Ursula K. Le Guin

[Jussi]

Kustantajan esittelyteksti Rocannonista:

Mielikuvituksen mestari Le Guin on lumonnut monta lukijoiden sukupolvea. Rocannonin maailma kuuluu Hain-romaanien sarjaan, josta aiemmin on suomennettu teokset Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta, Maailma, vihreä metsä sekä Kahdesti haarautuva puu.

Rocannon on työskennellyt Formalhaut II:lla jo puolet sen 800 vuorokautta kestävästä vuodesta. Työ sujuu hyvin; tutkimusryhmä on kartoittanut useita korkean älykkyyden elämänmuotoja, ihmisenkaltaisia lajeja, jotka elävät rauhallista hiljaiseloa luolissa ja paimentolaiskylissä.

Planeetalle on kuitenkin vaivihkaa soluttautunut vihollinen, joka valmistelee hyökkäystä Kaikkien maailmojen liittoa vastaan. Kun Rocannon lähtee haastamaan miehittäjän, hänen aseinaan ovat paikallisten asukkaiden luottamus ja ystävyys, rohkeus ja vapaudenhalu.

[Jussi]

Rocannonin maailman suomalainen kansikuva.

[Freyja]

Adlibris ilmoitti juuri, että Rocannonin maailma on tilattavissa, joten jospa kirja on nyt vihdoin ilmestynyt.

[Toni]

Adlibris ilmoitti juuri, että Rocannonin maailma on tilattavissa, joten jospa kirja on nyt vihdoin ilmestynyt.

Voin varmistaa, että on ilmestynyt ihan fyysisen todellisesti - pitelen parhaillaan käsissäni postin tuomaa kappaletta.

[Jussi]

Ainakin kaksi lehteä on arvostellut Rocannonin maailman: Hesari ja Keskisuomalainen.

Minä olen lukenut kirjailijalta vain yhden scifiromaanin, Pimeyden vasemman käden, joka ei tehnyt suurta vaikutusta. Mutta lainasin kuitenkin Rocannonin, sillä siinä on sanottu olevan fantasiavaikutteita. En ole vielä ehtinyt aloittaa kirjaa.

Myös Taikakirjaimet-blogissa ilmestyi arvio Rocannonista.

[kaneli]

Kauheasti kehuttu teos Le Guinilta on Always Coming Home. Oletteko joku lukeneet sitä? Aloitin sen lukemisen kesällä, mutta lopetin kun oli pakko lukea opiskeluja varten niin paljon tietokirjallisuutta. Tuo kirja kun ei oikeastaan ole romaani, vaan pikemminkin tietynlainen mytologinen kertomuskokoelma Le Guinin kehittämästä maailmasta. Päätin, että samalla vaivalla pystyn lukemaan Kalevalan ja muuta ns. oikean maailman mytologiaa.

[Lachesis]

^Lempiteokseni LeGuinilta. Ihana, ihana. Tykkään sanomattomasti sen rakenteesta, teemoista, maailmankuvasta, henkilöistä, runoista, tarinoista. Se on aarreaitta, johon palaan aina uudestaan. Monikerroksinen, sanomaltaan syvällinen ja inhimillistä lämpöä huokuva helmi.

Niin ja siis, sehän on tulevaisuuden Kaliforniaan sijoittuvaa ekstrapolointia nykyajan ympäristötuhoteemoista, ei minusta varsinaisesti itse kehitetty maailma. Siksikin se on koko ajan ajankohtainen eikä sen merkitys vanhene.

[Zisatto]

Yksi Always Coming Homen ystävä lisää ilmoittautuu! Se on kirjana ihan hullu projekti, eikä varmaan tiukasti ottaen edes kauhean onnistunut, mutta jotenkin se vaan koukutti. Siitä jäi samanlainen tunne kuin hyvästä antropologisesta tutkimuksesta: pystyi hetkellisesti näkemään maailman siten kuin kirjan kuvaama kansa näkee.

Always on myös parasta ekoscifiä, mitä olen lukenut. Minusta se viittaa myös ajatukseen, pitäisikö ihmisen jotenkin evolvoitua seuraavalle asteelle voidakseen elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.

Luin romaanin muuten Kaliforniassa vuonna 2003. Joskus tuntuu että kirjoja pitäisi lukea aina synnyinsijoillaan – pääsi hyvin fiiliksiin!

[kaneli]

^Lempiteokseni LeGuinilta. Ihana, ihana. Tykkään sanomattomasti sen rakenteesta, teemoista, maailmankuvasta, henkilöistä, runoista, tarinoista. Se on aarreaitta, johon palaan aina uudestaan. Monikerroksinen, sanomaltaan syvällinen ja inhimillistä lämpöä huokuva helmi.

Niin ja siis, sehän on tulevaisuuden Kaliforniaan sijoittuvaa ekstrapolointia nykyajan ympäristötuhoteemoista, ei minusta varsinaisesti itse kehitetty maailma. Siksikin se on koko ajan ajankohtainen eikä sen merkitys vanhene.

Ai jaa! Mä en koskaan päässyt kovin pitkälle, luin jonkun päälle sata sivua, ja siinä vaiheessa se vaikutti vielä selityksineen kaikista eri heimoista vähän tyhjänpäiväiseltä mytologia-kokeilulta. Täytyykin sitten jatkaa!

[Jussi]

Toni Jerrman arvostelee Rocannonin maailman uusimmassa Tähtivaeltajassa.

Tyylillisesti Rocannonin maailma muistuttaa enemmän fantasiaa kuin science fictionia. Tarina on kirjattu alas tarujen ja legendojen tyyliin, mikä herättää mielleyhtymiä Le Guinin ensimmäisen Maameri-trilogian suuntaan. Vaikutelmaa kasvattavat keskiaikaiset kulissit, myyttiset muinaisrodut sekä taianomaisen telepatian asema juonen keskeisissä käänteissä. Enteiden sankareista ja traagisista ennakkoaavistuksista nyt puhumattakaan.

[Jussi]

Le Guinin suomentaminen jatkuu, Avain julkaisee ensi helmikuussa Maanpakolaisten planeetan. Tämä on kirjailijan toinen romaani, se ilmestyi alun perin vuonna 1966 Rocannonin maailman tapaan. Teos kuuluu hainilaiseen sarjaan. Suomentaja on taas Jyrki Iivonen, ja kovakantisen kirjan pituudeksi on merkitty 170 sivua.

Luin muuten eilen loppuun Rocannonin. Pidin kirjasta kovasti, minulla ei ole siitä mitään valittamista. Se oli selvästi parempi kuin Pimeyden vasen käsi. Ajattelin Käden jälkeen, etten jatka Le Guinin scifiromaanien lukemista, mutta päätin kuitenkin kokeilla Rocannonia. Onneksi tein näin. Aion käydä tänään lainaamassa Taivaan työkalun, ja jos pidän siitä, niin seuraavana on vuorossa Osattomien planeetta. Toivottavasti Käsi oli poikkeus ja muu kirjailijan scifituotanto iskee minuun.

[Jussi]

Maanpakolaisten planeetan esittelytekstin ja suomalaisen kansikuvan näkee tietokannassa.

[Freyja]

Maanpakolaisten planeetta tulee kuulemma painosta 8.3., joten sen jälkeen lienee pian saatavilla jälleenmyyjiltä.

[Jussi]

Avaimen sivuilla sanotaan:

Vuonna 1966 ensimmäisen kerran julkaistu Planet of Exile suomennetaan nyt nimekkeellä Maanpakolaisten planeetta. Romaani on toinen kirjailijan hainilaismaailmaan sijoittuvasta trilogiasta.

Trilogia-viittauksen voi tulkita niin, että kustantamo aikoo kääntää myös City of Illusionsin. Englanniksihan on saatavilla yhteispainos, joka sisältää kaikki kolme romaania.

[Freyja]

Avaimen oman verkkokaupan mukaan Maanpakolaisten planeettaa on nyt varastossa ja tuote on tilattavissa.

[Eija]

Alkaa olla kattavasti suomennettu kirjailija tuo Ursula genreromaanien puolesta. Novelleja taitaa tosin olla iso kasa vielä sumentamatta. Kirjailijan tyyli ei ihan täydellisesti osu omalle mieltymysalueelleni. Ehkä tarinoiden totisuus, rauhallisuus ja tapahtumien vähyys pistää välillä hiukan väsyttämään.
 
