Pidin todella paljon Emilie and the Hollow World -kirjasta. Se oli miellyttävän vanhanaikainen seikkailutarina nuoremmille lukijoille. Siitä tuli mieleen Jules Vernen ja Enid Blytonin kirjat (voisin oikeastaan sanoa, että se oli eräänlainen kunnianosoitus Vernelle).

Tässä on vähän tietoa tarinasta ja päähenkilöstä: Emilie oli mielenkiintoinen päähenkilö, koska hän oli itsepäinen ja älykäs tyttö, joka lähti pakomatkalle, jotta saisi elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Emilien pakomatka päättyi vähän eri tavalla kuin hän oli suunnitellut, koska hän päätyi laivalle, joka oli menossa kohti planeetan keskellä olevaa maailmaa, "Onttoa Maailmaa".

Minusta Martha Wells yhdisteli onnistuneesti steampunkia, fantasiaa ja scifiä. Lisäksi hän kirjoitti kiehtovasti tieteestä ja magiasta.

En tiedä onko tämä kirja kaikkien nuorempien lukijoiden makuun, mutta kaikki lukijat, jotka pitävät vauhdikkaista ja vanhanaikaisista seikkailutarinoista, pitävät varmasti tarinasta. Minusta tätä kirjaa voi suositella kaikenikäisille lukijoille, koska se on hyvää ja harmitonta viihdettä.

Englanninkieliseltä puolelta voi lukea pidemmän arvostelun.

Minusta A Memory of Light on ihan luettava kirja, mutta ei ikimuistoinen kirja. Minua häiritsi todella paljon se, että välillä tuntui siltä, että kirjaa on kirjoittanut kaksi eri kirjailijaa, koska tekstin taso vaihteli jonkin verran.

Taistelukohtauksia oli vähän liian paljon minun makuun, mutta on ihan ymmärrettävää, että niitä piti olla paljon, koska kyseessä on viimeinen kirja. Vähempikin määrä olisi kyllä varmaan riittänyt... Vertauksen vuoksi voin todeta, että minusta esim. Steven Erikson on kirjoittanut paljon parempia ja sujuvampia taistelukuvauksia.

(Tunnustan, että negatiiviseen mielipiteeseeni vaikuttaa todella paljon se, että olen lukenut viime aikoina huomattavasti parempaa fantasiaa eli mm. Bradley P. Beaulieun, Martha Wellsin ja Courtney Schaferin kirjoja, jotka ovat aivan toisella tasolla kuin Jordanin kirjat. Näihin kirjailijoihin verrattuna Jordan on aika tasapaksua ja mustavalkoista fantasiaa.)

Catherynne M. Valente on hyvä kirjailija. Pidin itse kovasti Palimpsest-kirjasta ja Thialfin mainitsemasta kirjasta, kun luin ne jokin aika sitten englanniksi. Valenteen kannattaa ehdottomasti tutustua.

Night Shade Booksin tämän hetkinen taloudellinen tilanne ei onneksi vaikuta millään tavalla The Labyrinth of Flamen julkaisemiseen, koska kirjailijalla oli kahden kirjan sopimus NSB:n kanssa (linkki):

Tätä SF Site -sivustolla julkaistua haastattelua ei ole taidettu vielä mainita tässä ketjussa, joten mainitsen sen nyt.

Haastattelun alussa haastattelija toteaa näin:

The Last Page ei ole kaikkien makuun. Minusta The Last Page on todella hieno teos, koska se edustaa modernin weird fantasyn parhaimmistoa. Se on miellyttävän synkkää fantasiaa. Lisäksi se on kielellisesti korkeatasoinen kirja.

Ymmärrän hyvin, että The Last Page ei varmaankaan miellytä kaikkia lukijoita, koska se on erilainen kirja, eikä kirjailija yritä miellyttää kaikkia lukijoita, vaan yhdistelee omaperäisesti eri elementtejä (mm. weird fictionia ja dark fantasya). Olen sitä mieltä, että klassisen weird fictionin lukijat ja modernin weird fantasyn lukijat ihastuvat tähän teokseen, koska se on todella hyvä ja erilainen kirja.

Annoin itse ensin 4 tähteä tälle kirjalle, mutta päätin antaa täydet 5 tähteä, koska se on omaperäistä fantasiaa. (Sääli, että tällaista fantasiaa löytyy todella vähän.)

En tiedä ovatko nämä aivan sinun makuun, mutta jos pidät Lovecraftista, suosittelen tutustumaan Clark Ashton Smithin ja M.R. Jamesin tarinoihin. Jos pidät modernista kauhusta ja dark fantasysta, voin suositella Laird Barronia ja Richard Gavinia.

