Itse olen Rhodoksella käynyt neljä kertaa ja saari on ehdottomasti yksi suosikkilomapaikoistani. Sääli vaan, että siellä sää on parhaimmillaan näin kesällä, jolloin ei enää nykyisellään ole aikaa sinne matkustaa, kun pitää olla töissä. Odotettavissasi on siis ainakin hyvä sää, kaksi kertaa olen kesälomalla siellä ollut ja sää on aina ollut täydellinen.

Suosittelen ehdottomasti auton vuokrausta, saari on todella kaunis pienine kylineen ja poukamineen. Itse olen autolla vieraillut Falirakin ja Lindoksen kaupungeissa. Lindos on todella upea pieni kaupunki, joka on rakennettu kukkulalle. Kukkulan päällä komeilee raunioitunut temppeli. Suosittelen sinne kiipeämistä, näkymät ovat upeat. Henkilökohtaisesti täytyy kyllä sanoa, että suosittelen kiipeämistä omin jaloin, vaikka aasin kyydilläkin pääsee ylös. Minä ja siskoni otimme aasikyydin enkä ole sen reissun jälkeen aasin selkään noussut, kun aasit karkasivat ja lähtivät juoksemaan kukin eri suuntaan kaupunkia. Jäipähän unohtumaton muisto siitä kaupungista 

Salainen arvonta kuulostaa myös minusta hyvältä. Myös minusta kirjoja voisi valita mistä tahansa genrestä, olisi hyvää vaihtelua lukea jotain muutakin kuin yhtä ja samaa genreä koko ajan.

Minun puolesta sarjakuvat ja runot voisi rajata ulos, luen kyllä molempia, mutta en ihan usko, että niistä saa näin internetin välityksellä kunnollista keskustelua aikaiseksi. Tämä siis vain minun mielipiteeni, joku toinen voi nähdä asian aivan toisessa valossa.

Kesäloma alkoi muutama tunti sitten! Seuraavaan neljään kuukauteen ei siis tarvitse katsoakaan koululle päin. Loma tuli enemmän kuin tarpeeseen, viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella kuormittavia useiden tenttien ja projektityön takia, pahimpana tämä viikko kun piti selvitä neljästä tentistä ja projektin deadlinekin sattui osumaan samaan sumaan. Vaikka välillä tuntuikin, että viikko ei lopu ikinä, niin tässä sitä nyt ollaan. Kaikki tentit menivät omasta mielestäni paremmin kuin hyvin, projektista tuli parempi kuin uskoin ja olen vielä hengissä  Nyt on suuntana kavereiden kanssa pubiin, sen verran pitkään on täällä kotona homehduttu koulukirjojen kanssa, että on ihanaa päästä ihmisten ilmoille nauttimaan ansaitusta vapaudesta. Lisäksi opiskelujen puoliväli tuli vastaan, kaksi vuotta takana, toiset samanlaiset edessä. Tätä huimaa saavutusta on myöskin syytä juhlia.

On se kyllä kieltämättä ilon hetki, kun saa toisen kotimaisen menemään läpi. Itselläni oli keskiviikkona virkamiesruotsin toinen koe: suullinen, jota treenattiin ja stressattiin paljon. Tarkoitus oli keskustella kahden muun ryhmäläisen kanssa 12 min jostain sähkötekniikan aiheesta. Valmistelimme kolme (todellisuudessa ehdimme valmistella vain kaksi) keskustelua, josta yksi arvottiin kokeessa keskusteluun. Omaksi onneksemme emme arponeet sitä aihetta, jota emme olleet ehtineet valmistella, joten kirkkaastihan se meni läpi. Samaa ei voi sanoa kaverini ryhmästä, jotka arpoivat juuri sen aiheen, jota he eivät osanneet, joten he eivät edes yrittäneet vaan menivät suoraan uusintaan. Kirjallisen osuuden sain läpi jo muutama viikko sitten. On kyllä hieno tunne, kun ei tarvitse todennäköisesti enää ikinä opiskella ruotsia! 

