Ursula K. Le Guin

[Jussi]

Aion käydä tänään lainaamassa Taivaan työkalun, ja jos pidän siitä, niin seuraavana on vuorossa Osattomien planeetta. Toivottavasti Käsi oli poikkeus ja muu kirjailijan scifituotanto iskee minuun.

Pidin Taivaan työkalusta, se oli hieno romaani. En kuitenkaan lukenut seuraavaksi Osattomien planeettaa vaan lainasin tuoreen suomennoksen Maanpakolaisten planeetan. Sain kirjan loppuun tänään. En tykännyt siitä yhtä paljon kuin Työkalusta, mutta annoin molemmille neljä tähteä tietokannassa. Osattomat tulee olemaan seuraava Le Guinini, tällä kertaa oikeasti.

Laittaisin lukemani kirjailijan scifiromaanit tällaiseen paremmuusjärjestykseen:

1. Taivaan työkalu
2. Rocannonin maailma
3. Maanpakolaisten planeetta
4. Pimeyden vasen käsi

Viimeistään marraskuussa pitäisi selvitä, suomentaako Avain ensi keväänä City of Illusionsin. Asiasta kovasti kiinnostuneet voivat tietenkin kysäistä sähköpostitse kustantamolta.

[Freyja]

Asiasta kovasti kiinnostuneet voivat tietenkin kysäistä sähköpostitse kustantamolta.

Kysyin pari kuukautta sitten, mutta aika ei ilmeisesti ollut vielä otollinen vastauksen kirjoittamiseen. Toivottavasti City of Illusions saadaan myös suomeksi, ainakin jossain vaiheessa.

[Jussi]

Totta, ei minunkaan kyselyihini ole aina vastattu. Avaimelle en ole tainnut kertaakaan lähettää sähköpostia.

Minusta on nyt tullut Le Guinin scifituotannon fani, vaikka aloitus ei ollut lupaava. Jostain syystä naisen kehutuin kirja, Pimeyden vasen käsi, ei tehnyt vaikutusta.

Jo Walton kirjoitti Tor.comissa ensimmäisestä Maameri-kirjasta.

A Wizard of Earthsea is one of the most beautifully written books in the English language. It’s also one of the very few fantasy novels that succeeds in feeling like a legend. It was published in 1968, when I was three, and I read it in 1974 when I was nine, and again every year or so since. It isn’t a book I get tired of.

[Kirjamieli]

Olin kirjamessulauantaina Avaimen järjestämässä kirjabloggaritilaisuudessa ja sain siellä kustannuspäälliköltä varmistuksen, että keväällä ilmestyy tuo seuraava Le Guin. Jee!

[Jussi]

Nettikirjakauppojen mukaan Harhakaupunki julkaistaan 13. helmikuuta.

Edit: Kansikuvan ja juoniselostuksen näkee tietokannassa. Kirjan on suomentanut Jyrki Iivonen.

[Freyja]

AdLibris ilmoitti tänään lähettäneensä Harhakaupungin, joten ainakin sillä on kirjaa jo varastossaan. Bookplussakin ilmoittaa toimittavansa, mutta pidemmällä toimitusajalla.

[Iivari]

Olenpas minä höpsö. Näin Harhakaupunkia lauantain miitissä Akateemisen hyllyssä, mutten hoksannut tehdä asialle mitään täällä.

[Hiistu]

Onko Le Guinin hainilaistarinoissa jotain keskinäistä aikajärjestystä tai viittauksia yhteisiin henkilöihin tms.? Tai kuinka samanlaisia muutoin ovat keskenään? Luin viime vuonna Rocannonin maailman ja mietin, mitä niistä voisi seuraavaksi lukea...

Olin ennen sitä lukenut Le Guinin scifiä vain Kahdesti haarautuvan puun verran.. ja siitäkin vain sen verran alkua, kuin ylipäänsä jaksoin lukea. Se tarina jahkaili omaan makuuni liiaksi. Siksi hieman pelottikin lukea seuraavana scifi-kirjana kirjailijan esikoinen, sillä jos tämäkin olisi ollut tavalla tai toisella epämieluisa tuotos, niin mielikuvani Le Guinin scifistä olisivat voineet muodostua aika nurjiksi. Mutta onneksi:

Kirjan sisältö on seikkailupainotteisempi kuin muissa kirjailijalta lukemissani romaaneissa - -  ja tapahtumia on enemmän, mistä tulee plussaa.

