Onko kukaan huomioinut että wikipedian ja risingtietokannan mukaan Kohtalon miekka on julkaistu alkuperäisellä kielellä aijemmin (1992) kuin Viimeinen toivomus (1993)?

Tällä viikolla oli Valtaistuinpeli noussu Suomalaisen top 10 kaunokirjat listalle ja kaikki osat löytyy hyllystä. Meidän Suomalaisessa Tuulen nimi ja Ase itse seisoivat hyllyssä todella pitkään eikä varmaa liikettä olisi paljon tapahtunut ellen itse olisi lukenut kyseisiä kirjoja ja aktiivisesti tyrkyttänyt niitä asiakkaille. Kyllä kaikki Kirjavan kirjat on kuulunu perusvalikoimaan, ongelmana on niitten pieni markkinointi ja kova hinta. Iso kynnys maksaa kirjasta reilua 30€ jossei siitä ole mitään ennakkotietoa ja kovia myyntitilastoja.

Kirjakauppojen ei ole yksinkertaisesti kannattavaa ottaa jokaista kirjaa isoja massoja. Tietysti niistä minkä tiedetään myyvän voidaan ottaa isot määrät. Ongelma ei ole pelkästään fantasiakirjallisuudessa vaan kaikessa kirjallisuudessa. Jos suuri kustantamo ei pidä kirjasta isoa meteliä jää se helposti huomaamatta. Eivätkä myyjätkään osaa helposti suositella kirjoja, joita on myymälään tullut vain yksi kappale, pelkän takakannen perusteella. Itsellä on aikaa mennyt aika paljon juuri näitten "massakirjojen" lukemiseen jotta on niistä osannut asiakkaille kertoa jotain. Ja vika on myös kuluttajissa jotaka päästävät itsensä helpolla ottamalla hyllystä sen "massatuotteen", eivätkä jaksa tutkia hyllyjä uusien tuttavuuksien löytämiseksi tai malta odottaa vajaata viikkoa jota kirjan voi tilata kustantajalta myymälään. Genreluokitus on myös todella hanurista kaunokirjojen puolella 84.2 kattaa kaiken (paitsi max brooksin sukupolvi z joka löytyy historiasta?) jää vain myyjien tehtäväksi jakaa ne kuinka parhaaksi näkevät. Specifimpi genreluokittelu helpottaisi kuluttajien tarttumista omituisempaan kirjaan. Mutta siinäpä vasta homma.

Sarjakuvista vielä sen verran että suorastaan järkyttävää ettei walking dead sarjakuvakäännöstä löydy kirjakauppojen hyllystä.

Pari kysymystä

Pääseekö kauhukirjat tänne vain jos niissä on jotain "yliluonnollista"?

Mietin vain Thomas Harrisia joka nyt periaatteesa on kauhua mutta siinä ei sen kummemmin yliluonnollista ole, tosin kannibalismi ei ihan normaalia ole.
Myös klassikot Tappajahai ja Blochin molemmat Psykot puuttuvat tietokannasta.

Entä Alasalmen Vainola?

Huomasin myös että Virginia Andrews puuttuu tietokannasta kokonaan sen nyt pitäisi kauhua olla ainakin.

Erittäin hieno idea.

Kiinostusta löytyy, itselläni ei tosin ole sen suurempaa kokemusta kääntämisestä, mutta englanti on erittäin hyvä ja kokemusta kirjoittamisesta on jonkinverran. Mielelläni olen avuksi jos homma lähtee käyntiin.
Itse olen pitkään mietsikellyt jonkun kevyen romaanin kääntämistä suomeksi ihan omaksi iloksi, tässä olis siten hyvä tilaisuus kokeilla miten homma sujuu.

Ehdottomasti parhaita rakkaustarinoita sitten Thomas Harrisin Hannibalin

Mitä isänsä veroisuuteen tulee omasta mielestäni tällä hetkellä painivat aika samoilla tantereilla. Kingin taso on vähintäänkin ailahtelevaista. Isäpappa kirjoitti parhaat kirjansa uran alkuvaiheilla eikä ole kolmeen vuosikymmeneen onnistunut luomaan klassikoita lukuunottamatta Kuoleman käytävää joka muistetaan paremmin elokuvana kuin kirjana ja Mustaa Tornia jonka aloitti jo -80 luvulla (senkin sarjan kolme viimeisintä osaa oli selvästi heikompia muuhun sarjaan nähden). Eikä ole kymmeneen vuoteen kirjoittanut mitään erikoista (poikkeuksena Tapahtumapaikkana Duma Key joka omasta mielestäni oli aika mainio) Ja ehkä pohjanoteerausten pohjanoteeraus herralla oli Uneton yö joka oli kehno lukuunottamatta kirjan loppupuolella olevaa suurempaa Musta torni yhteyttä. Ja tämä on paljon vannoutuneelat King fanilta.