Nykyisenä TAMKin opiskelijana voin sanoa juuri samaa: opettajien taso vaihtelee todella paljon. Tänä keväänä mukaan on sattunut todella sekalaista sakkia: muutama täydellinen, kaksi jotka tietävät opettamastaan aiheesta aivan älyttömät määrät, mutta eivät osaa sanoa sitä selkokielellä tai niin kiinnostavasti, että tunnilla pysyisi hereillä. Viimeisenä on tämän kevään pohjanoteeraus, joka ei osaa opettaa yhtään, ei edes yritä selittää vaikka kuinka sanoisi, ettei ymmärrä, ei pidä kiinni sovituista aikatauluista, tentissä puolella luokkaa oli koepaperissa vastaukset valmiina, koska opettaja ei tajunnut, että oli tulostanut vastaustiedoston (eikä tietenkään itse valvonut koetta, joten valvojalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa meidän tehdä kokeen vaikka vastaukset oli siinä vieressä kun koetta oli mennyt se 15 min ennen kuin tajusimme että ne tekstit paperissa oli oikeasti vastauksia eikä mitään tehtävään liittyvää aineistoa) ja nyt viimeisenä nettiin pitäisi palauttaa projektin tiedostot huomiseen mennessä, mutta ei ole palautuskansiota.

Tämä on kuitenkin onneksi vain se pohjanoteeraus, yleisesti ottaen ainakin itse olen todella tyytyväinen opetuksen tasoon ja opettajat ovat suurimmaksi osaksi ammattitaitoisia. TAMKiin kun ei pääse opettamaan ilman opettajankoulutusta (no, viime vuonna yksi opettaja kävi koulutusta siinä samalla kun jo opetti, opetuksen taso nousi kurssin edetessä huomattavasti), niin yleensä opettajat ovat hyviä. Yliopistossa kun en ole koskaan ollut niin en tiedä, vaaditaanko siellä opettajankoulutusta vai riittääkö pelkkä ammattitaito ja tietämys aiheesta.

Tämän potutuksen syy on tähän aikaan huomenna onneksi jo ohi, mutta tällä hetkellä huominen tuntuu todella kaukaiselta. Viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa on ollut erittäin kuormittava: neljä tenttiä ja erittäin viheliäinen projektityö, jonka jokainen kohta on tehty miljoonaan kertaan uudestaan. Huomenna on viimeinen koe, johon en ole panostanut lähes lainkaan, koska aikaa ei ole ollut. Tänään oli tarkoitus porukalla lukea, mutta huomenna palautettava projekti vei koko ajan, koska mikään ei meinannut onnistua. Nyt on onneksi se omalta osaltani valmis, kaksi ryhmäläistä joutuu vielä tappelemaan sen kanssa, sillä löysimme toisen ryhmäläisen kanssa heidän töistään virheitä, jotka on pakko korjata. Eilisen kaksi tenttiä onnistuivat imemään viimeisetkin mehut minusta, sillä niitä ehdittiin stressata ja paljon. Onneksi molemmat menivät hyvin. Nyt vaan pitäisi jostain kaivaa lisää energiaa, että jaksaisi illan puurtaa viimeisen tentin parissa. En vain tiedä, mistä sitä kaivaisin, olen koko viikon ollut koululla 10 tuntia päivässä lukemassa ja jatkanut vielä illalla kotona. Lisäksi kun tenttejä on ollut viimeisen kolmen viikon aikana joka viikko, niin elämässä ei ole ollut kuin lukeminen ja projektityö liian pitkään. Olo on uupunut ja väsynyt. Enkä ole ainoa luokallani, juuri puhuimme miten mukavaa on, kun saa koko viikonlopun vain nukkua ja levätä. Olemme sen kyllä ansainneet, mutta vielä pitäisi tämä ilta jaksaa ja sitten puurtaa viimeisetkin mehut ulos huomenna tentissä.

Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, olen mukana! Mielestäni tuo arpominen kuulostaisi hauskalta, jotta tulee todella luettua jotain erilaista. Jos saa itse valita muiden ehdotuksista, voi käydä helposti niin, että valitsee samantyylisen kirjan, kuin mitä yleensä lukee (itse ainakin syylistyn usein tähän). Kannatan myös sitä, että saadaan ajatustenvaihtoa kirjoista, eli siis kirjan lukisi se alkuperäinen ehdottaja ja joku muu, ettei tule vaan pelkkää luettelointia, että kuka luki mitäkin ja mitä piti.

