-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Kesälukuhaaste: James Joyce: Odysseus
Tämä sitten napsahti.. aion lukea sen uusimman painoksen eli 2012 Ulysses, suomentanut Leevi Lehto. En kyllä yhtään uskalla aikataulua tarkemmin sanoa, kun n. 20 kirjan pino odottaa lukijaansa, mutta elokuun loppuun astihan tätä on aikaa lukea.
Ilmoittaja olen minä, näin yritän pakottaa itseni lukemaan hyllyssäni pitkään makoilleen kirjan. Olen lukenut Joycelta Dublinilaisnovellit, joista muistan pitäneeni, mutta mieleen eivät ole jääneet, ja Nuoren taiteilijan omakuvan, jonka lukeminen oli yhdistelmä kituuttavaa piinaa ja puhdasta riemua. Saatoin nauttia viikon yhdestä virkkeestä. Luen alkukielellä.
Kesälukuhaaste: James Joyce: Odysseus
Luin Joycen Odysseuksen ensin osana kirjallisuustieteen opintoja. Kirja ei sytyttänyt minua, joten luin niin kuin luen silloin, kun tavoitteena on vain osata vastata tenttikysymyksiin. (Siis luen pätkiä, selailen epäolennaiselta vaikuttavan ylimalkaisesti, yritän hahmottaa jonkinlaisen perusajatuksen ja kokonaisilmeen.) Vilpitön käsitykseni oli, että kysymyksessä on tylsä ja yliarvostettu kirja.
Sitten sattui niin, että näkövammainen mieheni kuunteli kirjan äänikirjana. Tavallisesti hän käyttää kuulokkeita, mutta silloin hän jostain syystä ei tehnyt niin. Aloin kuunnella mukana. Kun oli pakko seurata kirjaa verkkaiseen ääneenlukutahtiin ja järjestyksessä, huomasin yllättäen, että kirja olikin kiinnostava ja paikoin jopa hykerryttävän hauska.
Päättelin, että Joycen Odysseuksen kaltainen kirja kärsii sellaisesta lukutavasta, joka minulle muutenkin on tyypillinen, eli luen hyvin nopeasti enkä pysähdy "maistelemaan" tekstiä. Kun jouduin tutustumaan siihen uudella tavalla, löysin siitä ulottuvuuksia, joita muuten en olisi huomannut.
Sitten sattui niin, että näkövammainen mieheni kuunteli kirjan äänikirjana. Tavallisesti hän käyttää kuulokkeita, mutta silloin hän jostain syystä ei tehnyt niin. Aloin kuunnella mukana. Kun oli pakko seurata kirjaa verkkaiseen ääneenlukutahtiin ja järjestyksessä, huomasin yllättäen, että kirja olikin kiinnostava ja paikoin jopa hykerryttävän hauska.
Päättelin, että Joycen Odysseuksen kaltainen kirja kärsii sellaisesta lukutavasta, joka minulle muutenkin on tyypillinen, eli luen hyvin nopeasti enkä pysähdy "maistelemaan" tekstiä. Kun jouduin tutustumaan siihen uudella tavalla, löysin siitä ulottuvuuksia, joita muuten en olisi huomannut.
Suomentajan sana luettu.. kääntämistyöhön on mennyt 10 vuotta. Kirjassa on jokaisella sivulla huomautusosio, joten senkin takia lukemiseen menee kauan. Pyrin lukemaan päivittäin muutaman sivun. Olisi mielenkiintoista lukea alkuperäiskielellä, jotta se englannin kielellä leikittely välittyis paremmin, mutta suomeksikin tämä on melkoinen urakka, joten jätän väliin.
"Tuskin kymmenen miestä tai naista sadasta pystyy lukemaan Ulysseksen läpi." The New York Times, 1922
"Tuskin kymmenen miestä tai naista sadasta pystyy lukemaan Ulysseksen läpi." The New York Times, 1922
Muokannut 07.06.2014 00:04 Scartti Syy: kirotushäröjä
Neljä tuntia junassa eilen ja 50 sivua. Taiteilijan muotokuvaan verrattuna tämä on paljon tasaisempaa luettavaa, ei mitenkään väkisin tarvitse puurtaa, muttei toistaiseksi mitään suurempia riemun aiheitakaan. Muistuttaa sellaisten elokuvien katsomista, joissa kauniit kuvat soljuvat silmien edestä, katsoo melkein kuin transsissa, ja salissa oiisi voinut istua kauemminkin kuin leffan keston, mutta jo kohta poistuttua siitä ei muista enää mitään.
