Eilen kävin katsomassa tämän itsekin, sillä elokuva kiinnosti minua todella paljon.. Ja voin rehellisesti sanoa, että kyseessä oli iso pettymys.

Juoni ja hahmot ovat niin perussettiä, että ei mitään rajaa. Juonen voi helposti tiivistää yhteen lauseeseen: rasavilli, ylimielinen pojankloppi oppii arvokkaan opetuksen, ja tapaa siinä samalla naisen. Eli kun kyseessä on näin kliseinen asetelma, tarvitaan huippuluokan toteutus tekemään siitä oikeasti viihdyttävä. Tässä leffassa ei sitä aivan ollut, vaikka yritys oli välillä kova.

Esimerkiksi hahmoista sen verran, että Jane (Natalie Portman), Thorin pakollinen ns. love interest, on todella peruskauraa, mitään syvyyttä hahmosta et löydä. Lokin hahmo vaikutti hieman lupaavalta, mutta loppuun mennessä ei siitäkään hirveästi irti saatu, lisää kliseitä vain. Ja entäs ne Thorin kaverit, tsiisus, onko pahvisimpia sivuosia nähty vähään aikaan? Niiden hahmojen ainoa käyttötarkoitus tuntui olevan  a) ylistää Thoria b) saada turpaansa. Jonkilaista Thor-fanclub fiilistä oli siis ilmassa.

Entäs sitten ne hyvät asiat? No, Chris Hemsworthiltä tuli hyvä roolisuoritus Thorina. Idris Elba oli mainio Heimdall, ja Colm Feore vakuutti kuningas Laufeyna. Ja hyviä one-linereitä leffastahan löytyi. That's about it. Ja tarkennan vielä, että ei tää mikään susipaska leffa kuitenkaan ollut, äärettömän mitäänsanomaton (visuaalinen karkki) vain.

Lopuksi oli vielä hieman surullista huomata, että suuri JMS (mm. Babylon 5) oli ollut mukana käsikirjoittamassa tätä elokuvaa.. Toisaalta eipä hänenkään kirjoitusterä ole vaikuttanut olleen ihan huipussaan vähään aikaan, että ei sen puoleen.

II: Kingsroad (Pika-arvio)

Vasta eilen pääsin kiireiltäni katsomaan tämän kakkosjakson ja olihan se mielestäni jo onnistuneempi kuin sarjan pilotti monessakin mielessä. Erityisesti Sean Beanin roolisuoritus tässä jaksossa oli hieno. Jotkin asiat kyllä pisti silmään vieläkin, nimittäin minut yhä jättää vähän kylmäksi sarjan rakenne/tahditus, ja osa hahmoista jää vielä hieman ontoiksi. Mikä on tietenkin sinänsä ymmärrettävää ottaen huomioon kuinka paljon hahmoja GoT:issa on ja kuinka vähäinen aikamäärä tunti loppujen lopuksi on.

Lisäksi pienenä nillityksenä voisi mainita
Ai niin, Jonin ja Robbin näyttelijät eivät olekaan ihan niin huonoja kuin miltä vaikuttivat pilotin perusteella.. mutta en silti nyt vielä väittäisi heitä näkemäni perusteella mitenkään erityisen hyviksikään.

Jeps, kummasti myös joidenkin pienten yksityiskohtien huomaaminen lavasteissa yms. on lämmittänyt mieltä.


Tottahan tämäkin sinänsä.

Silti ainakin henk. kohtaisesti, olkoonkin että valittelin nimenomaan jonkin verran sarjan muutoksista suhteessa kirjaan, yritin GoT:in pilottia katsoessa suhtautua kuitenkin sillä tavalla, että kyseessä on adaptaatio eikä sanasta sanaan kirja tv-ruudulla. Ja arvelisin, että vaikka en olisi lukenut kirjoja, olisi pilotista silti pistänyt omaan silmään joitakin aiemmin mainitsemistani seikoista: eli asioita ja hahmoja esitellään helvetin nopeasti ja turhia selittelemättä. Mikä on toisaalta hyvä asia, sillä asioiden turha alleviivaaminen on aina saatanasta, mutta toisaalta erityisesti hahmot jäävät etäisiksi, ja pahimmillaan ohuiksi tai jopa melko persoonattomien oloisiksi. Eli kirjat lukeneena oli itse asiassa myös se etu pilottia katsoessa, että tiesi hahmoissa olevan enemmän syvyyttä kuin miltä olisi vaikuttanut kirjoja lukematta.

