Agreed. On myös kyllä muita hahmoja, joita en haluaisi täysin karsittavaksi, mutta joo, Tapsalla on erittäin validi huomio.

Ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu teksti harvemmin kuvailee päähenkilöä kovinkaan yksityiskohtaisesti.

Ja, mitä kappaleeseen tulee, mielestä se sopii täydellisesti kuvaukseen, jossa salamurhaaja lähestyy kohdettaan syvässä hiljaisuudessa.

"Naapurinsetä" hakkasi minut kolmesti vuoden sisään, kun olin kymmenen ikävuoden tietymillä. Miekan omistajana olen monesti punnit tilannetta, mutta olen kuitenkin päätynyt, ettei se mies ole oman elämäni pilaamisen väärti. Toisaalta, jos olisin vanhempani, olisin järjestänyt miehen vankilaan jo ajat sitten.

Lähinnä varmaankin kesäopintoja, töitä, kavereiden kanssa ryyppyreissu mökille -rytmissä. Elokuussa varmaan teen vielä vähän kesäopintoja.

Edellisestä viestistä lähtökohtani lienee osittain muuttunut. Kävin tänä vuonna yhdessä teologian ja kahdessa yleisen historiatieteen valintakokeessa. Tampereella kirjoitin näin mututuntumalla sanoen parhaan esseen, jonka olen koskaan saanut paperille. Historiatiede on siis erittäin todennäköinen tulevaisuus, joskaan en nyt vielä syrjäytä teologiaa täysin, koska kaikki kolme valintakoetta menivät erinomaisesti.

Edellisen vuoden olen tehnyt yleisen historiatieteen ja kulttuurihistorian perussettejä avoimessa.

Minulle Eccleston on nykytohtorin parasta antia, enkä oikein Smithiä osaa sisäistää tohtorina vieläkään. Tennant oli kyllä mainio, mutta meni kokonainen tuotantokausi ennen kuin osasin sisäistää hänet tohtorina. Etsiskelin ja olenkin saanut nähtyä vanhempia tohtoreja viime vuosituhannelta ja pidin oikeastaan kaikista. Suositan alkuperäistä tohtoria erityisesti.

Mutta luultavasti vasta viimeisessä kirjassa, Tapsa. Niin minä laskelmoin.

Olen päätynyt pitkällisten laskelmien jälkeen, että on 8 hahmoa, jotka todennäköisesti elävät loppuratkaisuun asti. Olen positiivisesti yllättynyt, jos olen väärässä. Spoilaan listani, katsokaa, jos haluatte.

Se oli iljettävä painajainen. Näin unta, että yliopistohakuni epäonnistui taas ja, että c-miehen papereistani huolimatta ilmoittauduin vapaaehtoisesti sivariin.

Q_black, kyseessä sattuu olemaan suosikkikohtaukseni koko kirjasarjasta. En ole vielä nähnyt viimeisintä jaksoa, mutta tänään on tarkoitus katsoa se ja odotan innolla, koska olen lukenut koko päivän ragea siitä jaksosta. Ah, ecstacy.

Pelkäisin häiriötekijöitä niin paljon, että pyrkisin tekemään työstä valmista mahdollisimman nopeasti. Vuosiin en ole palapelejä koonnut, mutta muistelisin koonneeni 500 palan palapelejä 100 palan tuntivauhdilla. Veikkaan tonnin vievän yli puolet kauemmin, mutta kyllä se varmaan alle vuorokaudessa hoituisi, jos minulla olisi aikaa ja viitseliäisyyttä omistautua pelkästään sille.

Voin toki olla väärässäkin.

Voisinpas oikeastaan itsekin osallistua tähän parista syystä. Ensinnäkin kirja löytyy kotoa. Toiseksi kirjaan liittyy paljon hyviä lapsuusmuistoja, olisikohan ollut tyyliin kymmenes lukemani kirja.

