En oikein löydä sitä pointtia tuossa, "sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta"...
Olen kuvitellut, että kirjailija on sommitellut romaaninsa tapahtumat todelliseen ympäristöön, ja siinä mielessä tarina on sidottu tiukasti paikkaan. Jotkut elämäkerturit ja muut saattavat jopa noita katuja ja siltoja tunnistaa.
Sitten, kuitenkin, kirjailija on jättänyt jäljelle pelkät alkukirjaimet jos niitäkään. Ikään kuin purkanut tuon paikkasidonnaisuuden. Miksi? Tämä on minulle arvoitus.
Ehkä kyseessä on, kuten jPekka mainitsi, pelkkä ajan tapa. Tai ehkä paikasta irrottamisella on ajateltu suurta yleisöä, josta suurimmalle osalle kadunnimet eivät kuitenkaan sanoisi mitään. Tai sitten ei ole haluttu sotkeutua liian tiukasti todellisuuteen. On kenties ajateltu, että liian tarkkojen osoitteiden ilmaiseminen fiktiivisten tapahtumien paikkana olisi yhtä riskaabelia kuin nimeltä mainittujen elävien ihmisten sijoittaminen fiktioon. Ehkä joku jossain tietää?
Pahoitteluni. Meni vähän otsikon ulkopuolelle.
Näytä kirjoitukset
