Preussler: Mustan myllyn mestari, Raskas tehtävä -loppu (6)

[Nyna]

Tulevista osista ei saa sanoa mitään varmaa, joten ei sitten spoilereita!

Tämän osan käsittely alkaa 20.4.

[Murzim]

Luin kirjan loppuun jo viime viikolla, eikä sitten taaskaan tullut tehtyä kunnon muistiinpanoja.  Yritetään nyt kuitenkin sanoa jotain.

Loppu oli jännittävä, vaikka oli tietysti selvää että kaikki päättyy hyvin. Aika paljon jäi auki, kaikenlaisia vihjeitä tuntui jäävän käyttämättä, lankoja ei sidottu aivan niin siististi yhteen kuin monissa muissa kirjoissa. Tarina loppui samantien loppuratkaisun jälkeen, mitään tietoa henkilöiden myöhemmistä vaiheista ei annettu. Se oli hiukan häiritsevää, vaikka kirja juuri tällaisena olikin todella hyvä.

[Elétha]

Luin kirjan eilen loppuun ja meinasin kirjoittaa heti tänne, mutta foorumi kökköili ja nyt jo olen unohtanut suurimman osan...

Onnellinen loppu, jee! Tykkäsin kuitenkin siitä ajatuksesta, että he joutuivat uhraamaan jotain onnellisen lopun hyväksi, kuten taikavoimat. Ja se oli mielenkiintoista, että mestari olisi tosiaankin saattanut lähteä Myllyltä ja päästä johonkin melko merkittäväänkin virkaan.

Loppu oli ihan miellyttävä, mutta hieman häiritsevän tönkkö. Paikoitellen kirjan aikana unohti sen, että lukee ihan tällaista lastenkirjaa, mutta lopussa sen tosiaankin taas muisti. Päätös töksäytettiin tavalla, jolla olisin voinut kuvitella oman tarinani loppuneen ala-asteaikoina.

No, joka tapauksessa olen tyytyväinen, että osallistuin lukupiiriin ja luin tämän kirjan, jota en olisi muuten varmaankaan ikinä tullut lukeneeksi. Niin ja yllättävän hyvä kirja muuten olikin.

[Boogahbo]

Minä jotekin pidin kirjan nopeasta ja yksinkertaisesta lopusta. Aika lastenkirjamainen ja suloinen :) Ja noin kokonaisuutenakin kirja oli hienoa luettavaa, olisin varmasti tykännyt pienenäkin.

Jotkin asiat jäivät kyllä selvittämättä, kuten Serkun (tai oikeammin Kummisedän) varsinainen rooli ja merkitys myllylle ja niistä olisi ollut kiva saada tietää, mutta loppujen lopuksi tuokaan ei haitannut. Ainakaan heti lukemisen jälkeen, nyt vasta alkoi tuokin vaivaamaan vähän enemmän.

Kantorkan suhtautuminen kaikkiin tapahtumiin oli hyvin mielenkiintoinen. Hän oli heti alusta selkeästi alistunut (ja tyytyväinen?) kohtaloonsa eikä kysellyt edes muuta kuin miten paremmin voisi osansa täyttää. Hänen ollessa myös ainoa varsinainen naishahmo tuon seikan merkitystä voi miettiä että onko tuossa sitten oikea naisen paikka maailmassa tuon tarinan mukaan.

[Metusalem]

Minuakin jäi vähän häiritsemään se, ettei Serkusta lopulta kerrottu aivan tarpeeksi. Ilmeisesti kuitenkin hänestä johtui se, että mestarin oli uhrattava joku rengeistä vuosittain. Ilmeisesti tämä mylly oli poikkeuksellinen myös sillä tavalla, että rengit menettivät taikavoimansa mestarin kuoltua. Niin ainakin ymmärsin.

Eniten minua häiritsi se, ettei kirjassa lopultakaan kerrottu, miten jauhettava vilja oikein tuli myllylle ja mihin sitä käytettiin (vai kerroottiinko?). Ainakin alussa olleiden luunpalasten merkitys jäi hämärään.

Mistäköhän johtuen kantorka oli nähnyt unia Krabatista, ennenkuin he edes tapasivat? Olivatko he jollain mystisellä tavalla tarkoitetut toisilleen?

 Loppu oli hiukan ennalta-arvattava, mutta muuten hyvä. Se oli aivan yhtä lyhyt kuin alkukin. Turhaan selittelyyn kirjassa ei todellakaan sorruta. Hyvä mielestäni näinkin, sadunomainen tunnelma jäi päälle kirjan jälkeenkin. Lause "Sinä pelkäsit minun vuokseni, ja siitä minä sinut tunsin" on niin kaunis, että se olisi hyvin kelvannut koko kirjan lopetukseksi ilman viimeistä lausetta.

