25.Heinäkuu 2014, 16:45 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
  Näytä kirjoitukset
Sivuja: [1] 2 3 ... 32
1  Kylän raitti / Satama / Vs: Foorumin viimeiset sanat : 26.Syyskuu 2013, 20:13
Ajauduin lähestulkoon herkistyneeseen olotilaan tämän johdosta, mutta miehiseen tyyliin käskin kyyneleen vetäytymään takaisin. Suhtaudun foorumivaihdokseen yhtenä siirtymäriittinä elämässäni, sillä nettipersoonankin tulee kehittyä ja kulkea eteenpäin digitaalisella vaelluksellaan. Oma todellinen minäni sen sijaan taantuu sitä mukaa, mitä syvemmälle netin syövereihin vajoan, mutta se ei onneksi liity Risingiin.

Olihan tämä aika jepa paikka, toivottavasti seuraavakin on.
2  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Mitä televisiosarjoja seuraatte tällä hetkellä? : 24.Syyskuu 2013, 17:31
En varsinaisesti seuraa mitään edelleenkään, koska katson sarjat muutaman istunnon könteissä eli yleensä pari tai kolme jaksoa kerralla. Spartacusin ns. välikausi Gods of the Arena tuli katsottua viimeksi ja se oli aivan yhtä loistavaa viihdettä kuin ykköskausikin. Sivuhahmoksi luulemani Gannicus osoittautui ihan hyväksi päähenkilöksi (tai yhdeksi heistä), joskin olisin kyllä tykännyt, jos Crixusiin olisi keskitytty enemmän. Batiatusta näyttelevä John Hannah oli jälleen huikeassa iskussa ja hallitsi suunnilleen jokaista kohtausta, jossa esiintyi.

Hienoja sarjoja on tehtailtu viime vuosina paljon, mutta vasta Spartacus palautti uskoni siihen, että hyvää tv-viihdettä kyetään tekemään vielä nykyäänkin. Batiatuksen sanoin: "At last, the gods remove cock from fucking ass!"
3  Kylän raitti / Satama / Vs: Mikä sinua potuttaa nyt? Osa 3 : 12.Syyskuu 2013, 19:36
Eli, täytän 2 kk päästä 30, enkä ole saavuttanut elämässäni mitään.

Kohtuuttoman negatiivinen näkemys, nyt selkäranka suoraksi ja katse kohti auvoisaa tulevaisuutta! Ei kenelläkään noin huonosti mene, kuvittelet vain. Jos haluat töihin, niin rohkeasti vain ilmoittautumaan työvoimatoimistoon, kyllä se siitä sitten. Asioilla on tapana järjestyä, kun niistä ottaa kunnon niskaperseotteen.
4  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 11.Syyskuu 2013, 19:41
Red

Kun tajusin, että Red 2 on tulossa teattereihin (tänne se saapuu vasta ensi viikolla), tajusin myös, että ykkönenkin on edelleen tarkistamatta. Ennakkoon minulla oli käsitys, että leffa on ikään kuin Expendablesien laimeampi versio, molemmissahan ideana on laittaa joukko enemmän tai vähemmän legendaarisia näyttelijöitä riehumaan ja heittämään läppää keskenään. Vertailu on tietenkin hieman epäkelpo, mutta kyllä näissä yhtäläisyyksiäkin on, kuten nyt Bruce Willis esimerkiksi. Red on tosin huomattavasti hahmo- ja juonipainotteisempi pelkkään toimintamättöön luottavien Expendablesien rinnalla ja osin siksi leffa ei niin kovin suurta vaikutusta tehnytkään. Juoni jaksoi kiinnostaa kyllä kohtuullisesti, mutta olisin silti suonut näkeväni rempseämpää äksöniä. Hetkittäin elokuva toki väläyttää potentiaalia kaipaamastani hulvattomuudesta, kuten silloin, kun kranaatti lyödään vastapallona takaisin heittäjän räjähtäessä kappaleiksi.

Ei tämä tietenkään varsinaista huonoutta ollut, mutta ei se ihan täysin makuhermoonikaan osunut. Oikeastaan alkoi jopa hieman tympiä, että hahmot puhuivat toisilleen pelkkiä vitsejä laukomalla, vaikka se totta kai kuuluikin leffan henkeen. Lisäksi minun lienee pakko tunnustaa, että mikäli räiskettä ei viedä maksimitasolle, toimintaelokuva tuntuu aina jossain määrin tylsältä. Jos Redin varsin kiitettävä panostus hahmoihin olisi kohdannut Expendablesin räyhäkkään mäiskeen, olisin varmasti tykännyt leffasta enemmän. Jatko-osan aion joka tapauksessa katsoa sitten joskus.