Kirjan seikkailupainotus ja "fantasiamaisuus" oli positiivinen yllätys, scifiä kun oli lähinnä taustarina.  (Oikeastaan "scifimäisiä" juttuja tarvitsi tajuta vain valonnopeudella matkustamisen verran - että miten aika kulkisi aluksella ja muussa maailmassa.) Pidin myös siitä luontevuudesta, jolla tapahtumamaailman "alkukantaisemmat" henkilöt suhtautuivat vieraasta maailmasta saapuneeseen Rocannoniin ja hänen teknisiin vempeleisiinsä. Ei siis mitään vähämielistä töllistelyä tai muuta sellaista, että oltaisiin tehty teknisestä kehityksestä mitään numeroa.

Ylipäänsä jäi jännä vaikutelma, että tarina ei tehnyt suurta numeroa itsestään. Helpostihan siitä olisi voinut tulla kertomus Suuresta Matkasta, jolla Pelastetaan Maailma. Toki siinä kerrotaankin suurista asioista: kuinka henkilöt uskaltautuvat tarttumaan kiinni kohtalostaan, toteuttamaan mahdottomaltakin tuntuvia asioita, uskomaan onnistumiseensa, uhraamaan itsensä jonkin itseään suuremman ja toistensa edestä... Mutta toisaalta tarinan "päämäärän" kannalta merkittäviä asioita tapahtuu kuin ohimennen, tarinan sivupolkuna. Kuten..

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

kuinka päähenkilö saa erikoiskyvyn, jolla päihittää vihollinen.

Oleellista ehkä onkin, kuinka pienistä päätöksistä, suurten oikuista ja silkasta sattumasta voi olla kiinni kokonaisen maailman tulevaisuus.. Sellainen.. vähäeleinen kohtalokkuus teki minuun vaikutuksen.   

Samoin pidin sopivasti karun tuntuiseksi saadusta tarinamaailmasta, jossa ylväät ruhtinaat voivat oikeasti olla rutiköyhiä. Simmoista ihanan "hurskasta kurjuutta". Omaan makuuni tosin vähän liiaksi oli mukana olettamusta, että kukin kokonainen kansa/otusrotu olisi luonteeltaan aina tietynlaista samanlaista porukkaa...

Yritin lukiessa pohdiskella, kuinka hyvänä olisin kirjaa pitänyt, jollei se olisikaan sattunut olemaan Le Guinin kirja. Siis jos se olisikin ollut jonkun Maija Meikäläisen tuore esikoisromaani - olisinko kirjan perusteella voinut arvata, että kirjailja tulee myöhemmin kirjoittamaan jotain Maameren kaltaista hienoutta, mitä ”tuttua” tässä jo oli. (Le Guinin scifiä kun en tosiaan pahemmin ole lukenut, niin fantasiaan vertasin.) 

Ainakin kielenkäyttö on tutun kaunista. Kerronnassa on tiettyä.. mahtipontisuutta, joka olisi voinut olla jopa koomisen kuuloista, jollei sopisi niin hyvin tarinaan ja maailmaan.  Samaan aikaan se onnistuu olemaan herkkää ja koskettavaa. Asioiden nimien tärkeys nousee myös tuttuna teemana esiin. Ylipäänsä huomiota kiinnitetään tarinoihin ja niiden voimaan. Kirjan maailmassa henkilöhahmot saavat kokea, kuinka heidän omat myyttinsä muuttuvat todeksi, joilloin lukija pääsee jakamaan ihmetyksen heidän kanssaan. Vastaavasti henkilöt hyvin tiedostavat, kuinka heidän nykyisyytensä vielä kerran muuttuu myytiksi ja heidän seikkailuistaan tullaan laulamaan lauluja. Toivottavasti laulavatkin.

[Freyja]

Onko Le Guinin hainilaistarinoissa jotain keskinäistä aikajärjestystä tai viittauksia yhteisiin henkilöihin tms.? Tai kuinka samanlaisia muutoin ovat keskenään?

Minulla on hainilaiset nyt uusintaluvun alla ja pohdin itsekin tuota aikajärjestystä, ja koskapa Four Ways to Forgivenessia lukuunottamatta olen lukenut kaikki, niin yritin karkeasti järjestellä kirjat ansibeliin ja Liittoon liittyvien seikkojen perusteella aikajärjestykseen. Muita tekijöitä en huomioinut, ne olisivat varmasti vaatineet tarkempaa tarkastelua, kuin mihin nyt kykenin. Mutta siis kahden tekijän perusteella sain tällaisen kronologisen järjestyksen:

1. Osattomien planeetta
2. Maailma, vihreä metsä
3. Rocannonin maailma
4. Maanpakolaisten planeetta
5. Harhakaupunki
6. Pimeyden vasen käsi
7. Kahdesti haarautuva puu

Novellit näiden jälkeen (Sisämeren kalastajasta, Four Ways To Forgiveness). The Eye of the Heron ihan milloin vaan, sillä kirjan voi tulkita tai olla tulkitsematta hainilaiseksi. Blogissani perusteluja ja myös katsaus Le Guinin omaan näkemykseen järjestyksestä.