Noh, minun tekeleeni on "valmis" ja "julkaistu". Radoxeald Lectunium sanoi, että on aika knoxistista. Ehkä sen on. Tarkempia selittelyjä ja avaamisia hieman itse topikin alussa. Hyvää harjoitustahan tämä joka tapauksessa oli.

Pari vuotta. Se kai siitä on, kun on saanut jotain muutakin luovaa kuin omaa romaaniaan edistymään. Muutama keskeneräiseksi jäänyt ja jäävä projekti on tullut tänä aikana sähellettyä, muttei oikeastaan mitään kokonaisuuksia. Tämä projekti, joka pohjautui kappalevaihtoehtoon numero I, on lähinnä harjoitus kirjoittaa selkeästi rajattu novelli. Olisin voinut jättää tämän itsellenikin, mutta on reilumpaa jakaa, aye?

___________

Oli tyyntä. Tuulikaan ei liikuttanut laineita ja minä valmistauduin työvuorooni. En uskonut minkään tänään häiritsevän työtäni. Pukeuduin univormuuni ja livahdin kadulle asemaltani. Paikan kauneus ei koskaan lakannut hämmentämästä minua, mutta minun täytyi olla kuitenkin tiukka itselleni: Ei tänä iltana, ei tänä iltana.

Synkimmät kujat olisivat olleet helpoin tapa edetä kylän sydämeen, jonka kautta minun olisi kuljettava. Päätin kuitenkin syöksyä puiden latvojen turvin, koska kylän kadut olivat hyvin puistomaista eikä hiljaisuus särkynyt tammenlehtien hiljaiseen kahinaan, jonka hiljainen liikkeeni jätti.

Vartijoita parveili ympäriinsä kartanon ympärillä ja tiluksilla kuin muurahaisia pesänsä ympärillä. Jouduin vetäytymään lähemmäs kylän keskustaa ja harkitsemaan suunnitelmaani uudemman kerran. Palasin puolen kilometrin matkan takaisin kylän keskustaan piioutuen kylän vanhimpain kokoontumisrakennuksen katolle.

Taitoni eivät riittäisi livahtamaan sisään kartanoon ilman, että minun olisi surmattava joku vartijoista. Toimeksiantajani oli nimenomaisesti vaatinut, että he saisivat elää, mikä oli harmillista. Olisinhan voinut vain räjäyttää koko kartanon. Ei, se ämmä halusi minun menevän kartanoon ja leikkaavan miehen kurkun auki tyylipuhtaasti ilman todistajia. Normaaliolosuhteissa se ei olisi ollut ongelma, mutta nyt, kun niitä vartijoita oli niin valtaisasti...

Toivoin, että olisin voinut tehdä sen kylällä, koska yhtä sheriffiä kummempaa miliisiä koko kylänpahaisella ei ollut, vaan paronin vartijat hoitivat niitäkin tilanteit- hetkinen. Jos murhaisin jonkun, vaikkapa sheriffin kesken tämän yökierroksen, eikö se heikentäisi vartijoiden vahvuutta kartanolla?

Päätin tehdä sen niin, ettei sitä voitaisi liittää minuun. Ylimääräinen väkivalta saattaisi aiheuttaa ikävän tilanteen, jossa työnantajani leikkaisi palkkiostani jopa puolet pois. Livahdin siis sheriffin toimistoon, joka oli autio, vain muutamaan minuuttia hänen lähdettyään kierrokselle. Varoin jättämästä yhtä ainoaa sormenjälkeä viedessäni hänen arbalestinsa ladattuna yhdellä vasamalla. Palasin korttelin päähän katolle, missä varusteeni odottivatkin.