Snitch

Hauskan törkeän Pain & Gainin jälkeen teki mieli nähdä lisää Dwayne Johnsonia toimintapuuhissa ja katseluun valikoitui alkuvuodesta ilmestynyt Snitch, joka ei tainnut Suomen maaperällä saada teatterikierrosta lainkaan. Hiukan sääli, sillä yllättäen tämä ei ollutkaan erityisen toimintapitoinen leffa, vaan perin vakavahenkinen rikostrilleri, joka Bay-rymistelyn tavoin osoittaa, että Johnsonilta todella löytyy oikeita näyttelijänkykyjä. Monelle mies on yhä ensisijaisesti The Rock eli showpainipelle, joka pääsi elokuviin lihastensa vuoksi, mutta syytä käsityksen oikaisuun tuntuu ilmaantuvan koko ajan enemmän.

Juoni on yksinkertainen ja yllätyksetön, mutta kerrottu mukavan napakasti ja ytimekkäästi. Johnsonin poika joutuu huumerikkeen vuoksi vankilaan, mikä on rakastavan isän mielestä kohtuuton rangaistus pienestä rikoksesta. Niinpä hän tekee kaikkensa vapauttaakseen poikansa, mikä tarkoittaa kokonaisen huumekartellin romahduttamista tuomion perumiseksi. Johnson ei ensimmäisenä tuo mieleen epätoivoista isähahmoa, mutta kun hän vierailee pokansa luona vakilassa, on ilmassa ihan oikea tunnelataus. Toimintaakin löytyy, mutta vain muutamassa kohtauksessa, mikä oli tällä kertaa ihan riittävästi. Johnsonin opastajana alamaailman saloihin toimii muuten Walking Deadin Shane, yhä kaljupäisenä ja kulmien alta vilkuilevana. Puolikonnan rooli tuntuu istuvan miehelle ihan hyvin.
5  Kylän raitti / Satama / Vs: Mitä muita kuin kirjoja/CD:tä ostit viimeksi? : 31.Elokuu 2013, 22:54
Pitkällisen jahkailun ja aikailun jälkeen ostin kunnollisen ja laadukkaan dataustuolin ja täytyy sanoa, että se on parhaimpia istuimia, mihin olen ruhoni koskaan laskenut. Takalisto uppoaa siihen niin hyväilevän jämäkästi, että siinä köllöttelisi mieluusti vaikka viikon putkeen. Niin varmaan tekisinkin, ellei olisi pakko vaivautua töihin aina joskus. Alennettu hinta oli satanen, mikä ei ole hyvästä työyuolista paljon. Keinuominaisuus on aika hauska ja jämerä ulkonäkökin on mieleeni.
6  Sivistyksen kehto / Lukusali / Vs: Sarjakuvat : 31.Elokuu 2013, 19:53
Muiden hahmojen osalta pidän enemmän televisiosarjasta, mitä nyt Hershel saisi siinä räyhätä enemmän.

Joo, Hershel oli tv-sarjassa vähän kovaotteisempi (sekä 20-30 vuotta vanhempi) mutta siksi minä pidinkin hänestä suuresti. Sarjakuvaan olisin kaivannut jotain Dixonin veljesten tyylisiä kovanaamoja, mutta ainakaan tähän mennessä sellaisia hahmoja ei ole esiintynyt. Luultavasti niitäkin tulee, ehkä piankin, ainakin sen perusteella millaiseen tilanteeseen kakkosalbumi jäi. Olen muuten lukenut (ja ostanut) alpparit enkuksi, joskin suomennoskin lienee aika hyvää laatua.

Muutakin on tullut luettua, sillä käytin kesälomat kuten kunnon nörtin kuuluukin. Videopelinä vakuuttanut The Darkness innosti tarttumaan Top Cow'n julkaisemaan sarjakuvaan, jossa olen edennyt kolmanteen albumiin asti. Sarjakuvaa on julkaistu 90-luvun puolivälistä jonnekin 2000-luvun tälle puolelle, en oikein tiedä, milloin se alkuperäinen tarina pistettiin pakettiin. Uusia painoksia bonusmateriaaleilla on pitkä liuta, joten laskuissa on vaikea pysyä.

Päähenkilö on nuori mafiamies nimeltä Jackie Estacado, jossa asuu muinainen pimeys, joka on siirtynyt isästä poikaan jo vuosisatojen ajan. Pimeällä voimalla on persoona ja se riivaa Jackieta jatkuvasti yrittäen ohjata isäntäänsä omien pyrkimystensä mukaisesti. Visuaalisesti mennään groteskin kauhun puolella, mutta kieroa huumoriakin tarinasta löytyy. Väkivaltaa on paljon ja meininki onkin välillä melkoista splatteria, kuten oli videopelikin. Tunnelmaa kuitenkin löytyy eikä tarinaa unohdeta mättämisen taustalle. Jackie on mielestäni oikein hyvä hahmo, vaikka dekandentteja synkistelijöitä onkin nähty iso joukko ennenkin.
7  Sivistyksen kehto / Lukusali / Vs: Sarjakuvat : 29.Elokuu 2013, 12:21
Olipas tämäkin pudonnut alas...

