19.Huhtikuu 2014, 02:21 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pettäminen parisuhteissa & Ulkopuolisen osa  (Luettu 5862 kertaa)
ovi
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 1
« : 22.Toukokuu 2007, 18:59 »

Iivaredit: Ovi, ole hyvä, ja tutustu Tavernan sääntöihin, ja tarvittaessa ota yhteyttä. Koska uudistuneessa Tavernassa ei tätä keskustelua olla käyty ollenkaan, tehdään se.

Eli siis alkuperäisen viestin lisäksi viedään keskustelu yleiselle tasolle, ja sieltä taas yksityiseen. Minkälainen arvomaailmanne on pettämisen suhteen? Miksi? Oletteko joskus olleet ulkopuolisena todistamassa pettämistä tai vaikuttaneet vastaavassa tilanteessa? Mikä on rehellisyyttä? Keskustelkaamme!
« Viimeksi muokattu: 11.Kesäkuu 2012, 01:03 kirjoittanut Iivari » tallennettu
Zereott
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 790
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Kemi
« Vastaus #1 : 25.Toukokuu 2007, 11:43 »

Pettäminen on kamalaa. Ainakin minä ihmettelen, että mikä saa ihmisen pettämään toista? Miksei voi mieluummin lopettaa suhdetta, minkä jälkeen on vapaa olemaan kenen kanssa tahansa? Itsestäni ainakin olisi kamalaa saada kuulla, jos oma mieheni olisi koko yhdessäoloaikamme pettänyt.
« Viimeksi muokattu: 11.Kesäkuu 2012, 01:11 kirjoittanut Iivari » tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #2 : 29.Toukokuu 2007, 09:13 »

Rehellisyyttä on se, että pysytään niissä rajoissa, joista suhteessa on sovittu. Rajat määrittyvät jokaisessa suhteessa erikseen, eikä muiden ihmisten suhteita kannattaisi kovin suureen ääneen moralisoida, jos ei varmasti tiedä, mistä on kyse. Usein tietysti on ulkopuolisillekin aika selvää, että toinen rikkoo sääntöjä.

Varmaan aika moni pettää (ainakin aluksi) puolivahingossa, esimerkiksi humalassa ja suunnittelemattomasti, "jotenkin niin vaan pääsi käymään". Kaikki selitykset ovat huonoja, ja ihminen on aina täysin itse vastuussa teoistaan, mutta tuskin se mistään perimmäisestä pahuudesta on kiinni, kun niinkin moni elämänsä aikana tulee pettäneeksi.

Tapapettäminen on kauhean väärin. Silloin pitäisi jo osata katsoa peiliin ja todeta, että vakisuhteessa on vikaa ja se pitäisi katkaista, tai jos kaikissa suhteissaan aina pettää, niin sitten tarkastella omaa psykologista rakennettaan ja miettiä, miksi ei pysty sitoutumaan aidosti. Kertapettäminenkin on tietysti väärin, mutta jotenkin luulen että ainakin itse antaisin sen herkemmin anteeksi.

En ole koskaan ollut välikädessä, jossa pettämisen kohde ei tiedä, vaikka kaikki muut jo tietävät. Sellainen on varmaan aika raastavaa koko lähipiirille. Jos ei kerro, osallistuu petokseen, jos taas kertoo, joutuu toisenlaisiin ongelmiin pettäjän ja hänen tukijoidensa kanssa.

Meillä raja taitaa mennä vieraiden suutelemisessa. Halata voi, ja tanssia ja sellaista. Periaatteessa yritän hahmottaa asioita itselleni niin, että jos epäröisin kertoa tekemisiäni miehelle, olen saattanut tehdä jotain väärää. Tosin olemme molemmat jokseenkin mustasukkaisia, mutta ei nyt jotkut kahvillakäymiset tai vastaavat vielä kovasti hetkauta. Toisaalta mulla ei oikein ole läheisiä mieskavereita, joiden kanssa voisi rajankäyntiä tulla.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Mirja Fell
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 955
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #3 : 29.Toukokuu 2007, 11:19 »

En näe pettämisessä mitään hyvää. Se on vain niin valitettavan yleistä, mutta minä kiehun raivosta kaikkien pettäjien takia.

