Ei pysty pelaamaan. Rauta ei vain taivu moiseen suoritukseen. Pitää olla PS3-emulaattori asennettuna, joka hoitaa PS3-pelien ohjelmakoodin yms. ajonaikaisen käännöstyön PS4:lle. Olisi kiva tietää, minkälaisia suorituskykyongelmia se aiheuttaa... Tai onko sellaista tulossa millään aikataululla.

Itse olen vähän siinä ja siinä rajoilla haluanko PS4:sta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että jos tulee n. 10 peliä konsolille, jonka haluan. Sitten ostan. PS3:selle on jotain... 3-5 peliä jotka haluan ja vuorostaan sitten PS4:selle on jo kaksi.

Mutta eiköhän PS4:sella pysty jonkun aikaa pelamaan PS3:sen pelejä kuitenkin? Vai tuleeko myöhemmin update versio, ettei enää pysty pelamaan sitten.

Kyllä täältä mun vanhoista valokuva albummeista Fere löytyy. Tosin jos muistan oikein, niin ei näy Iivaria ja Fereä samassa miitissä. Ja jotain muitakin Oululaisia, jotka eivät ole olleet täällä vuosiin. Esim. Zorlag, Xaraxinia, Arcadius yms. Kuvia on todisteena silloin :)

Oikein hyvä teksti, johon kappale sopi hyvin!

Alku oli sekava (minkä oletkin jo saanut kuulla ) mutta loppua kohti parani huomattavsti. Loppu oli niin karmiva, että luin sen moneen kertaan. Tuo oli sitten positiivista palautetta

Majatalon isännän motiivi jäi mullekin epäselväksi.

Joka tapauksessa: kiitos tekstistä!

Voi, kiitos kehuista, piristivät päivää!

Heh, tuo liima taitaa olla se, joka häiritsee kaikkein eniten

Mukava kokonaisuus, osaset liittyvät hyvin toisiinsa ja henkilöistä syntyy lyhyessäkin mitassa elävä kuva. Kontrasti rakkauden takia katkeroituneen ukon ja toiveikkaan nuoren sulhon välillä oli hyvä. Oikein näppäriä kielikuvia, kuten tunteiden kätkeminen partaan.

Muutamaan seikkaan kiinnitin huomiota: Kultasepäntyö lienee tosiasiassa monimutkaisempaa ja edellyttää muutakin kuin liimaa. Jos kädet jo vapisevat, työn laatu ei voi enää olla kovin kummoinen? Mistä ukko yhtäkkiä tiesi Beatricen hukkuneen juuri sormusta etsiessään, vai tiesikö hän kuitenkin naisen kohtalon jo etukäteen eikä vasta tunnistettuaan korun? Viidensadan euron seteli naulitsi tarinan ehkä turhaan nykyaikaan, pidin enemmän siitä, että tapahtuma-aika oli epämääräisempi.

Loppu ei miellyttänyt yhtä paljon kuin muu tarina. Haamun ilmestyminen oli vähän tarpeeton lisäys, juonen kaari olisi ollut ehjempi ilman.

Kaikesta napinasta huolimatta tämä oli lempitekstini tähän asti. Lyhyessä mitassa oli selkeä idea, jonka käsittely sujui moitteetta. Koru toimi sopivana keskiönä, joka yhdisti toisiinsa kokonaiset neljä ihmistä ja kaksi maailmanaikaa.

Kyllähän minä parissa miitissä sillon aikanaan kävin ja mahtopa olla että kyseisessä miitissä oli. Vaikka tapahtuneestahan on kulunut jonkin verran aika  ettei varmaksi pysty menemään asiasta

Tuohan on mielenkiintoinen pelonaihe. Sarantha, tuntuuko se liittyyvän enemmän rei'istä syntyviin ajatuksiin vai pelkästään visuaaliseen vaikutelmaan?

Yksi lapsi on siunautunut. Todennäköisesti toista ei tule, vaikka välillä on semmoinen entä jos toinen, mutta todennäköisesti toista ei tule :) Syitä tähän; vaikea raskaus ja todennäköisyys että sama toistuu on ilmeisesti suht hyvä (ok vois olla vaikeampikin). Ensimmäisestä kuukaudesta itsellä ei ole minkään näköisiä muistikuvia, lapsi syntyi pienikokoisena ja piti 3 tunnin välein herätellä syömään, minulle jäi sitten se herättely, kun molemmat lapsi ja äiti oli niin väsyneitä etteivät oikein tahtoneet herätä. Lapsi ei kyllä meidän tapauksessa ole parisuhteelle ollut mikään hyvä asia, enemmänkin rakoilemaan on saanut, ok omkt rakennuttaminen tuli tuossa samaan aikaan kuin lapsi, niin ei ehkä sekään auttanut tätä alkuajan huumaa.

Kuitenkin meillä on ollu loppujen lopuksi erittäin helppo lapsi, ainakin tähän asti. Ei ole allergioita, ei koliikkia, ei (vielä) tempperamenttia. Ainut arkeen vaikuttava asia on nukkuminen, kun tahtoo välillä olla nuo uniajat hukassa (juontaneeko jo tuolta vauva ajan 3 h heräilystä). Monesti on menty työviikko niin että nukutaan 3-4 h yössä. Mutta rikkauttahan lapsi elämään tuo, tunnekirjo jota lapsen kanssa on kokenut on aivan uskomaton ja ne ovat vahvoja. Pelko, turhautuneisuus, avuttomuus, ilo, ylpeys, viha, raivo, tyytyväisyys... tätähän vois jatkaa vaikka kuinka. Varsinkin nyt kun lapsi  alkaa kehittyä, konttaus, kävely, sanat, ensimmäiset lauseet, löytyy oma tahto, luonteenpiirteitä... se on ihmeellistä

En oudoksu ihmisiä jotka ei lapsia halua, itsellä vain olisi pelko jos teet sen päätösen 30v että piuhat poikki ja 38 huomaat että nyt se sitten se kello tikittää ja kadut päätöstä. Mutta sen kanssahan olis vain elettävä. Se minua ärsyttää että tuodaan asia jotenkin esille, että minä olen erillainen nainen, minä en halua lapsia, tuo käärö tuossa ei saa minussa aikaan minkäänlaisia tunteita, joo. Eikö voi vaan ilmaista jos asiaa kysyy että ei halua lapsia, piste.

Meillä on myös tätä leikkikaverin hankinta heittoja jonkin verran, varsinkin isovanhempien puolelta, onneksi ne hiukan laantuneet. Isovanhempiin muutenkaan ei meikäläisen ehkä kannata lähtä, niistä vois tehdä topicin erikseen sitten :)

Lapsen hankintaa/hankkimattomuuteen löytyy aina hyvät syyt, jos päättää vaikka ettei niitä hanki, niin aina löytää argumentin miksi. Kysessä on kuitenkin iso asia, mutta loppupeleissä pieni kääröhän se on :D Rajottaa elämää ok, suuriosa niistä rajotuksista on meidän omassa päässä, ite tämän huomannut ainakin. On tietenkin perheitä, joilla ei ole niin suurta tukiverkkoa käytettävissä kuin itsellä, jolloin varmasti rajottaa enemmän kun ei ole hoitajia. Meillä kun on oikiastaan aina vain järjestely kysymys, mutta sehän on aina lisää työtä.

Siis tänä aamunahan me herättiin aivan liian aikaisin, jostain syystä, siksi en ole täysin varma että onko tämä teksti nyt sitten mitenkään järkevässä muodossa. Mutta yritin sanoa että homma on omasta päästä kiinni ja lapsi tuo rikkautta