Jotain tiedän Irlannin historiasta ja maantiedosta, mutta paljon viittauksia menee kyllä ohi, ja latinasta ymmärrän noin puolet. Laitokseni on pokkari ilman huomautuksia. Ehkä kaivan jotain taustatietoja jossain välissä.
Aika monessa kohdassa olen jo miettinyt, mitenhän kääntäminen on onnistunut. 10 vuotta... tuskin 10 vuoden palkalla? Saarikosken käännöstä aloitin kauan sitten enkä päässyt alkua pidemmälle. Eikös tämä ole jo kolmas suomennos?
Jotain tiedän Irlannin historiasta ja maantiedosta, mutta paljon viittauksia menee kyllä ohi, ja latinasta ymmärrän noin puolet. Laitokseni on pokkari ilman huomautuksia. Ehkä kaivan jotain taustatietoja jossain välissä.
Aika monessa kohdassa olen jo miettinyt, mitenhän kääntäminen on onnistunut. 10 vuotta... tuskin 10 vuoden palkalla? Saarikosken käännöstä aloitin kauan sitten enkä päässyt alkua pidemmälle. Eikös tämä ole jo kolmas suomennos?
Muistaakseni uusimman laitoksen kääntäjä sanoi tehneensä tätä työtä siinä muiden juttujen sivussa. Varmasti homma olisi ollut jonkin verran nopeampi jos siihen olisi voinut kokopäiväisesti syventyä.
Alun jälkeen mulla taisi olla vähän samat fiilikset aikanaan kuin Maahisella nyt. Monet kohdat kirjassa tosin olivatkin sellaisia, että ne tuntuivat järkeviltä tai mielekkäiltä vasta htvän aikaa lukemisen jälkeen. Näihin verrattuna alku tosin jätti silti hieman kylmäksi.
Voisin ehkä joskus lukea tuon uusimman suomennoksen. En tiennyt että siinä on huomautukset mukana. Ne voisivat varmasti selventää montaa ihmeteltävää juttua, joita en enää muista mutta joita muistan kirjassa olleen.
Alun jälkeen mulla taisi olla vähän samat fiilikset aikanaan kuin Maahisella nyt. Monet kohdat kirjassa tosin olivatkin sellaisia, että ne tuntuivat järkeviltä tai mielekkäiltä vasta htvän aikaa lukemisen jälkeen. Näihin verrattuna alku tosin jätti silti hieman kylmäksi.
Voisin ehkä joskus lukea tuon uusimman suomennoksen. En tiennyt että siinä on huomautukset mukana. Ne voisivat varmasti selventää montaa ihmeteltävää juttua, joita en enää muista mutta joita muistan kirjassa olleen.
Moonlord kirjoitti: Tajunnanvirta vaan ei iske.
Sivulla 100. Tajunnanvirtaa ollut toistaiseksi vain ripauksittain. Ihan täyslaidallista odotettavissa vasta viimeisessä luvussa.
Maistiaisia, miksi tämä on aikanaan ollut niin tuohduttava: ronskeja kirouksia ja yksityiskohtainen vessakuvaus. Tylsyydessään hupaisaa. Ja oikeasti hauska osio: elävä hautajaismatkakuvaus, muistelut kärryistä, jotka menivät ruumiineen mukkelismakkelis, ja onkohan totta, että hevosten väristä näki vainajan laadun, valkeat naimattomille muuten, mutta "dun for nun"...
Lainasin tuon uusimman käännöksen. Jessus mikä opus, eipä viitsi kuljetella kaupungilla. Luin esipuheen ja hyvän matkaa käännöstäkin. Selitykset ovat erinomaisia, vastaavat kaikkiin kysymyksiini, niihinkin, joita en ole älynnyt kysyä.
Itse käännöksestä en ole täysin vakuuttunut, täsmällinenhän se tietysti on, esim. jotkin sanaleikit, joista olin miettinyt, mitenhän kääntäjä on mahtanut selvitä - no eihän hän oikeastaan olekaan, ne on käännetty suoraan ja alaviitteisiin selitys. Kääntäjä perustelee tätä esipuheessaan lukijan etäännyttämisellä Joycen henkeen, ja slangi-ilmauksissa ajan ja paikan tunnulla. Minusta hän on näin tehnyt teoksesta hieman vähemmän romaanin ja saanut sen selkeämmäksi. Mitä muistan yrityksestäni lukea Saarikosken käännöstä, hän oli lähempänä Joycen hämärää henkeä.