Katsottuani kaksi kautta Walking Dead-sarjaa alkoi pohjana ollut sarjakuvakin kiinnostaa, joten lukaisin läpi kaksi ensimmäistä albumia. Ne tulikin nautittua aika lailla yhdeltä istumalta, sen verran suuren vaikutuksen tarina teki heti alkumetreillä. Tietenkin juoni ja hahmot ovat pääpiirteissään tuttuja jo tv-sarjasta, mutta siinä aika moni asia on saanut niin uudenlaisen käsittelyn, että voidaan puhua melkeinpä kahdesta eri tarinasta. Sarjiksessa on hahmoja, joita ei ole tv-sarjassa ja päinvastoin, luonteenpiirteetkin eroavat joidenkin henkilöiden kohdalla. Yritän kuitenkin suhtautua ruudulla ja paperilla kerrottaviin versioihin omina kokonaisuuksinaan, jotta ne eivät pilaisi toisiaan ainakaan liikaa.

Sarjis-Rick on ulkoisesti todella paljon tv-serkkunsa näköinen, mutta hän ei ole kuitenkaan yhtä puhtoinen sankarihahmo, mikä on vain hyvä asia. Sarjakuvassakin Rick on ryhmää koossa pitävä voima, mutta hänkin menettää joskus hermonsa ja tekee jopa virheitä. Tv-sarjassa riidellään kyllä paljon enemmän, sarjiksessa ihmiset tuntuisivat olevan yhteistyökykyisempiä, vaikka henkilökemiat eivät aina heilläkään toimi.

Tony Mooren piirrosjälki on muuten ehkä kauneinta ja taidokkainta mustavalkosarjakuvaa, mitä olen nähnyt. Hahmojen ilmeet ovat todella hyvin tehtyjä ja pehmeät harmaan sävyt luovat komean melankolisen tunnelman. Harmi että piirtäjä vaihtui jo toisessa albumissa, vaikka ei Charlie Adlardinkaan tyyli mitenkään huonoa ole.
8  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 28.Elokuu 2013, 22:51
The Conjuring (Kirottu)

Saw-sarjan erinomaisesta aloitusosasta vastannut James Wan on pysytellyt kauhun ja jännän äärellä myöhemminkin ja lähinnä ohjaajan takia innostuin tämänkin katsomaan. Tarina on erittäin perinteiseen malliin rakennettu kummitustalosäikyttely, joka tietenkin perustuu tositapahtumiin, ainakin päähenkilöiden nimien ja tapahtumapaikan verran. Perhe muuttaa isoon ja kolkonpuoleiseen maataloon ja huomaa pian, että läsnä on myös yliluonnollisia asukkaita. Esineet liikahtelevat itsekseen ja outoja ääniäkin kuuluu. Ensin aaveiden uhriksi joutuu koira, sitten koko perhe. Pelastusta haetaan manaajapariskunnalta, joka alkaa selvittää talon menneisyyttä. Taustalta ei öydy intiaanien hautausmaata, mutta muita tavanomaisia seikkoja paljonkin.

Leffaa on kehuttu, koska se kuulemma käyttää tuttuja aineksia tehokkaalla tavalla. Ensimmäisen kolmanneksen aikana siltä ei juuri tuntunut, mutta hiukan kankean alun jälkeen jännitystä alkoi syntyä katsomossakin. Äänillä ja muilla yksinkertaisilla kikoilla saadaan aikaan yllättävän vahva tunnelma, vaikka onkin totta, että kuka tahansa pelästyy, kun ovi rämähtää kiinni tärykalvot räjäyttävällä volyymillä. Ovet ovat muutenkin ylikorostetussa asemassa, ne sinkoutuvat auki ja kiinni jatkuvasti ja lukittua ovea taotaan nyrkeillä tämän tuosta. Mitään kovin rajua leffassa ei tapahdu, monen mielestä se jopa kesy, ainakin siihen nähden mitä ohjaaja teki Saw-kidutuspornoilussaan. Mutta kyllä tämän kerran katsoi, vaikka leffa päättyikin vähän turhan positiivisissa merkeissä.
9  Sivistyksen kehto / Konepaja / Vs: Mitä pelasit viimeksi - Lyhyitä arvosteluja : 28.Elokuu 2013, 17:25
Pitkästä aikaa tuli pelattua hyvä kauhupeli eli Condemned: Criminal Origins. Jännitystä ja säikäyttelyä on toki harrastettu videopeleissä paljonkin, mutta harvassa ovat ne tapaukset, jotka aiheuttavat oikeasti ahdistavia fiiliksiä. Tässä pelissä ainakin minä sain kokea niitä kiitettävissä määrin, välillä suorastaan pelkäsinkin hieman, mitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin. Eläytymiskykyähän kauhutunnelmiin pääsy vaati tälläkin kertaa, mutta toisaalta tällainen ei olekaan suunnattu suorituspelaajille.

