No ei tullut, ei. Mutta ensimmäisen erän jälkeen peli oli hienoa katsottavaa, etenkin Granlundin ja Korpikosken meno.

Pidän kuitenkin aikamoisena saavutuksena sitä, että kolmentoista ensikertalaisten joukkueella päästiin mitalipeleihin asti - ainakin omat odotukseni kisojen alussa olivat paljon matalammat. Jalosen puolesta toki harmittaa.

Sarjan kiinnostavuusaste kohosi kyllä reilusti ykköskauden lopulla, mutta harmi kyllä en liiemmin ehdi seurata toista kautta. Mielenkiintoa herättää etenkin se, mitä Tittelintuurella ja Bellellä aiotaan tehdä.

Katsoin osan toisen kauden ykkösjaksosta. Minua jäi häiritsemään, että

Ostin Ideaparkista Emily Bronten Humisevan harjun. Humiseva harju on yksi suurista suosikeistani, ja on ihanaa saada se vihdoin omaan hyllyyn. Vaikka kirja on vanha, on siinä jotain todella nykyaikaista. Tai sitten ajatonta. Joka tapauksessa kauan odotettu hankinta!

Kyllä kannattaa lukea. Luin nämä kaikki muutama vuosi sitten, ja pidin kovasti. Voisin lukea sarjan uudestaankin kun jää aikaa. Pidin Muinaisessa pimeydessä siitä, että siinä oli paitsi muinaishistoriaa ja fantasiaelementtejä, myös jonkinasteista kauhua ajoittain. Tai ainakin minua pelotti iltaisin lukea joitain kohtia (ehkäpä enää nykyään en menettäisi yöuniani).

Suosikkisarjani ovat tauolla, mutta ei se mitään. Niiden sijasta seuraan tällä hetkellä näitä:

Olipa Kerran. Haluan tietää, alkaako tässä lopultakin tapahtua jotain mielenkiintoista. Tuntuu, että sarja junnaa jatkuvasti paikallaan...

House. Alan vahvasti koukuttua, joten tämä saattaa päätyä lempparisarjojen listalle!

Rantavahdit. Tämä on paljon mielenkiintoisempi kuin kaiken maailman amerikkalaiset tosi-tv-sarjat; ehkä Australiassa vain tehdään asiat paremmin. Rantavahtien ansiosta tiedän myös virtausten ja meduusojen vaarat, joten jos joskus elämässäni pääsen uimaan valtameressä, tiedän miten toimia. Tai ainakin tiedän, kuka sieltä pelastaa.

Holmes NYC. Olen nähnyt vasta yhden jakson, joten tästä on vaikea vielä sanoa mitään. Olin sarjaa kohtaan ennakkoluuloinen, koska haiskahtaahan tämä vahvasti BBC:n Uudesta Sherlockista matkitulta. Ja mikä vielä pahempaa: Sherlock Holmes asuu New Yorkissa, ja uskollinen tohtori Watson on nainen! (Nämä taitavat olla Holmes-faneille ne suurimmat ennakkoluulojen aiheet...)
Ensimmäinen jakso ei kovasti vakuuttanut, kun rikosjuttu ei ollut mitenkään erityisen hyvä, eikä Jonny Lee Millerissä suoraan sanottuna ole lainkaan karismaa verrattuna BBC:n sarjan Benedict Cumberbatchiin. Positiivisesti yllätyin Lucy Liun Watsonista ja MEHILÄISISTÄ. Ah, mehiläiskasvatus-yksityiskohta toi minun kohdallani propsit tälle sarjalle!

1. Mitä pelkäät?
Kohtalon luoti on vuonna 1996 julkaistu yhdysvaltalainen rikosdraama. Vähempikin pelottaisi!

2. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Pisan, italialaisen kaupungin. Kaupungin vilinä tekisi saaresta vähän vähemmän aution.

3. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Haakon III Sverrenpojan. Hän oli Norjan kuningas vuosina 1202–1204, ja menestyi rauhansolmijana. Hän tekisi avioliitosta taatusti seesteisen.

4. Mitä palvot?
Harland and Wolff Heavy Industriesia! Yhtiön 150-vuotinen historia herättäisi kenen tahansa kunnioituksen.

5. Salainen fetissisi?
Katuhait-animaatiosarja. Olen piilottanut hahmofiguureita tyynyni alle...

6. Mistä näet unta ensi yönä?
Hampurin metrosta. Luultavasti näen painajaista, jossa eksyn asemien välille.

7. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Jalkapallon mestaruussarjan kauden 1930. Sehän on sentään ensimmäinen sarjamuotoinen jalkapallon SM-kilpailu! Löytyisiköhän dvd-boksia kaikista otteluista?

8. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Hellestä, joka on hahmo kreikkalaisesta mytologiasta. Klassiset antiikin aiheet toimivat aina.

9. Mitä keräilet?
Brittipoliitikko Nigel Farage on keräilyintohimoni kohde. Toivottavasti saan pian elävän Nigelin kokoelmaani häntä esittävien pienoisveistosten ja rintanappien seuraksi.

10. Mihin paras muistosi liittyy?
M/S Global Freighter -alukseen. Sen romuttaminen vuonna 2011 oli ah-niin-hienoa!

11. Turhin tietämäsi asia?
Mister You. Joku ranskalainen rap-artisti, huoh. Kuvitelkaa ranskankielistä rappia!

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Länsi-Uudenmaan pataljoonasta, jonka vaiheet sisällissodan aikana olivat tavattoman mielenkiintoiset! Haluatko kuulla lisää?

13. Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
Jussi Linnamo (13. lokakuuta 1924 Viipuri – 18. toukokuuta 2004 Espoo) toimi Koiviston, Paasion ja Sorsan hallitusten ministerinä 1970-luvulla ja Pankkitarkastusviraston johtajana vuosina 1970–1988. Omistan urani hänen elämäntyönsä tutkimiselle.

14. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Adolphe Granier de Cassagnac. Hänen teoksensa Histoire des classes ouvrières et des classes bourgeoises naurattaa jopa enemmän kuin Adolphen koko nimi.

15. Entä itkemään?
John Tower. Lento-onnettomuuksien uhrit saavat minut aina kyynelehtimään.

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Lol Mahamat Choua. Ilmeisesti heräsin Afrikassa.

17. Mitä sinulla on taskuissasi?
Siniviikunakaijoja. Papukaijoja on niin kätevä kantaa mukanaan kaikkialle, kun ne mahtuvat hyvin taskuun. Ainakin jos on isot taskut.

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
"Leimaaminen (stigmatisaatio) on yhteisöväkivallan menetelmä, jossa yhteisön jäseneen liitetään määrittely, jonka perusteella hän ei ole kelvollinen yhteisön jäseneksi." Kertonee jotain persoonastani.

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Arvo ”Poika” Tuominen. Kotoisin meidän suunnalta, joten tietysti tunsin nimen jo pienenä.

20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Bob Fossen, yhdysvaltalaisen musikaalien koreografin sekä musikaali- ja elokuvaohjaajan. Hän tosin on jo edesmennyt...

21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Yma Sumac. Hän toimii herätyskellonani aamuisin; saan kuulla kaunista sopraanoa. Paljon parempaa kuin kännykän piipitys.

22. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Keskiplatonismia, täydellistä filosofiaa!

23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?
Japanin Grand Prix 2004 olisi loistava aihe. Formuloistahan tykkäävät kaikki, eikö vain?

24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Vuonna 1974 kuolleen Jan Tschicholdin. Hui.

25. Mikä sinä todella olet?
Saulteaux. Kuulun Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön, vaikka vaaleat hiukseni ja siniset silmäni näyttävätkin hämäävän suomalaisilta.