Pronomini hen... joo, ei ole Lehdon keksintöä. Onkohan keksijä vasiten ajatellut, että englannin kana olisi kiva suomen feminiiniseksi persoonapronominiksi? Lehdon perustelut sinänsä hyvät, että Joyce itsekin vääntää kieltä miten mielii - ei niin että pitäisin kaikista Joycen väännöksistäkään, kun hän vetää valloittajan kieltä täysin läskiksi. Mitämitä? Aleksis Kivi -mukaelmaa odotettavissa!
Itse käännöksestä en ole täysin vakuuttunut, täsmällinenhän se tietysti on, esim. jotkin sanaleikit, joista olin miettinyt, mitenhän kääntäjä on mahtanut selvitä - no eihän hän oikeastaan olekaan, ne on käännetty suoraan ja alaviitteisiin selitys. Kääntäjä perustelee tätä esipuheessaan lukijan etäännyttämisellä Joycen henkeen, ja slangi-ilmauksissa ajan ja paikan tunnulla. Minusta hän on näin tehnyt teoksesta hieman vähemmän romaanin ja saanut sen selkeämmäksi. Mitä muistan yrityksestäni lukea Saarikosken käännöstä, hän oli lähempänä Joycen hämärää henkeä.
Pronomini hen... joo, ei ole Lehdon keksintöä. Onkohan keksijä vasiten ajatellut, että englannin kana olisi kiva suomen feminiiniseksi persoonapronominiksi? Lehdon perustelut sinänsä hyvät, että Joyce itsekin vääntää kieltä miten mielii - ei niin että pitäisin kaikista Joycen väännöksistäkään, kun hän vetää valloittajan kieltä täysin läskiksi. Mitämitä? Aleksis Kivi -mukaelmaa odotettavissa!
Muokannut 06.07.2014 10:19 maahinen
Tämä haaste menossa minun osaltani puihin. Kirjabingo vei huomion totaalisesti, seliseli. On tässä toki vielä aikaa tiiliskiveäkin lukea. Olen päässyt sivulle 90 Selvitykset jätin parin luvun jälkeen lukematta. Ihan sama meneekö joku asia ohi, kun kaikki menee ohi kuitenkin.
Edennyt keskimäärin sivun päivässä, kolmanneksen olen vasta lukenut. Kotona lukeminen onnistuu vain ruokapöydässä tai vessassa, jolloin vauhti muutamia rivejä kerrallaan. Useita sivuja luen kapakassa, junassa, lentokoneessa tai puiston penkillä. Tuntumani ei ole muuttunut sitten viimeksi: joitain hyviä kohtia, mutta ei mitään lähellekään tajuntaa räjäyttävää ja vähän jää muistiin. Aivan käsittämättömiä kohtia on toistaiseksi ollut yksi: Clapclop. Clipclap. Clappyclap. Goodgod henev erheard inall. Deaf bald Pat brought pad knife took up. 3 sivua tällaista. Vaikea paikallistaa missä, tässä painoksessa kun ei ole selkeitä lukuja toisin kuin siinä uudessa suomennoksessa, eikä Saarikoskella, missähän välissä ne on kirjaan lisätty?
Tulin kääntäneeksi kolme pätkää kirja-arvuutteluun, vertailenpa niitä huvituksekseni. Yksi ensin
-Missä on sovinto, on täytynyt ensin olla eripuraa.
- Niin.
Kristuskettu nahkapöksyissä, piilossa, karkulainen ruttoisissa puunhaaroissa kansalaispidätykseltä. Tuntematta yhtään naaraskettua, yksinään kävellen riistapuistossa. Naiset, jotka tämä hänelle voitti, herkkiä ihmisiä, Babylonin huora, Justitiat, öykkäri baarimikon vaimot. Kettu ja hanhet.
Joyce: - Where there is reconciliation, Stephen said, there must have been first a sundering.
- Yes.