Pelaaja on rikosetsivä, joka jahtaa sarjamurhaajaa kaupungissa, joka kärvistelee valtaisan rikollisaallon kourissa. Väkivaltaiset huumehörhöt ja muuten psykoottiset friikit riehuvat joka paikassa ja käyvät kimppuun kuin raivotautiset eläimet. Sarjamurhaaja onnistuu ikävänä bonuksena lavastamaan etsivän kahden poliisin murhaan, joten päähenkilöä uhkaa roistojen lisäksi myös FBI. Kuulostaa kliseiseltä poliisitrilleriltä ja sitä juoni enimmäkseen onkin, mutta ihan hyviäkin käänteitä tarinasta löytyy.

Pelissä liikutaan pääasiassa varjoisilla syrjäkujilla, hylätyissä tehdashalleissa ja muissa synkissä paikoissa ja pelätään, milloin jostain käy päälle mielipuolinen narkkari. Karkottimiksi kelpaavat laudanpätkät, rautaputket, hiilihangot ja muut käteen sopivat astalot. Lähitaistelu on hidasta ja kankeaa, mutta pakottaa tosissaan miettimään omia liikkeitä. Jos lyö ohi, ei useinkaan ole aikaa uusintayritykseen. Kun vastustajan saa vajoamaan katutasoon, tapon voi viimeistellä brutaalilla lopetusliikkeellä, kuten vaikka paiskaamalla pään sementtiin tai vääntämällä niskat poikki. Mitään pelillistä jujua ei liikkeissä ole, mutta omaa sisäistä sadistiani ne ainakin ruokkivat.

Tuliaseita on saatavilla harvakseltaan, mutta kun jostain löytää täyteen ladatun pumppuhaulikon, olo muuttuu heti itsevarmemmaksi. Valintoja on kuitenkin tehtävä, sillä etsivä pystyy kantamaan vain yhden aseen kerrallaan. Ilman pyssyköitäkin pärjää, sillä anorektinen pirihoro ei vaadi kummoistakaan tälliä taintuakseen. Palokirvestä taas tottelee paksumpikin sikaniska, minkä lisäksi lukitut ovetkin aukeavat sen avulla helpommin. Mitään huoletonta mättämistä ei taistelu silti ole, sillä jokaisella vastustajalla on potentiaalia pistää etsivä kylmäksi, mikäli pelaaja ei ole varuillaan.

Pelaajalla käytössään myös hienoja CSI-vempaimia, joilla tutkitaan rikospaikkoja aina silloin tällöin. Niitä ei saa kuitenkaan käyttää milloin itse haluaa, vaan sormenjäljet ja verianalyysit suoritetaan skriptauksen määräämissä paikoissa. Rikospaikkatutkimusta olisi voinut kehittää enemmänkin, sillä puhelimen päässä oleva apulainen tekee kaikki päätelmät pelaajan puolesta. Tämä on ikävä pikkuvika muuten hyvässä pelissä ja olisi tuonut hiippailuun ja ihmisten hakkaamiseen miellyttävää vaihtelua.
10  Sivistyksen kehto / Konepaja / Vs: Mitä pelasit viimeksi - Lyhyitä arvosteluja : 22.Elokuu 2013, 16:36
Don't Starve on ollut varsin mukavaa pikkupuuhastelua, juuri sopivaa kasuaalinälän tyydyttämiseen. Niin kauan kuin olen pelannut videopelejä, survivalismi on aina liittynyt zombeihin, ydintuhoon tai muuhun sellaiseen, mutta tässä pelissä ei ole kyse selviytymiskauhusta. Pelihahmo on poloinen tiedemies nimeltä Wilson, joka jostain syystä on joutunut yksin keskelle vaarallista ja karua erämaata. Ainoa tavoite on pysytellä hengissä mahdollisimman kauan, mitään juonta tai muuta eteenpäin vievää elementtiä pelissä ei ole. Saattaa vaikuttaa tylsältä ja yksipuoliselta, mutta minä ainakin koukutuin siinä määrin, että nälkäpeliä on pitänyt pelata joka päivä jo viikon verran.