On lukemattomia tapauksia missä pariskunnan toinen puoli on 'pettynyt' toiseen ja lähtee salaa hakemaan sitä mielihyvää muualta. Sitten ei voi paljastaa enää pettäneensä ja joutuu elämään sen valheen kanssa. Miksei tässä tilanteessa ihminen paljasta ja lähde irti suhteesta? Siksi että ihminen on silti empaattinen olento eikä halua satuttaa toista. (Tämä on vain yksi näkökulma.)

tallennettu
Radiation
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Simpele
« Vastaus #4 : 30.Toukokuu 2007, 00:23 »

Lachesisilta pelkkää asiaa! Kompkomp.

Mua ihmetyttää kovasti, miksi seksi on parisuhteessa muka niin iso juttu. Vapaampi seksuaalikäyttäytyminen suhteen aikana saa etenkin maalaiset ynnä muut sivistymättömät haukkomaan henkeään. Mistä lie johtuukaan...? Onko seksi rakkauden täydellinen kristallisoituma?
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #5 : 30.Toukokuu 2007, 22:28 »

Radiation, puhumme siis nyt vapaammasta seksuaalikäyttäytymisestä parisuhteessa? Onko ideologiasi siis se, että koska seksi ei ole niin iso (tai varsinkaan tunteisiin sidottu) juttu, niin silloin parisuhde voi toimia, vaikka puoliskoilla olisikin myös sen ulkopuolista seksuaalikäyttäytymistä, kunhan asiasta on yhdessä sovittu?

Minä suhtaudun melko skeptisesti näihin ns. vapaisiin suhteisiin (= puolisot saavat harrastaa seksiä myös suhteen ulkopuolella) ainakaan pysyvänä parisuhdemuotona. Todennäköisesti sellainen voi toimia suhteen alkuvaiheessa jolloin molemmat puoliskot vielä mahdollisesti tunnustelevat tilannetta ja pitävät muutkin vaihtoehdot avoimina, mutta uskon että jossain vaiheessa tällaiset kuviot lakkaavat toimimasta. Vaikka on hirveän modernia ja avaramielistä sanoa pystyvänsä erottamaan seksi ja tunteet toisistaan, ihmisen mieli ei kuitenkaan ole aina ihan niin vain hallittavissa.

Toisaalta minulla ei ole syytä moralisoida kenenkään muun seksuaalikäyttäytymistä, parisuhteessa on oikein se, mistä on yhdessä sovittu. Oma arvomaailmani vain on hiukan toisenlainen.

Ja Radiationin viestiin palatakseni, jos seksi ei ole "niin iso juttu", niin miksi sitten pitäisi parisuhteessakin hyppiä vieraissa sängyissä?

Btw, huvittavaa, että simpeleläinen viittaa termiin "maalaiset" ikään kuin ei kuuluisi itse kyseiseen ryhmään

*kiristää nutturaansa ja poistuu takavasemmalle*
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Radiation
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Simpele
« Vastaus #6 : 31.Toukokuu 2007, 00:01 »

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Radiation, puhumme siis nyt vapaammasta seksuaalikäyttäytymisestä parisuhteessa? Onko ideologiasi siis se, että koska seksi ei ole niin iso (tai varsinkaan tunteisiin sidottu) juttu, niin silloin parisuhde voi toimia, vaikka puoliskoilla olisikin myös sen ulkopuolista seksuaalikäyttäytymistä, kunhan asiasta on yhdessä sovittu?
Juurikin noin.

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Minä suhtaudun melko skeptisesti näihin ns. vapaisiin suhteisiin (= puolisot saavat harrastaa seksiä myös suhteen ulkopuolella) ainakaan pysyvänä parisuhdemuotona.
Onko jotain perusteluja vai mennäänkö ihan MuTu-linjalla? Itse en ole täysin perillä omista suhdekiemuroistani(ehkäpä juuri sen vapauden takia. Ei hyvää jos ei hieman pahaakin.) However, jos nyt olen jonkinsortin parisuhteessa tällä hetkellä, on se vapaa sellainen. En tietty osaa sanoa, jahka nämä kuviot lakkaavat toimimasta pidemmän päälle. Palataan asiaan myöhemmin, jeh?
Parilla ystäväpiiriini kuuluvalla ihmisellä on meneillään suhde, jolle ei välttämättä tekisi pahaa vähän rennompi meininki. Voidaan jatkaa tästä vähän privaatimmassa ympäristössä.