Christfox in leather trews, hiding, a runaway in blighted treeforks from hue and cry. Knowing no vixen, walking lonely in the chase. Women he won to him, tender people, a whore of Babylon, ladies of justices, bully tapsters' wives. Fox and geese.
Saarikoski: - Missä on sovinto, Stephen sanoi, - siinä on ensin täytynyt olla välirikko.
- Aivan.
Kristuskettu nahkapöksyt jalassa, homeisissa puunhaaroissa takaa-ajajia piilossa. Ei tunne ainoatakaan naaraskettua, kävelee yksinään metsällä. Naisia hän voitti puolelleen, helläsydämisiä ihmisiä, Babylonin huoran, tuomarien rouvia, remseiden viinurien vaimoja. Kettu ja hanhet.
Kohta ei ole ollenkaan hämärä, jos on sattunut lukemaan kveekarikunnan perustajan George Foxin muistiinpanot elämästään (kukapa ei olisi...).
Tässä vielä Saarikoski tuosta clippeticlapistä: Tap. Taptap. Tappatap. Herrajumala hän ei koskaan eläessään ollut. Kuuro kalju Pat toi imupaperin veitsen otti.
Nyt kun saisin vielä uudemman suomennoksen ja mitä siellä selityksissä sanotaan näistä. Scartti? Olen nyt kesäkierroksen jälkeen takaisin kotikaupungissa ja täällä on kirjastossa vain Saarikoski.
Tulin kääntäneeksi kolme pätkää kirja-arvuutteluun, vertailenpa niitä huvituksekseni. Yksi ensin
-Missä on sovinto, on täytynyt ensin olla eripuraa.
- Niin.
Kristuskettu nahkapöksyissä, piilossa, karkulainen ruttoisissa puunhaaroissa kansalaispidätykseltä. Tuntematta yhtään naaraskettua, yksinään kävellen riistapuistossa. Naiset, jotka tämä hänelle voitti, herkkiä ihmisiä, Babylonin huora, Justitiat, öykkäri baarimikon vaimot. Kettu ja hanhet.
Joyce: - Where there is reconciliation, Stephen said, there must have been first a sundering.
- Yes.
Christfox in leather trews, hiding, a runaway in blighted treeforks from hue and cry. Knowing no vixen, walking lonely in the chase. Women he won to him, tender people, a whore of Babylon, ladies of justices, bully tapsters' wives. Fox and geese.
Saarikoski: - Missä on sovinto, Stephen sanoi, - siinä on ensin täytynyt olla välirikko.
- Aivan.
Kristuskettu nahkapöksyt jalassa, homeisissa puunhaaroissa takaa-ajajia piilossa. Ei tunne ainoatakaan naaraskettua, kävelee yksinään metsällä. Naisia hän voitti puolelleen, helläsydämisiä ihmisiä, Babylonin huoran, tuomarien rouvia, remseiden viinurien vaimoja. Kettu ja hanhet.
Kohta ei ole ollenkaan hämärä, jos on sattunut lukemaan kveekarikunnan perustajan George Foxin muistiinpanot elämästään (kukapa ei olisi...).
Tässä vielä Saarikoski tuosta clippeticlapistä: Tap. Taptap. Tappatap. Herrajumala hän ei koskaan eläessään ollut. Kuuro kalju Pat toi imupaperin veitsen otti.
Nyt kun saisin vielä uudemman suomennoksen ja mitä siellä selityksissä sanotaan näistä. Scartti? Olen nyt kesäkierroksen jälkeen takaisin kotikaupungissa ja täällä on kirjastossa vain Saarikoski.
Luku 11 (s. 294)
Tapkop. Tiptap. Tappitap.
Hyväluoja häne ikoskaa neläissään.
Kuur kalju Pat toi litt pap veits ott.
Yllättäen tämä sivu taitaa olla ainoa, jossa ei ole alaviitteitä Kun tämä löpinä alkaa ("Pronssi2 kera kullan kuulivat kaviorautojen teräskalskeen.")
2. Luvun "oppiala" on "musiikki" ja "tekniikka" fuga per canonem, ja vieläpä, kuten Joyce korosti, "sisältäen täydet kahdeksan osaa". Vrt. myös: "Kirjoitin [luvun] käyttäen kaikkia musiikin nuotintatapoja: piano, forte, rallentando jne. Siinä esiintyy myös kvintetti...... blablablablablaa
Luku 9 (s. 226)
- Missä on sovinto, Stephen sanoi, siinä on ensin täytynyt olla välirikko.
