Runoja on minunkin mielestäni helpompi kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi mutta, kun käyttää vierasta kieltää saa olla tuplasti tarkempi siitä miten kirjoittaa.

Runon kirjoittaminen on aika pitkälti runoilijan oma asia, ja tuloksesta tekee jokainen oman tulkintansa. Tuossa "I dind't" asiassakaan ei inusta ole kumpikaan vaihtoehto väärä, vaan se on ihan kirjoittajasta itsestään kiinni kumpaa haluaa käyttää. 

Miksi "find"? Eihän se suudelma ole hukassa eikä sitä tarvitse löytää. Toinen sana, jota minä mietin tuohon oli "capture". Mutta pitäydyn silti aiemmassa vaihtoehdossani. 

Ja ei, sitä hattua en kertakaikkiaan saa sopimaan tuohon mitenkään.

It’s killing me

You’re there but you won’t talk,
I  can feel you but not see.
I’m left out, put on hold,
You won’t look my way,
Your eyes astray.

It’s killing me to not know,
Where we are and what this is.
Is it a fling, just a one night thing?
Is it deeper?
What ever it is,
It’s killing me.   

Love 

Love, what’s that?
It’s a word, a source of energy,
A reserve of strenght,
It’s what makes us keep going.

Love is the good we see in eachother,
It’s the spark that lights our day,
It’s what makes us smile,
No matter what others might say.

Love is the look in his eyes,
Love is the feel of his touch,
Love is the tone of his voice,
Love is what makes us truly see.


Olenpahan saanut jotain kirjotettua pitkästä aikaa. Kirjoittaminen tosin on hieman mollisointuista tällähetkellä.  Tosin tuo ensimmäinen runoni on paljon aikaisemmin kirjoitettu kuin tuo jälkimmäinen.

Todella haastava tämä sinun runosi. Olen nyt lukenut sen viisi kertaa ja kysymyksiä on aina vain enemmän. 

Kirjoitat englanniksi, mikä on minun mielestäni mukava asia. Tämä ei todellakaan ollut minulle mikään helppo arvioitava, ja pidin siitä ehkä juuri sen takia niin paljon. Sait ainakin minut miettimään oikein kunnolla. Tekstin paras kohta oli tuo kolmas osio. Ainoa osa josta löytyy riimi, mikä taas vaikuttaa yllättävän paljon. Se kevensi tekstiä ja toi siihen uutta sävyä. Tämän huomasit varmaan itsekin.   

Noniin. 

Runo alkaa kysymyksellä (jollekulle/ tyhjyydelle) johon kysyjä itse jollain tavoin vastaa. Runoissa ja laulun sanoissa nuo lyhennetyt muodot, sanon muodot koska en muutakaan keksinyt, esim. ”didn’t” toimivat oikein hyvin ja ovat käytännöllisiä. Silti kannattaa aina vaihtelevuuden kannalta joskus kokeilla sitä kahdesta sanasta koostuvaa ”did not” muotoakin. Eli sen sijaan, että kirjoittaisi ” ”No, I didn’t” voisi kirjoitta ”No, I did not”. Tämä on toki vain ehdotus. 

Toisessa osassa esitetään uusi kysymys, tällä kertaa oraakkelille ja oraakkeli vastaa. Siinä ei sen kummempia, perushyvää kirjoittamista.

Kolmas osa on ehdottomasti kaikista paras kohta koko runossa. Se antaa kuvan siitä mitä on tapahtunut ennen tätä runoa. Eli niin minä luen tätä niin, että tässä tekstissä on kyse kahdesta ihmisestä, ehkä jopa seurustelevasta parista, joista toinen haluaa vastauksia kysymyksiinsä. Kysymykset esitetään ja suurimpaan osaan vastaa jokin sisäinen ääni. Kolmas säkeistö antaa sellaisen kuvan, että näiden kahden ihmisen välinen yhdessäolo oli ”rakkautta ensisilmäyksellä”. Suudelmia vaihdettiin jo ennen kuin tervehdittiin.   

Kirjoitat: “When did we have our first kiss?”  En ole ihan kieliopin kannalta varma tuon have- sanan käytöstä, se kuulostaa vähän arkiselta eikä oikein oikealta sanalta tuohon. Tarkoitus ei kyllä jää mitenkään epäselväksi, siinä mielessä tuo on ihan hyvä mutta ’share’ voisi toimia tuossa vähän paremmin.

Seuraavissa kahdessa osassa on jälleen uudet kysymykset joihin kysyjä kaipaisi vastauksia. Näissä osissa jää mielikuvituksen varaan se, mistä/minkälaisesta ajatuksesta on kyse ja se minkä piti tulla selväksi. Tästä alkaa suhteen alamäki.

