3D-elokuvat. Niistä on taas tullut ihan hillitön buumi. Minä ainakaan en ole vielä toistaiseksi nähnyt yhtäkään leffaa, jonka katsomiseen tuo lisävinkkeli olisi tuonut jotenkin erityistä hohtoa (Avatar kävi lähellä mutta ei ihan kuitenkaan). Sama kuin lukisit kirjaa ylösalaisin pää sängyltä roikkuen: erikoinen kokemus ja vähän huimaa jälkeenpäin, mutta loppujen lopuksi ihan yhtä kivaa olisi ollut lukea se opus sohvalla istuen. 3D:ssä tuppaa vielä olemaan se ongelma, että teatterissa pitäisi istua mahdollisimman keskellä ja optimietäisyydellä kankaasta, jotta kuva olisi terävä niiden lasien kanssa.

Ketjussa mainitun China Miévillen suomentaminen alkaa. Karisto kertoi julkaisevansa ensi vuonna kirjailijan tuoreimman romaanin The City and the City. Minua olisi kiinnostanut enemmän Perdido Street Station, mutta hyvä näin. En ole vieläkään lukenut mitään Chinalta, tämä käännös tulee muuttamaan asian.

Ajan Pyörä -sarjasta kävimme perusteellista keskustelua, jossa päädyimme siihen, ettemme julkaise enää sarjan jatko-osaa. Suurimmat syyt ovat käännöskulut, jotka olisivat nousseet kohtuuttomiksi, yhdellä 3-osaisen sarjan osalla kun on mittaa miltei 2 miljoonaa merkkiä. Perinteisen fantasian myynti näyttää lisäksi hieman hiipuvan, mikä ei tietenkään kannusta kustannuspäätöksen tekoon, näinä muutenkin epävakaina aikoina. (Ruotsalainen kustantajahan teki samanlaisen päätöksen, pitkälle samoista syistä.) On ikävä tuottaa faneille pettymys, mutta taloudellisesti mahdottomiin projekteihin ei kukaan tietenkään voi ryhtyä. Julkaisimme sentään kaikki Jordanin itsensä kirjoittamat osat.

Luulen että fantasiassa uusien polkujen etsinnän aika on koittanut...