Pidin kyllä tästä kirjasta. Tapahtumien toistuminen on kiintoisa elementti. Lisäksi hienoa on kirjan sijoittuminen ikään kuin toden ja tarun rajamaille, osittain meidän maailmaamme ja osittain fantasiamaailmaan. Taidan osallistua lukupiiriin jatkossakin.

[Boogahbo]

Mistäköhän johtuen kantorka oli nähnyt unia Krabatista, ennenkuin he edes tapasivat? Olivatko he jollain mystisellä tavalla tarkoitetut toisilleen?

Voisi olla, että kyse on niistä unista, joita Krabatkin uneksi. Ottaen huomioon, että Krabatilla oli taikavoimia, ei olisi ollenkaan hölmöä olettaa, että hänen unensa "kaikuivat" kantorkankin mielessä. Molempien unethan olivat samanlaisia sisällöltään. Muutenkin unia käytettiin paljon viestimiseen niin asia saattoi olla niin tässäkin.

[Kuurankukka]

Eniten minua häiritsi se, ettei kirjassa lopultakaan kerrottu, miten jauhettava vilja oikein tuli myllylle ja mihin sitä käytettiin (vai kerroottiinko?). Ainakin alussa olleiden luunpalasten merkitys jäi hämärään.

Minuakin jäi häiritsemään tuo juttu. Luunpalaset jäikin sitten ihan huomiotta, vaikka niitä alussa oli.

Olipa kumminkin ihan hyvä kirja. Arvatkaa mitä, en edes tiedostanut sen olevan nuortenkirja, ennen kuin kerroitte... hyvä minä. x) Juup.

Kantorka oli aika suuressa asemassa, ottaen huomioon, että se tuli kuvioihin oikeasti vasta lopussa.

No, ei minulla muuta.

[Fariini]

Loppu oli minusta juuri hyvä tuollaisena lyhyenä ja selittelemättömänä. Tosin olisin halunnut tietää, mitä muut rengit mahtoivat ajatella siitä, että Krabat sai aikaan sen, että heidänkin taikavoimansa katosivat. Voisi arvella, että ainakin Lyskoa kiukuttaisi moinen?

Ihan loppu veti kyllä sanattomaksi, minäkin tykkäsin ihan hurjasti siitä, että kantorka tunsi Krabatin siitä, että tämä pelkäsi hänen vuokseen. Kaunista, kaunista. Sniff.

Luin varmasti tämän joskus vielä uudelleen.

[Jariell]

Pitää heti alkuun sanoa, että olipas hyvä kirja. Loppu tuli kovin äkkiä ja olisin halunnut vielä tietää, mitä kaikille tapahtui tämän jälkeen. Toisaalta loppu sopi hyvin tälle kirjalle, jossa ei muutenkaan turhia jaariteltu. Loppu oli ihanan onnellinen ja kantorkan sanat saivat minut melkein kyyneliin. Kirjassa oli mukavasti jännitystä ja paikoittain jopa ahdistavia kohtia (Mertenin yritykset paeta).

Mäkin olisin kaivannut ehkä enemmän tietoa tuosta myllyntoiminnasta ja herra Serkusta. Kirja ei jäänyt mitenkään vajaaksi, mutta jos jotain olisi voinut olla lisää, niin ehkä hieman näistä seikoista.

En nyt osaa sanoa mitään järkevää, paitsi että oli hyvä lukukokemus, johon tuskin olisin törmännyt ilman lukupiiriä. Hahmot olivat hyvin luotuja, eikä heitä ollut liikaa. Juonikin oli mukavan selkeä ja kirjassa oli mukavasti vähän kaikkea (pieniä tarinoita varsinaisen juonen rinnalla, huumoria ja jännitystä, rakkautta). Loistavaa!

[ankka]

joo minähän sanoin osallistuvani tähän lukupiiriin, mutta kappas kyun ahmisin koko kirjan melkeimpä kerralla. En onnistunut hahmottamaan, että missä kohtaa nämä osiot vaihtuu joten päätin sitte kertoilla mielipiteeni vasta nyt lopussa.

Eli asiaan. Kirja oli minusta oikein hyvä. Paitsi että tosiaan häiritsivät nuo lopussa avoimeksi jätetyt asiat, kuten että mistä vilja tulee ja kuka se herra Serkku oikein oli.

Lisäksi kävi sellainen pikku juttu, että satuin vahigossa lukaisemaan viimeisen sivun yläreunasta pari riviä ( ) joten tiesin että mestarille käy huonosti, en tosin tiennyt mistä syystä.

enpä keksi enää mitään sanottavaa 
Hyvä kirja.

[Vaahtera]

Täällä myös yksi, joka ei malttanut laskea kirjaa kädestään vauhtiin päästyään. Luin kirjan loppuun pari viikkoa sitten, heti kun olin saanut tuon neljännen pätkän pohdintani kirjoitettua.

Kovin paljon ei ole lisättävää muiden tunnelmiin. Tykkäsin kovasti ja vasta nyt näitä lukiessani tajusin, miten moni kysymys jäi vaille vastausta.

Minua ilahdutti kovasti se, että kantorka sai niin aktiivisen roolin lopun tapahtumissa ja Krabatin pelastamisessa. Kantorka ei ollutkaan vain Krabatin passiivinen päiväunien kohde, vaan unelmoi samalla tavalla, ja odotti kohtaavansa oikeassa elämässä uniensa nuoren miehen. Ja oitis päätti pelastaa vaikka henkensä kaupalla tämän unelmien prinssin. Reipas tyttö, tällaisesta tykkään!

Minä muuten taisin vähän odottaa, että Tonda ja muut eivät olisikaan ihan oikeasti ja lopullisesti olleet kuolleita. Kun Tonda ilmestyi kuolemansa jälkeen Krabatille siellä unessakin... Taisin vähän toivoa, että heidän henkensä olisi vain sidottu jonnekin manalaan tms. mutta Mestarin kuoltua he voisivat jotenkin vapautua takaisin elämään. Ei se näin tainnut kyllä mennä, mutta kun ei kerran mitään muutakaan juuri selitelty, niin ehkäpä voin uskotella itselleni, että näin siinä kävi.

Mestarin "ammattia" vallanpitäjien avustajana ei muuten selitelty sen enempää. Minä pohdin aikaisemmin, kannattiko hän sotaa yleisesti saadakseen paljon ihmisiä hengiltä (eli Serkun kynsiin?) vai liittyikö kanta vain hänen inhimillisiin poliittisiin mielipiteisiinsä tai taloudellisiin etuihinsa? Vai oliko Mestari vain kuin kuka tahansa vallanhimoinen ihminen, joka saa kicksinsä siitä, että on tärkeä ja vaikutusvaltainen ja kaveeraa hallitsijoiden kanssa?

[Lis]

Kaunis loppu oli kirjalla, ja tarina vietiin hyvin sadunomaiseen päätökseensä. Joitain lisäselityksiä olisin minäkin esimerkiksi herra serkun suhteen toivonut. Toisaalta oikeastaan hyvä näin, että tuo pahaenteinen vieraileva sivuhahmo saa säilyttää salaperäisyytensä.

Todella mielenkiintoinen oli mestarin Krabatille tarjoama valinta: ryhtyä itse mestariksi tai kuolla. Ilmeisesti mestari ei siis ollut sidottu myllyyn henkilökohtaisesti vaan asemansa kautta. Olisiko niin, että mylly vain tarvitsi mestarin eli jonkun jatkamaan sopimusta serkun kanssa? Väliä ei niinkään olisi sillä, kuka tämä henkilö on.

Mestarin hahmo jäi kyllä minullekinhiukkasen auki. Itse mielsin hänet vallanhaluiseksi henkilöksi, joka nautti taikuudesta ja siitä, että sai päättää renkien elämästä ja kuolemasta. Seuraavaksi hän ehkä halusi sitten siirtyä isompiin ympyröihin. Aika kiintoisaa, että hän ei olisi menettänyt voimiaan poistuessaan myllystä.

Pidin siitä, että renkien piti vapauden hinnaksi luopua voimistaan. Voisi tosin luulla, että se olisi kovempi luopuminen joillekin muille kuin Krabatille, sillä hänellä on sentään kantorka jäljellä. Renkien kohtalo jäi minuakin kiinnostamaan, mutta voipahan jokainen kuvitella heille makunsa mukaisen loppuelämän.

Loppu oli oikein viehättävä, ja pelastuminen lopultakin yksinkertainen. Oli tyylikäs ratkaisu, että mestari ei kantorkan läpäistyä kokeen kaatunut heti kuolleena maahan, vaan loppu jätetään näyttämättä. Myllykin siis lopulta tuhoutuu, kun siellä ei enää ole kahtatoista myllyrenkiään ja taikuutta.