Viimeinen osa kertoo siitä kuinka joku muu toteutti kahden ihmisen yhteisen unelman. Tosin tuo hattu oli aika yllättävä veto tuohon loppuun. Kiskaiset kyllä lukijalta maton alta tuolla lopetuksella. Mistä ihmeestä tuo hattujuttu? 

Otsikkosi viittaisi myös siihen, että tässä on kyse jonkin asteen suhteesta.

Hmm…olenkohan mahdollisesti ihan harhateillä tämän tulkintani kanssa? Olisin utelias tietämään mitä tällaisen runon/tekstin takana on. Et päästä lukijaa kovin helpolla tällaisella tekstillä, mutta pitäähän sitä haastettakin olla. Minä pidin tästä vaikka en vieläkään ole varma, että aukeniko se kokonaan.

Hienoa, jatka kirjoittamista =)

Löytyihän tämäkin aihe täältä, kun hetken selasin.

Minä olen soittanut joskus ala-aste aikoina viulua, mutta siitä ei harjoittelun jäämisen takia tullut mitään. Myöhemmin vaihdoin viulun poikkihuiluun, jota osaan edelleen omasta mielestäni soittaa ihan kivasti. Mitään tutkintoja en ole koskaan suorittanut, soitan ihan muuten vain. Nuotteja osaan lukea jotenkuten mutta korvien avulla minä enimmäkseen soitan. Pianoa osaan soittaa ihan vähän samoin kuin nokkahuilua.

Laulamisesta on kuitenkin tullut minulle se kaikkein tärkein musiikkiin kuuluva tekijä. Laulutuntejakaan en ole ikinä ottanut, mutta kyllä se on tähän mennessä sujunut ilmankin. Toki olisi hienoa saada oppia niitä oikeita tekniikoita mutta vielä en ole niin pitkälle päässyt suunnitelmissani. Eesiintymistä on tullut kokeiltua koulussa mutta siitäkin on jo päässyt kulumaan aikaa, enkä ole vielä saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta karaokenkaan laulamiseen.

Karaokea olisi kuitenkin tarkoitus jossain kokeilla ennen tämän vuoden loppua, saa nyt sitten nähdä miten sen asian kanssa käy. 

Kirjanmerkkejä tulee käytettyä, ja sellaiseksi kelpaavat kaikenlaiset paperit, kortit taikka kankaat. Eli kirjoejni välistä saattaa löytyä vaikka sukka. Tosin se on kyllä puhdas sukka, eikä niitäkään ole lainakirjojen välissä, mutta omien välissä kyllä.

Kirjojen sivuja en taittele missään tapauksessa, eikä kirjaa jätetä auki pöydälle ylösalaisin. Jos mitään sivujen väliin sopivaa ei löydy, kun sellaisen tarvitsisin niin laitan kirjan yleensä kiinni ja yritän muistaa sivunumeron. Aina sitä en muista, mutta kohta löytyy kyllä varovasti selaamalla. 

Kyllähän se oli tiedossa, että Jordan oli vakavasti sairas, mutta uutinen tuli silti yllätyksenä. Kompastuin tietoon aivan vahigossa, kun etsin netistä jotakin ihan muuta. 

Ajan pyörää jatketaan kyllä varmasti, mutta olisi ollut hienoa jos kirjailija olisi itse saanut lopettaa aloittamansa työn.

Kiva että teillä oli hauskaa. =)

Minun miitti meni siihen kun tuo koulu tunkeutui tuohon viikonlopulle. Meni niin myöhään, ettei minusta enää ollut mihinkään sen jälkeen...joten raahauduin vain kotiin. 

Huoh...ehkä ensi kerralla sitten.

Voi olla, että minä myöhästyn. Yritän kyllä ehtiä paikalle, mutta kun sain vasta eilen tietää että joudun kouluun viikonloppuna ....argh!

Tulen sinne Kerttuun kurkkaamaan jos vain pääsen ihmisten ajoissa koulusta pois ;)

Näkemme siellä sikäli kun se vain on mahdollista.

Nyt olisi kohta hyvä tietää ketkä ovat tulossa ja miten. Jos joku tulee junalla, voi sovitella sitten niitä aikatauluja niin, että kaikki ehtivät mukaan. Näillä näkymin meitä ei ainakaan hirveän suuri porukka ole tulossa. 

Ja minäkun en ole ennen tällaisissa miitinkissä ollut niin en pahemmin tiedä miten näitä asioita on ruukattu järjestellä =) näenpähän sitten kun ilmestyn paikalle.

