Etsi kirjaa, löydä luettavaa

Tintin Ridgewell-hahmon esikuva oli tuon kirjan käsittelemän Percy Fawcettin lisäksi suomalainen Rafael Karsten. Hänestä on julkaistu elämäkerta Valkoinen intiaani. Karsten ei ollut aarteenetsijä vaan tieteilijä, joten kirja tiettävästi paneutuu siihen puoleen.

Kadonneista kaupungeista on varmaan juttua sellaisissa kirjoissa kuin Muinaisten kulttuurien arvoitukset. Mieleen tulee myös eräs puhdas huuhaakirja, Peter Kolosimon Ajaton maa. Siinä on muutamia kivoja kummitusjuttuja muun muassa Etelä-Amerikkaan liittyen, El Doradosta ja muusta.

Esimerkiksi Bernard Cornwell kirjoittaa historiallisia romaaneja missä on paljon draamaa, toimintaa ja traagisia ihmiskohtaloita. Myös fantasiakirja Talvikuningas oli loistava, mutta sen kahta seuraavaa osaa ei jostakin syystä suomennettu.

www.risingshadow.fi/library?action=author&author_id=22

Aavis kirjoitti: Hei, minullakin on eräs kirja vuosien takaa hakusessa... kyseessä siis nuorille/lapsille suunnattu katakombiseikkailu fantasiaolennoilla (ainakin peikkoja, virvatulia ym.?). Muistan hakemani kirjan olleen toinen osa jotakin sarjaa. Kannessa oli ainakin keltaista ja vihreää kera ilmeisesti kirjan hahmojen kuvien

Kuulostaa Hohlbeinien "Pimeyden lapset" -kirjoilta: Linkki.

Kultaista Kompassia olisin itsekin suositellut, samoin Pratchettia ovat monet aloitelleet hyvinkin nuorena. Kiekkomaailman nuortenkirjat ovat ainakin lupauksensa puolesta erityisesti nuorille kirjoitettuja.

Robin Jarvisin Kuolontuoksu voisi liipata alkemiateemaa, mutta ikävä kyllä sarjan kääntäminen näyttää jääneen kesken ja kymmenisen vuotta vanha kirja voi olla hankala löytää muualta kuin kirjastosta. Timo Parvelan Sammon vartijat -sarja saattaisi myös kevyesti käsitellä näitä teemoja.

Muista kotimaisista Ilkka Auerin Sysilouhien sukua voisi mennä tuonikäiselle, sekin on tosin monioasainen sarja, jonka yksittäisetkin osat ovat melko pitkiä. Mutta maailma on hyvin luotu. Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Routasisarukset on merkattu scifiksi, mutta kelpaa luettavaksi myös hyvän fantasian hengessä. Nuoren lukijan suusta 'ei scifiä' voi olla myös tulkittavissa 'ei tietynlaista scifiä' - sitäkin riittää laidasta laitaan, ja monet varsinkin nuortenkirjat leijuvat jossain näiden kahden genren välimaastossa.

Kaikissa tämän alan kirjoissa tuppaa olemaan vähän mittaa, joten kärsivällisyyden avuksi voi tarvita vähän vanhempaa vaikka iltasadun lukijana...

Denis Siponen kirjoitti: Olin yllättynyt kun hän sanoi alkemia.

Onko Angie Sagen Septimus Heap-sarja jo tuttu. Alkemia ei siinä ole pääroolissa, mutta etenkin yhdessä teoksessa sitä korostetaan todella paljon. Itse luin ensimmäisen sarjan kirjoista 21 vuotiaana, vaikka nuoremmille onkin suunnattu. Juoni on jokaisessa teoksessa todella koukuttava, kieli on soljuvaa ja toimintaa on ripoteltu hyvin mausteeksi. Itse pidän todella paljon.

Toisena vinkkinä voisin antaa Diana Wynne Jonesin teokset Derkinhovin mustaruhtinas ja Aarnikotkan vuosi.

