Kesälukuhaaste 2015: Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Ilmoitin tämän kirjan haasteeseen, se kun on jo toista vuotta odottanut lukemistaan hyllyssäni. Mielenkiinnolla odotan millainen visio maanalaisesta Helsingistä on loihdittu tähän kirjaan. Ensimmäiseksi vertailukohteeksi tuli mieleen Neil Gaimanin Neverwhere, joka näytti sekin olevan tämän kesän lukupiirikirjana.

Tämä kirja arpoutui minulle ja se vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Koitan heti huomenna päästä kirjastoon hakemaan oman niteeni. Jonkin aikaa kuitenkin kestää ennen kuin pääsen siihen käsiksi, sillä pinossa on odottamassa aika monta kirjaa ennen sitä mutta ehkäpä jo tämän kuun puolella...(no promises)

Tämä oli ensimmäinen Turtschaninoffin kirja, jonka luin. Noin pari vuotta sitten, suunnilleen. Pidin kirjassa siitä, kuinka siinä hyödynnettiin suomenruotsalaista kansanperinnettä. Siihen ei kovin monesti törmää.

Minäkin pidin tästä. Kesälukuhaasteessa on itse asiassa aika monta kirjaa joista pidän. Ja olen jo lukenut.

Aloitin lukemaan tätä. Ensimmäiset 70 sivua takana. Kirjoitustyyli vaikuttaa sujuvalta. Mitään ihmeempää ei ole vielä tapahtunut eli melko verkkainen alku. Alva ja Joel vaikuttavat mielenkiintoisilta persoonilta.

^ Minä muistelen, että kirjan alkupuolisko kieli oli hyvää, mutta sitten tuntui jotain tapahtuvan. Loppupuolella tuli sellainen olo, että teksti koostuu välillä pelkistä sivulauseista. Pohdin paljon, johtuiko se huonosta käännökestä vai oliko teksti alun perinkin ollut sellaista. Ehkä tämän vuoksi kirjan lukeminen tökki loppupuolella.

En toki halua lannistaa. Ehkä muita lukijoita ei sama seikka haittaa. :)

Vihdoinkin sain tämän aloitettua. Olen päässyt sivulle 90 ja tähän asti en ole järin vakuuttunut. Tykkäsin kirjan lyhyestä prologista, se oli mukavan 1001 yötä -tyylinen mutta sen jälkeen... Alva vaikutti aluksi suht mielenkiintoiselta tapaukselta mutta olisin halunnut tietää enemmän hänen menneisyydestään ja persoonastaan. Joelissa taas ei ole mitään kiinnostavaa ja Nidestä olen samaa mieltä kuin Moonlord.

Tässä kirjassa on, so far, paljon asioita jotka ottavat pattiin (esim. teinien puhetyyli, joka sekoittaa kirjakieltä ja englantia). Tarinalla on hirveä kiire päästä aliseen Helsinkiin, joten Alvan ja Joelin sinne päätymisen syyt tuntuvat hirveän heppoisilta.
Jos tämä ei olisi haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen tähän.

Minullakin tämä on jäänyt toistaiseksi kesken. Alku ei napannut mukaansa. Aion kyllä jatkaa, kunhan ei ole muuta luettavaa joka on ajankohtaisempaa. Nyt olen lukenut mm. muutaman melontakirjan kesälomareissuani suunnitellessa ja lukenut noita jättitilaukseni korukirjoja.

Minulla on lisäksi tapana fiilistellä lukusään ja ajankohdan mukaan. Helsingin alla on ilta- tai yökirja koska se sijoittuu pimeään luolamaailmaan, eli se rajoittaa sopivaa lukuajankohtaa. Kesähelteillä tykkään lukea esim. fantasiaa ja merisotakirjoja (jotka sijoittuvat helteiselle tyynellemerelle), talvella avaruusoopperaa kun ulkona paukkuvista pakkasista ja pimeydestä saa paremmin avaruusfiilikset.

Joku oli kirjoittanut Goodreadsiin tästä kirjasta, että se tuntuu kuin 13-vuotiaan kirjoittamalta ja 200 sivun jälkeen olen aika lailla samaa mieltä. Kirjoitustyyli ja tarinan eteneminen on mielestäni lapsellisen ja töksähtelevän oloista. Olen lukenut Maria T:ltä aiemmin Maresin ja se oli huimasti parempi kuin tämä. Hän on ilmeisesti kehittynyt kirjoittajana todella paljon muutamassa vuodessa. Helsingin alla toimisi ehkä paremmin lasten- kuin nuortenkirjana. Ennakko-odotukseni olivat jotain modernimpaa ja urbaanimpaa kuin mitä tämä nyt on. Odotin enemmänkin jotain Neverwhere-tyylistä, en todellakaan mitään peikkoja, noitia ja keijuja.

Pakko huomauttaa tähän väliin, että luin kirjan keväällä ja rakastin sitä. Peikkoja, keijuja ja Helsinki sekä maan päällä että alla, mitä muuta voisikaan kirjalta toivoa Yleinen mielipide tuosta kirjasta taitaa tosissaan olla tuo "eipä kummoinen", mutta mä tykkäsin kovastikin. (Ja muiden ylistämä ja hehkuttama Anaché ei ollut mielestäni sen kaiken hehkutuksen arvoinen.)

Pisania kirjoitti: Helsingin alla toimisi ehkä paremmin lasten- kuin nuortenkirjana.

Miten on, voisiko tätä lukea iltasatuna 7-vuotiaalle (ja mahdollisesti myös 4-vuotiaalle, joka salakuuntelee)? En varmasti jaksaisi yksin lukea peikkokeijukirjaa, mutta lasten kanssa se saisi aivan uuden ulottuvuuden :) Voisi käydä Helsingissä päiväretkellä sen jälkeen ;)

Nyt on Helsingin alla luettu, eikä se mitenkään merkittävästi loppua kohden parantunut. Dialogi oli alusta loppuun uskomattoman kökköä ja kirjan potentiaalisesti kiinnostavin anti, eli itse Alistadi, jäi aika lailla paitsioon. Odotin että siihen oltaisiin tutustuttu läpikotaisemmin mutta kissan villat. Paikan läpi vaan juostiin sen pahemmin sivuile kuikuilematta. Lisäksi Alvan, Joelin ja Niden välinen kolmiodraamailu oli tosi puuduttavaa.

Tästä kirjasta tuli jollain lailla mieleen Percy Jackson -sarja. Rakenne on samantyyppinen ja molemmissa on teinejä, taruolentoja, muinaisia pahiksia, suuri etsintäreissu ja lopputaistelu. Sillä erotuksella tietty että Percy-kirjat ovat hyviä. Niissä sentään pennut saavat koulutusta kun taas tässä he tuntuvat onnistuvan kaikessa ihan luonnostaan. Oikeesti, Joel ei edes ollut yhtään hämmästynyt Alistadin ja taruolentojen olemassaolosta.

Nunia: En kyllä lähtisi välttämättä tätä vielä 7-vuotiaalle suosittelemaan. Päähenkilöt ovat kaksi kertaa vanhempia, sivuja on melkein 500 ja loppua kohden meno äityy aika hurjaksi. Lisäksi Helsinki jää lähes kokonaan taakse sivun 90 jälkeen.