Lisäksi tosiaan, oli kirjoja lukenut tai ei, ainakin nuo Jonin sekä Robbin näyttelijät (+ muutama muu) vaikuttivat heikohkoilta, sen verran kankeaa oli näiden vuorovaikutus. Toisaalta nuo kriitikot, jotka ovat nähneet sarjan 6. ensimmäistä osaa, ovat hehkuttaneet sarjan näyttelijöitä aika varauksetta eli kenties pilotista ei vielä vain saa koko kuvaa kaikkien näyttelijöiden taidoista.

Mutta joo, enpä tiedä, ehkä mulla on vaan noin yleisestikin katsomalleni viihteelle (epärealistisen ? ;) korkeat standardit. Ja en ole tosiaan vielä katsonut GoT:in juuri ilmestynyttä toista osaa, eli on hyvinkin mahdollista että siinä päästään paljonkin pintaa syvemmälle.

Uudehkoja hankintojani:

Devin Townsend Project – Addicted

Nyt on useita kuunteluita takana, ja täytyy sanoa, että toimii erinomaisesti. Ei yhtään oikeasti heikkoa kipaletta ja useita loistavia. Eipä ihmekään, sillä Devin ei ole juuri onnistunut tuottamaan pettymystä meikälaiselle. Levy on myös mukavaa kontrastia edeltävälle levylle Ki. Siinä missä Ki oli melko rauhallista jammailua, Addicted on selvästi energisempi ja nopeatempoisempi. Helvetia sentään, Addictedhan on paikoitellen melkein poppia.. mutta perhanan hyvää sellaista. Lisäksi Anneken vokaalit toimivat oikein mainiosti, esim. uusi versio Hyperdrivestä on jopa alkuperäistä parempi.

Enslaved – Axioma Ethica Odini

Uutta Enslavediakin pukkasi viime vuonna kahden vuoden tauon jälkeen. Ah, tätä olikin odotettu, erinomaisten viime levyjen Ruun ja Vertebrae jälkeen odotukset uusimpaan olivat erittäin korkealla. Lunastuivatko odotukset? Noh, siinä ja siinä. Kappaleet Singular, Lightening, Waruun ja Ethica Odini toimivat parhaiten itselleni tällä hetkellä. Tosin Ethica Odinissa häiritsee hieman kertosäkeen toisto aina 2x, sillä kappaleen uudelleen kuunneltavuushan siinä hieman kärsii, olkoonkin että kertosäe on erinomainen.

Hieman ristiriitaisissa fiiliksissä olen kuitenkin tämän levyn suhteen. Toisaalta myös kaksi edeltävää levyäkin vaati intensiivistä kuuntelua ennen kuin niiden materiaali upposi täysin, joten pitää vielä vähän kuunnella. Alustavana arviona kuitenkin levy ei tunnu yhtä onnistuneelta kokonaisuudelta kuin kaksi edeltäjäänsä, vaikka onkin noin yleisellä tasolla pätevä levy.

Pilotin perusteellä tämä on ehdottamasti sarjan suurin ongelma. Toivon mukaan sarjan edetessä tahti vähän hiljenee. Meinaan että ei tullut tuossa yöllisessä paasauksessani edes mainittua kaikkia mua häirinneitä asioita ja dialogin poistoja esim. Tyrionin ja Snowin väliltä, loppukohtauksessa Cersein ja Jaimen väliltä, saati sitten kuinka nopeasti (ja Dothrakeja sen kummemmin syventämättä) Daenerys päätyy naimisiin, Starkkien direwolffeja hädin tuskin edes nähdään tai mainitaan jne.


