Kirjallisuuden analysointi

[Sharaid]

Kun luet kirjaa, ihan omasta tahdostasi vapaa-ajallakin, pysähdytkö koskaan analysoimaan tekstiä, miettimään sen merkityksiä, tarinan ja henkilöhahmojen mahdollista symboliikkaa? Analysoitko kirjallisuutta ja mikä yleensä on suhteesi kirjallisuuden analysointiin? Löydätkö tekstistä helposti piilotettuja merkityksiä? Luulenpa, että kuitenkin jokainen on siihen jossain vaiheessa elämäänsä törmännyt, jos ei muualla niin koulussa varmaankin.

Suoraan sanoen vihaan kirallisuuden analysointia. En ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä siinä on. Kun luen, niin luen upotakseni tarinaan, etsiäkseni uusia elämyksiä. En halua eritellä tekstiä, pilkkoa sitä osiin ja etsiä merkityksiä, joita ei välttämättä ole olemassakaan. Ei analsoiminen anna minulle yhtään mitään. Jos kirjailija on tarkoittanut tarinansa ymmärrettäväksi jollain tietyllä tavalla enkä minä sitä hoksaa, niin ei se niin vakavaa mielestäni ole. Pystyn vielä jatkamaan elämääni sen jälkeen.

Joudun yliopistolla kirjallisuuden analysoinnin kanssa tekemisiin jatkuvasti (takana on kolme kirjallisuuskurssia ja yksi analysointia opettava kurssi ja lisää tulossa) ja se on yhtä tuskaa. En tajua kirjojen symboliikasta yhtikäs mitään, en koskaan hoksaa piilotettuja merkityksiä. Kun käsketään avaamaan suu ja sanomaan lukemastaan kirjasta jotain ei minulla ole juuri koskaan mitään sanottavaa. Lehtorit antavat omat analyysinsä, mutta en koskaan ymmärrä mistä he ovat sen repineet. En yksinkertaisesti vain näe tekstin taakse.

[Vehka]

Minä olen aina ollut hyvä löytämään merkityksiä tekstille. Lukiossakin olen kuitannut useimmat aineet helposti novelli-, runo- tai romaanianalyysilla. En oikein tiedä ovatko merkitykset tai teemat joihin törmään samoja, joita kirjailija on tahtonut välittää, mutta yleensä löydän vähän aikaa mietittyäni punaisen langan ja metsästelen sitten sieltä täältä pieniä yksityiskohtia havaintojeni tueksi.

Sharaid, millä tavoin teidän pitäisi analysoida tekstiä? Minä en ole vielä kovin pitkällä tyylien tai kertojan analysoinnissa, mutta esim. teeman (Sillanpään teoksen Hiltu ja Ragnar teema esim. oli mielestäni sääty-yhteiskunnan kritisointi) ja henkilöiden välisten suhteiden pohtiminen ei ole kovin vaikeaa. Eniten nautin juuri siitä kun minun on kerrankin pakko pysähtyä jonkin lyhyen tekstin ääreen ja ruotia se perin pohjin, mieluiten vieläpä jonkun muun ihmisen kanssa. Toki tekstit on tehty luettaviksi, mutta kyllä niistäkin pohdittavaa löytyy. Voisin varmaan käyttää koko ikäni yhtä kirjaa tutkien... mutta maailmassa on liikaa kirjoja.

[Murzim]

Minä tykkään kirjojen pohtimisesta, ja siitä on tullut ihan vakiintunut tapa. En juurikaan käytä virallisia analyysikäsitteitä, koska en muista niitä, mutta omaksi iloksi pohtiessa niitä nyt ei tarvitakaan. Minusta ei oikein ole pointtia lukea laatukirjallisuutta jos ei halua miettiä kirjan merkitystä, teemaa jne. Kevyempää kirjallisuutta lukiessa pohdinta ei tietysti yleensä ole tarpeen, vaan seikkailu- yms. kirjat on yleensä tarkoitettukin vain nautittaviksi ilman sen kummempaa mietiskelyä, ja hyvä niin.

Aina joskus kuulee jonkun sanovan, ettei jaksa enää analysoida lukemaansa koska on esim. kirjallisuutta opiskellessa joutunut niin paljon sitä tekemään. En oikein käsitä tätä, miksi opiskella kirjallisuutta jos ei nauti sen analysoimisesta - mutta ehkä se raja tulee jonain päivänä itselläkin vastaan, mistäpä sen tietää. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että haluan saada kirjoista irti muutakin kuin muutaman tunnin todellisuuspaon; haluan oppia elämästä ja maailmasta ja mikä etten kirjallisuudestakin. Ja se vaatii luetun pohtimista.

[Sharaid]

Sharaid, millä tavoin teidän pitäisi analysoida tekstiä?

Sitä on hyvin vaikea sanoa itse asiassa, sillä eri laitoksilla näyttää olevan eri vaatimukset ja taiteilen tässä analyysin suhteen lahden eri laitoksen välillä (ranska-englanti). Ranskan laitoksella meillä on sellainen vanha setä, jonka kanssa olemme käyneet läpi sen tyyppisiä klassikkokirjoja, joille on ilmeisesti olemassa ne perus tulkinnat, jotka kaikki tietävät (paitsi minä ). Esim. Camus'n Sivullinen ja aurinkoon ja mereen liittyvä symboliikka (joka tuli minulle täysin yllätyksenä). Aika paljon keskitytään symbolikkaan itse asiassa, sekä yksityiskohtiin että suuriin linjoihin. Itse asiassa meille ei neuvota miten meidän tulisi tekstiä analysoida, meidän pitää vain sitten osata tentissä sanoa jotain (tai oikeastaan toistaa se mitä lehtori on luennolla sanonut).
Englannin laitoksella ollaan vähän tarkempia. Analysointikurssilla neuvottiin katsomaan mm. genreä, sukupuolta, kertojan näkökulmaa, intertekstuaalisuutta (onko tuo nyt suomalainen termi kun kaikki on meillä englanniksi), symboliikkaa, metaforia, mahdollisia toistoja ja niiden merkitystä, rekisterin valintaa, tarinan motiivit/moraali, ironia, kielen ja yhteiskunnan suhde ja asioita kuten (en tiedä seuraavista suomenkielisiä termejä) allusion, parallelism, aporia, jne. Jotain tuollaista pitäisi analysoida. Jotkin noista ovat sellaisia peruselementtejä, että niillä jopa saa jotain analyysia aikaan, mutta vain niin kauan kun ei tarvitse ajatella itse. Omien aivojen käyttäminen on se vaikea osio.