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Vaikka on hirveän modernia ja avaramielistä sanoa pystyvänsä erottamaan seksi ja tunteet toisistaan, ihmisen mieli ei kuitenkaan ole aina ihan niin vain hallittavissa.
Tunteista en tiedä. Ainahan on jotain joka ajaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Minun mielestäni seksillä ja rakkaudella ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä keskenään. Jos olet toista mieltä, voitko valaista minua? Mieluusti perusteluiden kera.
Olen ollut itsekin joskus suuri yksiavioisuuden kannattaja. Mieleni on kuitenkin muuttunut armottoman pohdinnan avulla. Ei tässä kyse ole itsensä mihinkään pakottamisesta, vaan järkeilystä.
Haluan myös teroittaa, etten ole "kristillistä" parisuhdetta vastaan. En vain tajua, miksi se olisi muka ainut oikea tapa.

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Ja Radiationin viestiin palatakseni, jos seksi ei ole "niin iso juttu", niin miksi sitten pitäisi parisuhteessakin hyppiä vieraissa sängyissä?
En sanonut, että parisuhteessa pitäisi hyppiä sängystä toiseen. Sanoin, että se ei ole mielestäni tuomittavaa.

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Btw, huvittavaa, että simpeleläinen viittaa termiin "maalaiset" ikään kuin ei kuuluisi itse kyseiseen ryhmään
Btw, käytin termiä "maalaiset" ns. läppänä, eli huvitustarkoituksella. Hyvä jos nauratti!
tallennettu
Dorothea
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 124
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #7 : 31.Toukokuu 2007, 21:20 »

Pettämistä en hyväksy parisuhteessa millään tasolla, henkisellä (siten, että kyseessä on kaksi osapuolta, ei vain yksipuolista "ihastumista", mikä menee ohi) enkä fyysisellä. Jos suoraan sanotaan, niin en edes tajua sitä. Itse tulkitsen pettäjät henkilöiksi, joilla on jakautunut persoona ja joiden kaikki persoonat elävät omaa elämäänsä. Eivät tajua mistään mitään.(En siis tahdo loukata sellaisia, joilla oikeasti on sen laatuisia psykologisia ongelmia, tahdon vain tuomita pettäjät.) Tietysti tämän on vain minun mielipiteeni.
tallennettu
Farian
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 11
« Vastaus #8 : 03.Kesäkuu 2007, 14:56 »

Olisiko niin, että pettämisessä pahin on se, että silloin (tavallaan) osoittaa pitävänsä siitä ulkopuolisesta enemmän kuin omasta kumppanista, asettavansa ulkopuolisen oman kumppanin edelle?

Useimmille ihmisille fyysinen läheisyys on sen verran yksityinen ja arka asia, että he haluavat rajoittaa sen vain sen hetken tärkeimmälle, läheisimmälle ja luotetuimmalle ihmiselle, ja siksi oletetaan automaattisesti myös kääntäen, että se, jonka kanssa harrastetaan seksiä, on se tärkein, joten jos kumppani sekstaa jonkun muun kanssa, silloin se joku muu ilmeisesti on hänelle tärkeämpi kuin oma kumppani?

Eikä asia ole aina noinkaan yksinkertainen, koska yksi voi olla yhdellä tavalla tärkeä ja toinen toisella tavalla, eikä kummastakaan / mistään hyvästä haluaisi luopua.