Tämmöistä on aina mielenkiintoista kuulla, olinkin miettinyt miltä sarja vaikuttaa kirjoja lukemattoman silmissä..



Indeed, siltä vähän vaikuttaisi.


Heh, niinpä. Toisaalta onhan lähdemateriaalikin tunnetusti melko kieroa, joten sikäli HBO oli varmaan nappivalinta sarjalle. Mielestäni ei myöskään menty mitenkään överiksi väkivallassa tai seksissä, tai mitä nyt ehkä Tyrionin hahmon esittelytapa oli melkoisen.. kärjistetty. Toisaalta ihan hauska ja osuva.

Ikävä nillittää näin, mutta... eihän tää pilottijakso nyt ihan napakymppi vielä ollut. Mikä on sääli, sillä olisin oikeasti halunnut pitää pilotista varauksetta. Ymmärtäähän sen, että aina kun sovittaa kirjaa tv-sarjaksi tai elokuvaksi, muutoksia täytyy tehdä, mutta kun lähdemateriaali on niin erinomaista, voisi koittaa pitäytyä mahdollisimman lähellä sitä. Nyt tuntui, että sarjassa juostiin ja kustiin helvetin nopealla tahdilla, poistamalla dialogia sieltä sun täältä ja antamatta hahmojen hengittää lainkaan. Eikä ihmekään, sillä tuntiin on tiivistetty sellaiset reilut 85 sivua.

Eli esimerkiksi prologi oli mielestäni hieman epäonnistunut ja melko hengetön verrattuna kirjaan -> sarjan prologissa ei ole dialogia juuri lainkaan, ja siinä on liian perus zombi örrimörri meininkiä / raajoja kaikkialla vrt. kirjaan jossa Will löytäessään Wildlingien ruumiit ei ollut aluksi edes varma ovatko ne kuolleita. Kirjassa "Othersit" myös vaikuttivat mysteerisimmiltä, ja niillä vaikutti olevan jonkin sortin kunnia käsitys päätellen ainakin siitä kaksintaistelusta Roycen ja yhden Otherin välillä, jossa paikalla olleet muut Othersit eivät puuttuneet taisteluun. No joo, tämä ei nyt ole niin olellista mutta kuitenkin.

Jonin ja Robbin näyttelijöistä taas molemmat vaikuttivat melkoisilta puupökkelöiltä. Ja minkäänlaistahan lämpöä tai uskottavuutta veljesten välisessä suhteessa ei ainakaan tässä vaiheessa ollut. Nedin ja Robertin suhde jää myös vielä etäisemmäksi kuin kirjassa, johtuen lähinnä siitä kuinka paljon dialogia on jätetty pois heidän väliltään kryptassa. Ylipäätänsä sellaiset turhan oloiset muutokset ärsyttivät, vaikka kuten sanottua, ymmärrän että adaptaatioissa kompromisseja saa ja pitää tehdä.

No niin tai näin, vaikka pilotti ei ollut vielä itselleni täysosuma, sarjan parissa kului se tunti melko nopeasti, ja tarpeeksi viihdyttävästi. Hyviä näyttelijävalintoja olivat ainakin Peter Dinklage (Station Agent on muuten jees) Tyrion Lannisterina ja mainio Sean Bean (muistelen vieläkin lämmöllä Sharpea) Eddardina. Olkoonkin että nuorempikin (ja tuntemattomampi) heppu olisi voinut sopia rooliin; meinaan kirjassa Ned on noin 35-vuotias, Sean Bean on reilut 51 vuotta. Toisaalta onhan muidenkin hahmojen ikiä muutettu, että ei sen puoleen. Myös Jason Momoa (Stargate Atlantis, anyone?) sopi pienistä antipatioistani huolimatta yllättävän hyvin Khal Drogo:ksi. Ja kyllä minä kuitenkin uskon että sarja menee tästä vain ylöspäin.

