Ammoisina nuoruuden aikoina minulle ostettiin mustavalkoinen Gameboy Pocket, ja sille hieno "100 pelin"-kasetti, jossa sitten olikin 5 peliä 20 kertaa mainittuna eri nimillä. Elämä kuitenkin piristyi, kun sain siihen Pokémon Bluen ja sitä sitten tulikin hakattua antoisasti.

Nyt sitten kuitenkin olen viimein toissapäivänä (26.1.) pistänyt rahaa menemään ja ostin PS Vitan. Periaatteessa olisin wanhalla PSP:lläkin pärjännyt, sillä aioin pelata lähiaikoina ainoastaan ikimuistoisia PS1-klassikoita ja PSP:n omaa tarjontaa, mutta ostin kuitenkin Vitan ihan näin tulevan varalta, saattaa sillekin tulla myöhemmin jotain tosi pakko-ostospelejä. Ensimmäisenä horisontissa häämöttävätkin Persona 4 Golden ja Final Fantasy X HD.

Noin tuntumaltaan Vita on hyväntuntuinen kädessä, kunhan varoo hirveästi hiplailemasta sitä takaosan kosketuslevyä, mutta joissain napeissa on parantamisen varaa: olkanapit eivät ole tarpeeksi jäykkiä, kun taas Start ja Select ovat aivan liian pieniä ja epämukavassa paikassa oikean tatin alapuolella.

Nintendo 3DS:ää en ostanut, sillä en ikinä ole ollut Nintendon first-party -pelien fani, Mariot ja Zeldat ei innosta. Enkä sitten sen ainokaisen must have -pelin (Kingdom Hearts Dream Drop Distance) takia mene sitä ostelemaan.

Interplanetaarisäkki oli kyllä vähän cop-outti, mutta yritä siinä nyt sitten keksiä järkevää suomennosta D&D:stäkin tutulle Bag of Holdingille. 

Tuli taas pitkästä aikaa kirjoitettua, niin sainpa taas tutustuttua kirjoittamisen tutkimuspuoleen: kivasti piti tarkastella onko poro nyt kavio -vai sorkkaeläin ja mikä jouluinen elikko kuuluisi samaan ryhmään. 

Sian nyt sitten valitsin, koska on mukavan jouluinen näin meillekin, mutta sitten myös mukavan intertekstuaalinen viittaus Terry Pratchettin Karjupukkiin, siellähän pukin rekeä vetävät siat. 

Elämä on ihanaa, koska...

Sain viimeinkin kahden vuoden tauon jälkeen kirjoitettua tarinan! 
Ihan hyvähän siitä mielestäni tuli, vaikka turhaa rönsyilyä piti katkoa, kyseessä kuitenkin oli lyhyttarina. Normaalisti kun kirjoittamiseni on sitä romaanitasoa kokoluokaltaan. 

Jos haluatte lukea tämän, niin sen verran voin vinkata, että katsotaan mitä Joulupukki tuo tullessaan... 

Kiva tavata, vaikka minun osaltani miitti olikin ennätyslyhyt massiivisen eeppisen Twilight Imperium -pelin takia.

Eihän sitä pelattu kuin kymmenisen tuntia, jonka aikana saimme tehtyä 5 vuoroa. 

Kyllähän minäkin heräsin mukavasti vasta äskettäin.  Meni eilen "etkoilla" yliopiston aulakahvilassa vähän myöhään pelaillessa. 

Ja eipä tuosta mitään haittaa ole, yhdeltähän se miitti oli sovittu sinne aulaan. 

Kyllähän sitä joo ihmisiä aina löytää, mutta menisi (jopa coni-standardeilla  ) oudoksi, jos alkaisi jokaiselta kyselemään, että oletkos sinä vaikka se Fantasyfan, MarieMarie tai haplotus? 

Hmm, kun kerta olin muutenkin Maraconiin lähdössä, niin voisihan sitä samalla tähän tapaamiseen tulla. Minulle päiväksi ja kellonajaksi sopii ihan mikä tahansa, koko viikonloppu auki ja asun alle kilometrin päässä paikalta.  Yhdeltä kyllä kuulostaa sopivalta, pitäisi vaan olla juu tarkka paikka sovittuna, ettei jonkun tarvitse pykätä jotain Risingshadow-banneria kannettavaksi mukaan.  (en ole aikaisemmin paikalla ollut, joten en tiedä kuinka iso se yläkerta oikein on, muuten kyllä sekin sopii tapaamispaikaksi)

Parashan on tietenkin ihanan meta tutkimus, Inception-tyyliin :P


LITERATURE PRIZE: The US Government General Accountability Office, for issuing a report about reports about reports that recommends the preparation of a report about the report about reports about reports.