Vuoden kuluessa tuli luettua vaikka kuinka monta kirjaa, joista muutama jätti erityisen muistijäljen.

Ensinnäkin on mainittava Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Pidin kovasti  sen fantasiamaailmasta, ja Yliopistoon voisin itsekin pyrkiä, mikäli niille tanhuville sattuisin saapastelemaan! Aion hankkia toisen osan käsiini piakkoin.

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 teki minuun niin suuren vaikutuksen, että intouduin kirjoittamaan siitä arvosteluntapaisen tänne Risingiin. Scifi-klassikko on kirjoitettu jo 1950-luvulla, ja hämmentävän monet asiat sen kuvaamasta tulevaisuudesta ovat käyneet toteen. Itse asiassa tämän kirjan tarkempi pohtiminen oli vähän pelottavaakin. Ennen Fahrenheit 451:ä en ollut juurikaan lukenut scifi-kirjallisuutta, joten tämä toimi myös eräänlaisena tutustumisteoksena.

Loppuvuodesta järkytin mielenrauhaani lukemalla Markus Zusakin Kirjavarkaan. Sitä lukiessa hymyilin paljon ja jopa nauroin, mutta myös itkin ja kauhistuin ihmisten julmuutta. Tämä kirja herätti paljon ajatuksia ja nousi suosikkikirjojeni listalle.

Vaikuttavinta luettavaa oli Barbara Demickin Suljettu maa: Elämää Pohjois-Koreassa. Kirjassa kerrotaan kuuden pohjoiskorealaisen loikkarin tositarinat, eikä niitä voi ohittaa olankohautuksella. Voin luvata, että tämän jälkeen seuraa Pohjois-Korea-uutisointia uudella mielenkiinnolla.

Kaikkein huikeimmat lukuelämykseni tarjosi kuitenkin uusi rakkauteni: Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes. Luin kertarysäyksellä kaikki lyhyet kertomukset, eikä pitkistä romaaneistakaan enää ole lukematta kuin yksi. Erityisen mieleenpainuva oli ensimmäinen lukemani englanninkielinen romaani, Holmes-seikkailu The Sign of Four. Näiden uusintakierros odottaa!

Olen pyörinyt täällä viime kesästä lähtien ja lasken itseni (ainakin toistaiseksi) uudeksi jäseneksi. Olen melko ujo hiippari omassa arkielämässäni, enkä osaa näin netissäkään heittäytyä erityisen sosiaaliseksi, mutta Luojan kiitos olen kaikesta huolimatta tuntenut oloni täällä ihan kotoisaksi.

Mielestäni tervehdysviesti uusille käyttäjille olisi aivan loistava idea! Eräällä toisella sivustolla sellainen on käytössä, ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tekee olon heti tervetulleeksi. Viesti voisi sisältää hiukan yleistä infoa, linkit tärkeimpiin sääntö-/info-topiceihin ja tietysti tervetulotoivotuksen.

Artemis Fowl -kirjoissa on hiukan erikoisempia keijuja sekä muita olevaisia. Mahtava sarja, suosittelen!

Toinen tietämäni kirjasarja, jossa on keijuja, on kaksiosainen Keijujen sota. Luin sarjan muutamia vuosia sitten, ja kirjoista jäi hyvät muistot.

Muuta ei nyt tule mieleen, mutta näihin kannattaa tutustua. :)

Minäkin kävin loman alkamisen kunniaksi katsomassa Hobitin. Ja se oli melkeinpä juuri sellainen kuin olin odottanutkin: hobittimainen ja hauska, musiikki lumoavaa ja maisemat upeita. Odotin paljon Martin Freemanin Bilbolta, ja odotukset täyttyivät mainiosti! Varsinkin alun hönttöilyt Repunpäässä olivat hauskaa katsottavaa. :)

Parasta Hobitissa oli kuitenkin Klonkku-kohtaus. Vaikka olenkin lukenut kirjan useampaan kertaan, silti en ikinä muista näiden arvoitusten ratkaisuja... Ja tuota kohtaa on hehkutettu niin paljon etukäteen, että oli syytäkin tykätä.