Alussa pelaaja on yhtä pihalla kuin Wilsonkin. Erätaidot on opeteltava välittömästi, sillä nälkä alkaa jäytää ruumista nopeasti ja yötä varten on kyhättävä nuotio, jotta vihamieliset eläimet eivät hyökkää kimppuun. Nuotiolla myös kypsennetään kerätyt ravintoaineet, kuten juuret, marjat tai vaikka sammakonreidet, jos sellaisia onnistuu metsästämään. Kivistä ja oksista voi askarrella työkaluja, joista kirves ja hakku ovat elämisen kannalta välttämättömiä. Tiedemiehenä Wilson osaa rakennella muutakin, kunhan oikeat tarveaineet löytyvät. Parasta pelissä onkin se, että mitä pidempään sinnittelee hengissä, sitä enemmän oppii uusia juttuja.

Grafiikka muistuttaa piirrosanimaatiota tai sarjakuvaa, itse asiassa tyyli vaikuttaa hyvinkin tutulta, vaikka en tiedä miksi. Jotenkin mieleen tulivat mustavalkoiset Muumi-sarjakuvat, toisaalta taas Tim Burtonin animaatiot, jos ne olisivat käsin piirrettyjä. Pelin ulkoasu on selkeän vaatimatonta, mitään turhaa tai ylimääräistä ei ruudulla ole, mutta naivistinen tyyli korvaa yksityiskohtien vähyyttä.

Ennätykseni kamppailussa luontoa ja nälkää vastaan on vaatimattomat 23 päivää. Kun kuolema korjaa, peli loppuu siihen, sillä tallennus pyyhkiytyy pois Wilsonin kupsahtaessa. Selviytymiseen on suhtauduttava vakavasti ja ampiaisia ja hämähäkkejä oppiikin varomaan tosissaan. Sitä en tiedä, pääseekö Wilson koskaan pois korvesta, sillä olen kuullut, että jotkut ovat pelanneet peliä yli sata pelimaailman päivää. Voi Wilson-parkaa, jos hän joutuu viettämään loppuelämänsä ankaran erämaan armoilla.
11  Kylän raitti / Satama / Vs: Mitä muita kuin kirjoja/CD:tä ostit viimeksi? : 20.Elokuu 2013, 18:39
sillä havaitsin minua uskollisesti yhdeksisen vuotta palvelleen luurin mureilevan kytkimestään.

Tämä ei ole fyysisesti mahdollista, sillä sellaista kännykkää ei ole valmistettu, joka pysyisi ehjänä yhdeksän vuoden ajan. Mikään nykypäivänä ei pysy ehjänä niin pitkään. Uskon vain, jos puhelimesi oli Nokian 3310, koska se oli poikkeustapaus.

Edellinen maininnan arvoinen hankintani taisi olla Logitechin langaton hiiri/näppis-kombo, joka tuli tarpeeseen liitettyäni vanhan läppärini telkkariin. Kovalevylle päätyneet elokuvat ja sarjat on mukavampi katsoa isolta ruudulta kuin läppärin omalta näytöltä ja lisäksi koneen kuormituskin vähenee, kun ns. arkikäyttö tapahtuu uudemmalla ja paremmalla masiinalla. Yhdistelmä maksoi nelisen kymppiä ja toimii erinomaisesti, signaalikin kantaa mistä suunnasta ja kulmasta tahansa.
12  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 17.Elokuu 2013, 21:18
Conanin miekkaa en kyllä itse huomannut, mutta uteliaisuudesta vähän googletin ja löysin screenshotin, jossa sellainen tosiaan näyttäisi esiintyvän. Saman näköinen ainakin on, mutta tuskin lienee oikea ja alkuperäinen Conanin miekka.

Saatoin ehkä tuomita leffan hieman liian jyrkästi, koska eihän se merkittävästi eroa vanhoista Arska-leffoista, mitä juoneen ja järkevyyteen tulee. Mutta oli se silti laimeampi tapaus kuin esim. Commando tai hiljattain katsomani Raw Deal (Raaka keikka).
13  Sivistyksen kehto / Konepaja / Vs: Seuraava konsolisukupolvi : 15.Elokuu 2013, 19:16
Yxbox ei saavukaan Suomeen vielä tämän vuoden puolella. Kunnollista syytä ei ole annettu, epämääräisiä selityksiä kylläkin. Julkaisuajankohta ei toki ollut lukkoonlyöty, mutta käytännössä Microsoft lupasi, että konsoli saadaan myyntiin viimeistään jouluksi. Ilosta tai jostain muusta jää paitsi muitakin maita, länsinaapurikin saa uutuuslaitteen vasta ensi vuonna.