"We have to go deeper"

Olen krooninen keräilijäluonne, joten mitään ei tule heitettyä pois. 

Nyt kuitenkin muuttamisen yhteydessä onnistuin entiseen kotiin jättämään jotain turhuuksia, kuten entisiä lukiokirjoja, joita ei ollut saanut kaupaksi.

Sarjoista minulla on semmoinen ikävä piirre, että tulee Gotta catch 'em all! -fiilis, tulee huono olo jos jonkin sarjan osa yksinään hyllyssä makaa. Tästä syystä tosin olen esimerkiksi Terry Pratchettin tuotannon ja Robert Jordanin Ajan Pyörän jättänyt suosiolla kirjastolukemiseksi, koska heti kun on se yksikin nide hommattu, niin pitää kaikki saada. 

Itselläni uhkaa manga vallata kokonaan kirjahyllyni, mutta onneksi ne ovat niin pieniä että mahtuvat yhteen hyllyyn kaksi päällekkäin ja myös kaksi peräkkäin.

Loppu hyllykkö on sitten pääasiassa genren mukaan pistetty ja tietenkin myös sarjojen mukaan: ensin fantasiakirjat, kaikki Tolkienit ja Forgotten Realmsit omassa joukossaan, jonka jälkeen erinäiset sekalaiset fantasiakirjat/sarjat.

Sitten tulee vähäiset scifikirjani, jota seuraa sitten tietokirjojen kokoelma, muodostaen jännän kulun koko hyllykölle: manga/fantasia ---------> tieteiskirjallisuus/tietokirjallisuus.

Mustana lampaana siellä vielä komeilee Fingerpori-kirjat viimeisinä, joille en muuta paikkaa keksinyt. 

Elämä on ihanaa, koska sain juuri muutettua Ouluun opiskeluja varten, ensimmäistä kertaa omassa kämpässä. Olisi tarkoitus olla kolmen hengen solukämppä, mutta ketään muita ei ole näkynyt.

Ja sitten tietysti samaan aikajanaan osui Guild Wars 2:sen julkaisu, joten nyt sitä saa viikon verran luukuttaa aivan täysillä, aivan rauhassa, ennen kuin opiskelut varsinaisesti alkavat. 

Ovelaa salapoliisintyötä, Fantasyfan  . Mutta juu, Kaijonharjussa ollaan.

No joo, Tokmanni unohtui ihan omaa unohtuneisuuttani, ja olin kyllä nähnyt sen lähikirjastonkin paikan. Ajattelin vain, että tuleekohan sitä edes käytyä siellä kirjastossa, jos kerta yliopistollakin on omat kirjastopalvelunsa (ainakin oletan, että, toisen ollessa tieteellinen kirjasto, toinen niistä on normaali kirjasto)? No, kaikkihan riippuu vähän kirjavalikoimasta, joten katsotaan nyt sitten mikä tulee minun lähikirjastokseni. 

No niin! Olen aina ollut kiinnostunut roolipeleistä, mutta täällä Hämeenlinnan perukoilla ei oikein ole ollut sillä saralla yhtään mitään, joku lautapeleihin keskittynyt seura nyt kuitenkin.

No, tuo ei nyt niin paljon minua haittaa, pistetään vaan kuulokkeet korville ja omat volyymit kaakkoon. 

Eiku... ai nukkuakin pitäisi? No, sittenhän tuo vinkki silti toimii, hiukkasen vaan viivästytetään sitä nukkumista, kyllähän sitä nyt parempaakin tekemistä helposti keksii, kuin joku koisiminen. 

Ouluun olen muuttamassa nyt yliopistoa varten, ja kämppäkin on onnistuttu hankkimaan opiskelija-asuntosäätiön kautta.

Kämppä on aivan täydellisellä paikalla, kilometrin matka yliopistolle, lähellä on pieni lähiökeskus, jossa on mm. apteekki, Valintatalo jne. ja sitten parin kilometrin päässä on Prisma vähän isompia ostoksia varten. Keskustaankin on vain jotain kymmenisen kilometriä ja pyöräyhteydet ovat Oulun normitasoa, eli todella hyvät.  Kaiken kukkuraksi kämppä on vielä järven rannalla (vaikkakin sillä puolella järveä ei ole uimarantaa, kaislaa vain  ).