(Lopuksi vielä plussaa Muurista & tyylikkäästä Hurtan kypärästä ;)

Boardwalk Empire ei ihan aluksi iskenyt niin kovaa kuin olisi odottanut. Tiedä sitten johtuiko se hypestä ja liian kovista ennakko-odotuksista, melko verkkaisesti etenevästä juonesta vai aluksi liian yksiuloitteisilta vaikuttavista hahmoista (esim. Jimmy Darmody).. En ollut aluksi myöskään lainkaan varmaan sopiiko Steve Buscemi Nucky:ksi, vaikka kyseisen näyttelijän roolisuorituksista noin muuten olen nauttinut.

Kävi silti kuitenkin niin, että viidenteen jaksoon mennessä olin koukussa. Samalla tuli todettua, että Steve Buscemi oli kuin olikin nappivalinta roolinsa.

Eli Boardwalk Empiren 1. kausi on mielestäni oikein hyvä. 1920-luvun tunnelmaa on hyvin kaapattu musiikkivalinnoilla ja lavasteilla. Myös suurin huolenaiheeni sarjassa eli sen hahmot, niin nekin saivat mukavasti lihaa luidensa ympärille sarjan edetessä. Sarjan näyttelijätkin ovat lähes poikkeuksetta oikein vakuuttavia, kuten toisaalta osaa odottaa HBO:n sarjoilta. Tässä sarjassa on jopa pienimuotoisen klassikon aineksia. (Ei tää silti nyt vielä esim. The Wire:a parempi ole lähimainkaan, mutta hyvään suuntaan Boardwalk Empire on kuitenkin menossa.)

Toivottavasti Boardwalk Empire ei nyt vain koe ennenaikaista loppua kuten muut HBO:n isobudjettiset ja historiallisia lavasteita vaatineet sarjat Rome ja Carnivàle, jotka molemmat lopetettiin niiden toiseen tuotantokauteen, ilmeisesti juuri suurista tuotantokuluista johtuen.. Toisaalta Boardwalk Empire on aikalailla kriitikoiden hehkuttama, ja mikä tärkeämpää jo sarjan aihevalinta (gangsterit ftw!) on todennäköisesti laajempaa kohdeyleisöä kiinnostavampi kuin edellä mainittujen, joten sikäli Boardwalk Empirellä on hyvät mahdollisuudet saada kertoa tarinansa loppuun. No, niin tai näin, toinen tuotantokausi toteutuu ainakin varmasti, mikä on oikein hyvä juttu.

Menee kyllä OT, mutta olen samaa mieltä, että SGU on kyllä kakkoskaudellaan petrannut melkoisesti siitä mitä se oli; meinaan hahmoja on nyt peräti onnistuttu syventämään tyydyttävästi, filleriä on vähennetty ja kummasti esim. se Destinyn tehtävän selviäminen antoi myös sarjalle lisää virtaa/suuntaa.. Hassun hauskana ”yllätyksenä” sarja kuitenkin lopetetaan juuri kun se on alkanut kömpimään omille jaloilleen. Samalla siis näillä näkymin päättyy myös koko pitkäikäinen SG-franchise, lukuun ottamatta ehkä (todennäköisesti kökköjä ;) suoraan dvd:lle ilmestyviä leffoja.

Pennillä (+ postikulut £4.20, luonnollisesti) tuli ostettua amazonin kautta Joseph Conradin kirjoittama Under Western Eyes kovakantisena. Käytettynä tosin, mutta sen kunto on käytännössä kuin uuden kirjan. (Ja tämän kirjan kansi.. se on yksinkertaisesti kuolattavan hieno.) Tätähän teosta ei muuten ole jostain syystä edes koskaan suomennettu ja sattumoisin kirja on myös yksi niistä Conradin teoksista, joka on jäänyt minultakin lukematta. Conrad lukeutuu noin muutenkin yhdeksi suosikkikirjailijakseni, joten on kutkuttavaa päästä lukemaan vihdoin tämäkin tuotos.