Kaiken kaikkiaan hieno loppu hienolle kirjalle. Ja kyllä ne kantorkan loppusanat ovat aika ihanat.

[Jewel]

Suureksi harmikseni en sitten kuitenkaan ennättänyt osallistua lukupiiriin ainakaan keskustelun tasolla, vaikka kommenttejanne kävinkin lukemassa. Nolottaa, koska kaiken sen hehkutukseni ("otetaan Mustan myllyn mestari, otetaanhan!!!") jälkeen se olisi ollut vähän niin kuin velvollisuuteni tai ainakin kohteliasta, mutta olen yksinkertaisesti ollut töiden, gradun ja perheen kanssa niin kiireinen, etten ylipäätään ole viime viikkojen aikana ehtinyt pistää Risingille kuin muutaman kiireisen pikku viestin.

Olen kuitenkin iloinen, että porukka näyttää tykänneen kirjasta. Eikö loppuhuipennuksen valossa olekin aivan käsittämätön se takakannen spoleri, joka kuuluttaa julki teoksen ehdottoman kohokohdan?

Serkusta sen verran, että ko. henkilöhahmosta ei ehkä kuulukaan tietää sen enempää, kuten emme tiedä kaikkea Lumikin äitipuolestakaan tai Tuhkimon kummitädistä. Preussler ammentaa kuitenkin enemmän keskieurooppalaisesta satuperinteestä kuin anglosaksisesta genrefantasiasta, ja siksi Preusslerin sekundaarinen maailma jää ihan tarkoituksella viitteellisemmäksi ja allegorisemmaksi kuin tolkienilaisen suunnan viimeiseen saakka hiotut fantasiamaailmat.

Mutta jos nyt välttämättä haluaa spekuloida, niin kenties Mestari on omassa myllyssään isäntä, jonka yläpuolella on kuitenkin tyyppejä jossain mustassa hierarkiassa.  Itse olen ehkä mieltänyt Mestarin sielunsa Paholaiselle myyneenä ihmisenä, joka puolestaan joutuu palvelemaan demoneita  kuten Serkkua. Mitä mieltä muut ovat, onko Mestari ihminen vai ei?

Roimahatussa puolestaan näen jotain samaa kuin Tom Bombadilissa: kummatkin ovat takavasemmalta saapuvia hiukan boheemeja pipopäitä, joilla on valtaa ja voimaa toimia pelastavina enkeleinä laittamassa asiat hetkeksi järjestykseen ennen kuin jälleen katoavat. Roimahattu ja Tom Bombadil ovat siis sellaisia tarinassa pompahtavia isäntiä, jotka ovat käsittämättömän mahtavia, mutta jotka kuitenkin pysyvät visusti syrjässä varsinaisesta päätappelusta.

[Jariell]

Olen kuitenkin iloinen, että porukka näyttää tykänneen kirjasta. Eikö loppuhuipennuksen valossa olekin aivan käsittämätön se takakannen spoleri, joka kuuluttaa julki teoksen ehdottoman kohokohdan?

Onneksi oli etukäteen varoitettu, ettei takakantta kannta lukea. Kirjan luettuani katsoin takakannen ja ihmettelin, että miksi sinne oli pitänyt laittaa kirjan kohokohta. Kantorkan sanat olivat kauniit ja tavallan lyhyen ytimekkäät (myyvät?) laitettavaksi taakse, mutta silti... Teksti takakannessa oli juuri se, mitä siellä EI olisi pitänyt olla.

Mestarista sen verran, että aluksi ajattelin hänet mielessäni liihottamassa vähän varjomaisena (sellaisena kuin vampyyri usein kuvataan) hahmona pitkin maita ja mantuja. Lopussa hän alkoi muistuttaa tavallista, vähän säälittävää ihmistä. Vaikuttaa tosiaan siltä, että hän oli osa jotakin hierarkiaa, jossa ei missään nimessä itse ollut ylimpänä. Saattaa olla, että herra Serkkukin palveli vielä jotakin ylempää tahoa (sillä ei varmasti ole merkitystä, koska ei kirjassa tuotu esiinkään). Erityisen inhimillinen Mestari on ihan lopussa, jossa pyytää Krabatia astumaan tilalleen. Mestari selvästi haluaa vapautta ja vaikuttaa väsyneeltä mestari-asemaan. Mestari vaikuttaa paljon enenmmän ihmiseltä kuin vaikkapa herra Serkku, joka voisi olla jotain muuta kuin ihminen. Nyt mieltä alkoi todella kutkuttaa, että mikä tai kuka Serkku oli. Äh, ei pitäisi miettiä liikaa, pää tulee kipeäksi. :)

Joka tapauksessa kirjaa lukiessa ei haitannut lainkaan, vaikka kaikkea ei tuotukaan esille, tietty salaperäisyys on oikeastaan ihan kiva, se, ettei kaikkea tarvitse selittää.