Mahdollisena ongelmana nyt sitten tietysti on vain kämppäkaverit, sillä kyseessä on kolmen hengen soluasunto. Yhteinen keittiö/ruokailutila on nyt kuitenkin suhteellisen iso ja kaappeja riittää kaikille, jääkaapissakin on pakastin mukana. Suihkutilat ja vessakin ovat erillisiä huoneita. Silti, äärimmäisen ujo ja passiivinen kun olen, niin todella paljon vaikuttaa kämppäkavereiden luonne ja asenne. Sekään ei auta, absolutisti kun olen  , että luultavasti joudun aikani sietämään humaltuneita, juhlimistuulella olevia kämppiksiä.

Itse muuttamisessakin kuitenkin on se ongelma, kun täältä Hämeenlinnan perukoilta pitäisi kaikki kamat rahdata Ouluun saakka, niin kyllä siinä kilometrejä kertyy. Varsinkin hermoja riipii jo näin etukäteen se kun pitää yrittää opettaa isälle, joka pääasiallisesti siinä muutossa auttaa, että kyllä, tietokoneet, pelikoneet ja telkkarit ovat herkästi hajoavaa elektroniikkaa. No, pitänee itse kiinnittää ja pehmustaa ne vehkeet. 

Kiitos kaikista onnen -ja tervetuloatoivotuksista. 

Skie, onko Oulussa mimmoisia mahdollisuuksia vaihto-opiskeluun yleensäkin? Itseä kiinnostaisi juuri tämä Japani, mutta katsotaan nyt kuinka paljon kielimuuri haittaisi, ja päädynkö sitten mieluummin sellaiseen paikkaan missä puhutaan englantia. 

Tuosta työllistymisestä, minä olen katsellut tässä tutkijan uraa, mutten silti pelaa kaikkia korttejani sen varaan ja ajattelin ottaa toimittajan opintoja siihen mukaan.

Kirjastossakin olisi mukavaa työskennellä, kokeilin aikoinaan yläasteen TET-vaiheissa sekä kirjastossa, että sanomalehdessä työskentelyä ja molemmat olivat hyviä paikkoja.

Ja katsotaanpa nyt sitten vielä tuloslistamme näin loppuun tämän ketjun osalta. 
- Aate -ja oppihistoria (Oulu)
- Poliittinen historia (Turku), olisi päässyt Ouluun historiaa lukemaan
- Yleinen historia (Oulu)
- Historia (Oulu) (Skie, jos ymmärsin oikein, ei ole minkään erikoistuneen historian opiskelija)
- Arkeologia (Oulu)

Ihan hyvältähän keskittymältä tämä näyttää. 

Itsekin keräilen erinäisiä teräaseita, vaikka kokoelmani on painottunut erinäisiin miekkoihin ja tikareihin. Jotain sotakirveitä, keihäitä ja sitten tietysti täysimittaista ritarihaarniskaa olen haaveillut joskus ostavani kuitenkin.


Itsekin olen suurimman osan tuolta ostellut, mutta sitten pienempiä koristetikareita olen ostellut putiikeista Teneriffan-reissuilla (kaikki menee hyvin, kunhan muistaa pakata ne matkalaukkuun käsimatkatavaroiden sijasta  ). Nämä Teneriffan-aseet ovat aikalailla pelkkiä koristeita, mutta sitten muut kokoelmani aseet ovat myös käytännöllisiä. En tosin harjoittele niillä tai teroittele niitä, vaikka joskus on tehnyt mieli ostaa vesimelooneja ja huitoa katanalla niitä halki. 

Tällä hetkellä kokoelmaani kuuluvat
-arabialaistyylinen tikari
-suorateräinen japanilaistyylinen miekka
-roomalaistyylinen leveä tikari
-"pistoolitikari", jota pidetään kädessä kuin muskettia
-perhosveitsi
-äärimmäisen koristeellinen "rituaaliveitsi",jonka terä on halkaistu kahtia
-yksi Legolasin veitsistä
-samantyylinen miekka, mitä spartalaiset käyttivät elokuvassa 300
-keskiaikainen yhdenkäden leveämiekka
-ja lopuksi, kokoelmani "helmi", toimintakuntoinen katana, jonka Terä-asekeskuksesta ostaessani en tajunnut että minun pitäisi se itse koota 


Oi, onneksi olen tulossa Ouluun opiskelemaan. 
Kaikenlaiset aseita käyttävät taistelulajit kiinnostaisivat minua erittäin paljon, ykkössijalla kuitenkin japanilaiset kendo ja iaido, mutta voisin myös normaalimiekkailua ja historiallista miekkailua kokeilla.