- Kyllä
Kirstukettu nahkapöksyissä, 135 piiloutuen, karkulainen, homeisiin puunhaaroihin takaa-ajohuudoilta. Tuntematta yhtäkään naaraskettua, yksin jahdis' käyskelee. Naisia hän valloitti puolelleen, helläsydämisiä ihmisiä, Babylonin porton, 136, tuomarien rouvia, remseiden viinurien vaimoja. Kettu ja hanhet.137
135 Kettu, vrt. [2].h21. Samalla viittaus kvekaariliikkeen perustajaan George Foxiin. (Tiukat) nahkahousut tyypillisiä hänelle ja varhaisille seuraajilleen. Häntä myös vainottiin (ja hän piiloutuin kerran "homeiseen puuhun"), hän hankki helposti naiskäännynnäisiä ja pysyi pitkään poikamiehenä.
136 Ilm. 17:5.
137 Lastenleikki ja lautapeli, molemmissa kyse hanhien "jahtaamisesta". Vrt. George Foxin mielipide , että naiset eivät ole "hanhia" vaan yhtä sielukkaita olentoja kuin miehetkin.
135 viitta aikaisempaan arvoitukseen:
Kukko se kiekaisi
taivahalla sinersi:
kellot Isän kotona
yhtätoista soittaa.
Aika tämän sielupolon
taivaasehen koittaa.
- Kettu hautaa isoäitiään piikkipaatsaman alle.
Mun tavoite on saada luettua tämä marraskuun aikana. 30 sivua päivässä.. järjettömän vaikeata, koska ajatukset harhailee muihin asioihin, käsi tarttuu kännykkään tai tablettiin. Olen lukenut pari blogimerkintää kirjasta ja odotin lukua 9, koska kirjoittaja kertoi hihitelleensä.. Itse meinasin vajota koomaan. Ystäväni pitää minua aivan hulluna, kun en vain luovuta ja heitä kirjalla vesilintua.
Tapkop. Tiptap. Tappitap.
Hyväluoja häne ikoskaa neläissään.
Kuur kalju Pat toi litt pap veits ott.
Yllättäen tämä sivu taitaa olla ainoa, jossa ei ole alaviitteitä Kun tämä löpinä alkaa ("Pronssi2 kera kullan kuulivat kaviorautojen teräskalskeen.")
2. Luvun "oppiala" on "musiikki" ja "tekniikka" fuga per canonem, ja vieläpä, kuten Joyce korosti, "sisältäen täydet kahdeksan osaa". Vrt. myös: "Kirjoitin [luvun] käyttäen kaikkia musiikin nuotintatapoja: piano, forte, rallentando jne. Siinä esiintyy myös kvintetti...... blablablablablaa
Luku 9 (s. 226)
- Missä on sovinto, Stephen sanoi, siinä on ensin täytynyt olla välirikko.
- Kyllä
Kirstukettu nahkapöksyissä, 135 piiloutuen, karkulainen, homeisiin puunhaaroihin takaa-ajohuudoilta. Tuntematta yhtäkään naaraskettua, yksin jahdis' käyskelee. Naisia hän valloitti puolelleen, helläsydämisiä ihmisiä, Babylonin porton, 136, tuomarien rouvia, remseiden viinurien vaimoja. Kettu ja hanhet.137
135 Kettu, vrt. [2].h21. Samalla viittaus kvekaariliikkeen perustajaan George Foxiin. (Tiukat) nahkahousut tyypillisiä hänelle ja varhaisille seuraajilleen. Häntä myös vainottiin (ja hän piiloutuin kerran "homeiseen puuhun"), hän hankki helposti naiskäännynnäisiä ja pysyi pitkään poikamiehenä.
136 Ilm. 17:5.
137 Lastenleikki ja lautapeli, molemmissa kyse hanhien "jahtaamisesta". Vrt. George Foxin mielipide , että naiset eivät ole "hanhia" vaan yhtä sielukkaita olentoja kuin miehetkin.
135 viitta aikaisempaan arvoitukseen:
Kukko se kiekaisi
taivahalla sinersi:
kellot Isän kotona
yhtätoista soittaa.
Aika tämän sielupolon
taivaasehen koittaa.
- Kettu hautaa isoäitiään piikkipaatsaman alle.
