Minulle on tarjottu jo kahdesti viikon sisällä e-kirjoja arvosteltavaksi blogissani. Selkeästi jotain on tapahtunut markkinoinnissa tms. e-kirjapuolella, sillä ei noita pyyntöjä kovin usein ole aiemmin tupsahdelluy s-postiin. Nämä ovat molemmat suoraan kirjoittajalta, mutta silti.

Olin saanut yön aikana 20 opintopistettä. Joukossa jopa kaksi nelosta! Vähänkö olin yllättynyt, kun en uskonut niistä toista edes pääseväni läpi. Ainakaan kunnollisella arvosanalla. Niin ja kyseessä siis oli yhteensä kolme kurssia.

Kun itse liityin sivustolle taisi olla vuosi 2009. Ensimmäisen kerran tosin kommentoin vasta vuonna 2011. Minua jännitti todella paljon kirjoittaessani ensimmäistä kommenttia, säännöt viestien kirjoittamiseen olivat nimittäin aikaisemmin käyttämiäni sivustoja tiukemmat (mutta todella selkeät ja suuntaa antavat).

Koin itseni heti tervetulleeksi ja löysin täältä mielenkiintoista porukkaa ja keskustelunaiheita. Kukapa voisi vastustaa kirjoista ja muista elämänalueista puhumista, en ainakaan minä, joka arkipäivässäni olen varsin puhelias.

Tuollainen tervetuloa-viesti voisi olla kivaa saada. Tänne rekisteröityy varmasti paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan kommentoi mitään, ylläpitävät vain kirjahyllyään. Keskusteluista sekä sivuston säännöistä ja mahdollisuukksista voisi silti hyvä koostaa lyhyt ja ytimekäs info.

Minuakin kiinnostaisivat tällaiset kirjat, en vain ole kovinkaan moneen törmännyt. Jäin mm. Kävelevät koneet-sarjaa lukiessani kaipaamaan lisää tietoa aiemmin historiassa tapahtuneesta apokalypsistä. Useimmiten (tällä tarkoitan lukemissani tai tietämissäni) maailmanloppu-teemaisissa kirjoissa eletään jo muuttunutta aikaa tai sitten kerrotaan hyvin lyhyesti siitä hetkestä, kun hahmojen tuntema maailmankuva muuttuu.

Kyselin yhdeltä kaveriltani, jolla on lapinporokoiria (ja laajemmin perheessään myös karhukoira) noista leluista.  Hän kommentoi: "meillä on kestänyt Tuffy-merkkin kaikki lelut ja sitten ihan perus narupallot ja motivointipatukat. Tosin ei nuo kauheasti mitään tuhoa, sivistyneesti kun leikkivät." 

Siskollani (tai oikeastaan hänen miehellään) oli aikoinaan labradorinnoutaja. Minun muistikuvien mukaan kyseinen hauveli (joka oli koko ikänsä ihan pentumainen) järsi kaikki lelut rikki ennemmin tai myöhemmin. Voi olla siis siltä puolelta tuleva ominaisuus.

Listasin pari päivää sitten kirjablogissani parhaiten menneestä kirjavuodesta mieleen jääneitä teoksia ja sain aikaiseksi kymmenen kohdan listan.

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa
- Suomalaista steampunkia. Ehdottomasti vuoden kärkinimiä. Kirja, jonka jokaisesta sivusta täytyy nauttia, sillä teoksessa ei ole edes kahtasataa sivua. Kerronta oli tuoretta ja vauhdikasta ja jään innokkaana odottamaan sarjan jatkoa.

Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa ja Pandemonium - Rakkaus on kapinaa
- Nälkäpelin peittoavaa nuorten dystopiaa. Ahmin sivuja. Ainoa miinus tulee kolmiodraamasta (kaksi poikaa, yksi tyttö), joka tämäntyyppisissä kirjoissa on nyt muodikasta.

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla
- Olin aluksi vähän skeptinen tämän kirjan suhteen, mutta viimeistään puolivälissä olin vakuuttunut. Mielenkiintoisiin loppuasetelmiin päättyvä teos saa tänä vuonna jatkoa, joka on myös pakko lukea.

Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa
- Minulla ei ole avaruusalusallergiaa, mutta teoksia, jotka sijoittuvat alukselle ei ole montaa tullut luettua. Revisin teos sijoittuu siis sukupolvialukselle, jolla on pienoisia ongelmia.

Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate
- Tyttökirja, joka on kirjoitettu nykyaikana. Ihastuttava ja luonnontieteellinen kokemus.

Leena Krohn: Tainaron
- Yksi kirjallisuuden kurssikirjoista. Valitsin teoksen itse luettavakseni ja kokemus oli mitä erikoisin ja kiehtovin aikoihin. Tainaronin maailmasta olisin halunnut kuulla enemmänkin!

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
- Ihania vintage-kuvia ja erikoinen tarina, joka on luotu niiden ympärille. Yksi vuoden eriskummallisimpia teoksia.

Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari
- Luin tämän teoksen omasta kirjahyllystäni, ilman mitään ennakkokäsitystä. Sinällään teoksessa ei tapahdu edes paljoa, mutta silti kirja piti otteessaan loppuun asti.

Steve Alten: Mayojen testamentti
- Tämä oli pakko lukea menneen vuoden maailmloppu stigman takia. Kirja ei ollut pettymys lukuunottamatta viimeisiä sivuja ja loppuratkaisua. Oli kyllä erikoisimpia loppuja aikoihin.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
- Finlandia-palkittu teos, josta olin kuullut paljon, mutta pääsi silti sisällöllään yllättämään. Menee myös kategoriaan yllättävät loppukäänteet.

Tästä ketjusta voisi löytyä ainakin pari ehdotusta.

Mm. edellämainitun Croninin teoksen olen itsekin lukenut ja voin sitä suositella - etenkin jos laaja hahmogalleria ei haittaa lukemistasi. Minun oli lukiessani joskus vaikea pysyä perässä, että kuka oli äänessä, mutta muutoin varsin kelvollinen teos.

Jos joululahjakirjat lasketaan hankinnoiksi, niin sain vuoden vaihteessa isosiskoilta kirjalliselta toivelistaltani (ja sen ulkopuolelta) muutamia genrekirjoja että klassikoita.

Jules Verneltä Kapteeni Nemo merten syvyyksissä ja Kahden vuoden loma-aika. Toivoin Vernen kirjoja yleisestikin, ja Nemo kuului nimeltä mainittuihin toiveisiin. Jälkimmäisestä teoksesta en ollut edes aiemmin kuullut.

Mark Twainin klassikko, Tom Sawyerin seikkailut muuttivat myös omaan hyllyyn. Siitä aasinsiltana: Tom Knoxin Pahan koodi avautui kääreistä pokkarina. Teoksen ehdin jo syksyllä lukea, joten annoin sitten toiselle siskolle lainaan.

Diana Gabaldonin tiiliskivisarjan viimeimeisin osa Luiden kaiku päätyi minulle, sillä toinen siskoista oli ostanut vahingossa itselleen kaksin kappalein tätä. Viimeiseen pakettiin oli piilotettuna Mia Vänskän Saattaja. Tämä oli varsin miellyttävä yllätys, nyt voin lukea tämän ennen Mustaa kuuta.

Aika nuorisopainotteisesti odotukset kevään kirjoissa. Jatkuvia sarjoja on useampiakin. Ally Condie dystopia trilogian päätösosa Perillä (vaikka keskimmäinen osa olikin vähän pettymys), Beth Revis Across the Universe sarjan toinen osa Miljoona aurinkoa ja Veronica Rossin sarjan samoin toinen osa Halki ikiyön.

Mahdollisena mustana hevosena odottelen Nälkäpeliäkin paremmaksi kuvattua Moira Youngin Julma maa-teosta. Jos olisi ollut käytössä vielä viides ääni, se olisi mennyt Catherynne M. Valenten teokselle (jolla on ihastuttavan pitkä nimi) Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri.

Minun ajatteluketju meni osittain samalla tavalla, että ei haittaa vaikka nollautuu, mutta heti perään ajattelin, että voi kun olisin ehtinyt saada täällä 666 viestiä. Lapsellistako? Kyllä.

Nyt kotona (eilen tultiin avomiehen kanssa lomalta molempien äitien luota) ja voi kun on ihanaa päästä rauhoittumaan.

Katsoin uusimman kauden jouluspesiaali-jakson ja voi hyvänen aika kun se oli hyvä! Löysin viittauksia eri lähteisiin (mm. Maija Poppaseen) ja tohtori sai uuden matka kumppanin, joka on minusta edellisiä fiksumman oloinen. Hänestä pidin todella paljon, mutta en kerro muuta etten spoilaa mitään.

En ole pitänyt tästä tohtorin uusimmasta muodosta, mutta tuo kyseinen lumiukko-jakso meni toiseksi parhaan jakson joukkoon. Lempi-tohtorini on David Tennant ja suosikkijaksoni on se kaksiosainen tarina, jossa asteroidi on ankkuroitu mustan aukon reunalle.

Jules Verne: Merkilliset matkat 1 (3e)
- Aivan mahtava löytö, vieläkin hihittelen. Vernen kirjoja en ole yhtään lukenut, mutta tarkoitus on ollut jo kauan tutustua. Tässä mukana mm. Höyrytalo, joka on ehdotettu yhdeksi steampunkin alkuperäksi.

Mikkel Birkegaard: Libri Di Lucan arvoitus (3e)
Steven Hall: Haiteksti (3e)
- Vähän erikoiseksi olen ajatellut molemmat teokset, lukulistalta nämäkin.

Joanne Harris: Riimut (2e)
- Kirjastosta oli kerran lainassa, mutten saanut loppuun luetua. Omana kun nyt löytyy, niin ehtinee joskus yrittää uudelleen.