Olin lapsuudenkodissani käymässä. Äitini ja siskoni olivat onnistuneet suututtamaan minut jostakin ja istuin huoneessani selailemassa Tieteen Kuvalehteä. Jossain vaiheessa isäni tuli juttelmaan kanssani jostain ihan turhanpäiväisestä aiheesta kunnes puhe kääntyi johonkin uuteen scifi-kirjaan, jonka me kumpikin voisimme lukea. Kirja kertoi Maahan hyökkäävistä avaruusolioista (mikä yllätys) ja sen kannessa oli vangitseva ja taiteellinen kuva, jossa näkyi pieni osa maapalloa avaruudessa (ei mitenkään yleinen aihe tämäkään). Keskustelumme aiheesta oli todella mielenkiintoinen, vaikka en sitä enää muistakaan. Aiheena uni oli suhteellisen tylsä, mutta uni oli jotenkin niin todentuntuinen, että kun herätyskello pärähti soimaan, kesti hetken ennen kuin tajusin, että olen opiskelijakämpässäni enkä lapsuudenkodissani.

Itsekään en mikään läppärinero ole, mutta tietokonenero isäni "paikkasi" samoista ongelmista kärsineen koneeni avaamalla takakannen ja puhaltamalla pölyt kaikista väleistä pois. Tähän puhaltamiseen hänellä oli lakkapullon tapainen pullo, jossa oli ihan tavallista ilmaa, luusisin, että sitä saa ostettua jostain perus tietokonenörttien kaupasta. Tietenkin sitä pölyä voi yrittää puhaltaakin pois, mutta tuollaisesta pullosta sitä ilmaa tulee paremmalla paineella, jolloin lika ainakin lähtee koneen syövereistä. Oman läppärini tapauksessa pöly oli tukkinut ilmanvaihtokanavia, josta kuumeneminen johtui. Tämän lisäksi tuulettimen kohta oli saanut pienen kolauksen. Särinä johtui siis omassa tapauksessani siitä, että tuuletin osui pyöriessään johonkin toiseen osaan ja pienellä korjausliikkeellä tämäkin korjaantui.

Kuten sanoin, en mikään tietokonenero ole, mutta sen verran ehkä itse uskaltaisin tehdä, että avaisin läppärin kannen ja tarkistaisin, ettei pöly tuli paikkoja.

Voisihan sitä tietenkin käydä itsekin ovella siitä sanomasta, mutta juteltuani asiasta vanhempieni kanssa, he sanoivat, että ehkä kuitenkin fiksumpaa olisi mennä isännöitsijän kautta. Sitä on vaikea täysin tuntemattomasta ihmisestä tietää, kummanlaiseen viestiin he suhtautuvat paremmin, minun vai isännöitsijän. Isännöitsijällä on kuitenkin enemmän kokemusta tällaisista asioista, ja itseni tuntien saattaisi olla ovella liian hyökkäävä. Sitähän voisi tietenkin kokeilla, että menee parvekkeelle puhumaan savusta  Täytyy nyt katsoa, mitä mieltä isännöitsijä asiasta on.

Varmaan alkaa isännöitsijää kohta potuttamaan, kun minä en ole ikinä tyytyväinen alakerran naapureihini. Viime vuonna ongelmana oli lähes jokaöinen juhliminen ja metelöinti ja nyt uusien naapurien kanssa ongelmana on tupakka. Siellä kun poltetaan parvekkeella niin eikös se haju tunkeudu suoraan tänne minulle, vaikka parvekkeeni ovi olisi kiinni. Itse en polta, joten haju ei ole millään tavalla miellyttävä. Lisäksi kun tupakan haju tarttuu ikävästi tekstiileihin, niin kohta voi olla, että verhoni, kangassohvani, mattoni ja vaatteeni haisevat tupakalle, mikä ei ole erittäin toivottavaa. Ikävän ongelmasta tekee se, että sille on todella vaikea tehdä mitään, eihän minulla ole mitään oikeutta kieltää toista polttamasta omassa kodissaan. Järjestyssäännöissäkin sanotaan, että parvekkeella saa polttaa, jos se ei aiheuta liikaa haittaa muille. On todella vaikeaa määritellä, mikä on liika haitta. Laitoin isännöisijälle asiasta sähköpostia ja kysyin, onko sille mitään tehtävissä, mutta pahoin pelkään, että hän sanoo, että opettele elämään asian kanssa.