Mun tavoite on saada luettua tämä marraskuun aikana. 30 sivua päivässä.. järjettömän vaikeata, koska ajatukset harhailee muihin asioihin, käsi tarttuu kännykkään tai tablettiin. Olen lukenut pari blogimerkintää kirjasta ja odotin lukua 9, koska kirjoittaja kertoi hihitelleensä.. Itse meinasin vajota koomaan. Ystäväni pitää minua aivan hulluna, kun en vain luovuta ja heitä kirjalla vesilintua.
Muokannut 02.11.2014 13:15 Scartti
Lukua 14 oli hauska lukea. "...tyylimallina jokin englanninkielisen kirjallisuuden vaihe tai edustaja 1200-luvulta 1800-luvun loppuun"
Ychdexen kerte ne kaxitoiste uerenwooto lapseteute hende soimas
Ja cosca he siinä jutua pitit, se linnan owi awatin ia heidän corwans cului suuri äänden iyly monien siellä wieraspidois istuwitten ulgo päästämä
Luku 15 oli melko psykedeelistä settiä.
Mukavasti edistynyt marraskuun lukuhaastee takia.
Ychdexen kerte ne kaxitoiste uerenwooto lapseteute hende soimas
Ja cosca he siinä jutua pitit, se linnan owi awatin ia heidän corwans cului suuri äänden iyly monien siellä wieraspidois istuwitten ulgo päästämä
Luku 15 oli melko psykedeelistä settiä.
Mukavasti edistynyt marraskuun lukuhaastee takia.
En huomaa, että tänne ilmaantuu viestejä - ja huomasin juuri ensi kertaa, että alla on tuollainen seuraa-painike, jonka nyt siis älysin ruksata.
Tuo musiikkiselitys oli valaiseva, voisihan siihen kuvitella jonkin tahdin - tai sitten se on edelleen silkkaa soopaa ja Joyce haluaa meidän yrittävän sovittaa sen musiikiksi... Kukas analysoisi, seuraavatko kääntäjät "fuga per canonem"? - jonka olemassaolosta on näköjään kiistelty ja kiistellään yhä. Tiede-lehdessä oli kiehtova juttu etulohkodementiasta, joka oli Ravelilla jo pitkälle edenneenä, kun hän sävelsi Boleron. Sitten biologi Anne Adams ensi oireenaan samasta taudista vaihtoi alaa taidemaalariksi, kuunteli obsessiivisesti Boleroa ja loi teoksen Unravelling Bolero, joka musiikkiasiantuntijoiden mukaan on täydellinen kopio musiikkikappaleesta kuvana. Psykedeelinen tilkkutäkki on.
Takaisin käännöspaloihin
Minä: ...tarinan porvarin vaimosta, joka pyysi Dick Burbagea sänkyyn kanssaan nähtyään tämän Rikhard III:ssa, ja miten Shakespeare, joka sattui kuulemaan, enemmittä meluitta tyhjästä otti lehmää sarvista ja, kun Burbage tuli kolkuttamaan porttia, vastasi salvukukon lakanoiden välistä: Vilhelm valloittaja tuli ennen Rikhard III:tta.
...story of the burgher's wife who bade Dick Burbage to her bed after she had seen him in Richard III and how Shakespeare, overhearing, without more ado about nothing, took the cow by the horns and, when Burbage came knocking at the gate, answered from the capon's blankets: William the conqueror came before Richard III.
Saarikoski: ...tarinan porvarin eukosta joka pyysi Dick Burbagen vuoteeseensa, kun oli nähnyt tämän Rikhard III:ssa, ja kuinka Shakespeare, joka kuuli keskustelun, pitämättä turhaa melua tyhjästä otti lehmää sarvista, ja kun Burbage tuli kolkuttamaan portille, Shakespeare vastasi sen salvokukon huopien välistä: William valloittaja tuli ennen Rikhard III:tta.
Tämä pätkä tarjoaakin harvinaisen vähän tilaa tulkinnoille.