Kävin siis katsomassa perinteisen 2D-version, mutta näin jälkikäteen olisin valinnut mieluummin 3D:n. Kaksiulotteisuus ei latistanut leffan tehoa lainkaan, mutta 3D olisi varmaan tehnyt monista kohtauksista vielä hienompia.

Nyt joudun sitten odottamaan toista osaa ihan liian kauan. Toivottavasti Smaugista päästään näkemään enemmänkin kuin varjo ja kuononpää!

Eilen kävin vihdoin kaverin kanssa katsomassa Aamunkoi 2:n! Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt. Edellisestä leffasta en nimittäin tykännyt juuri ollenkaan, enkä paljoa tältäkään odottanut. Mielestäni Twilight-leffat ovat huonontuneet elokuva elokuvalta... Joka tapauksessa päätösosa toimi paremmin kuin aikaisemmat leffat. Alku oli todella kaunis, loppu samaten, ja järkytyin totaalisesti, kun


Kirjoissa selitettiin se asia jotenkin näin:

Lainasin pari järkälettä aiheesta renessanssi. Historiankurssin esitelmä on nimittäin edessä. Niiden lisäksi lainasin siskolle Sherlock Holmesin seikkailut, olen nimittäin saanut hänet jo hiukan faniutettua. :) Voisihan tuon opuksen uusintalukea itsekin.

Prinssi Urhea tai Prinssi Uljas olisivat sopivan satumaisia nimiä minun makuuni (ja harvinaisen kammottavia tv-sarjaan).

Eeppinen on eeppistä.

No joo, tätä sanaa tulee välillä käytettyä turhankin paljon kavereiden kanssa höpöttäessä. Mutta kun puhutaan eeppisestä fantasiasta, mieleen tulevat juurikin Tolkienin teokset, ensimmäisenä Taru sormusten herrasta. Hobitti ei kuitenkaan ole mielestäni kovin eeppinen, kun se on pääasiassa pienen porukan pienimuotoinen(ko?) seikkailu. Tosin sen suurta lopputaistelua voisi minunkin mielestäni jo kutsua eeppiseksi.

Kertovasta runoudesta en sen sijaan tiedä mitään, vaikka epäilemättä kaiken maailman Iliaat ja Odysseiat kovin eeppisiä ovatkin (joskaan en ole varma, kuuluvatko ne kyseiseen lajityyppiin).

Pidin tästä viimeisimmästä jaksosta enemmän kuin edellisistä. Jotenkin ne vaan on niin herttaisia, Lumikki ja prinssi-James (mikä nimi, hahah! :D ). Ja vihdoin alkoi jotain oikeasti tapahtuakin, kun taas pari ensimmäistä jaksoa tuntuivat lähinnä pohjustukselta. Vaikka toki sitä pohjustustakin tarvitaan.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Piiitkästä aikaa olen lukenut ihan oikean scifi-kirjan, ja - kuten saan tyytyväisenä todeta - erittäin hyvän sellaisen. Fahrenheit 451 sijoittuu kauas tulevaisuuteen, missä kirjat ovat kiellettyjä ja ihmiset tahdotonta massaa, joka tuijottaa olohuoneidensa seinätelevisioruuduilta "sukulaisia". Kirjan päähenkilö on Guy Montag, joka palomiehenä polttaa kirjoja työkseen. Kerran töistä tullessaan hän tapaa nuoren Clarissen, jonka oudot ja vaaralliset ajatukset mullistavat Montagin käsityksen todellisuudesta.

