Yhdessä David Attenboroughin sarjassa oli Amazonin alkuperäisasukkaita, jotka metsästivät apinoita puhallusputkilla ja myrkkynuolilla. Pitkään ihmettelin eikö myrkkyyn kuolleen eläimen syöminen ole riskaabelia mutta nyt selvisi, että käytettävä myrkky, kurare, toimii ainoastaan vereen joutuessaan eikä imeydy ruuansulatuksen kautta. Mitenköhän ne senkin saivat aikoinaan selville? Yrityksen ja erehdyksen kautta vissiin. Voi sentään...

Kelan terveiset. Jos olisin valmistunut viikkoa myöhemmin ei nyt tarvisi palauttaa joulukuun opintotukea. Plääh. Olispa joku tuonkin kertonut ajoissa.

The Pirates!

Aardmanin tuotosten ystävänä piti tämäkin sitten nähdä. Se oli varsin upeaa katseltavaa, jopa niin hienoa että oikein yllätyin kun jälkeenpäin katselin making of -pätkää, josta selvisi että leffa oli sittenkin tehty perinteiseen tyyliin "vaha"nukeilla. Jotenkin vain sitä olettaa, ettei tänä päivänä kukaan enää vaivaudu semmoiseen, kun tietokoneilla pystyy vaikka mihin. Hieno homma. Ulkoisista avuistaan huolimatta en tykännyt Piratesista yhtä paljon kuin Kananlennosta tai Virran viemästä. Se oli mielestäni enemmän nuorille katsojille suunnattu eikä niin aikuisia viehättävä. Hahmotkin olivat hiukan särmättömiä. Ei mikään huono leffa, mutta hiukan pettymyksellinen.

Olen pienestä pitäen käynyt kirjastossa useamman kerran viikossa ja vaikka en enää kykenekään pahimman ahmimiskauteni lukutahtiin, tulee aineistoa toisinaan hamstrattua enemmän kuin tarpeeksi. Sieltä lapsuudesta on kai myös jäänyt takaraivoon ajatus/pakkomielle, että kirjat pitää palauttaa ajoissa enkä sen vuoksi mielellään uusi lainojani ellei ole ihan pakko.

Tämän päivän reissulla lainasin kotimaisen gotiikan helmen, Axel Gabriel Ingeliuksen Harmaan linnan. Varsinainen syy kirjastokäyntiini oli kuitenkin musiikilliset. Viikonloppuna sain päähäni lainata Patricia Kaasia (ei tosin löytynyt sitä levyä, jota eniten halusin, mutta kaksi lainaamaani kuulostavat ihan hyviltä nekin) sekä Eva Dahlgrenia. Muistan pentuna pitäneeni hänen musiikkiaan tylsänä, mutta nyt Ängeln i rummet - Kauneimmat laulut -kokoeman kuunneltuani taidan olla rakastunut. Haluaisin ainakin heti mennä lainaamaan lisää levyjä ja olen myös katsellut CdOnin sivuja sillä silmällä. This could be the start of a beautiful friendship.

Kahdella viimeisimmällä kirjastoreissullani eilen ja tänään (kahteen eri kirjastoon siis) sain saaliikseni enimmäkseen Ville Pirisen sarjakuvia: Tärkeitä asioita sekä kaikki Yhesti yhes x paikas -sarjan kuusi osaa. Jälkimmäiset luin yhteen pötköön tänään. Aivan mahtavaa settiä olivat.

Tein uudenvuodenlupauksen lukea kotimaista klassikkokirjallisuutta ja sävelsin listan luettavista teoksista (periaatteella mieluummin överit kuin vajarit). Aion aloittaa vanhemmasta päästä ja lainasin siis myös listani iäkkäimmän teoksen, Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Olen aika innoissani tästä projektista, sillä kotimainen kirjallisuus on jäänyt aika lailla paitsioon lukuharrastuksessani ja kyllä kai kirjastotädin pitäisi tietää suomalaisista klassikoita hiukan enemmän kuin nimi ja kuulopuheita.

Päätin lahjoa itseäni vielä kertaalleen valmistumisen/työttömyyden johdosta ja tilasin Adlibriksestä (koska sieltä sai halvimmalla ja ilman postikuluja) Ninni Aallon blogisarjisalbumin Sähköjänis. Olen sitä jo pitkään himoinnut ja nyt se on vihdoin minun. Mahtavuutta.