Ennakkotilaajat saavat kuulemma ilmaisen pelin hyvityksenä. Itseäni myöhästyminen ei harmita, koska edellisenkin pelikoneen tarjontaa on vielä kosolti pelaamatta.
14  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 15.Elokuu 2013, 17:11
Pain & Gain

Kuten kaikki tietävät, Michael Bay ei ole koskaan tehnyt oikeaa elokuvaa, siis sellaista, jossa hahmot tai tarina muodostaisivat sen keskeisen sisällön. Paino on useimmiten komeissa kuvissa, räjähtävässä toiminnassa ja yleisessä sekoilussa, mikä ei ole mielestäni lainkaan huono juttu. Monet miehen elokuvista ovat oikeasti viihdyttäviä, enkä tuomitsekaan häntä pelkäksi tehostepelleilijäksi, kuten varsinkin kriitikot ovat tehneet. Bayn uutuus on viimeisen päälle Bay-tyylinen pläjäys, räjähdyksiä, hienoja autoja, kikkailevia kamerakulmia, silikonitissejä sekä yleistä mauttomuutta riittää jokaisen tarpeiksi. En tiedä, miksi leffaa on väitetty ohjaajan yritykseksi tehdä oikea elokuva, koska tämähän on perinteistä Bayta vielä normaaliakin turboahdetumpana.

Vaikka ei uskoisi, leffan taustalta löytyy tositarina, joka on oikeasti melkein yhtä kahjo kuin leffa itse. Kaksi kuntosaliohjaajaa haluaa tavoittaa amerikkalaisen unelman eli täydellisen kehon sekä niin paljon maallista mammonaa kuin mahdollista. Kehon saa pumppaamalla rautaa kuin hullu, rahat taas sieppaamalla rikkaan asiakkaan ja pakottamalla tämä luovuttamaan sieppaajille koko omaisuutensa. Kolmas veikko koplassa on vankilasta vapautunut kehonrakentaja, joka on löytänyt Jeesuksen ja rukoilee häntä pitääkseen väkivaltaisen luonteensa kurissa. Häntä näyttelevä Dwayne Johnson osoittaa viimeistään nyt, että hän osaa oikeastikin näytellä, roolisuoritus on helposti miehen paras tähän mennessä.

Koska pohjatarina on uskomattomuutensa takia vähintään surkuhupaisa, on elokuvakin täyttä komediaa. Hauskuus syntyy överistä tyylittömyydestä, ei nokkelista vitseistä, kuten oli odotettavissa. Monelle tämä ei aiheuta hymynkarettakaan, mutta itse naurahtelin tämän tuosta asioille, jotka eivät varsinaisesti olleet edes hauskoja. Johnson grillaamassa irtokäsiä pallogrillissä oli vain sillä hetkellä huvittava näky. Välillä meininki uhkaa livetä Uwe Boll-tyyppiseksi epähauskuudeksi, mutta onneksi rento mutta energinen fiilis säilyy lopputeksteihin asti. Joka käänteessä pölöttävät kertojaäänet olivat hieman kiristää hermoja, mutta annan sen anteeksi. Pain & Gain on ehdottomasti parasta Michael Bayta sitten Bad Boys kakkosen.
15  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 13.Elokuu 2013, 17:56
Superman Returns

Kun en ole uutta Teris-leffaa vielä nähnyt, päätin tarkistaa viittasankarin edellisen esiintymisen valkokankaalla. Elokuva ei nauti kovin hyvää mainetta ja itsekin mietin hetken, haluanko varmasti nähdä sen, kehuviin mielipiteisiin kun en ole törmännyt sen enempää kriitikoiden kuin fanienkaan suunnalta. Toisaalta leffalla ei ollut mahdollisuuksia tuottaa erityisen karvasta pettymystä oli se sitten millainen tahansa, koska Teräsmies ei ole minulle mitenkään tärkeä tai läheinen hahmo.

Epäfanina pystyin viihtymään tämän ääressä kohtuullisesti, mutta elokuvaa ei voi sanoa aidosti hyväksi oikein miltään kantilta. Kökköys ja kömpelyys vaivaa vähän joka asiassa, alkaen tehosteista ja toimintakohtauksista päättyen hahmoihin ja juonenkuljetukseen. Puoliväliin mennessä ei ole tapahtunut oikein mitään ja sitten kun jotain tapahtuu, se ei kiinnosta. Alussa Teris palaa takaisin Maahan käväistyään kotiplaneetallaan ja kaikki mikä messiaanista Teräsjeesusta kiinnostaa, on päästä hoitelemaan Lois Lanea. Kaiken lisäksi Kevin Spacey oli superhuono valinta Lex Luthoriksi, koska väsyneen isoisän näköisessä miehessä ei ole yhtään mitään uhkaavaa, vaikka pää onkin ajeltu klaniksi. Teriksen näyttelijä tekee kyllä ihan hyvän roolin, mutta hänkin suoriutuu paremmin nörtähtävänä Clark Kentinä kuin mahtavana supersankarina.