Reilu viisi kuukautta sitten tuli katsastettua tämä suosittuun sarjakuvaan perustuva tv-sarja ja täytyy kyllä olla vähän eri mieltä muiden täällä olevien kanssa. Pettymyshän tuo ensimmäinen kausi kokonaisuutena oli. Pilottijakso oli kyllä rautaa ja oikein lupaava; tunnelmaa löytyi vaikka muille jaettavaksi, käsikirjoitus toimi ja jakson rauhallinen tahditus oli napilleen kohdillaan. Pilotinhan oli ohjannut hieno Frank Darabont (mm. Shawshank Redemption), joka toimii myös sarjan yhtenä tuottajana, käsikirjoittajana ja yleisenä taustavoimana.

Pilotin jälkeen mentiin kuitenkin sitten hiljalleen huonompaan suuntaan ja perinteisimpiin ratkaisuihin. Varsinkin ykköskauden loppua kohden alkoi häiritsemään entistä enemmän sarjan lisääntyvä ennalta-arvattavuus, juonen tietynlainen päämäärättömyys, yhden tietyn juonikuvion turha lypsäminen ja joidenkin hahmojen haukotuttava kliseisyys.

Eli jos esimerkkejä hahmojen kuluneisuudesta haluaa, niin
Siispä mielestäni erityisesti hahmojen moniuloitteisuus sekä juoni ja sen toteutus ei vielä oikein jaksanut yltää (ehkä alkua ja muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta) sellaisten tv-sarjojen huipputasolle kuten Babylon 5, Breaking Bad, The Wire yms. Toisaalta ei esimerkiksi B5:n ykköskausi ihan mitään parhautta vielä ollutkaan, joten.. Ja muutenkin on The Walking Dead silti kaikesta kritiikistäni huolimatta ihan kelpo sarja ja siinä on melkoisesti potentiaalia, joten sikäli jäin mielenkiinnolla odottelemaan kuitenkin kakkoskautta. Toivon silti, että esimerkiksi tuo vanhan käsikirjoittajatiimin "pois potkiminen" sitten jollakin tavalla manifestoituisi vielä parempana kakkoskautena. ;)


Ja jeps, toiveesi on myönnetty, seuraavassa kaudessa on 13 jaksoa.

Viiime viikon perjantai – sunnuntai akselilla tuli katsottua:

Limitless – Rajaton

Oli ilmainen leffalippu käytettävänä, ja päädyin tähän leffaan melko hetken mielijohteesta. Ei ollut kovinkaan suuret ennakko-odotukset, joten sikäli yllätyin melko positiivisesti. Leffa oli ihan viihdyttävä, ja siinä oli mielenkiintoinen idea. Oli myös piristävää, että Limitless ei ollutkaan sellainen moraliteettitarina, mitä olisi voinut olettaa sen olevan Hollywoodin tuntien (drugs are bad, 'mkay?).

Miinusta tulee puutteista käsikirjoituksessa ja joistain erittäin korneista kohtauksista (tappelukohtaus maanalaisessa, anyone?). Mieleen tulee myös yhden hahmon pakenemistapa uhkaavasta tilanteesta tavalla, joka on tahatonta huumoria parhaimmillaan. Ylipäätänsä käsikirjoitus olisi kaivannut vielä hiomista, sen verran heikkoja kohtia juonessa oli. Esmes tapa jolla elokuvan aloituskohtauksessa nähty tilanne ratkaistiin lopussa oli erittäin kökkö. Noh, mutta hitusen keskivertoa parempaa viihdettä elokuva silti oli.

Moon

Tykkäsin paljonkin. Hyvä juoni ja toteutus. Sam Rockwell vetää nappi roolisuorituksen ja Clint Mansell on taas vaihteeksi säveltänyt erinomaiset musiikit. Ulkoisetkin puitteet elokuva hallitsee enemmän kuin hyvin. Pidin myös siitä elokuva ei luottanut liikaa yhteen "käänteesen", vaan antoi tarinan edetä melko luonnollisesti. Voin vain kuvitella kuinka joku M. Night Shyamalan olisi lypsännyt yhtä tiettyä käännettä elokuvan loppuun asti. Kaiken kaikkiaan parhaimpia näkemiäni sci-fi leffoja vähään aikaan.