Viime vuoden lukusaldoni oli aika heppoinen (140) omien kriteerieni mukaan, eikä älyttömän hyviä kirjoja tullut vastaan ruuhkaksi asti. Kaunon Top kymppi on seuraavanlainen:

1. Erin Morgernstern: Yösirkus
2. Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate
3. J. Pekka Mäkelä: Muurahaispuu
4. Ernest Cline: Ready player one
5. Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
6. Rich Hall: Otis Lee Crenshaw – I blame society
7. David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisesta
8. Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
9. Terry Pratchett: Muks!
10. Stephen Fry: The liar

Omalta osaltaan luettujen kirjojen kokonaismäärää saattoi vähentää se, että luin myös paljon sarjakuvia. Parhaita niistä olivat:

1. Tarmo Koivisto: Mämmilä
2. Bryan Talbot: Alice in Sunderland
3. Alan Moore & Eddie Campbell: Helvetistä
4. Jeff Smith: Luupäät
5. JP Ahonen: Villimpi pohjola

Luetusta 32:sta tietokirjasta parhaat olivat:

1. Charles C. Mann: 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta
2. Bill Bryson: A walk in the woods
3. John Lloyd & John Mitchinson: The QI book of the dead
4. Jon Ronson: Psykopaattitesti – Matka hulluusteollisuuteen
5. Gordon F. Sander: Usein unohdettu Suomi

Vähiten tykkäämieni kaunokirjojen listan kärjessä on taas kerran suurimmaksi osaksi must read -listoiltani löytyneitä tekeleitä. En taatusti olisi lukenut niitä loppuun asti jos eivät olisi olleet osa henk. koht. lukuhaasteitani. Jokaisen lukeminen oli silkkaa piinaa.

1. Colm Tóibin: The Master
2. Alan Garner: The Owl Service
3. Jonathan Safran Foer: Kaikki valaistuu
4. Frank Herbert: Dyyni
5. Patricia A. McKillip: The riddle-master of Hed

Vuoden Kirjailijan palkinto menee (pitkin hampain) Lemony Snicketille, jolta luin vuoden aikana Surkeiden Sattumusten Sarjan kymmenen viimeistä osaa. Vaikken oikeastaan kirjoista paljon pitänytkään ja kirjoittajan tyyli otti rankasti päähän, oli silti pakko saada tietää mitä Lopussa tapahtuu.

Vuoden Sarjan titteli menee Mark Hodderin Burton & Swinburnelle. En olisi ikinä kuvitellut tykästyväni steampunkiin, mutta kaikki on näköjään mahdollista. Odotan sarjan jatkoa innolla.

Päässäni soi Ultravoxin "Dancing with tears in my eyes", koska ♫ It's over, it's over ♪.
Tänään oli siis loppuseminaari ja nyt alkaa armoton töiden metsästys. Tai oikeastaan ensi vuonna. Nyt huilaan hiukan. Tämä saavutuksen suuruus ei ole täysin uponnut tajuntaan. Vielä tuntuu siltä, että ensi vuonna vanhat kujeet jatkuu ja tulee uusia kursseja ja tehtäviä. Olo ei kyllä ole yhtään valmis, vaikka periaatteessa voisin nyt ottaa vastaan vähän vaativammanpuoleisenkin duunin. Enhän mä tiedä/osaa mitään! 

Sain tänään tietää, että minulle myönnetään valmistuvan opiskelijan stipendi. Aaw, koulutusohjelmamme porukat ovat niin mukavia. Luultavasti saan sen kuitenkin vain siksi, että olen vuosikurssini ainoa, joka valmistuu täsmälleen "oikeassa" ajassa eli kolmessa ja puolessa vuodessa. Luulin, että saisin sanoa hyvästit opinahjolleni perjantaina, mutta pitää ilmeisesti vielä vääntäytyä koululle ensi viikolla vastaanottamaan kunniakirja. Ehkä siellä on kakkua!

Onneksi olkoon Darkki! Toivottavasti itsellänikin käy yhtä hyvin. Luovutin opinnäytteeni tänään, mutten uskalla huokaista helpotuksesta ennen kuin on paperit kourassa.

...että piparitaikina ei käyttäydy samalla tavalla kuin Hanna-tädin kakkujen. Piparikönttyjen koristelu sokerikuorrutteella ei myöskään ole niin helppoa kuin luulis. No, maku on ainakin suht kohdallaan.

Tiu'ulta sain taannoin idean polttaa lahjaksi erään levyn, jota ei enää saa ostettua mistään. Päätin polttaa bändin toisenkin levyn samaan syssyyn mutta, kirous ja kuolema, ne eivät mahdukaan yhdelle levylle! Pari minuuttia liikaa pituutta. Pännii kun hyvät suunnitelmat näin kariutuvat tai niitä pitää muutaa. Pitää siis joko ostaa toinen levy tai pudottaa pois yksi kappale. Kumpikaan vaihtoehto ei just nyt miellytä. Googlettamallakaan ei ongelma ratkennut ja ainoa ihminen, jolta voisin asiasta kysyä on tietty se, jolle olen levyt antamassa. Pöh!

