Saattaa olla että ilmestyn paikalle pyörähtämään nopeasti...

En tiedä johtuuko se vuoden ajasta vai sosiaalisista tilanteista tai kenties ihan jostain muusta, mutta silloin tällöin sitä herää ajattelemaan, kuinka mukavaa olisi jos joku mukava ihminen olisi vierellä. Vaikka läheisyyttä on niin monella tasolla, kuten esim. ystäväpiiri ympärillä, seurustelu kumppani kainalossa ja muita vastaavia, niin olen havahtunut ajatuksistani siihen hämmentävään tunteeseen että ei ole ketään jonka kädestä pitäisi tai jota pitää kainalossa...

Siinä samalla tulee pohdittua myös asiaa muista näkökulmista, kuten esim. mistä tunne tulee, minkä takia sellainen jne. Jäinpähän kerran pohtimaan asiaa ja muutamia mahdollisuuksia on juolahtanut mieleeni.

Läheisyyden kaipuu saattaisi hyvinkin olla evoluutiolle tapa johdatella meitä kumppanin läheisyyteen ja sitä kautta ohjata meitä lisääntymiseen ja lajin säilymiseen, se saattaisi myös johtua mentaalisesta tarpeesta saada tukipiste elämän hankaluuksiin.

Mietin myös, miten eri ihmiset kokevat läheisyyden. Onko se jokin tietty tilanne, tunnelma, sidos ihmisten välillä vai jotakin muuta? Itse koen läheisyyden eräänlaisina tilanteina johon vaikuttavat juuri sidos ihmisten välillä ja ehkä jopa tunnelma ympärillä ja ehkäpä voimakkaimmillaan juuri kahden ihmisen välinen tilanne jossakin rauhallisessa paikassa vieretysten. Läheisyyden kaipuun taas koen polttavana tunteena siitä että jotakin puuttuu siitä ympäriltä...

Mutta miten te koette läheisyyden ja/tai sen puutteen, minkälaisia tunteita se herättää ja miten uskotte sen syntyvän?

Liput hommasin jo muutaman päivän myynnin alkamisen jälkeen... kolmeksi päiväksi tietenkin.

Kolmatta kertaa olen menossa ja vaikka suurin osa bändeistä/artisteista ei kovin kiinnostavalta vaikuta niin pakko niitä katsastaa samalla suosikkien ohella. Aina saattaa löytyä joku mielenkiintoinen bändi josta ei ole tiennytkään.

Olisihan se mukavata törmätä muihin Risinglaisiin mutta minun pärstä muistillani epätodennäköistä että muistaisin niistä harvoista miiteistä ketään ulkonäöltä ;D

Kun nyt ollaan foorumi yhteisö pohjalta lähdössä ja koska erikseen mitään ei ole mainittu niin oletuksena voidaan pitää maksuttomuutta ja tuota vaitiolovelvollisuutta.

Maksuttomuus jo pelkästään sen takia että joitakin harvoja tapauksia lukuunottamatta oikolukijat ja kritisoijat ovat puhtaasti harrastelijoita eivätkä teee sitä työkseen.

On tullut jo ihan mukavasti peluutettua tuota D&D 3,5 edikkaa... Itse pidän pelistä sen takia että vaikka säännöt ovatkin painotettu erittäin tarkasti Hack n' Slash meininkiin niin ne eivät tule liian tiukkana muurina roolipelaamisen tielle. Ja vaikkakin moni sääntö on kankea ja epälooginen, niin niiden muokkaaminen realistisemmiksi ja loogisemmiksi on oikeastaan yksinkertaisen helppoa.

Olemme kavereidan kanssa tottuneet alottelemaan pelaamisen suunnillee 7 tasolta, koska jos lähtee lvl 1 liikenteeseen niin huomaa että ainoat vihut joita voin heittää pelaajille vastaan ovat yksinkertaisia koboldeja tms... about 7 tasolta lähtien pääseen jo vähän vapaammin käsittelemään Monster Manualia ;D

Ja noista taikaesineistä ja muista... se on tosiaankin GM:stä kiinni kuinka helposti eeppistä materiaalia löytyy. Itse olen tottunut että ekoja maagisia varusteita (+1 tai +2) löytyy mukavasti isoimpien kaupunkien kaupoista, mutta loput joko kovien vihollisten kourista tai sitten itse tekemällä tai palkkaamalla joku tekemään.