Itselläni tämä kouluvuosi vetelee jo lähes viimeisiään, 7 koulupäivää jäljellä kunnes kesäloma alkaa. Jotenkin on hankala uskoa, että toinen opiskeluvuosi on käytännössä ohi ja ensi syksynä alkavat suuntautumisopinnot. Toki ensin pitäisi selvitä ensi viikon neljästä tentistä. Tällä hetkellä tunnelma on hieman haikea, sillä luokastamme on tullut erittäin tiivis näiden parin vuoden aikana ja on sääli erota osasta heistä. Erityisen haikeaa on se, että luokkani neljästä muusta tytöstä vain yksi valitsi saman suuntautumisen minun kanssani. Näin miesvoittoisella alalla meistä viidestä tytöstä on tullut erittäin läheisiä, joten on sääli, ettemme enää ensi vuonna näe toisiamme niin usein.

Toukokuun alussa minulla on kaksi viikkoa lomaa, kunnes aloitan työt. Töitä olisi tarkoitus paiskia ainakin elokuun puoleenväliin asti, työnantajan kanssa on sovittu, että lopetusaikaa ei tarvitse vielä lyödä lukkoon, voin tehdä enemmänkin jos siltä tuntuu.

Kuuluu kesään tietysti muutakin kuin työnteko. Pikkusisko pääsee ylioppilaaksi, joten juhlat on edessä. Lisäksi olemme pienemmällä opiskeluporukalla kokoontumassa vanhempieni kesämökille viikonlopuksi heinäkuussa. Muuten tarkoituksena on mökkeillä, nähdä kavereita ja lukea vino pino kirjoja, joita ei koulukirjojen takia ole vuoden aikana ehtinyt lukemaan. Mikäli rahaa ja lomaa elokuussa ennen koulun alkua on riittävästi, suunnitelmissa on myös reilun viikon mittainen reppureissu Iso-Britanniaan. Tuota reppureissua olen suunnitellut jo vuosikaudet, mutta sopivaa ajankohtaa ja/tai rahaa ei ole löytynyt, joten reissu on vielä tekemättä.

Minä kiitän! Ja todellakin toivon, että työ jaksaisi innostaa koko kesän läpi  

Tänään elämässä ihanaa on tämänhetkinen fiilis: molemmat tämän viikon tentit menivät loistavasti ja äiti kyläili koko viikonlopun. Ohjelmassa oli paljon hyvää ruokaa, hyvä elokuva, shoppailua hulluilla päivillä ja tietenkin reissu ruokakauppaan, jonka jälkeen pakastin ja jääkaappi on täynnä ja kaapit pursuavat vessapaperia. Yllättävänkin pienet asiat voi joskus tuntua niin mukavilta, kuten juuri mainitut ruoat jääkaapissa, joista osaa en ehkä itse olisi raaskinut ostaa.

Hyvän viikon kruununa on vielä illan elokuva: koko viikon katsomista odottanut Hobitti.

Menee nyt todella kesätöiden hehkutukseksi, mutta kävin eilen toisessa työhaastattelussa ja sain siltä istumalta työn. Ensi kesänä olenkin suunnittelu- ja dokumentointiosastolla harjoittelijana sähkönjakelufirmassa  Töitä on koko kesäksi ja vaikka palkka ei ole mikään maailman paras, työt kuulostavat todella mielenkiintoisilta ja tukee opiskeluja loistavasti. Vähän harmitti luopua elektroniikkatehtaan töistä, siellä työkaverit ja erityisesti minun ohjaajani olivat todella mukavia ja työ ihan hauskaa. Tämä uusi työ kuitenkin on taas astetta lähempänä niitä töitä, joita valmistumisen jälkeen voisin tehdä. Hieman jo jännittää uudet työt, vaikuttaa siltä, että uusia asioita on paljon eikä työ varmasti tule alkuun olemaan helppoa. Eipähän pitäisi tulla tylsä kesä, kun opettelee asioita.