Aloitan syksynä Oulun yliopistossa aate -ja oppihistorian opinnot. Asun tällä hetkellä Etelä-Suomessa Hämeenlinnan lähiseudulla omakotitalossa, joten kulttuurishokki muuttamisen yhteydessä pohjoiseen kaupunkiin on ilmeinen. 

Aate -ja oppihistoria keskittyy itse aatteiden/ismien lisäksi paljon siihen, miten ihmiset eri aikoina uskoivat asioihin: pääsykoekirja esimerkiksi kertoi modernin tieteen synnystä Euroopassa.

Koko oppiaineesta kuulin aluksi lukion kolmannella Studia-messuilla käydessäni. Koukuttivat siellä messuständillään minua erittäin mielenkiintoisilla kursseilla aiheesta à la Antikristuksen historia ja Maailmanlopun historia .

Sitten kun tuli aika päättää valinnoista, menin tämän Oulun lisäksi myös kokeilemassa Helsingissä filosofian pääsykoetta, mutta kun sieltä ei läpi päässyt ja Oulusta oli tullut toiseksi parhaat pääsykoepisteet, niin sinne nyt sitten mennään.

Oulussa kiinnosti alunperin (sen lisäksi että Oulu on ainoa paikka, missä aate -ja oppihistoria on pääaineena) myös se, että siellä kuulemma on Suomen parhaat Japani-tuntijat, sekä kielen että itse maan suhteen, Japani-intoilija kun olen. 

Minulla on yleensä aina joku gimmicki, jota lähden laajentamaan. Gimmicki voi olla magiasysteemi, hahmo, maailman kosmologia jne.

Esimerkiksi mieleeni vain pulpahti ajatus miehestä, joka ei pysty miekalla viiltämään mitään, joten hän käyttää sitten puumiekkoja. Harjoittelunsa aikana, yrittäessään viiltää koko ajan enemmällä voimalla, hän pystyy yhdellä iskulla sirpaloittamaan miekkansa kohteeseen. Tämä tekee hänen iskuistaan käytännössä puisia meleehaulikkoja. 

Tätä lähdin laajentamaan ajatuksella kirouksesta, joka muuttui muotoon miekkademonista, joka riivaa hahmoja. Siitä keksin lisää riivattuja: mies, jonka miekan terät ovat fyysisesti kaksi metriä niiden olinpaikan edessä, tehden kaukotaistelijamiekkailijan ja mies, jonka miekkojen liikkeet tapahtuvat fyysisesti 5 sekuntia liikkeen jälkeen, tehden hänestä todellisen liikkeiden ennakoijan.

Varsinaista tarinankerrontaa sitten siihen vaan jotenkin pitäisi keksiä, juonella ja hahmojen persoonilla. Ehkä juuri siksi minun on vaikea kirjoittaa, koska gimmickistä on vaikea siirtyä itse tarinaniskentään. 

Alkaa vaikuttamaan siltä, että jokainen projektiin osallistuja käyttää juuri tuota lopetuslausetta (*köh* minä mukaanlukien  ), mutta se ei haittaa, kun siitä nyt saa näinkin erilaisia tekstejä aikaan. 

Ensinnäkin, kuvaat dialogia hyvin: sen pieniä taukoja ja sanojen korjailuja, kuten esimerkiksi:
. Tämä on kuitenkin vain loistavasti sanottu:
Pienenä epäjohdonmukaisuutena kuitenkin alussa dialogisi on yhdessä pötkössä ja sitten lopussa jokainen repliikki omalla rivillään. Tiedä häntä, saattaa olla tarkoituksellistakin. 

Dialogista kun nyt puhutaan, niin kuvaat myös hienolla tavalla Summersin muuntautumista ihmismäisempään muotoon, aluksi ALL-CAPS koneääni, mutta silti jotenkin persoonallinen, kuten näkyy
, mutta sitten virtapiikin jälkeen aluksi Summers resettaa puhtaaseen konestatukseen tuon raportin yhteydessä ja sitten siitä sitten muuttuu koko ajan ihmismäisemmäksi, kunnes tämän ja päähenkilön repliikeillä ei ole huomattavia eroja rakenteessa ja esityksessä.