Näin ollen jos verrataan Hillin Sarvia Kingin Painajaiseen tai mihinkä tahansa -70 luvun tuotokseen jää poika auttamatta isänsä jalkoihin, mutta jos otetaan vertailukohdaksi Liseyn tarina joka on Sarvien lailla myö rakkaustarina jää King kakkoseksi.

Mutta se siitä paasauksesta...  

Tähän väliin uudempaa hvyää kauhua.

Olen nyt useaan otteeseen kahden vuoden aikana lukenut Joe Hillin Bobby Conroe palaa kuolleista -novellikokoelmaa, joitain novelleja usemmain kuin toisia. Kokoelma on hieno osoitus kirjailijan kyvyistä tuoda esille erilisia tunteita lukijassa. Kokoelman novellit ovat hyvin erilaisia ja kaikki ei tosin ole suoranaisesti kauhua, osa novelleista on hieman heikkoja tai anakin teemaltaa ei niin mielenkiintoisia, mutta varsinkin novellit Isän naamio, Parempi kuin kotona, Abrahamin pojat, Viitta ja Vapaaehtoinen vankeus on tullu luettua moneen moneen kertaan.

Mitä kirjailijan romaaneihin tulee Sydämen muitoinen rasia oli ehkä hieman generinen mutta muistan itse ainakin nauttineeni siitä, mutta monelle se varmaanvaikuttaa aika perushutulta. Sarvet kirja on taas omasta mielestäni yksi parhaita kirjoja mitä olen lukenut, kirja ei sinäänsä pelottava ollut mutta tarina oli helvetin hyvä. Ainakin itse pystyin samaistumaan päähenkilöön ja sitä kautta koin kirjan todella voimakkaasti.

Sarvet luin alunperin engalnniksi. Kun suomennos tulin kävin samointein lainaamassa sen kirjastossa enkä päässyt kolmanteen lukuun Kari Salmisen suomennoksen paskan laadun takia. Ihan randomilla päätin tarkistaa kuka on Stephen Kingin ja Peter Straubin Talismaanin suomennoksen takana koska teksti tuntui hieman ontuvalta enkä päässyt oikein alkuun ja kappas sama suomentaja. Uskoni suomennoksiin tuhoutui ja aloitin lukemaan Salmisen kääntämiä teoksia alkuperäiskielellä. Huomasin että kirjat olivat todlella toidella paljon parempia. Että siinä koekmukseni kääntäjistä. hmmm... menipäs hieman aiheen vierestä 

Olen nyt lukemassa toiseksi viimeisintä kirjaa Dresden Files sarjasta ja kirjat on ollut kyllä hyvää viihdettä. Ensimmäisten kirjojen kohdalla hiemn vaivasi muutamat seikat esim. samojen verbien liikakäyttäminen, mutta kirjailija on selvästi kehittynyt vuosien varella eikä kolmannen osan jälkeen oikestaan häiritseviä tekijöitä huomioinut jos niitä oli lainkaan.

Kirjat on täynnä loistavaa mustaa huumori ja ironiaa joka uppoaa minuun ainakin henkilökohtaisesti. Tällaista huumoria harvoin löytyy fantasiakirjallisuudesta. Tai ei ole kohdalle osunut. Ei kirjat pelkkää huumoria ole, mitä pitemmälle sarja etenee sitä syvällisemmäksi juoni muuttuu vaikka jokaisessa kirjassa toki on se oma dekkareista tuttu "juttu" mikä on selvitettävä eikä ehkä niinkään pitkää yhteneistä juonta. Loppuosissa on tosin alettu nivoamaan vanhoja juttuja yhteen ja kirjojen tautalla oleva "ISO" juoni tulee esille enemmän ja enemmän.

Eihän kirjat mitään mestariteoksia ole mutta mukavia noin 350-450 välipaloja jotka on nopeasti luettu tällaista kijrallisuutta lukisi mielellään enemmän. Ikävää on ettei sarjaa ole suomennettu sillä hyvää "miehille" suunnattua urbaania-fantasiaa on harmittavan vähän saatavilla edes alkuperäisillä kielillä. Tuntuu nuo kirjakupan "fantasia"hyllyt olevan täynnä nuorille nanisille suunnattua kirjallisuutta ja osa vielä aika heikkotasoista.

Jälkimainintana suosittelen vielä Dresden Files äänikirjoja.