Vasta eilen hehkutin kesätöitä ja nyt voin sitten hehkuttaa ensi viikolla olevaa työhaastattelua. Nämä hommat olisivat toimihenkilötehtäviä ja lähempänä niitä töitä, joita mahdollisesti tekisin valmistumisen jälkeen. Hiukan hirvittää jo nyt, mutta toisaalta on ihan mukavaa, kun voin mennä haastatteluun avoimin mielin, kun minulla on jo kesäksi työ, joten se ei haittaa vaikka en tätä työtä saisikaan. Lisäksi haastattelija todella halusi minut paikalle, koska vaikka hölmönä menin sanomaan, että minulla on jo työ, se vain lisäsi haastattelijan intoa saada minut haastatteluun. Onneksi en ole vielä tehnyt työsopimusta mihinkään 

Minullakin puhelin vihdoin soi ja töitä tarjottiin. Samalle elektroniikkatehtaalle menen töihin kuin viime kesänäkin ja ohessa teen työharjoittelun opiskeluja varten. Pienenä miinuksena on työjakson pituus, vain 1,5-2 kuukautta joka alkaa juhannuksen jälkeen, kun oma kesälomani koulusta on 4 kuukautta alkaen vapusta. Onneksi pääsen isäni työpaikalle töihin väliajaksi, joten ei tarvitse tyhjän päällä olla. Toki 1,5 kuukauden kesälomakin olisi ihan kiva, mutta köyhä opiskelija valitsee rahan silloin kun sitä on tarjolla 

Hetkeksi on taas tenteistä suoriuduttu. Konetekniikan tentti meni yllättävän hyvin ottaen huomioon, etten ole koko kurssin aikana tajunnut paljon mitään, mitä opettaja selittää. Lisäksi en lukenut tenttiin yhtä paljon kuin normaalisti tenttiin panostan, saattoi johtua siitä, että kurssista oli jo 1 varmistettu kiitos palautettavien harkkojen enkä uskonut ymmärtäväni kurssista enää tässä vaiheessa juurikaan. Ja mikä parasta - en ottanut tentistä minkäänlaisia paineita. Olen tässä opiskeluiden aikana kehittänyt erittäin ikävän tavan ottaa järkyttäviä paineita tenteistä, yleensä olen aivan hajalla päivää ennen jotain tenttiä. Kaveritkin ovat sanoneet minulle, että minun pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin. Nyt luin tämän viikon tentteihin huomattavasti vähemmän kuin yleensä ja onnistuin olemaan ottamatta turhia paineita niistä. Vapauttava tunne!

Viikon toinen tentti oli siis virkamiesruotsin kirjallinen osuus - suullinen on edessä parin viikon päästä. Uskoisin, että tentti meni ihan kivasti, mitä nyt unohdin muutamia sanoja käännöslauseissa ja mikä ärsyttävintä, vaihdoin aukkotehtävässä oikean sanan väärään kun aloin epäilemään, oliko vastaukseni sittenkään oikein. Loppujen lopuksi luulen onnistuneeni ihan hyvin, jännityksellä odotan tuloksia.

Hyvin selvityn viikon kunniaksi päätin ottaa yhden siiderin, mitä nyt huomenna pitää käydä vielä aamulla koulussa elektroniikan laboratoriotunneilla. Koristeena kakun päällä on kuitenkin huominen lyhyt koulupäivä, iltapäivätunnit peruttiin pääsiäisen vuoksi, jonka takia koulupäivä lyheni viidellä tunnilla. Iltapäiväksi suuntaankin jo lapsuudenkotiini vanhempien, pikkusiskon ja koirien luokse. Viikonlopun ohjelmassa sukulointia ja lukiokaverin tapaaminen. Sain vielä autonkin käyttöön, joten vältyn huomisen ja maanantain ruuhkabusseissa istumisilta. Voisi sanoa, että ihan hyvä viikko 