Päähenkilöstä puheen ollen, hän on mukavan symppis ja huumorintajuinenkin, ja hänen vikansa hahmona ovat hyvin uskottavia: konehullu, hieman antisosiaalinenkin, mutta sitten Summersin kanssa hyvinkin ystävällinen ja mukavanoloinen heppu, valmiina kohtaamaan omia pelkojaan (tuntemattomien kanssa pitkällä avaruusmatkalla) vain siksi että saisi viettää aikaa Summersin kanssa.

Aah, ihania Avaruusseikkailu 2001-referenssejä 
ja sitten tietenkin kuuluisa happotrippailuosio lopusta 

Sitten hiukan miinuksia. Vaikka kielenkäyttösi ja scifituntemuksesi (aluksen keinopainovoima keskipakoisvoiman avulla jne.) ovat hyviä, niin tekstissä on silti pieniä tönkköyksiä. Ensinnäkin tuo dialogin puolella mainitsemani alun yhdessä putkessa oleva dialogi ja sitten lopussa siirrytkin repliikit omille riveilleen -muotoon. Toiseksi, mielestäni (varsinkin kun on ensimmäisen persoonan kerrontaa) sulkeet eivät vaan sovi tarinatekstiin mitenkään, ja tähänkin olisi mielestäni pelkkä pilkutus riittänyt.

Tämä on hiukan vaikeampi korjattava; se on vain pieni triviapätkä ja sellaisenaankin hauskasti kuvattu, mutta nyt se vaan tönksähtää keskelle tarinaa irrallisena huomautuksena.

Tarinallisesti, vaikka Sen/Jumalan referenssi 2001:n muukalaisiin on selvä, niin Se silti pamahtaa aika puun takaa. No, liuskarajotteisessa tarinassa vaikea pohjustaa tällaisia kunnolla muutenkaan.  Ja mitähän nyt sitten muille matkustajille tapahtui? Eikö Se välittänyt syväunessa olevista näitten vähäisten elonmerkkien takia ja keskittyi vain päähenkilöön?

Ja sitten aivan lopusta vielä. Oliko tämä päähenkilölle nousu ylemmälle olemisen tasolle à la 2001, vai oliko tämä hänen viimeinen hetkensä metaforan kautta, kun hänen pieni tajuntansa räjähtää sen kykenemättä tajuamaan Sen maailmojamurskaavaa mieltä?

Mutta loppukaneettina, loistavaa kerrontaa ja sanankäyttöä, vaikka tarina lopussa menee hiukan liikaa 2001-referenssiksi. Mielestäni siinä oli enemmän potkua alun normi-Summersin ja päähenkilön vuorovaikutuksen kautta. Taustatutkimus on myös huolella tehty.

Ideaparkissa ollessani etsiskelin PS3selle jotain kaksinpelattavaa serkun käyntiä ajatellen. Äärimmäisen tuskaista, koska harvassa nykypelissä enää on ollenkaan split-screen -tukea. Tähän kaatui ensimmäinen vaihtoehto Saints Row the Third, joka olisi ollut loistava kaksinpeli, mutta kun siinäkin nyt on vaan ainoastaan online-kaksinpeli.

Kahdellakympillä tarttui sitten kouraan Armored Core For Answer -mechapeli. Minua aina kiinnostanut peleissä oman hahmon/ajoneuvon/mechan kustomointi ja tässä oli luvattu co-op -kampanjaakin ja takakansilaatikko lupaili myös split-screeniä.

No, ohjekirjaa selatessa paljastuikin että split-screeninä on ainoastaan 1v1 VS-moodi; co-op kampanja on onlinena. Ei tämä nyt kuitenkaan mikään hirveä pettymys ole, on se VS myös varmaan ihan kivaa jonkun aikaa ja sen yksinpeli on kuitenkin sitten kanssa hyvä.

Koska käytännössä kaikki kirjoittamiseni jollain tasolla liittyy pitkään pääteokseeni Elementtisaariin, niin avaan sen kautta näitä kysymyksiä nyt. Yksityiskohtaista tekstiä sitten tulossa. 

Juoni: Tarinan kaari on päässäni suhteellisen kokonaisena, mutta todella... pätkämäisenä. Tiedän että erään tietyn tapahtuman jälkeen tulee jossain vaiheessa tämä tapahtuma, mutta sitä ennen käy näin, ja kaikki johtaa mietittyä loppua varten. Jännäksi tämä menee juuri siitä että tarinan alku (koska se on jo kirjoitettu) ja loppuratkaisu+epilogi ovat äärimmäisen tarkasti mietittyjä, mutta keskiosassa on paljon tyhjää. Minun pitää siis miettiä käytännössä miten minä saan mielenkiintoisesti ja samalla tarinaa, henkilöitä ja miljöötä syventäen kuljetettua tarinani näistä valmiiksi mietityistä tapahtumista toisiin niin että siinä on vielä jokin järkikin.