Joululahjoja on kerrankin ollut helppoa hommata. Nettikaupat erilaisine alennuskoodeineen ja tarjouksineen ovat säästäneet lompakkoani jo toista kymppiä (kiitokset myös Risingille tästä!). Ihmettelen kyllä miksi eräässä nimeltämainitsematomassa lafkassa rekisteröitymätön käyttäjä joutuu maksamaan niin paljon enemmän toimitus- ja maksutapakuluja kuin rekisteröitynyt. Säästyipä aika pitkä penni kun palasin takaisin kesken tilaamisen rekisteröitymään.  

Tietokannasta näyttäisi uupuvan Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan osa 5, 2009.

Kotona en ole tortilloita vääntänyt, yleensä syön niintä kylässä jolloin ei täytevalikoimaan pääse vaikuttamaan. Letun sisään on tapana ollut kääräistä maustettua jauhelihaa tai broileria, salaattia, kurkkua, tomaattia, juustoraastetta ja salsaa. Jalopenoviipaleitakin on ollut tarjolla, mutta en ole niitä tavannut käyttää. Yksi mikä tuosta listasta puuttuu (unohdin äänestää muuta) on paahtosipuli. Nami, se sopii oikein hyvin tortillan jatkeeksi.

Ulkona vallitseva myrskyävä vedenpaisumus estää tehokkaasti aikeeni mennä noutamaan kirjastosta saapuneet varaukset ja kaupasta sikahalpoja thaikuutioita. Möh.

Aloitin pari päivää sitten lukemaan Jennifer Eganin kirjaa The keep, mutta en ole vielä ehtinyt kovin pitkälle. Aamupäivällä selailin Tammen tulevan kevään uutuusluetteloa ja sieltä kävi ilmi että kyseinen kirja on ilmestymässä suomeksi. Sen lyhyt esittelyteksti spoilasi sitten tarinaa aika tavalla. Tuplamöh.

Tiuku, ajattelin tuota mutta valitettavasti levy on sen verran naarmuinen ettei koneeni suostu edes soittamaan sitä loppuun asti.

Parilla viimeisellä kirjastokäynnillä kasaantui nurkkiin taas runsaasti luettavaa sekä kuunneltavaa. Viime aikoina Malta on alkanut kiinnostaa, mutta siitä löytyy valitettavan vähän kiinnostavan oloista kirjallisuutta, enimmäkseen matkaoppaita. Lainasin kutenkin Päivi Laitisen kirjan Meren keskellä polku, koska se ei ainakaan vaikuttanut matkaoppaalta. Yhtä opparini sivulausetta varten lainasin Kirjasto 2010 -nimisen teoksen. Eric Chalinelta olen lukenut hänen aiemmat pari "Maailmanhistorian..." -teostaan ja tällä kertaa lainasin upouuden Maailmanhistorian huonoimmat ennustukset. Kaunokirjallisuuspuolelta löytyi Peter Ackroydin The Lambs of London (se kuuluu 1001 must-read lukuhankkeeseeni) ja Douglas Adamsin ja John Lloydin The meaning of Liff (eli alkuperäinen Elimäen tarkoitus).

Levyjä taas lainasin Ace of Basen singlekokoelman (en koskaan suuremmin poppoota fanittanut ja kuunneltuani levyä tulin samaan tulokseen kuin joskus varhaisteininä: Happy nation on kiva biisi, muista en niin perusta). Talk Talkin It's my life yllätti loistavuudellaan ja taidankin haluta levyn myös omaksi. Entuudestaan tuttuja oli kaksi sinkkubiisiä, mutta aika moni levyn muista kappaleista jäi myös päähän soimaan. Lainasin kaksi Desert Planetin levyä, Joystick popin ja Mario built my hot rodin. Tykkäsin niistä kovasti, ne ovat oikein hyväntuulista musaa. Ei kyllä ollut kauhean yllättävää että tykästyin musiikkiin, joka kuulostaa vanhoista peleistä napatulta. Se jäi tosin harmittamaan, että Joystick pop olisi ollut mitä mainioin joululahjaidea, mutta eihän sitä saa enää mistään ostettua.

Nyt sitä tulee! Hetken verran teki mieli mennä ulos telmimään niin kuin lapsena. Muistoissani ainakin ensilumi satoi aina ilta-aikaan. Mahtaakohan huomenna olla enää mitään jäljellä? Haluaisin ottaa jo talvibuutsit käyttöön.