Piru Naiseksi: onneksi meidän täytyy palauttaa viikottain opettajalle projektipäiväkirja, jossa saa omin sanoin kertoa työn etenemisestä. Oman ryhmäni päiväkirjassa on runsain mitoin palautetta niin lyhyestä palautusajasta kuin siitä, ettei asioita ole käyty tarpeaksi hyvin läpi. Suurin ongelma tässä on vaan saada opettaja tajuamaan, että kurssilla on ihmisiä, joille ei olla opetettu näitä asioita ennestään. AMK-opiskelussa ainakin omassa koulutusohjelmassani on nimittäin juuri se ikävä puoli, että kun puolet oppilaista on amispohjaisia sähköasentajia etukäteen, niin he tietävät nämä asiat. Itse kuulun siihen yo-porukkaan, jolle sähköjuttuja ei ole opetettu. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kurssi, jolla olemme törmänneet siihen, että vaikka opettajalle kuinka sanoo, että näitä asioita ei käydä lukiossa, niin silti asian joutuu opettelemaan itsekseen. Omasta mielestäni tämä on hiukan käsittämätöntä, miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos opiskelijat sanoo, ettei asiasta ole ennen puhuttu missään, niin asia pitäisi sitten käydä läpi ennen kuin tehdään haastavia tehtäviä. Toistaiseksi ei kyllä auta muu kuin opetella itsekseen asiat ja toivoa, että kurssi menee läpi.

Vedin eilen ihan tosta noin vaan jalkaan farkut, jotka ostin 4 vuotta sitten Lontoosta ja jotka ovat mahtuneet päälleni viimeksi 3 vuotta sitten. Taitaa siitä ylihintaisesta kuntosalikortista ja siellä salilla hikoilusta olla jotain hyötyä  Kummasti tuo kyllä lisää intoa lähteä salille, kun alkaa ensimmäiset konkreettiset merkit treenaamisesta näkyä.

Opettajat, jotka olettavat, että oppilaat tietävät kaiken aiheesta valmiiksi, eikä sitä täydy yhtään opettaa. Tällä kertaa kyseessä on sähköasennusten peruskurssi, jonka opettaja ei oikeasti opeta yhtään mitään, sanoo vaan, että tehkää tästä. Nyt kesken olevan harjoitustyön tarkoituksena on suunnitella sähköt omakotitaloon, tällä hetkellä tehdään johdotuksia pistorasioille ja valaisinpisteille. Opettaja totesi vaan, että alkakaas tekemään, selittämättä yhtään. Johdotuksissa kun kuitenkin täytyy ottaa huomioon aika monta asiaa, kuten johtotyyppi, sen paksuus, montako vaihetta tulee ja missä on suojamaat yms. Tehtävä annettiin maanantaina, palautus perjantaiaamuun mennessä. Ihan kiva tässä on tehdä työtä, jossa ihan jokainen asia täytyy selvittää itse, kun sitä ei ole opetettu. Arvatakin saattaa, että työ sujuu erittäin hitaasti ja koko ajan joutuu korjaamaan. Lisäksi kun koulussa on viikossa sen 35 tuntia, niin olisi ihan kiva tietää, millä järjellä se opettaja kuvittelee, että me ehdimme tekemään erittäin vaivalloisen työn lyhyessä ajassa, lukemaan tentteihin ja tekemään muiden aineiden läksyt samaan aikaan. Muilla kursseilla helpommillekin harkoille annetaan vähintään viikko palautusaikaa, nyt ei saa edes viikonloppua aikaa miettiä, vaan pitää raskaan koulupäivän jälkeen käyttää loppuilta tätä työtä ihmetellessä.

Tietenkin lisäksi opettaja on niin kaavoihinsa kangistunut, ettei hänelle voi edes sanoa, että työhön annetaan ihan liian vähän aikaa. Lyhyt palautusaikakaan ei olisi niin tuskallinen, jos opettajasta olisi tunneilla jotain hyötyä. Nyt opettaja todellakin olettaa, että me kaikki olemme tehneet johdotuksia omakotitaloon ennenkin ja osaamme laittaa oikeat johdot oikeisiin paikkoihin. Apuakin on ihan turha pyytää, nimittäin vastauksena tulee, että katso kirjasta, sieltä se löytyy. Ja jotenkin tästäkin kurssista pitäisi päästä läpi - samoin niistä kaikista muista, joihin ei ehdi panostamaan, kun tämä työ pitää saada valmiiksi. Ensi viikolla tulee taloon lisätä taas jokin asia, jota ei ole opetettu, mutta meidän pitää minimiajassa opetella se ja lisätä piirustukseen.