Fahrenheit 451 on kirjoitettu kauniilla ja soljuvalla ja jopa unenomaisella tavalla. Se ei ollut lainkaan sitä, mitä scifi-kirjalta odotin. Joku saattaisi pitää tyyliä rasittavana lukea, mutta minulle se oli aivan ihana yllätys. Jokaisen virkkeen merkitystä sanojen ja kielikuvien takana sai miettiä.

Juoni oli sinänsä yksinkertainen, mutta monitasoinen. Se oli paitsi kuvaus päähenkilön kasvusta ja kapinasta, myös yksilön ja yhteiskunnan suhteen vääristymisestä ja siitä, kuinka tieto on valtaa. Kun ihmiset eivät saa ajatella itse, on vallanpitäjien helppo syöttää haluamaansa tavaraa heidän aivoihinsa viihteen välityksellä.

Lukiessani erityisesti Montagin ja tämän vaimon suhde sai ajatukseni liikkeelle. Kumpikaan ei kuunnellut toisiaan. Mildred-vaimo hukuttautui "sukulaisten" paasaukseen ja näkinkenkäradion päättymättömään pauhuun. Hän ei osannut oikeasti kuunnella miestään, vaikka tämä lopulta huusi saadakseen äänensä kuuluviin. Ehkä tämä on nykyäänkin ihmisten ongelma. Rupatellaan ja juorutaan, mutta toista ihmistä ei välttämättä voida tai edes haluta oikeasti kuulla; vaikeista asioista ei oikeasti uskalleta puhua.

Tästä arviosta tuli melkoista pohdintaa, mutta tämä kirja todella herättää ajatuksia. Monet kirjan yhteiskunnan piirteistä tuntuvat pelottavan tutuilta. Kun Bradbury 1950-luvulla kirjoitti kirjansa, hän ehkä osasi ennustaa jotain tulevaisuudesta. Onneksi meillä on kuitenkin vielä lupa lukea ja kirjoittaa kirjoja, ja - ainakin toivottavasti - lupa ajatella itse.

Suosittelen Fahrenheit 451:ä vilpittömästi jokaiselle, joka haluaa lukea jotain ajatuksia herättävää.


"Fahrenheit 451 on lämpötila jossa kirjapaperi syttyy ja palaa"

Sain synttärilahjaksi kirjoja, kirjoja ja kirjoja! Ja leffalipun.

Perhe lahjoitti toiveiden mukaisesti Hobitin ja yhden Potterin sekä nuottikirjan. Ja kaveritkin tietävät hyvin, että meikäläiselle kirjalahja kelpaa aina! Eli pääsen kokeilemaan Nora Robertsia ja sen lisäksi tutustumaan 1950-luvun suomalaiseen elämänmenoon tietokirjan parissa. Kirjojen kanssa elämä on ihanaa!

Hehkutin jo aiemmin lumentuloa, ja nyt sitä on satanut viisi senttiä lisää! Lumeen en kyllästy ennen kuin vasta kevättalvella, mutta yhden huonon puolen olen jo kokenut.

Eilen kävin heppailemassa, ja kun hevosparalla ei ollut vielä hokkikenkiä (hokit on hevosten "nastarenkaat"), niin aikamoista lipsahtelua sen meno oli. Käyntiä piti ratsastaa koko tunti. Lumi voi siis yllättää muutkin kuin autoilijat!

On lunta, on! :3

Jo alkuviikosta maassa oli aamuisin jonkinlaista valkoista huurretta/kuuraa, mutta tänään iltapäivällä alkoi ihan oikea lumisade. Se oli kyllä niin nättiä että! Maa ei kylläkään ole vielä lumen peitossa, mutta eiköhän se siitä. Jospa syntymäpäivänä olisi kauttaaltaan valkoinen maa. :) Vaikka tämä lumi varmaan sulaa ennen pitkää...

Eilen kävin lainaamassa Patrick Rothfussin kirjan Tuulen nimi. Olen kuullut kyseisestä kirjasta paljon hyvää, niin että ajattelin itsekin tutustua siihen!