Tullut nytten muutaman päivän ajan testailtua LotRO:a ja vaikuttaa ihan hyvältä. Ensimmäinen asia mikä pisti silmään oli yhtäläisyydet WoW:in kanssa pelimekaniikan puolella, mutta sittemmin niitä eroavaisuuksia löytyy mukavasti.

Mukavina eroavaisuuksina löytyy Accomplishments joita saa tekemällä erinäisiä asioita, kuten esim. tappamalla 30 sutta Ered Luin alueella saat Wolf Slayer accomplishmentin jonka palkkio on Wolf-tamer title. Titlen voit laittaa nimesi perään, esim Nerwander, Wolf-Tamer tai Nerwander of Mirkwood tms. joistain Accomplishments:eistä saa Trait ominaisuuksia jotka kehittävät hahmoa.

Toinen hauska eroavaisuus on soittimet. Pelaaja voi ostaa esim. huilun, luutun, harpun tms. ja soittaa sitä itse. Soittaminen tapahtuu numeroilla 1-8 jotka vastaavat do-re-mi-fa-so-la-ti-do. ja niitä voi nostaa tai laskea octaavilla. Eräillä foorumeilla onkin ruvettu urakalla kääntämään tunnettuja biisejä tähän numero muotoon.

Tuossa oli pari näkyvintä ominausuuttaa jotka tuovat mukavaa eroa muihin MMORPG peleihin. vaikkakin olen pelannut vasta pari päivää, niin olen pitänyt siitä ja suosittelen kyllä kaikkille MMORPG:n ystäville.

Ishmael ---> Qeruiden ---> Nerwander

Joskus muinoin liikuin nimimerkillä Ishamel, jonka olin tylysti kopioinut raamatusta, vaikka en olekkaan erityisen uskovainen.

Jossain vaiheessa se vaihtui Qeruiden nimeen koska kyseinen nimi oli oma keksimäni jota olin käyttänyt Baldur's Gate pelejä pelatessa hahmollani.

Sittemmin rupesin käyttämään tätä Nerwander nimeä jokapuolella koska olin mieltynyt tähän enemmän sen jälkeen kun kehitin sen eräälle hahmolleni roolipeliin. Otin Nerwanderin käyttöön täälläkin kun palasin armeijasta ja piti kirjautua näille uudelleen syntyneille sivustoille

Minä pidän enemmän parrasta kuin viiksistä, mutta en osaa oikein sanoa minkä takia... viikset vain tuntuvat harvemmin sopimaan ihmisten naamaan tjs.

Itse kasvatan tällä hetkellä leukapartaa eli niinsanottua pukinpartaa ja olen oikein mieltynyt siihen. pariin otteeseen olen harkinnut että voisi kokeilla kasvattaa viikset pukinparran seuraksi mutta en ole varma sopiiko ne minulle. Tietenkin voisin kokeilla ja ajaa pois jos ei sovi...

tämän ikäiselle ei oikein vielä sovi mielestäni täysiparta, mutta vanhemmilla miehillä se yleensä vaikuttaa jotenkin kunnioitettavalta, tosin jos kasvattaa täyden parran niin ne kyllä kaipaavat viikset seurakseen mielestäni.

Toisin sanoen, kuten aikasemmin jo todettiin, parta ei sovi kaikille mutta hyvältä se näyttää jos sopii... itselleni tuntuu sopivan tämä pukinparta tällä hetkellä, mutta siitäkin voi olla montaa mieltä

Pitäisi varmaan yrittää kerätä jostain sen verran sosiaalista intoa että uskaltautuisin pitkästä aikaa miittiin, ja toivottavasti saan jopa puhuttuakin puolituntemattomien kanssa 

hmm, toisaalta ainahan suomalaiset sen ovat tienneet että tuol ihmeellisellä alkoholilla on sosiaalisia muureja rikkova vaikutus, kunhan ei vain juo liikaa...