Itse uskoin joskus, että jos on oikein rakastunut ja sitoutunut toiseen, ei mikään muu edes kiinnosta, mutta sekä omat että lähipiirin kokemukset kertovat toista. Eri asia sitten on, mitä tunteidensa vaikutuksesta tekee, ja meillä tärkein pointti oli juuri se, kehen voimakkaimmat tunteet kohdistuvat ja kenen kanssa eniten haluaa olla, koska jos se ulkopuolinen kiinnostaa enemmän kuin oma, ei oman kanssa olemisessa enää ole mitään mieltä. Mutta sen valitseminen, mitä haluaa tehdä kaikkien olosuhteisiin, tunteisiin ja käytännön seikkoihin liittyvien pointtien keskellä, onkin sitten aivan toinen juttu.
tallennettu
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #9 : 05.Kesäkuu 2007, 12:27 »

Hmmph. En nyt puutu vapaamielisempiin suhteisiin, koska siinä vaiheessa lienee idioottimaista enää puhua pettämisestä. Eli jos parisuhteessa porukka on sopinut "ettei pikku pettäminen nyt haittaa", tämä viestini ei koske heitä.

Satun tuntemaan erään ihmisen, joka seurusteli vähän yli vuoden vakavasti naisen kanssa. Myöhemmin tällä ihmisellä meni hermo naiseen tämän aloittaessa neljättä kertaa "meidän juttu ei toimi, mä lopetan tän nyt eikun sovitaankin" -puuskansa, ja lemppasi tämän.
Sittemmin saatiin tietää, että tämä nainen oli pettänyt häntä 14 kertaa heidän yhdessäolonsa aikana. Ja yksi pettäneistä oli tämän tuntemani ihmisen silloinen paras ystävä.

Minulla tuolloin juolahti mieleen puukko ja nyrkkirauta näitä kahta ihmistä (naista ja "ystävää") ja polttopullot heidän talojaan varten. Hylkäsin kuitenkin lopulta ajatuksen petetyn pyynnöstä.

Siinä siis pähkinänkuoressa se mitä itse olen nähnyt pettämisestä. En pidä pettämistä millään tasolla hyväksyttävänä - itse olisin valmis lyömään paljonkin tuhkaksi sellaisen vuoksi, mutta eri asia onkin siinä vaiheessa jos kyseessä on 10+ vuotta kestänyt avioliitto ja 2 lasta, ja niin edelleen. Luojan kiitos minulla ei ole tällaisesta kokemusta.

Ehkäpä juuri sen vuoksi katsomukseni onkin "jos pettää, pettänee toistekin", mikä taas johtaa siihen, että jos minua petettäisiin kertaakaan, löisin suurella todennäköisyydellä suhteen poikki välittömästi. Ja totta puhuen mieluusti myös kaikki kontaktit tähän ihmiseen. Mitä turhaan luottamaan ihmiseen, joka ei ole sen arvoinen?

Voihan pettämistä toki puolustella sanoilla "hetken huuma", "intohimon palo", "ajattelemattomuus" ja ties mikä muu, mutta vaikka kuinka intohimot palavat, ei itselläni suhteideni aikana ole kertaakaan käynyt ajatus pettämisestä. Epäluotettavuudesta se kertoo. Rakasti pettämäänsä ihmistä tai ei.

Ja ulkopuolisen osasta, no, sanonpahan vain että se joka (tiedostaen) varattuihin koskee, on idiootti.
tallennettu
Milu
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 298
Asuinpaikka: Turku
« Vastaus #10 : 08.Kesäkuu 2007, 01:52 »

En kyllä osaa sanoa, mitä tekisin tilanteessa, jossa tietäisin jonkun pettävän toista. Vaikea kysymys tosiaan. Pettämisen paljastuminen voi tuhota koko suhteen, mutta jatkuminen on sekin erittäin väärin parisuhteen toista osapuolta kohtaan.

En itse hyväksy pettämistä alkuunkaan, vaan katkaisisin suhteen kerrasta, jos pettäminen tulisi ilmi. Minulle tämä siis on aika ratkaiseva asia suhteessa. Vaikka olisi lapset ja omakotitalo, parisuhde ei enää jatkuisi parisuhteena vaan toinen huoltaja olisi korkeintaan lasten isä, joka asuu samassa talossa. (Seuraukset olisivat vakavammat ainoastaan väkivallasta parisuhteessa.)

Tiedän ihmisiä, joille "vieraissa käyminen" ei ole ratkaisevaa, mutta en tuomitse, ellei yhteisiä pelisääntöjä rikota. Silloin kyse ei kuitenkaan ole pettämisestä.