Uusintakierros on avannut hainilaista maailmaa entistä enemmän ja kirjat pitävät pintansa myös toisella lukukerralla. Olen todennut aiemminkin, että Le Guinin teosten viehätys ei minun kohdallani perustu jonkin yksittäisen kirjan erinomaisuuteen, vaan hänen rohkeuteensa ja omaleimaisuuteensa koko tuotannossaan. Tosin, Pimeyden vasen käsi on yhä yksi parhaimmista lukemistani kirjoista, sillä se todellakin avartaa ajatusmaailmaa.

Uusin käännös Harhakaupunki on pari edeltävää suomennosta eheämpi teos ja kokonaisuutena hyvä. Pidin paljonkin, etenkin loppu sykähdytti. Harhakaupunki on tarinan kannalta enemmän yhteydessä Maanpakolaisten planeettaan, kuin mikään muu sarjan kirjoista muihin teoksiin. Suosittelen siis Maanpakolaisten planeetan lukemista ennen Harhakaupunkia.

edit//muokattu linkkiä

[Dyn]

Harhakaupungin arvostelu löytyy nyt Artikkeleistakin. Mulla on ehkä vähän Hain-fanin lasit silmillä kun luin, mutta nautin kyllä kirjasta. Yksittäisiä tarinoita enemmän mua on aina kiinnostanut koko Hainin sivilisaation historia, ja tässä valotettiin minusta mukavasti myös Liiton myöhäisempiä vaiheita. Vähän sivulauseissa, mutta niinhän LeGuin aina...

En koe, että kronologinen järjestys olisi Hainin kanssa mitenkään oleellinen, toki kirjoista saa monestakin enemmän irti, mitä laajemmin tuntee koko universumin historiaa. Kirjat kuitenkin sijoittuvat niin sirpaleisesti niin pitkälle aikavälille, ettei mitään riippuvuussuhteita tarinoiden välillä ole. Toki hyvä tiedostaa, mitä historian vaihetta eletään, senkin takia millaista teknologiaa on käytössä. Parista lukemastani novelleista nautin ehkä kaikkein eniten (en kuollaksenikaan muista nimiä, mutta löytyvät suomennetuista kokoelmista), sillä niissä vietiin teknologiakokeilut astetta kutkuttavammalle tasolle.

[Thialfi]

Minäkin luin Harhakaupungin. Hyvä kirja. Avain on ilmoittanut lopettavansa kaunokirjallisuuden kustantamisen, mutta Avaimen vetäjä Anna-Riikka Carlson on siirtynyt WSOY:n kustannuspäälliköksi, tosin kotimaisen kirjallisuuden puolelle. Toivottavasti WS julkaisee lisää Le Guinia, esimerkiksi Four Ways to Forgivenessin, samoin kuin uusintapainoksia entisistä. Kristiina Rikman voisi kääntää vaikka uudelleen Pimeyden vasemman käden. Le Guinin kirjat eivät ole aina kokonaisuuksina niin hyviä, mutta hänen kertojanäänensä on aika ainutlaatuinen.

[Zisatto]

Se että The Telling (eli Kahdesti haarautuva puu) ja "hainilaistrilogia" on saatu suomeksi on pitkälti suomentajan, eli Jyrki Iivosen ansiota. Hän on pitkän linjan Le Guin -fani ja kääntänyt teoksia harrastuksenaan – siviiliammatiltaan Iivonen on puolustusministeriön viestintäjohtaja. Toivottavasti hän jaksaa vielä jatkaa ja jokin toinen kustantamo tarttuu hänen suomennoksiinsa.

[Jussi]

Sain Osattomien planeetan loppuun tänään. Minusta se oli erinomainen, paras Le Guinilta tähän asti lukemani scifiromaani. Pidin päähenkilöstä ja siitä, että kirjailija kertoi tarinaa kahdella eri aikatasolla. Suurimman vaikutuksen teki Annaresin planeetta ja yhteiskunta. Lukiessa jäi ajattelemaan sitä, voisiko tällainen sivilisaatio oikeasti toimia. Jos kirjailija olisi ruvennut propagoimaan anarkistisen mallin puolesta, olisi se varmaankin pilannut lukukokemuksen. Mutta Le Guin ei tällaiseen sortunut, hän ei ole mikään Terry Goodkind...