Raw Deal

Hölmöimpiä mutta myös hauskimpia Arska-elokuvia, vaikka kovin ikimuistoisia repliikkejä tässä ei tainnutkaan olla. Leffa tehtiin kuulemma siksi, että saataisiin nopeasti rahaa isompaan ja parempaan tuotantoon, joka oli siis muutama vuosi myöhemmin valmistunut Total Recall. Kyseinen scifipätkä on toki legenda lajissaan, mitä taas tämä ei ole ehkä niin paljoa omassaan, mutta hurtin kasaritoiminnan viihdearvot se täyttää oikein mallikkaasti.

Arska on entinen FBI-poliisi, joka potkut saatuaan on siirtynyt pikkukaupungin sheriffiksi. Vanha ystävä tarjoaa hänelle mahdollisuuden saada vanha jopi takaisin, jos hän saa mahtavan rikollispomon aisoihin. Arskalle tämä sopii mainiosti, vaikka jääkin hieman epäselväksi, miksi hän haluaisi palata työhön, josta hänet potkittiin pihalle ns. vääristä syistä. No eipä sillä niin väliä, Iso-A tarttuu joka tapauksessa aseeseen ja pistää paikat remonttiin ja roistot kylmäksi Terminator-tyylisellä päättäväisyydellä. Kovana sikarimiehenä Arnold tupruttelee roolissaankin vähän väliä, kuten karskille mutta tyylitietoiselle miehelle sopiikin. Kun Arska valmistautuu suureen lopputaisteluun, kokoaa asevarastoaan ja pukee ylleen nahkarotsin, ollaan sellaisen abstraktin hienouden äärellä, jota ennen vanhaan kutsuttiin viileydeksi.
16  Kylän raitti / Satama / Vs: Viimeisin kirjahankinta - osa 4 : 06.Elokuu 2013, 20:21
Romaaneja on tullut hankittua harvakseltaan, mutta sarjakuvia sitäkin enemmän.

Conan Volume 3: The Tower of the Elephant and Other Stories
Conan Volume 4: The Valley of the Dead and Other Stories
The Walking Dead: Days Gone Bye
The Walking Dead: Miles Behind Us
The Darkness Origins (osat 1-3)
Army of Darkness Omnibus Volume 1
Heavy Metal Magazine (kesä-ja marraskuun numerot 2003)

Conanit ehdin jo lukea, ovat jopa parempia kuin vanhat sarjakuvat. The Darknessiin päätin tutustua mainion videopelin jälkeen ja ainakin eka osa maistui. Heavy Metalit taas ovat täyttä taidetta, ainakin visuaalisesti, tarinat itsessään eivät aina ole ihan priimaa. Aion joka tapauksessa haalia lisää hyllyyn.
17  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Tulevia elokuvia : 06.Elokuu 2013, 19:58
OldBoy - Ohjaaja Spike Lee, näyttelijänä John Brolin, pohjana korealainen wtf-elokuva jossa mies vangitaan moneksi vuodeksi yksiöön ja sitten yllättäen vapautetaan ilman mitään selittelyitä tai edes näkökontaktia vangitsijoihin. En odota paljoa, Lee on vähän tyylilajiin sopimaton ohjaaja.

Itseäni ärsyttää suuresti jenkkien tarve tehdä oma versio menestyneistä ulkomaalaisista elokuvista, aivan kuin se alkuperäinen ei riittäisi ja repliikit on pakko kuulla omalla rakkaalla äidinkielellä. Korealainen Oldboy on parhautta, yksi intensiivisimmistä kostoleffoista vuosikausiin, joten eihän jenkkipainos voi kuin epäonnistua.
18  Sivistyksen kehto / Teatteri / Vs: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2 : 29.Heinäkuu 2013, 20:29
Pumping Iron

Arska-elämäkertaa lukiessani tuli vastustamaton tarve kerrata miehen elouvatuotantoa sekä paikata aukko sivistyksessäni eli katsoa tämä legendaariseksikin muodostunut bodausdokumentti. Ennen kuvauksia Arnold oli jo lopettelemassa kehonrakennusuraansa, mutta idea dokumentista sai hänet aloittamaan vielä yhden treenikauden. Viisinkertaisena Mr. Olympia-mestarina hän lähti puolustamaan titteliään Lou Ferrignoa vastaan ja voittikin kisan, jolloin hän oli saavuttanut ennätysmäiset kuusi mestaruutta peräkkäin. Elokuva seuraa Arnoldin salitreenejä, satunnaisesti hänen treenikavereitaan sekä Ferrignoa, joka pyrkii kaikin voimin voittamaan idolinsa. Vaikka tämä jäikin haaveeksi, Ferrigno nähtiin sittemmin Hulkina 70-luvulla pyörineessä tv-sarjassa.