Luon D. P. Wattille oman ketjun, koska pidin todella paljon hänen An Emporium of Automata -novellikokoelmasta.

Watt lienee melko tuntematon kirjailija monille lukijoille, joten tässä on lyhyt esittely hänestä. Watt on englantilainen kirjailija, joka kirjoittaa kaunokirjallista proosaa. Hänen tarinat voi luokitella mm. kaunokirjallisuudeksi, kaunokirjalliseksi fantasiaksi ja weird fictioniksi.

Kirjailijan kotisivu löytyy tästä osoitteesta: www.theinterludehouse.webs.com.

Minusta Wattin An Emporium of Automata on todella hyvä ja mielenkiintoinen novellikokoelma, koska siinä on erilaisia tarinoita, joista suurin osa on weird fictionia. Wattin tarinoista löytyy mm. surrealismia, synkkyyttä ja omaperäisyyttä. Monissa novelleissa on hieno ja sopivalla tavalla vinksahtanut tunnelma.

Wattin kirjoittama weird fiction ei ole Lovecraftin tarinoiden kaltaista weird fictionia, vaan "laajempialaista" weird fictionia, jossa ei ole kosmista kauhua. Luulen, että vanhat kauhutarinat ovat innostaneet Wattia melko paljon, koska "Room 89" -tarina toi mieleen mm. M. R. Jamesin tarinat.

Pidin todella paljon Wattin kirjoitustyylistä, koska hän kirjoitti kaunokirjallista proosaa. Kun luin Wattin tarinoita, minulla kävi mielessä, että hänen kirjoitustyylinsä muistutti jonkin verran Brendan Connellin kirjoitustyyliä.

Minusta Wattin tarinoita voi suositella kaikille niille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kaunokirjallisuudesta ja weird fictionista.

Englanninkieliseltä puolelta löytyy pidempi arvostelu An Emporium of Automata -novellikokoelmasta.

Lainaukset eivät pilanneet minunkaan lukukokemusta, mutta en voinut olla kiinnittämättä niihin huomiota. McKiernan ei tosiaankaan kopioi Sormusten herraa aivan yhtä pahasti kuin Terry Brooks The Sword of Shannara -kirjassaan, mutta lukijalle ei varmastikaan jää epäselväksi mistä hän on saanut vaikutteita.


Luulen, että pidät muista kirjoista melko paljon. Niissäkin näkyy Tolkienin eeppisen fantasian vaikutus, mutta ne ovat hyvää viihdettä ja tarinat ovat vähän omaperäisempiä. Pidän itse todella paljon siitä miten McKiernan on kirjoittanut tarinat, koska hän on hyvä tarinankertoja ja kuljettaa juonta taidokkaasti eteenpäin (jos pitää eeppisestä ja perinteisestä fantasiasta, McKiernanin tarinoihin ihastuu helposti).


Olisi mukavaa, jos kirjassa käytettäisiin tyylikkäästi maalattua kansikuvaa, eikä ns. pelkistettyä kansikuvaa, joka tuo mieleen mainstream-kirjojen kansikuvat.

Dennis L. McKiernan kirjoittaa tosiaan ihan sujuvaa fantasiaa. Minua vain häiritsi melko paljon se, että McKiernanin ensimmäiset teokset ovat todella paljon velkaa Tolkienille, mutta ne ovat hyvää ja harmitonta viihdettä. Minusta McKiernanin muut Mithgar-kirjat ovat mainiota viihdettä ja niitä lukee mielellään. (Tunnustan, että pidän McKiernanin kirjoista sen verran paljon, että aion lukea myös hänen uudet kirjat, jos/kun ne julkaistaan joskus lähitulevaisuudessa.)


Pidin itse todella paljon The Dragonstonesta ja Voyage of the Fox Riderista. Ne ovat McKiernanin parhaimmistoa, koska ne ovat viihdyttäviä kirjoja. Pidän myös Dragondoomista ja The Eye of the Hunterista.

Jos pidät Tales of Mithgar -novellikokoelmasta, suosittelen tutustumaan myös Red Slippers -novellikokoelmaan.

Minusta on sääli, että kaikista kirjoista ei ole vielä tullut uusia painoksia, koska niiden löytäminen on vaikeaa. Jouduin ostamaan itse parit kirjat käytettyinä Amazonin kautta, koska niitä ei löytynyt mistään.

Fantasy Book Critic -blogin Mihir Wanchoo ylistää No Return -kirjaa arvostelussaan:

Englanninkieliseltä puolelta voi lukea Zachary Jerniganin haastattelun.

SF Signal -sivuston arvostelussa kehutaan No Return -kirjaa.