Kirjamielellä-blogi arvioi helmikuussa Harhakaupungin.

[Eija]

Samoin minä luin Osattomien planeetan vasta nyt. Suurin syy miksi en aiemmin kirjaan ole tarttunut, on se että kuvittelin sisällön olevan tylsää yhteiskunnallista paatosta. Onneksi olin väärässä, nimittäin tylsä se ei ollut missään vaiheessa vaan ihmeen mukaansatempaava aiheesta riippumatta. Yhdellä ahmaisulla kirja ei kuitenkaan tullut luettua, eikä mielestäni ole tarkoituskaan.

Juoni, kerronta ja tarinan rakenne olivat erinomaisia. Kirjassa pohditaan juonen lomassa yhteiskunnallisia asioita ja Ursulalla onkin paljon sanottavaa mm. työn tekemisen motiiveista ja yksilön ahneudesta ”minäilystä”. Asioita ei alleviivata ja lukijaa ei aliarvioida (piirre josta pidän kaikissa Ursulan kirjoissa). Kirjassa sivutaan mm. samoja kannanottoja, mitä muissakin Ursulan kirjoissa käsitellään – tasa-arvo rotuun ja sukupuoleen katsomatta sekä ihmisen täytyy tuntea juurensa ja historiansa, ilman sitä ei voi rakentaa tulevaisuutta. Osattomien planeetta lukeutuu parhaimpiin lukemiini Le Guinin kirjoihin (ehkä se on jopa paras).

[Dyn]

Piti buustata vielä vähän Le Guinia: Maanpakolaisten planeetan arvostelu Artikkeleissa.

Suosittelen kyllä vahvasti, Le Guinin kerronnan taika on aivan uskomaton. Siinä missä Harhakaupunki on ajoittain jopa vähän surrealistinen, Maanpakolaisten planeetta pitää enemmän jalat maassa. Ja ih, tässä on vähän enemmän romantiikkaakin mukana! Yhteiskunnallinen ote on vahva, ja samalla valotetaan Hainilaisten kansojen mikroevoluutiota erittäin mielenkiintoisella tavalla. Liitto teknologioineen pysyy taka-alalla, näillä ihmisillä viimeinen kosketus Werel-planeetan ulkopuolella on ollut 600 standardivuotta sitten.

Jos Risingin enkkukanta pitää paikkansa, kokonaisista Hain-kirjoista puuttuu suomeksi enää neljän novellin kokoelma Four Ways to Forgiveness. Toki osa siellä sun täällä julkaistuista novelleista sijoittuu (tai ehkä sijoittuu) Hainiin. Wikipedia antaa yhden listauksen.

[Jussi]

Toni Jerrman arvioi uusimmassa Tähtivaeltajassa Harhakaupungin.

Viehättävästi kirjoitettu romaani sulkee lukijan vaivatta syleilyynsä. Kuljettaa tämän kiehtovaan maailmaan, joka yllättää kerta toisensa jälkeen. Arvoituksellinen juoni on vetävä ja ihmiskuvaus erinomainen.
 
Kokonaisuutena Harhakaupunki on ensimmäisen hainilaiskolmikon selvästi hiotuin ja hallituin teos. Monimerkityksellinen, symbolistinen illuusio, josta riittää ammennettavaa.

[Jussi]

Luin Harhakaupungin syksyllä. Se oli minusta selvästi heikoin Avaimen "uusvanhoista" Le Guin -käännöksistä, annoin tietokannassa kolme tähteä. Vaellus Pohjois-Amerikan poikki tylsistytti välillä ja toi kielteisellä tavalla mieleen Pimeyden vasemman käden ja jäätikön...

Loppua kohti kirja kuitenkin paransi, eikä ollut mitenkään huono lukukokemus. Pidin eniten viittauksista Maanpakolaisten planeetan tapahtumiin ja henkilöihin. Nyt minulla on lainassa kirjastosta Maailma, vihreä metsä.

[Iivari]

Maailma vihreä metsästä pitää muistaa sanoa, että se on ollut uraauurtava aikoinaan, mutta siinä minusta kaikkein eniten näkyy se, että Le Guinin vanha tuotanto on osittain vanhentunutta - se kun on kohtalaisen yksitasoinen ja suora kertomus, eikä mitenkään mestarillista kieltäkään. Pidän siitä silti.