Elokuva on dokumentti vain puoliksi, koska siinä on aika paljon käsikirjoitettuja kohtauksia, jotta kahden massiivisen lihaskimpun välille saataisiin hieman punttien nostelua suurempaa jännitettä. Dokumenttina elokuva on muutenkin köykäinen, sillä se ei valota bodauksen syvintä olemusta juurikaan, kunhan vain esittelee, mistä siinä suunnilleen on kyse. Minua se ei haitannut, kevyenä viihteenä leffa toimii kuitenkin erittäin hyvin. On todella hauskaa nähdä Arnold treenaamassa nuoruuden vimmalla ja heittämässä hauskoja kommentteja siihen aikaan vielä nykyistäkin hassummalla aksentilla. Täytyy myös sanoa, että Arska oli silloin aivan hemmetin komeassa kunnossa, lihasmassaa todellakin löytyi, enkä uskokaan voiton tulleen kevein perustein. Elämäkerran takia Pumping Iron tuntui varmaan pykälän verran paremmalta kuin jos olisin katsonut sen ns. taviksena, mutta on dokkari hyvä muutenkin. Suosittelen kaikille Arska-faneille.
19  Sivistyksen kehto / Lukusali / Vs: vinkkejä! laadukas vampyyrikirjallisuus : 28.Heinäkuu 2013, 19:03
Aika vähän on tullut vampyyritarinoita luettua, mutta Sheridan Le Fanun novelli Carmilla on jäänyt mieleen. Kaunis ja tunnelmallinen tarina, jossa naisvampyyrin ja hänen ystävänsä välinen homoeroottinen jännite viehätti minua suuresti. Luin tarinan aikanaan Haudantakaisia-kokoelmasta, mutta se löytynee suomennettuna muualtakin.
20  Sivistyksen kehto / Konepaja / Vs: Mitä pelasit viimeksi - Lyhyitä arvosteluja : 28.Heinäkuu 2013, 15:41
Kesäloma päättyy tänään ja niin päättyi lomalle varatun peliurakan viimeinen pelikin eli Singularity. Varsin pienelle huomiolle aikanaan jäänyt räiskintä oli takuuvarmaa ison yhtiön peruslaatua, joka ei pettänyt mutta ei toisaalta saanut slmiä loistamaan ihastuksesta. Peli on juuri sitä luokkaa, ettei se ole tarpeeksi hyvä jättämään kummoistakaan jalanjälkeä pelihistoriaan, mutta ei niin huono, että se onnistuisi ärsyttämään ketään.

Idea on se toiseksi paras, eli pelaaja pääsee taistelemaan mutantteja ja neuvostosotilaita vastaan. Kehittäjä Raven Software käytti sen parhaimman edellisessä pelissään Wolfensteinissä, jossa taisteltiin mutantteja ja natseja vastaan. Meininki on siis hyvin samankaltaista, mutta Singularityssä on selkeästi ollut yritystä pelkkää perusräiskettä parempaan peliin. Juonesta, ympäristöstä ja tunnelmasta tulevat nimittäin mieleen Bioshock ja Metro 2033, joista on saatu melko vahvoja vaikutteita. Pelaaja yritetään saada jännittämään synkällä kenttädesignilla, epämääräisillä äänillä ja säikkyefektimäisesti kimppuun hyökkäävillä vihollisilla. Sieltä täältä löytyy ääninauhoja, jotka avaavat tarinaa Bioshock-tyyliin, yhdessä kohtauksessa taas vedetään Metro-henkisesti kaasumaski päähän.

Harmi vain, että hyvät vaikutteet eivät tunnu lopputuloksessa, sillä peli on lopulta vain tavanomainen putkijuoksu. Pelaaja saa alkumetreillä käteen pultattavan ihmevekottimen, joka mahdollistaa ajan vääristämisen, mutta aikakikkailu jää vain pintapuoliseksi tempuksi, joka ei juuri muuta pelin perusluonnetta. Vaikka pelimaailman avoimuus ei automaattisesti tarkoita hyvää peliä, olisin kaivannut lineaariseen etenemiseen enemmän vaihtelua. Pelaaja pääsee muutamaan otteeseen nuohomaan paikkoja hieman vapaammin, mutta talutusnuora ei silti anna missään vaiheessa liikoja periksi.

Räiskettä on paljon, mutta se toimii. Aseita on ihan kelvollinen valikoima, joskin tässäkin suhteessa mennään peruslinjalla. Vaikeustaso olisi voinut olla korkeampikin, mutanttihirviöt ja neukut eri variaatioineen kaatuivat kaikki melko helposti, kunhan luotikuuron sääti oikean kokoiseksi. Edes voimakkaammat välipomot eivät vaatineet taktiikan vaihdosta, aseen vaihto isompaan riitti mainiosti. Kokonaisuutena Singularity on ammattimaista, mutta helposti unohdettavaa jälkeä, jossa on oma viehätyksensä, mutta niukasti uudelleenpeluuarvoa. Sanon kuitenkin, että pelille kannattaa antaa mahdollisuus, jos toiminta vain maistuu.
Sivuja: [1] 2 3 ... 32

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional