkohan Säkenöivät tytöt saanut millaisia arvioita esim. (suomalaisissa) lehdissä?

Muita kirjan lukeneita? Oletteko lukeneet Beukesin aiempia teoksia? Mitä olitte tästä tai niistä mieltä? Mahtaakohan Schildts & Söderströms jatkaa kirjailijan suomentamista…
Saapunut: 09.11.2013 22:25 kirjoittaja VMN #4770
VMN hahmo
Johan oli analyysi! Hitto vie. Minä kyllä luin kaiken, mutta muistanko kaikkea? No muutaman asian voisin vielä sanoa. Laitetaan kuitenkin kaikki spoileriksi, jaksa sitä tarkempi olla:

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Saapunut: 10.11.2013 18:39 kirjoittaja Hiistu #4816
Hiistu hahmo
Paljolti näköjään samat jutut, jotka tökkineet. :smile:

Minäkin pidin
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

VMN kirjoitti:
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Minä ajattelin tuon uhrien valikoitumisen tavallaan kahdessa osassa, niin että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Olen lukijana kai hiukka masokisti.. Tykkään kirjoista, jotka kiusaavat lukijaa, siis niin kauan kuin se "kiusanteko" vaikuttaa kirjailijan tietoiselta valinnalta (eikä vain tahattomalta kämmimiseltä). :tongue: Ja tämä kirja kyllä härnäsi, hämäsi ja huiputti oikein olan takaa, mielestäni varsin tahallisesti. Sekään ei tietenkään hyvä ole, jos tarina jää ihan käsittämättömäksi, mutta tämä tarjosi sentään myös oivaltamisen iloa (menivät oivallukset sitten oikein tai hutiin.. koska eihän sitä lukiessa tiedä).
Saapunut: 10.11.2013 19:35 kirjoittaja VMN #4823
VMN hahmo
Ja vielä tytöistä:

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Saapunut: 30.03.2014 19:41 kirjoittaja fontella #13081
fontella hahmo
Luin tämän, koska sitä niin kovin ylistettiin monessa paikassa, mutta itse en kyllä lämmennyt tälle ollenkaan. Enkä edes osaa sanoa miksi. Ainakin se, ettei aikamatkustusta selitetty mitenkään, ärsytti suunnattomasti. Hahmot eivät herättäneet mitään sympatioita tai antipatioita. Hyvä idea mutta toteutus oli tylsä.
Saapunut: 03.05.2014 11:14 kirjoittaja Eija #14912
Eija hahmo
Säkenöivät tytöt oli lopulta ihan hyvä. Alkupuolella ajattelin, että tää on niin nähty – väkivaltaisten mielivaltaisten sarjamurhien kuvailua – ei järin omaperäistä. Mutta kyllä kirjassa muutakin sisältöä oli.

Hiistu kirjoitti:

Sen sijaan en pitänyt lainkaan rakenneratkaisusta, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Ai, tämä oli seikka, joka sai kiinnostukseni eri tavalla heräämään siihen asti melko tasaisesti etenevässä kirjassa. Mä oon varmaan se nuiva lukija :smile:

VMN kirjoitti:
Edes vastausta siihen, miksi Harper surmaa näitä naisia ja mikä Talo on, ei kunnolla käydä läpi

Surmien motiivia itsekin mietin - pitäisi olla motiivi, mutta
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Hiistu kirjoitti:
Minä ajattelin tuon uhrien valikoitumisen tavallaan kahdessa osassa, niin että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Itse en funtsinut yhtään lukiessa, että mikä on tyttöjen yhteinen tekijä, mutta hyviä pointteja sulla.

Hiistu kirjoitti:
Minäkin pidin
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Saapunut: 12.11.2016 22:35 kirjoittaja Dragan #48940
Dragan hahmo

Lauren Beukes: Zoo City

Aula & Co 2016 - Risingin tietokannassa

Zoo Cityn kansisuosittelijoilta ei meriittejä puutu. Kirjaa hehkuttavat kyberpunkin luoja William Gibson, nykyfantasian ykkösnimi George R. R. Martin ja omaperäisestä Fables-sarjakuvasta tunnettu Bill Willingham, joten odotuksia on nostettu varsin paljon. Kirja voitti myös Arthur C. Clarke -palkinnon vuoden parhaasta spefikirjasta.

Ensisilmäyksellä Zoo City vaikuttaa varsinaiselta genresekoitukselta. Urbaanin fantasian välityksellä kerrottu dekkaritarina ei ole epätavallinen kombinaatio, mutta hienon lisävärin tarinalle tuottaa sen miljöö. Tapahtumat nimittäin sijoittuvat Etelä-Afrikkaan ja tarinassa on enemmän kuin ripaus kyberpunkin henkeä.

Päähenkilönä toimii Zinzi, tietokonehuijari, jonka nigerialaiskirjeet onnistuvat huijaamaan kohteitaan ja jolla on mystinen tapa löytää kadonneita asioita. Joutuessaan vaikeuksiin poliisin kanssa hän joutuu epätoivoiseen tilanteeseen. Tilanteesta päästäkseen hänen on otettava vastaan työtehtävä, jollaisia hän haluaisi välttää: kadonneen henkilön etsintä. 

Lue lisää...

Paikalla 4 jäsentä ja 53 vierailijaa:
maahinen, Fievre, Sini, Emelie
Uusin jäsen: Pirkka Tiensuu
Jäseniä yhteensä: 6306