Makustelin tapon hetkellä nautinnollisesti vetäessäni aseen liipasinta. Päätin mieluummin murhata erään sheriffin hyljeksimistä huorista hänen omalla aseellaan, mikä varmasti aiheuttaisi skandaalin, sillä aseessa olisi vain kolmet sormenjäljet; sheriffin, hänen avustajansa ja sen pariisilaisen asesepän, joka oli sen valmistanut. Olisi varsinainen sääli, jos kartano jäisi suojattomaksi kutsumattomia vieraita vastaan.

Katsoin katolta lähes välittömästi tapon tehtyä. Asettelin arbalestin vain paikalle, josta sen pahinkin puusilmä löytäisi. Olin jälleen tammien lehvistöissä piileskellen kylään marssivaa vartijaryhmää piilossa ja uskaltauduinkin liikkumaan vasta, kun he olivat menneet muutaman sata metriä ohitseni. Jatkoin matkaani kartanoa kohti ja löysinkin heikommin vartioidun kohdan tallien yläpuolelta.

Livahdin hulppeaan olohuoneeseen, rokokootyyliseen upeaan keskukseen, johon oli tyylitajuttomasti yhdistelty modernia tekniikkaa, kuten radiokaappi ja laajakuvatelevisio. Germaanit, ajattelin halveksuen heidän järjetöntä tyylitajuttomuuttaan.

Liu'uin huoneesta toiseen, tyylistä toiseen. Rokokoosta muinaiskreikkalaiseen, siitä barokkilaiseen, siitä persialaiseen ja niin edespäin, kunnes löysin makuuhuoneet, jotka puolestaan olivat tyylillisesti hyvin koptilaiset. Paroni kuorsasi onnessaan itseään vuosia nuorempi vaimo vierellään. Tyhjäpäiseltä vaikuttava brunetti nukkui onnessaan. Hän menettäisi kaiken aamuun mennessä. Vedin esiin käyrän tikarini ja tarjosin hänen jalosukuisuudelleen toisen hymyn.

Jos on rahaa.

Pitkästä aikaa, uskoisin olevani mukana projektissa. En juurikaan lukenut ideointitopikkia, lähinnä pysyäksi kärryillä projektin alkamishetkestä. Mielenkiintoinen lähtökohta tämä musiikki, mutten voi valittaa. Sain heti mainion idean ja teksti lienee valmis muutaman päivän sisään, kenties jo tänään.

Poltan - ja pidän siitä. On aikoja, kun harkitsee lopettamista, sen myönnän. Useimmiten nämä ajat ovat, kun rahaa ei juurikaan ole ja tulee viikon ruuan sijasta ostettua röökiaski ja palattua parin päivän päästä samaan ongelmaan.

Tiedän tupakoinnin haitat sekä itselleni että ympäristölle, mutta totta puhuakseni en välitä niistä. e lievittää stressiä ja siitä tulee hyvä olo. Siinä ovatkin suurinpiirtein ne asiat, joista tupakkaan liittyen välitän.

Kävin itse vuoden vaihteen tietymillä pistäytymässä ja pistämässä alulle jotain tekstintapaista. Tällä kertaa saatan ehkä jopa vaivautua jatkamaan tuota puoli vuotta sitten aloitettua projektia. Tapana on ollut käydä täällä muutaman kuukauden välein, joskaan en ole aktiviseerannut kovinkaan tehokkaasti niinä väleinä.

Etenkin tämän vuoden valintakokeiden jälkeen uskoisin ehtiväni uhrata hivenen enemmän aikaa foorumeille. Eli siis viimeistään ensi viikolta alkaen.

Vuosikymmenen kestäneen klassikon, Domic Deegan: Oracle For Hire, päätyttyä Michael Terraciano on ryhtynyt työstämään scifiä fantasian sijasta. Star Power on uuden sarjakuvan nimi, enkä voi luvata sen laadusta, mutta Dominic Deegan kannattaa lukea läpi.

Witcher 3 - The Wild Hunt

On ilmoitettu ko. pelin ilmestyvän jossain vaiheessa ensi vuotta. Sen enempää ei tietääkseni ole ilmoitettu.