Tiedän että pitäisi olla äärettömän kiitollinen kesätyöstäni koska olen jopa saanut tehdä jotain opiskelualaani liittyvää, ja kyllä minä tavallaan olen viihtynytkin, mutta...Kouluun, jee! Luennot alkavat syyskuussa, ja lasken jo päiviä. Sitten saa nukkua myöhempään ja näkee taas opiskelukaverit ja ainakin yhden kurssin luentoja odotan innolla.

Mutta ennen kaikkea saa nukkua pidempään.
*haukotus*

Minulla on mennyt suunnilleen samalla tavalla. Päiväkodissa ja ehkä ala-asteellakin jossain vaiheessa pakotettiin juomaan maitoa, mutta lopetin heti kun mahdollista. En vain pitänyt mausta. Kotona äiti yritti varmistaa riittävän kalsiuminsaannin muilla keinoilla.
Pipareiden (ja salmiakkipastillien) kanssa voin nykyään juoda maitoa, muuten käytän sitä lähinnä vain kahvissa.

Lukiossa kuvittelin olevani poikkeuksellisen nirso, mutta joko kouluruoka silloin todella oli poikkeuksellisen huonoa, tai olen kehittynyt kaikkiruokaisuuden suuntaan sen jälkeen. Yliopiston unicafessa on aina löytynyt jotain suunnileen syötäväksi kelpaavaa.

Ostin pitkästä aikaa netin kautta pari kirjaa, ensisijaisesti Michael Chabonin Mysteries of Pittsburgh koska pidin saman kirjoittajan Amazing Adventures of Kavalier & Clay -teoksesta niin paljon. Pittsburgh oli kirjastossa vain suomeksi, ja käännöstyyliltään liian vanhentunut minun makuuni.

Koko Suomi on lomalla, kaikki paikat kiinni ja mä istun täällä yksin. Ei muuten rassais, mutta kun olin jo tottunut siihen että samassa huoneessa on työkaveri jolle jutella. En osaa istua yksin hiljaa 8h päivässä 

Töiden jälkeen olen onneksi menossa kaveirn kanssa syömään, puhutaan sitten silloin tuplamäärä...

Tämä on jo toinen perjantai 13. päivä tänä vuonna jolloin olen optimisti & hyvällä tuulella. Viimeksi ei sattunut mitään ikävää, toivottavasti ei nytkään.

Olen kärsinyt tänään väsymyksestä harvinaisen vähän, kohta alkaa viikonloppu ja ulkona paistaa aurinko. Jee. 

Minä näpsin jossakin vaiheessa kuvat tasapuolisesti kaikista silloin läsnäolleista, eli Nyna on ollut piilossa tai poissa

Ensi kerralla otan itse kameran mukaan.

Eka suokkini, oli kivoja tyyppejä ja juu. Jonkin verran jäi jopa nimiä ja kasvoja mieleen.
Lehmätarra on muistona lompakossa.

Niin kengät kuin mielenterveyskään eivät kärsineet pysyvää vahinkoa (muille aiheutetuista traumeista en mene vannomaan). Ainoastaan sukat jouduin uhraamaan sateelle.

Juuh.

Jei. En ole leffaa nähnyt, mutta Shakespearelta ei englannin opiskelija oikein voi välttyä.

Seuraava:

elokuvassa matkustetaan ruohonleikkurilla.

The Merchant of Venice!

Rubikin Bad Conscience Patrol lähti mukaani viime keskiviikkona, sen jälkeen kun olin suunnilleen kymmenen kertaa kuullut erään hyvän kappaleen radiosta ja saanut selville jälkikäteen että asialla oli Rubik.

Pääsin vasta eilen kuuntelemaan kunnolla, mutta tähän asti aika jees.

Ihailen ihmisiä jotka pystyvät lukemaan yhtä kirjaa kerrallaan (ja lukemaan sen jopa vielä aina loppuun), mutta itseltäni puuttuu se kurinalaisuus. Joinain päivinä tekee mieli lukea realistista nykykirjallisuutta, eikä sitä myös keskenolevaa fantasiaromaania, oli se kuinka hyvä tahansa. Tällä hetkellä luen neljää kirjaa jotka ainakin kuvittelisin saavania luettua loppuun, mutta kesken on myös monia muita joita luultavasti en saa.
Lisäksi jossain välissä olisi tarkoitus lukea kuudes Harry Potter uusiksi ennen seiskan ilmestymistä.

Minäkin katsoin Casablancan ensimmäistä kertaa vasta aivan vähän aikaa sitten kun se tuli Yle Teemalta. Sellainen klassikko, että luulin tietäväni sen juonesta enemmän kuin loppujen lopuksi tiesinkään. Pidin kyllä kovasti.

Aivan viimeksi näin Garpin maailman. Kirjan lukemisen jälkeen filmatisointi ei erityisemmin kiinnostanut koska suhtauduin epäilevästi Robin Williamsiin, mutta oikeastaan elokuva yllätti positiivisesti. Mukavinta oli kyllä muistella että mites tämä kohta kirjassa menikään, alkoi tehdä mieli lukea lisää Irvingiä. Välillä tuntui siltä että kohtaukset hoidettiin puoliksi juosten, mutta yleisesti ottaen ihan hyvää katsottavaa sunnuntaipäivänä.

Ainakin yksi suokkimiitti on risinglaiselle varmaan must, ja tämä kesä näyttää sellaiselta, että pääsisin paikalle.
Count me in.

Vähän ehkä oltaisiin tarvittu sun hiuksia, joten vara-Tuukka sai saparot 

Nukkumassa. Olen kerännyt univelkaa aika lahjakkaasti, ja tänään oli kovasti suunnitelmissa mennä superaikaisin sänkyyn. Mutta äh, kun haluaisin tuon yhden kirjankin lukea loppuun...

Täytyyhän sitä yrittää kesän ainoaan mafiaan tulla.

Sain kesätöitä ja muutenkin tuntuu siltä, että asiani ovat pitkästä aikaa kaikin puolin hyvässä järjestyksessä. Siitä huolimatta, että lomaa ei pahemmin ole, tästä pitäisi tulla loistava kesä.

No olisihan se 

Ainakin Donna Tarttin kohdalla ensimmäisesta 15 suosituksesta on suomennettu 9 tai enemmän. Itse suosittelisin niistä Sarah Watersin Fingersmithiä, eli suomeksi (kääntäjän logiikalla) Silmänkääntäjä. Kirjasta tehty tv-sarja esitettiin muistaakseni nimellä Taskuvaras.