Tuo musiikkiselitys oli valaiseva, voisihan siihen kuvitella jonkin tahdin - tai sitten se on edelleen silkkaa soopaa ja Joyce haluaa meidän yrittävän sovittaa sen musiikiksi... Kukas analysoisi, seuraavatko kääntäjät "fuga per canonem"? - jonka olemassaolosta on näköjään kiistelty ja kiistellään yhä. Tiede-lehdessä oli kiehtova juttu etulohkodementiasta, joka oli Ravelilla jo pitkälle edenneenä, kun hän sävelsi Boleron. Sitten biologi Anne Adams ensi oireenaan samasta taudista vaihtoi alaa taidemaalariksi, kuunteli obsessiivisesti Boleroa ja loi teoksen Unravelling Bolero, joka musiikkiasiantuntijoiden mukaan on täydellinen kopio musiikkikappaleesta kuvana. Psykedeelinen tilkkutäkki on.
Takaisin käännöspaloihin
Minä: ...tarinan porvarin vaimosta, joka pyysi Dick Burbagea sänkyyn kanssaan nähtyään tämän Rikhard III:ssa, ja miten Shakespeare, joka sattui kuulemaan, enemmittä meluitta tyhjästä otti lehmää sarvista ja, kun Burbage tuli kolkuttamaan porttia, vastasi salvukukon lakanoiden välistä: Vilhelm valloittaja tuli ennen Rikhard III:tta.
...story of the burgher's wife who bade Dick Burbage to her bed after she had seen him in Richard III and how Shakespeare, overhearing, without more ado about nothing, took the cow by the horns and, when Burbage came knocking at the gate, answered from the capon's blankets: William the conqueror came before Richard III.
Saarikoski: ...tarinan porvarin eukosta joka pyysi Dick Burbagen vuoteeseensa, kun oli nähnyt tämän Rikhard III:ssa, ja kuinka Shakespeare, joka kuuli keskustelun, pitämättä turhaa melua tyhjästä otti lehmää sarvista, ja kun Burbage tuli kolkuttamaan portille, Shakespeare vastasi sen salvokukon huopien välistä: William valloittaja tuli ennen Rikhard III:tta.
Tämä pätkä tarjoaakin harvinaisen vähän tilaa tulkinnoille.
Muokannut 25.11.2014 15:17 maahinen
Scartti kirjoitti: lukua 9, koska kirjoittaja kertoi hihitelleensä.. Itse meinasin vajota koomaan.
Olen nyt pahasti jäljessä, kotona tämä ei edisty, tässä kaupungissa ei ole kahviloita missä istuskella eikä ulkona istuskelu tule enää kyseeseen.
Minä: Pojat äitien kanssa, isät tyttärien, lesbosiskokset, rakkaudet jotka eivät tohdi sanoa nimeään, veljenpojat isoäitien kanssa, häkkilinnut avaimenreikien, kuningattaret palkintosonnien. Syntymätön poika tärvelee kauneuden: syntyneenä hän tuo tuskaa, jakaa kiintymystä, lisää hoivantarvetta. Hän on uros: hänen kasvunsa on isän rappio, hänen nuoruutensä isän kateus, hänen ystävänsä isän vihollinen.
Sons with mothers, sires with daughters, lesbic sisters, loves that dare not speak their name, nephews with grandmothers, jailbirds with keyholes, queens with prize bulls. The son unborn mars beuaty: born, he brings pain, divides affection, increases care. He is a male: his growth is his father's decline, his youth his father's envy, his friend his father's enemy.
Saarikoski: Pojat äitien kanssa, isät tyttärien kanssa, lesbolaiset sisarukset, rakkaudet jotka eivät uskalla sanoa nimeään, lapsenlapset isoäitien kanssa, vangit avaimenreikien kanssa, kuningattaret palkintohärkien kanssa. Ennen syntymäänsä poika turmelee kauneuden: kun hän on syntynyt, hän tuo tuskaa, jakaa kiintymyksen, lisää surua. Hän on mies: hänen kasvunsa on isän rappio, hänen nuoruutensa isän kateuden aihe, hänen ystävänsä hänen isänsä vihamies.
Eipä juuri eroa tämänkään kappaleen tulkinta, suoraa tekstiä. Olen nyt sen verran kuitenkin lukenut Saarikoskenkin käännöstä, että voin sanoa että uusi käännös oli paikallaan ja on yleisesti ottaen parempi. Saarikoski ottaa paikoin aivan liikaa vapauksia tulkita tekstiä lukijan puolesta. Toisaalta lukijalle, joka ei ole aivan älyttömän kiinnostunut kirjasta, Saarikoski saattaa yhä olla helpommin luettava versio.
Muokannut 25.11.2014 16:24 maahinen