Joistain pienemmistä tarinan aiheista (joista nyt sitten kuitenkin harvemmin tulee itse kirjoitettua mitään) yleensä on vain päähän pamahtanut jokin konsepti/kikka josta olisi mielenkiintoista vääntää tarinaa, mutta sitten pitäisi keksiä itse tarina tämän kikan/konseptin ympärille esim: miekkamiehen päälle langetetaan kirous joka estää häntä viiltämästä mitään, tämän seurauksena hän jatkaa taistelemista puumiekoilla, lyöden niillä niin kovaa että ne pirstoutuvat iskujen voimasta lävistäen vastustajat puusirpaleilla. Noin, siinä jännä kikkahahmo, mitäs nyt sillä sitten tekisi? 

Miljöö: Elementtisaarien miljöö tuli hyvin yksinkertaisesti pohdittua aikoinaan, elementtiteemaiset saaret yhteentörmänneinä keskustassa olevan Valon maailman kanssa. Sitten ajoittain tätä on täydennetty pienillä triviapätkillä:
1. Saaret ovat kirjaimellisesti kelluvia kivilaattoja kokonaan vedestä tehdyn planeetan pinnalla.
2. Koska Valon maailma oli jo tarinassani, kehitin vesiplaneetan vastakkaiselle puolelle Pimeyden maailman; neljän klassisen elementin saaret syklisesti kiertävät Valon ja Pimeyden maailmojen ympärillä
3. Tarinallisesti olisi hiukan tylsää pelkästään tämä järjestely, joten piti kehittää keino matkata Pimeyden puolelta Valon puolelle, mahdollistaen Pimeän invaasion ja tarinan pääkonfliktin. Tästä tulikin keksittyä että molemmilla planeetan puoliskoilla on oma kuunsa, Pimeyden kuu vaan aikoinaan tuhoutui maagisessa katastrofissa ja toimii madonreikänä Valon puolelle.

Henkilöt: Minulle hiukan vaikeampi tehtävä, uskottavaan henkilöhahmokavalkaadiin harvoin riittää tämä minulle tunnusomainen kikkakeksiminen. Ongelmallista myös minulle on se, että harvoin muistan extroja ja statisteja edes mainita, minun tarinassani päähahmot ja tärkeähköt sivuhahmot seikkailevat keskenään. Olen tietoisesti yrittänyt korjata tätä pulmaa esim. kuvaamalla päähenkilön käymistä lumooja-kauppiaan luona ja muutenkin tällaisia yhden kohtaamisen ihmeitä keksinyt. Silti hiukan tyhjältä tuntuu tämä minun maailmani, kun tavallista kansaa ei edes noteerata.

Päähenkilöiden kehittelyssä taas on Elementtisaarissa syvät juuret sen ensimmäiseen inkarnaatioon: Wanhalla Risingillä jotain 11-13 vuotiaana sepustelemaa, jopa alle yhden A4 sivuisia lukuja sisältävä, rivivälitön, välimerkitön ja plagioitu kasa sitä ihteään. Murrosiän kynnyksellä, puutteellisella empatian kyvyllä ja vielä peruskoulussa harvemmin osasi kirjoittaa mitenkään uskottavia tai edes sisäisesti loogisia hahmoja, joten hahmot silloin tuppasivat olemaan aika idiootteja ja töykeitä paskiaisia. Nykytarinaani tämä vaikuttaa siten että kun aloitin Elementtisaarien uudistamisen oikeaksi tarinaksi, päätin pitäyttää päähahmossa sen aikaseimmin tahattomia piirteitä ja muuttaa häntä enemmän antisankariksi.

Kuvaavaa on myös se, ettei kumpikaan Elementtisaarien pääantagonisteista (Pimeyden maailman hallitsija, joka on samalla halvaantunut valistunut yksinhallitsija ja hirviön kanssa sielunsa yhteenliittänyt entinen maagin Vartija, joka haluaa vain tulla jätetyksi rauhaan tämän hirviökumppaninsa kanssa) ollut ensimmäisessä wanha!Elementtisaarissa, vaan molemmat on kehitetty tätä uusinta versiota varten. Ensimmäisessä painoksessa ei siis ollut pääpahiksia ollenkaan ja hyvikset olivat muutenkin käytökseltään kuin pahiksia.