Pettämisessä on kyse luottamuksen pettämisestä. Se on yleensä iso ongelma, koska petetty ihminen ei luultavasti pysty taikomaan luottamustaan takaisin. Käsitys pettäjästä muuttuu radikaalisti.
tallennettu
Farian
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 11
« Vastaus #11 : 08.Kesäkuu 2007, 13:05 »

Ihan uteliaisuudesta: mitä mieltä olette, onko aikomus pettämistä? Eli jos sääntöjen mukaan seksi on pettämistä, mutta silti ihminen on jo valinnut menevänsä vieraan kanssa sänkyyn ja aikoo sen tehdä, mutta aie ei toteudukaan yllättävän ja aivan muista syistä johtuvan esteen takia, eikä mitään sitten tapahtunutkaan? Pettikö kyseinen ihminen silloin puolisoaan?
tallennettu
Ray
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 12
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #12 : 08.Kesäkuu 2007, 20:20 »

Ihan uteliaisuudesta: mitä mieltä olette, onko aikomus pettämistä? Eli jos sääntöjen mukaan seksi on pettämistä, mutta silti ihminen on jo valinnut menevänsä vieraan kanssa sänkyyn ja aikoo sen tehdä, mutta aie ei toteudukaan yllättävän ja aivan muista syistä johtuvan esteen takia, eikä mitään sitten tapahtunutkaan? Pettikö kyseinen ihminen silloin puolisoaan?

Minun mielestä ei varsinaisesti tekona, mutta jos olisin itse parisuhteessa sinä toisena osapuolena niin sylettäisi ajatus tuosta yhtä paljon kuin ajatus siitä et se olisi tapahtunutkin. :) Mutta tosiaan, nämä tuntemukset herää vain jos oon ajatellut omistautuvani ainoastaan kyseiselle henkilölle ja on ollut syytä olettaa että tämä tekee samoin minulle.

Jos olisin tietoinen koko hommasta olisin aika kettumainen toiselle osapuolelle siitä että ei ole osannut sanoa meidän suhdetta irti rynniessään muille rintamille.
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #13 : 09.Kesäkuu 2007, 00:01 »

Meillä oli rippileirillä sellainen "juttelutuokio", jossa mentiin kaikkien tyttöriparilaisten sekä naispuolisen nuoriso-ohjaajan ja tämän apulaisen kanssa vintille puhumaan seurustelu- ja parisuhdeasioista. Mieleen on jäänyt erityisesti se, kuinka nuoriso-ohjaaja kertoi epäonnistuneesta ja sittemmin eroon päätyneestä parisuhteestaan, jossa mies petti koko ajan, jopa silloin kun vaimo itse oli vielä synnytyslaitoksella esikoisen kanssa. Näihin kokemuksiinsa vedoten hän vannotti meille, että jos mies pettää kerran niin se pettää toistekin, jättäkää se heti. Ei vaihtoehtoja, ei anteeksiantoa. Ei missään tilanteessa. Mielestäni tällainen henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva ja erittäin ehdoton suhtautumistapa tuntui jo silloin oudolta, vielä oudommalta se tuntuu nyt kun olen itse aikuinen ja pystyn peilaamaan noita neuvoja omaan ammattiini, johon myös sisältyy erittäin paljon keskustelua ihmisten kanssa ja heidän ongelmiensa miettimistä ja pohtimista. Minulle ei tulisi mieleenkään sanoa potilaalle/asiakkaalle että tee niin tai älä tee näin. Ihminen tekee aina ratkaisunsa itse, ja ammattilaisen tehtävä on ainoastaan tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia ja vaihtoehtoja. Vaikka tuossa riparikokemuksessa ei ollutkaan kysymys mistään niin vakavasta kuin mitä terapiasuhde on, mielestäni nuoriso-ohjaaja toimi silti epäammatillisesti antaessaan suoria toimintaohjeita oman yksittäisen kokemuksensa pohjalta.

Pettämisasioissa ei varmasti kukaan voikaan sanoa mitään tiettyä mallia, jonka mukaan tulisi toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Jokainen tapaus ja ihminen on niin yksilöllinen.