Suoritin oman asevelvollisuuteni tuossa viime vuoden puolella ja palvelus loppui vuoden vaihteessa. Nyt olen ehtinyt hetken verran huilata ja miettiä mitä jäi käteen ja mitä mieleen, sekä hieman ajatella suuremmassakin mittakaavassa.

Minulla oli oikeastaan hieman odotuksia omalta palvelusajaltani, kun odottelin palveluksen alkamista. Olin päättänyt että ryhdyn pioneeriksi, koska pioneerin koulutusta arvostetaan vieläkin jonkin verran rakennusalan töissä (vaikka pioneerit räjäyttävät enemmän kuin rakentavat), tästä voisi olla hyötyä koska tarkoitus on opiskella arkkitehtuuria ja niin poispäin. Ajattelin myös että hakeudun Aliupseeri kurssille ja ehkä myös Reservinupseerikurssille, jotta saisin Puolustusvoimien johtaja koulutuksen, sekin työ uraa ajatellen. Niinpä päädyin hakemaan Kymen Pioneeri Pataljoonaan, Vekaranjärvelle. Odotin myös paljon kaivattua vaihtelua elämääni.

Niin sitten päädyin Vekaranjärvelle pioneeriksi. Ensimmäinen viikko meni oikein mukavasti kun oli hyvä ryhmähenki tuvassa, eikä minua haitannut vaikka oli joku kokoajan käskemässä tai muuta vastaavaa. Toisen viikon aikana jalka rupesi temppuilemaan josta johtuen olin vapautuksessa marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta, eli melkein kaikesta koulutuksesta, lähes koko P-kauden (peruskoulutuskausi), tämä päähän koska olisin tosissani halunnut osallistua koulutukseen. Tämän jälkeen päällikkölääkäri ilmoittaa että minulla on rustovika polvessa ja saan B-luokituksen. Synnynnäinen vika joka ei jostain syystä aikaisemmin ollut vaivannut mutta tulipahan sitten esiin armeijassa kovemman rasituksen takia. tämä otti päähään suunnattomasti, koska sain heittää hyvästit johtajakoulutukselle samantien. Päädyin kirjuriksi eli toisin sanoen yksikön toimistoon hajoilemaan Wordin taulukoille koska kantahenkilökunta ei jostain syystä jaksa käyttää Exceliä. Hyviä puolia siinä oli että olinpahan siistissä sisäduunissa enkä kylmässä metsässä räntäsateessa ja pääsin perehtymään toimistohommiin ja ohjelmiin hieman syvemmin. Mutta vieläkin nakertaa että en saanut johtajakoulutusta, enkä voinut hommata panostajan koulutusta.

Jälkikäteen miettien minulle jäi hyvä mieli armeijan palveluksesta, vaikka omat tavoitteeni ei onnistuneetkaan ja monesti tuli kiroiltua varuskuntasairaalaa ja muita palveluita. Kokemuksena se oli ainutlaatuinen ja olen iloinen että olen sen suorittanut, vaikkakin olin vain puoli vuotta.

Vaikka itse olenkin armeijan kannalla, niin ymmärrän ihmisiä joita se ei kiinnosta tai eivät halua osallistua sen edustamaan näkemykseen. Siviilipalveluksessa ei ole mitään väärää, se on toinen tapa tukea maatamme ja se on varmasti myös omalla tavallaan ainutlaatuinen kokemus.

Tässä oli muutamia omia mietteitäni ja haluaisin myös kuulla muiden mielipiteitä omasta palveluksestaan, mielipiteistä puolustusvoimiin, siviilipalveluksen vaihtoehdosta ja ylipäänsä muistakin asioista aiheeseen liittyen. Vaikka aihe onkin enimmäkseen miespuolisten mielessä enemmän tai vähemmän, niin myös naispuoliset jotka eivät välttämättä ole menossa armeijan palvelukseen, voisivat osallistua keskusteluun omilla mietteillään.

Tästä tulikin asteen verran pidempi teksti kuin suunnittelin mutta ehkä se herättää enemmän keskusteltavaa...

Otsikkoa muutettu. - Sarantha