Tässä on pari lainausta tuosta arvostelusta:

Zachary Jernigan on varmasti monille tuntematon kirjailija, joten esittelen hänet lyhyesti, ennen kuin kirjoitan hänen esikoisromaani.

Zachary Jernigan on amerikkalainen kirjailija, jonka esikoisromaani, No Return, julkaistiin 5.3.2013.

Linkkejä:
- kotisivu: zacharyjernigan.com
- blogi: zacharyjernigan.blogspot.com

No Return on omaperäinen ja hyvin kirjoitettu kirja, jossa on runsaasti syvyyttä, seksiä ja väkivaltaa. Se on aikuisille kirjoitettu tieteisfantasia, joka kertoo Jeroun-planeetasta, sen jumalasta Adrashista ja siellä asuvista ihmisistä.

Zachary Jernigan yhdistelee scifiä, fantasiaa ja weird-elementtejä onnistuneesti. Pidin kovasti siitä, että hän oli onnistunut luomaan kiehtovan maailman ja hyvät henkilöhahmot.

Vedas, Churls, Berun, Ebn ja Pol olivat kiehtovia henkilöhahmoja. Pidin siitä, että kirjailija paljasti vähitellen yksityiskohtia heidän elämästä. Kaikki henkilöhahmot tuntuivat eläviltä ja realistisilta. Adrash oli mielenkiintoinen jumala, koska hän oli tyytymätön ihmisiin ja heidän käytökseen.

Magiasta lukeminen oli mielenkiintoista, koska maagit käyttivät muinaisten ruumiista (elder corpses) jauhettua luutomua (bonedust) loitsuihin. Luutomua käytettiin myös valuuttana.

Minusta No Return on tämän vuoden paras ja omaperäisin esikoisromaani. On vaikea kuvitella, että mikään muu esikoisromaani pääsisi samalle tasolle, koska Zachary Jernigan on luonut hyvän tarinan ja kirjoittaa erinomaista kaunokirjallista spekulatiivista fiktiota.

Englanninkieliseltä puolelta voi lukea pitkän arvostelun No Return -kirjasta.

En itse suosittele Windows 8 -käyttöjärjestelmää kenellekään. Se on kammottavin näkemäni käyttöjärjestelmä, koska se on melkoinen sekasotku (jopa Vista oli alkuvaiheessa parempi kuin Win8). Minusta Windowsin ja iPadin käyttöliittymiä ei olisi koskaan pitänyt mennä yhdistämään ja olisi pitänyt miettiä miten monet asiat saadaan toimimaan kunnolla.

Olen joutunut muutaman kerran tekemisiin Win8:n kanssa ja kaikilla kerroilla käyttäjien koneille asennettiin Win7 ja/tai Linux, koska käyttäjiltä menivät hermot Win8:n takia.

Unohdin mainita aikaisemmassa viestissä, että Brian Ruckleyn The Godless World -trilogiaan kannattaa tutustua.

Oletko lukenut Glen Cookin kirjoja?

Mark Lawrencen hienossa Prince of Thorns -kirjassa oli muistaakseni lyhyitä lukuja, joten sen lukeminen on helppoa. Se on laadukasta aikuisten fantasiaa ja tarina on mielenkiintoinen.

Luin ennakkoarvosteluversion The Flames of Shadam Khoreh -kirjasta ja pidin siitä todella paljon. Minusta Bradley P. Beaulieu osaa kuljettaa tarinaa mainiosti eteenpäin ja pystyy luomaan mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Ihailen Beaulieun kykyä yhdistellä henkilökehitystä, magiaa ja poliittisia asioita. Tämä kolmas osa oli joka suhteessa sarjan huipentuma.

Jos minun pitäisi verrata The Lays of Anuskaya -trilogiaa joidenkin muiden kirjailijoiden kirjoihin, sanoisin että trilogiasta tulee tietyllä tavalla mieleen Steven Eriksonin, Courtney Schaferin, C.S. Friedmanin ja L.E. Modesitt Jr:n teokset.

Englanninkieliseltä puolelta voi lukea spoiler-vapaan arvostelun The Flames of Shadam Khoreh -kirjasta. Päätin kirjoittaa spoiler-vapaan arvostelun, jotta en pilaa kenenkään lukunautintoa paljastamalla liikaa yksityiskohtia kirjan tapahtumista.

Tuo on tosiaan yllättävää. Toivottavasti kirjailijalla on hyvää onnea päätösosan kanssa, koska The Lays of Anuskaya -trilogian aikaisemmat osat ovat olleet todella hyviä. Odotan innokkaasti The Flames of Shadam Khoreh -kirjaa.