27 sain tulokseksi.

Yllätyin ihan tämän tekstin laadusta. Ei millään pahalla, mutta siitä on niin kauan kuin luin edellisen kerran tarinaasi ja taso ei silloin ollut kovin kehuttava. Kehitystä on selvästi tapahtunut. Itse tarinaan:

Minua jäi ärsyttämään, että tämä loppui tällaiseen kohtaan. Lisää olisi toivottavissa piakkoin. Kielioppivirheitä en löytänyt, en tosin etsinytkään. Mukava olisi vähän tietää, millaiseksi kuvaat tämän puolustuslinnakkeen, mutta eiköhän siihenkin päästä ajallaan. Mukava tekstinpätkä, joka antaa ajattelun aihetta ja toiveita hyvän jatkon suhteen.

Plussaa myös siitä, ettei ole kyse tällä kertaa miljoona-armeijasta, joka ryskii portteja vasten.

Aamuvirkkuna voisin kirjoittaa tänne jotain varmaan joka aamu. No tänään kuintekin oli tarkotus nukkua pidempään, mutta mökä alkoi olkkarista jo ennen seitsemää. Kun muut perheenjäsenet lähtee töihin ja kouluun. Ei nyt kannata enää nukkumaankaan mennä, kun pitäs lähtee tekemään rästissä oleva koe yheltätoista.

Vähän myöhässä, mutta sittenpähän olen.

Itselläni kyseinen tapahtuma oli edessä tuossa muutamia päiviä sitten. Huomasin, että se perinne ei oikein istunut minulle. Toki pukeuduin ja heiluin siellä muiden mukana. Heittelin karkkeja ja kuljin koulut läpi, mutta maalipurkkeihin en koskenut. Jotenkin koko touhu ei iskenyt.

Kouluilla reissaamisen jälkeen pidettiin vielä tilaisuus, jossa laulettiin laulut opettajille ja annettiin lahjat. Rekka-ajelu odotti melkein välittömästi sen jälkeen. Eipä siinä mitään erikoista ollut. En ole oikein pilistelyn (vai miten se sana meneekään) ystävä. Suurimmalla osalla oli varmasti kylmä siinä rekan lavalla, kun pakaksta oli varmasti yli kymmenen astetta. Itselläni oli asuuni kuuluvasti pitkä kangastakki päällä. Siellä tuli ennemmin kuuma kuin kylmä.

Ajelun jälkeen (ja pienen lepotauon) lähdettiin sitten ajamaan etelään ja siellä sitten risteilylle. Mahtava reissu kyllä oli. En olisi halunnut jättää välistä.

Tuossa helsingissä käydessä tuli parikin levyä ostettua:

The Forgotten Tales - Blind Guardian

Blind Guardian on sydäntäni lähellä ja aion hommata jokaisen levyn, joten tämä oli pakko-ostos. Levyhän sisältää uudelleenversiointeja omista kipaleista ja covereita muiden yhtyeiden kappaleista. Levy on hyvin tunnelmallinen ja minusta hyvä ostos, vaikka pidänkin enemmän omista kappaleista Guardianin normaalilla soundilla (ei mitään orkesteri tai akustisversioita).

Tales From The Emerald Sword Saga - Rhapsody

Rhapsodya lähti kanssa mukaan. Tämä levy kokoaa nimensä mukaisen saagan kappaleita yhteen ja pakko sanoa, että oli loistava hankinta. Rhapsody on erinomainen yhtye, joka tekee mieleenpainuvaa musiikkia. En ole vielä kovin syvällisesti päässyt tutustumaan tähän kokoelmaan, mutta se tulee varmasti soimaan koneessa vielä lukuisia kertoja.

Basisti olen ja voin kyllä sanoa olevani ihan ylpeä siitä. Ei se niin yksinkertainen soittopeli ole. Joku ei-muusikko sitä ryhtyy väittämään niin kokeilkoon vaikka Annihilatorin Alison Hell-viisua soittaa. Onnea vaan siihen.

No soittoharrastus ei ole vielä edennyt kovinkaan pitkälle. Olen soitellut vasta muutaman kuukauden ja alotin kavereiden pyydettyä bändiin soittamaan. Sillon en vielä osannut yhtään mitään, mutta nyt menee jo aika hyvin monikin juttu. Ainakin omasta mielestäni. Vielähän tuota on paljon opittavaa, mutta niinhän sitä kaikilla. Tai no jollain Batiolla (kitaristi) voi olla vähemmän kuin muilla.

Soittaminen antaa kyllä elämään muutakin sisältöä kuin koulun tai koneella istumisen. Lisäksi se on hauskaa. Ainakin siitä olen saanut paljon sisältöä itselleni tähän arkeen. Ja bändin kanssa on puhe jatkaa soittamista yhessä vielä hamaan tulevaisuuteen.

Upeasti kyllä osaat kirjoittaa. Asiaa ei ole yhtään liikaa, osaat lopettaa juuri oikeassa kohdassa. Tämäkin oli mainio novelli tai mikä nyt olikaan. Tunnelmaa riitti ja ajatuksia juoksi taas yli oman tarpeen miettiessä syvällisemmin tätä.

Pidin todella tästä(kin). Toivottavasti saat kirjoitettua lisää tällä tasolla. Nyt vaan on sellainen olo, etten saa mitään järkevää kommenttia aikaan. Tosin minun on vaikea saada tällaisista muutenkaan mitään järkevää aikaiseksi. Voi olla, että tekstitaidon koe on vielä liian lähellä. En halua ajatella minkään sortin analysointia. Sitä sain jo paineen alla tehdä tarpeeksi.

Jatka samaan malliin.

Jos minäkin ryhtyisin, tai ainakin yrittäisin ryhtyä taas kerran, aktiiviseksi täällä foorumilla. Aloitetaan vaikka tästä tarinasta.

Tämä novelli laittoi paljon ajatuksia liikkeelle. Joskus minullakin on ollut samankaltaisia tunteita tuon miehen kanssa. Tätä on vaikea kommentoida tai analysoida mitenkään. Mielentila on vähän sekava ja ajatukset juoksee liian vilkkaan muissa asioissa. Yritän kuintekin.

En kiinnitä huomiota tekstin muotoon vaan tunnelmaan, sillä se tuntui tässä tärkeimmältä. Tarina oli kaunis, jos sitä lyhyesti kuvataan. Pidin paljon. Mutta jos siitä saisi sanottua jotain järkevääkin. En vaan saa mitään irti. Huolehdin liikaa muista asioista juuri tällä hetkellä. Tarina on vaan yksinkertaisuudessaan upea, josta en moitteensijaa löydä. Lisää tällaisia.

Minulle se on ollut selviytymistä ja vaikeita valintoja tähän asti, mutta nyt se alkaa hiljalleen helpottaa, kun muutkin ikätoverit täällä kylällä ovat kasvaneet. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen kaikesta huolimatta. 

Bitefight ja Travian on tullut kokeiltua. Vähän myös Knightfightin englannin kielisellä serverillä. Se tosin ei oikein napannut.

Traviania pelailin pitkään, mutta innostus siihen laski, kun kylä pultattiin kaatopaikaksi, eikä jaksanut enää aloittaa kaiken kasaamista alusta. Bitefightia olen pelannut 3. servulla nyt jo jonkin aikaa ja kavereiden kanssa perustetun klaanin kanssa menee hyvin. Siinä ei onneksi voi mennä kuukausien peli samalla tavoin hukkaan kuin travianissa. Kultaa voi mennä, mutta sitä saa aina lisää.

Kinoksia löytyy. Ikkunastakin kun ulos vilkaisee niin tuossa luta näkyy kasoissa ikkunan korkeudella. Voishan sitä enemmänkin olla, mutta tämä määrä riittää kyllä ihan hyvin. Eikö se näillä keleillä ole poiskaan sulamassa.

Saa lisäillä ihan vapaasti, sitä vartenhan se siellä on. Eikä uusi juttuseura ole koskaan pahitteeksi.

Kuunneltu ja tykästytty. Yksi suosikeistani, vaikka kovinkaan montaa kappaletta en ole kuullut. En edes tiedä, miltä levyiltä ne ovat, mutta se ei todellakaan estä fanittamasta tätä bändiä. LEvyjäkin pitäisi hankkia ja listalla ne ovat melkoisen korkealla. Khanin ääni on loistava ja istuu vielä Kamelotin musiikkiin hyvin.

Suosikkikappale tällä hetkellä on varmaankin Karma. Tosiaan olen kuullut vain puolentusinaa kappaletta, eikä se edusta lähellekään koko tuotantoa. Varmasti monta hyvää on vielä kuulematta. Enkä nyt edes huonoa kappaletta tältä yhtyeeltä ole kuullut. Jos viisujen taso on ollut sellainen koko bändin olemassaolon ajan, ei huonoja varmaan edes löydy. 

Minullakin tarkoituksena lopettaa lukiossa tämän kevään päätteeksi. Jäljellä on vielä englanti, äikkä, matikka (pitkä) ja historia. Työtä on vielä ihan tarpeeksi minun makuuni. Biologia ja kemia ovat jo onnellisesti takana, tai no onnellisesti ja onnellisesti. Kemiassa oli pieni asenneongelma todennäköisesti enkä osannut varautua sellaiseen kokeeseen niin sain vain A:n (piste alle B:n rajan  ) ja biologiasta tuli C, mihin nyt olen kohtuullisen tyytyväinen.

Äikästä tietysti lähdetään ällää hakemaan, mutta sitä ei voi ikinä tietää ennen kuin saa paperit takaisin. Matikasta tavotteeksi olen asettanut C:n. Se on ihan omalle tasolle kurssinumeroidenkin pohjalta. PItää kavereilta pyytää vähän apua valmistautumiseen, kun sattuvat olemaan "hieman" minua parempia kyseisessä aineessa. No historia ja englanti. Niihin en ole mitään tavoitetta asettanut, kunhan ei C:tä huonompia tulis.

Lyijytäytekynää käytän eniten noista vaihtoehdoista. Tietokoneellakin tulee kirjotettua paljon, mutta paperille tekstiä tuotan kuintekin huomattavasti enemmän. Täytekynällä on mukavin kirjoittaa ja saa eniten aikaan. Tietokoneella hairahtuu tekemään aina kaikkea muuta kuin pitäs.

Omasta mielestäni Ronnie James Dio, Blind Guardianin Hansi Kürch ja Kamelotin Roy Kahn ovat parhaita mitä olen kuullut. Toki monilla laulajilla on omalla tavallaan loistava ääni. Noihin vielä voisi lisätä Rob Halfordin. Ei voi sanoa, kuka on asoluuttisesti paras.

Ei ole tarpeeksi pahannäköistä naamaa, joka kuvaisi juuri nyt vallalla olevaa mielentilaani.

En enää edes muista, miksi aloitin kirjoittamisen. Jos oikein muistan niin kirjoittamisen aloitin joskus ala-asteen loppupuolella ja olen jatkanut sitä tähän päivään saakka. Se on keino purkaa kaikki tunteet, epäonnistumiset sun muut pois päästä. 

Varsinaista syytä tämän harrastuksen aloittamiselle en muista, vain onko sitä edes? Yksi syy on varmaan lukuharrastukseni syventyminen fantasiaan ja oma mielikuvitus on aina ollut samoilla aallonpituuksilla sen kanssa. Saattaahan se olla, että siitä sai kipinän kokeilla, miten oma kirjoittaminen sujuisi.

Kyllä minä ainakin tuon ymmärrän. Itselläni on aina välistä samankaltaisia ongelmia. Siis että idea ei kulje. Se on vaan aina tarkoittanut tarinan jäämistä kesken. Myös se, että tämä jää viimeiseksi tarinaksi tänne on hyvin perusteltua tuon tarinakokoelman suunnittelun vuoksi. Kiitokset selonteosta. Se selvitti meille lukijoille (ainakin minulle), missä mennään.

Kerronpa nyt tässä vielä, että koneestani pasahti verkkokortti ja kirjoitusten nettiin saaminen on pienen työn takana, mutta kyllä se onnistuu. Nyt en viikonloppuna saanut sitä tänne, kun oli sen verran muuta hommaa ja tosiaan omalla koneella nettiin pääsy on mahdotonta.