Ehdottaisin lauantaita ihan siitä syystä, että silloin ei ainakaan kenelläkään pitäisi olla koulua esteenä.

Alustavasti olen minäkin mukana. Jos saan esseeni ja aineeni kirjoitettua hyvissä ajoin niin jaksan ehkä tähänkin ideoida.

Tarkka vuosiluku kuulostaa ihan kivalta. Yllättävän paljon tapahtumia löytyy yhden vuosiluvun ympäriltä.

Olisihan se välillä mukava kirjoitella ihan jotakin muuta kuin näitä koulu hommia.

Tässä ei nyt ole muuta ongelmaa kuin se, että maaliskuun ensimmäinen viikonloppu on kohta ohi. Jotakin pitäisi päättää suuntaan tai toiseen. Tuo paikkahan ei tuolta varmastikkaan karkaa minnekkään.

Paikka vaikutti ihan kivalta, ja kartaltakin löytyi äkkiä. Ei tuonne ole hankala löytää kunhan ensin pääsee vaikka rautatieasemalle.  Maaliskuussa on kiire, mutta kyllä sinne yksi miitti/lepopäivä mahtuu mukaan.

Eli minä voisin kai sanoa, että ilmestyn paikalle jos saamme jotakin järjestettyä.

Hiukste? Minulla on pitkät, tummat,  en osaa sanoa tarkalleen minkä väriset. Tänne päädyn kirjoittamaan sen takia, että perjantaina pitäsi kampaajalle mennä ja saada jotakin muutosta aikaan. Luultavasti kymmenen senttiä häviää pituutta ja voi jopa olla, että värikin vaihtuu.

Kyllä hiukset ovat minulle tärkeät. Ne ovat yksia asia mistä itsessäni pidän. Menin joskus vuosia sitten tekemään sellaisen typeryyden, että leikkautin hiukseni ihan lyhyiksi. Voin sanoa, että kyllä niistä virheistä oppii. Enää ei minulla nähdä poikatukkaa. Lyhyet hiukset ovat toki kätevät ja niitä on helppo hoitaa, mutta minä pidän pitkistä hiuksista, ovatpa ne sitten kuinka takkuiset tahansa.

Minä olen paikalla, kunhan vaan tiedän mihin pitää tulla ja milloin.

Paikka löytyy kyllä aivan varmasti, kunhan vain suurinpiirtein tietää kuinka paljon porukkaa on tulossa. Minäkin olen asunut täällä vasta vähän aikaa, joten Turkua en loppujen lopuksi kovin hyvin tunne.  

Muutta olishan se kiva saada jonkinlaista miittiä tännekkin. =)

En tiedä onko kyseessä virhe, mutta ihemttelen hieman miksi albumin teksteistä puuttuvat ä- pisteet?

Kaiken ymmärtää kyllä, mutta olisihan se kiva jos pisteetkin olisivat paikallaan.

Kunhan ajattelin kysäistä.

Aika vaaleahan tämä oli ensisilmäyksellä mutta päätin tulla takaisin tarkistamaan, että oliko se nyt sittenkään niin vaalea. Paljon paremmalta tuntuu jo, ja tämä on oikeastaan todella hieno. Käyttämisen oppii kokeilemalla ja jos nyt sattuisi vahingossa tekemään jotakin vähän väärin niin ei kai se mailma siihen kaadu?

Hienoa työtä on tehty.

Minä sain Kuninkaiden kuoleman luettua vähän aikaa sitten ja odotan nyt, että saisin seuraavan osan jostakin pokkarina. 

Lukukokemuksena kirja oli minusta hyvä, vaikka siitä puuttuivatkin ensimmäisen osan hassutukset. Tämä tietenkin johtuu siitä, että kirjan hahmot ovat aikuistuneet. Minusta on mysö hieno seurata, kuinka Caesar pikkuhiljaa saavutta suurempaa suosiota ja kuinka vastustajien suunnitelvat menevät sekaisin. 

Seuraavaksi seurataan sitten miten käy, kun Caesar palaa Espanjasta.

Minäkin siis nyt täällä. Vielä vähän hukassa, mutta kyllä tämä taas hetken kuluttua kulkee. Aarnikotka edelleen niinkuin aikaisemminkin.

Kai minä sitten olen niitä hiukan vanhempia käyttäjiä, vaikken mitenkään erikoisen paljon ole meteliä pitänyt. Vanhalle risingille liityin melkein neljä vuotta sitten ko? Kamala...taisin tosiaan olla ensimmäistä vuotta lukiossa silloin 

Minun viestejäni löytyy kai eniten sieltä tarinatuokion puolelta, mutta aina välillä myös muualta.