Leo Tolstoi: Anna Karenina (1e)
- Kirjallisuden opiskelijan must have. Hyllyssäni on jo aiemmin ilmaisena hommattu eka osa, nyt siis molemmat osat mukana pokkarina.

Seuraavat kolme pokkaria ostin 2e-korista yhteishintaan 5 euroa.
 
Bernard Cornwell: Kalpeat ratsastajat
Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Lankeemus
Dan Brown: Meteoriitti

- Corwellin ekaa teosta en omista tai ole lukenut ja sarjan keräämisen aloitin osasta no:3. Mielenkiintoiselle vaikuttaa ja osat voi takakannen mukaan lukea erillisinäkin. Toron sarjaan olen tutustunut, joten toisen osan ostaminen oli sinällän loogista. Brownilta olen lukenut kliseet eli Da Vinci-koodin ja ko. sarjan ekan osan Enkelit ja demonit. Kadonnut symolikin löytyy hyllystä. Tämä lähti mukaan kun en keksinyt muutakaan teosta kolmanneksi kimppahintaan.

Purr... ei kun wau! Ihana kisu! It's beginning to look like Christmas!

Ihastuttava vanhan joulun ja perinteiden tuntu tässä kuvassa.

Kävin katsomassa eilen ex-kissaani. Piti miehen allergian takia antaa uuteen kotiin ja vähintään puolen vuoden välein käyn sitä katsomassa. Kamera oli toki mukana ja sainkin yhden aivan loistavan haukottelukuvan napattua. Rakkaastaan on vaikea luopua, mutta onneksi hyvään kotiin sen sain.

Minä pidän itseäni nörttinä. Silmälasit ovat yksi syy, mutta enemmänkin koneen ääreen jumittuminen tuntikausiksi ja kiinnostus scifiin ja fantasiaan (kirjat, leffat, pelit). Olen kirja-addikti, mutta joskus "fanitan" lauta- ja pc-pelejäkin. Olen nuorempana myös larpannut.

Yksi tuttuni liitti minut vähän aikaa sitten FB:n Geek Gilrs United (Finland) ryhmään, koska määritteli nörttiyden vähän laveammin. Hän kertoi, että nykyään voi olla nörtti vaikka siksi, että tykkää askarrella. Hän itse osaa koodata (minä en), mutta sanoi, että se ei nykyisin ole ainoa tapa määritellä vaan nörttiys on saanut paljon alakategoroita.

Minun avomieheni on myös nörtti. Hän koodaa erästä tekstipohjaista fantasiamudia ja lukee paljon scifiä ja fantasiaa (englanniksi). Suurin osa päivästä menee pelaamiseen (tällä hetkellä taitaa eniten näkyä Planetside 2) mutta historiassa on ajanjaksoja, jolloin hän pelasi WoWia ja muita suuria nimiä todella aktiivisesti. Hänen kanssaan tulee myös pelattua lautapelejä kahdestaan, kavereiden kanssa ja toisinaan rooli- ja lautapelikerhossa (jonka ainaisjäsen olen).

Minä olen hyvin ujo uusien ihmisten kanssa, mutta kukaan ei koskaan usko, että olen introvertti, sillä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja olen puhelias. Puheliaisuus peittää hermostusta ja hermostuneena puhun normaaliakin nopeammin ja korkealta. Ja kovaa. En käytä korkokenkiä (lempi poponi ovat tukevat vaeluskengät, joilla menen kesät, talvet, jopa juhlamekon kanssa), mutta kissankorvia pidän aina kun saan hyvän syyn. En meikkaa ollenkaan.

Esimerkiksi meillä on yliopistolla lauta- ja roolipelikerho jossa kyllä, on myös naisia. Paikalliset nörttitytöt eivät välttämättä opiskele tietojenkäsittelyä, vaan tunnen myös monia humanistinörttityttöjä. Uskoisin, että jostain tuollaisista paikoista voisi lähteä tutustumaan porukkaan. Itse kyllä vähän pelkään nörttipoikia, enkä siksi usein jokaviikkoisiin pelitapahtumiin mene, ellei avomies ole mukana.

Nörttitytöthän alkavat nykyään tulla ulos kaapista, ylpeänä. On nörtitär-blogia ja järjestetään kursseja naiskoodaajille jne. Jos tuollaista sivustoa, jossa nörtit ja nörtittäret voisivat tavata ei Suomessa vielä ole, sellaiselle olisi selkeästi tarvetta ja jonkun tulisi luoda sellainen. Minä tunnen todella monia nörtti-tyttöjä, eli heitä on - vaikka eivät kaikkein äänekkäimpinä tulisikaan vastaan.

Opin, että Karvisen Nekku/Misu onkin poikakissa. Tulipa taas niin heteronormatiivinen olo. Heti olettaa, että pitkät ripset tarkoittaisivat naista.