Pystyn tavallaan "ymmärtämään" Lachesiksen kuvauksen kaltaisen puolivahingossa pettämisen. En tosin tiedä mikä ymmärryskykyni olisi silloin, jos olisin se petetty osapuoli. Tuollaisessa tapauksessa on kuitenkin näin objektiivisesti arvioiden täysin uskottavaa, että pettäjä katuu syvästi tekoaan ja pitää vastaisuudessa huolen, ettei niin pääse käymään uudelleen. Siis tämä siinä tapauksessa, että parisuhde on toimiva ja pettäjä itse kokee tapauksen todellakin olleen vain kauhea virhe.

Niin, ehkä pettäminen voi olla joko yksittäinen virhe tai oire jostain vakavammasta, tapauksesta riippuen. Jos pettäminen ei jää yhteen kertaan, vikaa voisi kuvitella olevan joko parisuhteen laadussa tai sitten pettäjän luonteenlaadussa (sitoutumisen pelko jne.).

Minun on oikeastaan mahdotonta kuvitella itseäni pettäjän rooliin, sillä hakeutuminen toisen ihmisen läheisyyteen seksuaalisessa merkityksessä on minulle tällä hetkellä aivan epärealistinen ajatus. Jos sitten jossain elämänvaiheessa käy niin, että satun törmäämään ihmiseen jota kohtaan tunnen kiinnostusta ja sama toisinpäin, on mahdollisuus sellaisen tapahtumiseen uudestaan minun kohdallani suurinpiirtein kahden perättäisen lottovoiton luokkaa. Niinpä näitä asioita voi pohdiskella vain hyvin teoreettisesti.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #14 : 11.Kesäkuu 2007, 20:07 »

Ihan uteliaisuudesta: mitä mieltä olette, onko aikomus pettämistä? Eli jos sääntöjen mukaan seksi on pettämistä, mutta silti ihminen on jo valinnut menevänsä vieraan kanssa sänkyyn ja aikoo sen tehdä, mutta aie ei toteudukaan yllättävän ja aivan muista syistä johtuvan esteen takia, eikä mitään sitten tapahtunutkaan? Pettikö kyseinen ihminen silloin puolisoaan?

Olen omaksunut elämänfilosofian, että mitä tahansa saa ajatuksissaan ja aikomuksissaan pitää, kunhan tämä ei toteudu. Oli sitten edes tuollaisen onnekkaan sattuman vuoksi, mutta uskaltaisin väittää että esimerkiksi 20 vuoden avion jälkeen on todennäköisesti kerran jos toisenkin juolahtanut mieleen sellainenkin ajatus. Ja niin kauan kuin mitään ei todella tapahdu, se on minulle oikeastaan se ja sama.
tallennettu
The Rat
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 839
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Nummela
« Vastaus #15 : 11.Kesäkuu 2007, 20:31 »

Jahas. Olen sitten varmaan ainut ihminen tällä foorumilla joka on pettänyt (tai ainakin ainut joka sen voi tunnustaa). Radiationia en nyt laske, ns. luvallinen pettäminen kun ei ole. :)

Olen pettänyt silloista naisystävääni tuolla Lachesiksen puolivahinkoisella tavalla. Kyllä, siihen liittyi varsin kova humalatila, jne... Mutta eipä se mikään puolustus ole.
Olen myös pettänyt erästä naisystävääni luultavasti jonkinlaisena alitajuisena tarkoituksena saada hänet jättämään minut. Ilmeisesti olin siihen aikaan sen verran munaton tapaus, ettei riittänyt pokkaa pistää itse toimimatonta suhdetta poikki.

Mitä minä siis voisin puolustuksekseni sanoa? Tekoja sinänsä en puolustele mitenkään, mutta itseäni aion puolustella. Olen nimittäin luullakseni oppinut molemmista tapauksista. Edellisestä pettämiskerrasta taitaa olla kymmenkunta vuotta aikaa, enkä usko että seuraava on ainakaan lähempänä. Olen jopa luullakseni onnistunut muuttumaan ihmisenä (se ei oikeasti ole hirveän vaikeaa, se vain on prosessi joka vie muutaman vuoden). Et voi kuitenkaan astua samaan virtaan kahta kertaa, miksi siis tehdä sama virhe kahdesti?