Luin juuri Rocannonin maailman. Olin kymmenisen vuotta sitten lukenut prologin Semleyn kaulakorun Tähtivaeltajasta ja en erityisesti tykännyt novellista silloin. Nyt taisi olla parempi hetki Ursula K. le Guinin lukemiselle, sillä pidin sekä prologista että muustakin kirjasta aika paljon. Kirjan sisältö on seikkailupainotteisempi kuin muissa kirjailijalta lukemissani romaaneissa (Olen lukenut aiemmin vasta kolme romaania Maameren lisäksi) ja tapahtumia on enemmän, mistä tulee plussaa. Kirjan pituus on sopivan mittainen eli lyhyt. Hyvyys asteikollani se sijoittuu suunnilleen samalle viivalle Lavinian kanssa, mutta eri syistä.

Jatkan tästä eteenpäinkin kirjailijan tuotannon lukemista. Ehkä pitäisi seuraavaksi lainata Osattomien planeetta, niin kauan kun sen vielä kirjastosta saa lainattua. Lähikirjastosta sitä ei enää löydy, joten täytyy mennä muuhun pääkaupunkiseudun kirjastoon vierailulle.

[Jussi]

Alkaa olla kattavasti suomennettu kirjailija tuo Ursula genreromaanien puolesta.

Joo, merkittävin suomentamaton romaani taitaa olla ketjussa mainittu Always Coming Home. Myös The Beginning Place ja Orsinia-nimiseen kuvitteelliseen maahan sijoittuvat tarinat voisivat olla kiinnostavia. Wikipediassa The Eye of the Heronin sanotaan olevan "one of Le Guin's minor novels".

[Jussi]

Kirjamielellä-blogi arvosteli Rocannonin maailman

Vaikka Rocannonin maailma on scifiä, ei sitä kannata pelätä. Avaruusteknologia ei ole kirjassa itsetarkoitus vaan keino erilaisuuden tutkimiseen.

sekä Maanpakolaisten planeetan.

Ihan ensimmäiseksi on pakko vähän intoilla ja kiittää Avainta Ursula Le Guinin julkaisemisesta. Pidin jo tuosta Le Guinin esikoisesta, Rocannonin maailmasta, mutta tämä Maanpakolaisten planeetta oli mielestäni aivan mahtava.

Taikakirjaimistakin löytyy arvio Maanpakolaisista

Maanpakolaisten planeetan alkuosa on mielenkiintoisempi kuin loppu, mutta kirja on kokonaisuutena hyvin nopealukuinen, sillä siinä on sivuja vain 166.

kuten myös Lapin Kansasta.

Le Guinin tarinoissa science fictionia ja fantasiaa ei ole helppo erottaa toisistaan. Tuoreessa suomennoksessa esimerkiksi puhutaan välillä aluksista, joilla pystyy matkustamaan läpi maailmojen välisen pimeyden. Niiden avulla on ihmiset aikoinaan tuotu planeetalle. Nyt he kuitenkin taistelevat keihäin ja nuolin pohjoisen barbaariheimoja vastaan.

[Jussi]

Nyt Toni Jerrman arvioi Maanpakolaisten planeetan Hesarissa.

Hyvästä yrityksestä huolimatta aihepiirin luotaus jää pinnalliseksi. Ihmeen tuntua sykkivä kerronta sekä erikoiset kulttuurien kuvaukset hiipuvat tarinan edetessä tavanomaisemmaksi toimintafantasiaksi. Sankarihahmot poikkeavat totutusta, sillä tapahtumia lähestytään nuoren naisen ja raihnaisen vanhuksen sivullisista näkökulmista.

Romaani ei ole Le Guinin tuotannon kärkikaartia, mutta se on ehdottomasti suomentamisen arvoinen lenkki kirjailijamestarin uralla.

Arvostelu lisäsi kiinnostustani kirjaan, sillä pidän toimintafantasiasta. Kävin eilen lainaamassa Maanpakolaiset.

[Eija]

Luin toissapäivänä Maanpakolaisten planeetan. Tarinan aiheena voi pitää rotukiistoja ja erilaisuuden hyljeksimistä ja opetuksena sitä, että asiat ovat paremmin, kun eletään sovussa ja yhteistyössä sekä hyväksytään toisemme. Tarina oli ihan hyvä, mutta ei erityinen. Pidin enemmän seikkailuhenkisestä Rocannonin maailmasta. Lisäksi en oikein ymmärrä suomennoksen kansikuvaa - miten ryhmä lippispäisiä, shortsi asuisia ihmisiä liittyy tarinaan?