Hivenen vaikea tapaus, mutta joitain ehdotuksia:

Ensimmäiseksi tuli mieleen Noituri-kirjasarja , siitähän on tehty pelisarjakin, joten se voisi olla sinänsä täyskymppi. Siinä päähenkilö on varsin tyypillisille alkemistisilla eliksiireillä geenimuunneltu noituri Geralt. Mutta: teksti on kaunokirjallisesti hyvää eli toisin sanoen saattaa olla kokemattomalle lukijalle hivenen vaikeaa - vaikka roolipelimäinen ympäristö helpottaneekin peliajan lasta. Toinen, ehkä ongelmallisempi seikka on se, että maailma on synkkä ja raadollinen, ja tekstikin toisinaan ei ehkä ihan yksitoistavuotiaan korville soveltuvaa - vaikka monet lapset ovatkin kypsempiä kohtaamaan kirjoissa rankkoja aiheita kuin vanhempansa uskoisivat.

Kultainen kompassi ja sen aloittama trilogia sen sijaan on tekstintasoltaan ja myös aiheiltaan aavistuksen vähemmän ongelmallinen. Sen sijaan siinä ei tosiaan sinänsä ole sitten noita erilaisia kohentelukeinoja, vaan se on sinänsä perinteinen mutta normaalia syvällisempi seikkailukertomus, jossa on myös elämänfilosofiaa, uskontokritiikkiä sekä todella mielenkiintoinen teoria maailmoista. Toisaalta daimonien eli ihmissielun konkreettisten ilmentymien olemassaolo saattaisi poikaasi hyvinkin kiehtoa. Suosittelen kokeilemaan.

Minä en ole lukenut yhtään roolipelifantasiakirjaa, mutta ne saattaisivat - kaunokirjallisesti kunnianhimottomuudestaan huolimatta - iskeä tuonikäiseen poikaan. Käsittääkseni normaalia parempi (ja silti pelaajalle varsin tuttua) kirjoittaja on R. A. Salvatore , jolta erityisesti kai klassikkona pidetään Mustahaltian trilogiaa , mutta Keihäänkantajan tarun aloittava Lähimetsässä saattaisi olla nuoremmalle helpommin lähestyttävä ja ainakin helpommin saatavilla. Myös David Eddingsiä voinee suositella.

Onko Harry Potterit luettu? Riippumatta siitä, komppaan Septimus Heapia, Magiaa on eka osa. Myös Diana Wynne Jonesin kirjoista mainittujen lisäksi Merlin-salaliitto sopii hyvin suht nuorelle, ja sisältää monia peleistä tuttuja kliseitä uudelleenkäsiteltynä.

Tähän en ole itse tutustunut sen paremmin, mutta Debi Gliorin Magiaa-sarja oli ainakin yhteenväliin todella suosittu. Septimus Heap tosiaan multa unohtui, sen pitäisi olla ainakin kohderyhmää!

Percy Jackson -sarja voisi muuten myös toimia, erityisesti jos kiinnostuksenkohteista löytyvät tai voisi tulevaisuudessa löytyä myös kreikkalaiset myytit ja jumalat. Näissä myös seikkailee poika päähenkilönä, jos se on huomioon otettava yksityiskohta - juuri tajusin, miten monessa nuortenfantasiasarjassa oikeastaan onkaan tyttö päähenkilönä. Rick Riordan myös tuottaa koko ajan lisää kirjoja, joten lukeminen ei ihan heti lopu kesken, ja menekkikin on käsittääkseni ollut sen verran hyvää, että tuskin kääntäminenkään loppuu.

edit// Ja miten saatoin unohtaa, koko päivän Colferia ihkutettuani: Artemis Fowl ja muut muut irkkuherran kirjat ovat toki mitä mainiointa luettavaa!

Philip Reeven neliosaisessa kävelevät koneet sarjassa on lentäviä/kelluvia ja muillakin tavoin liikkuvia kaupunkeja, erikoista teknologiaa ja vauhdikasta toimintaa.

www.risingshadow.fi/library?action=series&series_id=408

Tarina sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, missä teknologia on taantunut ehkä jonnekin 1950-luvun tienoille, koska suuret sodat ja luonnonmullistukset ovat kadottaneet paljon tietoa niitä edeltävistä tapahtumista. Väki kuitenkin kaivaa maasta aikaisempien sivilisaatioiden esineitä ja osa niistä on niin huipputeknisiä härveleitä, että menevät melkein magiasta. Muuten sitä aihetta ei kuitenkaan käsitellä mitenkään noissa kirjoissa.

Sarjassa on myös paljon hienoa steampunk-henkistä meininkiä mistä ainakin itse tykkäsin.