The Warrior's Way

Tämä vähälle huomiolle jäänyt ja jenkeissä ilmeisesti flopannut toiminta/fantasia/western-elokuva tuli katsottua lauantaina, ja..  se olisi voinut olla parempikin. Plussaa kyllä yrityksestä yhdistellä erilaisia genrejä yhteen leffaan, ja siitä että elokuvalla oli paikoitellen tiettyä charmia. Kokonaisuutena se on silti pettymys; hahmot jäävät liian ohuiksi, ja juoni on kliseinen. The Warrior's Waytä pelastaa kuitenkin hieman se, että se ei ota itseään liian vakavasti. Vai miltä kuulostaa ninjat riehumassa villissä lännessä?

Black Swan

Lumoava elokuva, ja tämä henkilöltä jota baletti noin yleisellä tasolla ei voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta leffahan käsitteleekin enemmän yhden henkilön psyyken murenemista kuin tanssia itsessään, ja hyvä niin. Täytyy myös sanoa että leffasta tuli aika vahvoja viboja vuonna 2001 valmistuneeseen elokuvaan Pianonopettaja; on meinaan jonkin verran samankaltaisuuksia juonessa. Mut, jooh, lyhyesti sanottuna elokuva oli oikein mainio ja piti hyvin mielenkiinnon vallassa kestonsa ajan.

Oletko mies vai nainen?
Flashman

Kuvaile itseäsi
Wolf of the Plains

Kuinka voit?
Murskattu mies

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
The Wounded Land

Mihin haluaisit matkustaa?
Egypti – Faaraoiden Maa

Kuvaile parasta ystävääsi.
The Golden Fool

Mikä on lempivärisi?
Kultasilmä

Millainen sää on nyt?
Usva

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Uneton yö

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
The Power that Preserves

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Kosmoksen hahmo

Millainen parisuhteesi on?
Winter's Heart

Mitä pelkäät?
Suomen historian pikkujättiläinen

Päivän mietelause?
Thus Spake Zarathustra   

Minkä neuvon haluaisit antaa?
Rikos ja rangaistus

Miten haluaisit kuolla?
Kuninkaan salamurhaaja

Mottosi?
Rooman puolesta

Akateemisesta tarttui mukaan kahdella eurolla The Warrior-Prophet elikkä toinen osa R. Scott Bakkerin The Prince of Nothing-trilogiasta. Joskus 3 - 4 vuotta sitten tuli luettua tämä kyseinen trilogia, ja tykkäsin kyllä. Olinkin miettinyt että voisi joskus lähitulevaisuudessa lukea tämän trilogian uudestaan, varsinkin kun kiinnostaisi tuo (vielä keskeneräinen) jatkotrilogia The Aspect-Emperor.

Ah, ja meinasinkin unohtaa, että toissa päivänä posti kiikutti amazonista Feast For Crows:in, hintaa reilut viisi euroa. Ostos tuli tarpeeseen, sillä juuri äskettäin aloitin uudelleenlukemaan alusta ASoIaF:ia ja tämä oli ainoa sarjan jo ilmestyneistä osista, joka puuttui kokoelmistani ja jota itseasiassa en ole vieläkään tähän päivään asti lukenut.

Miksikö en ole lukenut? Noh, silloin kun luin ensimmäiset kolme osaa, Feast For Crows:ia ei ollut olemassakaan. Sitten kun se ilmestyi vuonna 2005, mietin jotenkin näin -> "Haa, GRRM:in mukaan 'Feast For Crows' on tavallaan puolikas osa yhdestä kirjasta, ja toisen puoliskon 'A Dance with Dragons'in pitäisi ilmestyä melko nopeasti. Joten voisin kaiketi samantien odottaa, että 'A Dance with Dragons' ilmestyy, niin voin lukea ne kirjat putkeen." -> Kuusi vuotta myöhemmin, tässä sitä ollaan, Tanssii lohikäärmeiden kanssa (heh) ilmestynee kesällä vihdoin. Ehkä. Toivon mukaan.