Mitä mieltä muuten olette myllyn toiminnasta, miksi kirjaan oli valittu tapahtumapaikaksi juuri mylly?

[Murzim]

Mitä mieltä muuten olette myllyn toiminnasta, miksi kirjaan oli valittu tapahtumapaikaksi juuri mylly?

Se ei ole Preusslerin valinta, vaan vanhemmasta sadusta. Sadussa Krabat tulee kerjuumatkalla myllyyn, ja mustaa taikuutta harjoittava mylläri mielistyy häneen ja ottaa hänet kahdenneksitoista rengiksi, aivan kuten kirjassakin. Sadussa ei sanota, mihin aikaan vuodesta renkejä uhrataan, mutta tiettyyn aikaan vuodesta kuitenkin. Silloin rengit asetetaan suuren rattaan ympärille, ja ratasta pyöräyttämällä sitten arvotaan, kenet uhrataan paholaiselle. Se jonka kohdalle rattaaseen kaiverrettu merkki pysähtyy,  vajoaa siinä paikassa maahan.

Miksi sitten tuossa sadussa on mylly - sitä en tiedä, enkä ole lukenut sadusta kuin tuon alun. Voisin tietysti lukea loputkin, jos sieltä vaikka jotain selviäisi. Minulla on Mustan myllyn mestarista saksalainen koulupainos, jonka lopussa on myös tuo satu, otettu vuonna 1912 ilmestyneestä Lausitziläisten satujen kokoelmasta.

Krabatin tarina perustuu todelliseen henkilöön, erääseen kroatialaiseen everstiin, joka oli pelastanut ruhtinaan sodassa joutumasta turkkilaisten vangiksi, ja ruhtinas sitten toi hänet mukanaan kotiin Lausitziin. Tämä tapahtui vuonna 1696. Everstin nimi oli Johann Schadowitz, mutta kansa kutsui häntä Krabatiksi ja piti häntä jonkinlaisena noitana hänen ulkomaalaisuutensa ja erikoisen ulkonäkönsä vuoksi. (Minkä vuoksi ulkonäkö oli erikoinen, sitä ei wikipedia kerro. Ehkä hän oli yksinkertaisesti vain ulkomaalaisen näköinen.) Mutta minkään myllyn kanssa tällä todellisella Krabatilla ei kai ollut mitään tekemistä.

[Kuurankukka]

Kuulkaa, kun minulla on tämä vanhempi painos, niin voisiko joku lainata tai jotakin sen spoileritakakansitekstin? Kiitos.

[Lunara]

No huh, eipä tosiaan olisi voitu valita juuri paljastavampaa sitaattia kirjasta takakanteen. Onneksi maltoin mieleni ja jätin takakannen lukematta ennen kuin olin kirjan lukenut loppuun asti. Kiitos vaan kehotuksista, sillä yleensä luen aina kirjan takakannen huolella läpi (luottaen, ettei siinä ole pahoja spoilereita, kuten ei pitäisikään) ennen kuin alan itse kirjaa lukemaan.

Tämä kantorkan toteamus oli kyllä kaunis ja ehdottomasti kirjan paras kohta. Nyyh ;) Loppu oli kuitenkin muuten minunkin mielestäni melkoisen töksähtävä, olisi ollut mukava vähän tietää, miten henkilöille kävi pidemmällä aikavälillä. Toisaalta, loppu oli sadulle hyvin ominainen tyyliin "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" ja sillä tavalla tarina kantoi sadunomaisuutensa loppuun asti.

Tuskinpa olisi tullut tähän kirjaan tartuttua ilman Lukupiiriä ja varmasti luen sen joskus uudelleenkin vähän nopeampaan tahtiin. Kun kirja kerran omasa hyllyssä nyt on.

[haafel]

Jahas, vai tämän luitte viimeksi - itse luin kirjan vajaa pari vuotta sitten, ja pidin tunnelmasta kovin. Tarkemmat yksityiskohdat ovat kuitenkin tässä vaiheessa jo pahasti hämärän peitossa ja kirja oli kirjastosta lainattu, ja minäkin haluaisin tietää, mitä siellä takakansitekstissä lukikaan, kun se kerran niin spoilaava oli.