Anteeksi nyt, jos jotakuta järkytin. :)
tallennettu
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #16 : 15.Kesäkuu 2007, 11:57 »

On täysin ymmärrettävä (joskus jopa suositeltava) ratkaisu päättää, ettei kumppani tästä saa tietää, mutta kannattaa sitten todella pitää huoli, ettei hän saa tietää asiasta. Mikäli on pienikin todennäköisyys, että hän saisi kuulla, suosittelen kyllä että kertoo itse. Se on hitusen helpompaa (hänelle) niin...

Vaan mikä minä olen puuttumaan. Ei ole minun asiani.

Sini-edit: poistettu käyttäjän nimi
« Viimeksi muokattu: 15.Kesäkuu 2007, 22:59 kirjoittanut Iivari » tallennettu
Karida
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 23
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #17 : 15.Kesäkuu 2007, 21:51 »

Mutta niin itse kuitenkin olen joskus pettänyt. No se asia luultavasti ei koskaan tule henkilölle paljastumaan ja parempi niin. Katua en enää osaa enkä jaksa. Noniin olipas taas huonosti sanottu mutta olkoon.

Pettämistä en kuitenkaan hyväksy, mutta pidän kertahairahduksia ihan ymmärrettävänä. Semmoisia tapapettäjiä en voi kyllä ollenkaan ymmärtää. Siinä vaiheessa pitäisi jo osata jättää se petettävä osapuoli.
Tosin mielestäni jotkut voivat pettää vaikka omassa suhteessa ei mitään vikaa olisikaan, onhan siinä se jännityksen tuntu ja sitten voi vaan joutua tilanteeseen jossa ei saakaan sanottua sitä Ei:tä.

Ja semmoisia ihmisiä en ymmärrä jotka antavat pettämisen anteeksi. Minä tuskin pystyisin antamaan edes yhtäkertaa anteeksi vaikka kuinka olisi hyvä selitys.

« Viimeksi muokattu: 17.Kesäkuu 2007, 00:27 kirjoittanut Iivari » tallennettu
The Rat
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 839
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Nummela
« Vastaus #18 : 16.Kesäkuu 2007, 03:05 »

Ja semmoisia ihmisiä en ymmärrä jotka antavat pettämisen anteeksi. Minä tuskin pystyisin antamaan edes yhtäkertaa anteeksi vaikka kuinka olisi hyvä selitys.
Entäpä se maailman paras selitys? Mainitsit jo sen, ettei vain voisi sanoa EI... Entäpä jos ei ihan oikeasti voi sanoa ei? Tietysti voidaan kysyä missä menee pettämisen raja, missä jonkin muun. :(

Itse olen tuota kysymystä joutunut joskus miettimään varsin vakavissani. Mitä sitten, jos toinen osapuoli ei oikeasti halua, mutta toinen käytännössä (vaikkakaan ei välttämättä teknisesti) pakottaa?

Pettäminen on vaikea asia. Olen itse päätynyt ratkaisuun, jossa hyväksyn kumppanini virheet satunnaisesti — se mitä en hyväksy, on se että minulle ei kerrota asiasta. Olenkin sanonut nykyiselleni suoraan: jos minä saan tietää hänen pettäneen minua jostain muualta kuin häneltä itseltään, on suhde loppu... Ja se on paljon se. :|
tallennettu
Karida
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 23
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #19 : 16.Kesäkuu 2007, 19:27 »

Entäpä se maailman paras selitys? Mainitsit jo sen, ettei vain voisi sanoa EI... Entäpä jos ei ihan oikeasti voi sanoa ei? Tietysti voidaan kysyä missä menee pettämisen raja, missä jonkin muun. :(
Eikös kuitenkin aina voi sanoa EI?? Ja itsellä tämä anteeksi antamattomuus luultavammin tulee vain siitä, että ylpeys ei kestäisi sitä että joku minua pettäisi. Ja olisihan se aikamoinen kolahdus itsetunnolle.
tallennettu
Sivuja: [1] 2   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional