Alter ego

[Dunarthon]

Oman alter egoni nimi on Knoxanthroxadastiafreilgondrichmildernothnandorianxandorianthosiarothoswae rthosiaogumisaounjaervalteifgaelobarenthusialenjaelgoshiengorvashdenhoeilm onechsfelqueromareimloirezanechzexonfeiarokalkhjuorgenverthomperbionnaetho sienwoieranek, mutta sanokaa Knoxanthrox, Knox tai Noksi vaan.

Oli ihan pakko armaan ma? Kutsume sinua mieluummin lyhennetyllä versiolla nimestä. Tuo pitkä ei oikein jää mieleen, mikä ei liene yllätys.

Minäkin olen esiintynyt Dunarthonina niin kauan vähän joka paikassa ja tämä henkilö ei ole siis tosielämän minä. Täällä netin puolella olen huomattavasti avoimempi ja uskallan puhua aiheista, josta tosielämässä on turha kuvitellakaan, jos en ole tuntenut keskustelijaa pitkän aikaa.

Kirjoitan myös Dunista tarinoissani ja alunperinhän hän niistä nikikseni ponnahtikin. Siis paladiini (ei mikään siveydensipuli kuten jotkut tuntuvat paladiineista ajattelevan). Ennemminkin esitaistelija aatelisten ja tavan kansalaisten välillä tarinoissa. Noh, toivottomana haaveilijana minulla on unelmia nousta enemmän tämän hahmon suuntaan, mutta tiedän, etten tule pystymään siihen. En ainakaan esitaistelija-asteelle. Kuitenkin muutosta rohkeampaan suuntaan on huomattavissa.

[Maagitar Senna Dehesmunst]

Minun alter egoni? Kaitpa sekin pitää päästä kertomaan pitkästä aikaan.

Lohikäärmemaagitar Senna Dehesmunst.

Ihmismuodossa olen aivan samannäköinen kuin todellisessa maailmassa, viihdyn tummissa vaatteissa (mekot, hameet, housut, paidat), kannan sormuksiani ylpeydellä täällä ja muuallakin sekä wirnuilen monille asioille. Kannan mustaa ja nahkaista olkalaukkua, johon olen pistänyt kaikki kirjoitukseni sekä shounen ai-/yaoi-mangani. Ja sen vartijana toimii uskollinen lyijytäytekynäni, jota ei pidä mennä hermostuttamaan. Kadutte varmasti ja järjestätte minulle ainakin hienon show'n.

Lohikäärmemuotoni on tyylitelty japanilainen lohikäärme eli obsidiaaninmustat suomut, pitkä ja solakka vartalo. Ei viiksiä kuonon luona, ne ovat uroksilla, eikä mitään luuharjoja selässä taikka siipiä. Lennän taikuuteni varassa. Sarvet kaartuvat tyylikkäästi, ja harmaanvihreät silmät pysyvät samoina oli mikä muoto tahansa.

[aaron]

Se, että monille muodostuu semmoinen netti-alter ego johtuu osaltaan tietenkin siitä, että ajatuksensa voi rauhassa kirjoitella ja ehkä jopa uudelleen muokatakkin hetken päästä, joka ei tosi elämässä niin helposti kävisikään.
Tulee siis semmoinen astetta sosiaalisempi ja avoimempi puoli esille monista.
Se on tietenkin hyvä asia. Ja niin kuin nyt tämänkin topicin alla on saatu todeta, niin se on ollut monille todella tärkeää. ....ajatuskatko....valvottu yö takana.

Melkein toivon, että Aaron olisi minulle jotenkin erityinen ja ehkä pitkäaikainen roolipelihahmoni, mutta ei se sitä ole. Ainoa mikä nyt tässä väsyneessä hetkessä tulee mieleen on kirjoitustyyli tai puhetapa, mikä siis eroaa tosi-minästäni. Ikinä en voisi tosi elämässä uskottavasti puhua kirjakieltä.

[Gethsemane]

Muutamista eri vaikutuslähteistä koostui nykyinen later alter egoni, jolla minut helposti tunnetaan nykyään kaikkialla, loppupeleissä alter egoni on käytetympi kutsumistapani kuin oikea nimeni nykyään, eli pitää koittaa muistaa myöskin oikea minä, eli roolit ovatkin päässeet vaihtumaan salakavalasti...
Mutta ei se haittaa kunnes henkilöllisyydekseni rupean sanomaan Gethsemanea 

[Platypus]

Tämähän on oikein mielenkiintoinen ketju!

Taitaa Platypus pieni alter egoni olla, sillä parhaat juttuni pystyn laukomaan vain kirjoittamalla. Tai sitten kotona ja sydänystävieni seurassa.
 Toisin sanoen, esimerkiksi koulussa olen sulkeutuneempi ja puhun virallisemmin. Kun kirjoitan, on enemmän aikaa olla luova ja siksi huulia lentää hieman enemmän. Oikeassa elämässä saattaa vain tietyt tilanteet olla sopivia, tai sitten juttu menee jo ohi, kun keksin jonkun heiton. On poikkeuksiakin ollut.

Platypus on kuitenkin vain pieni alter egoni, koska vaikka olenkin luovempi netissä, olen silti minä. Toisin kuin Xarielilla, minä en yleensä ole Platypus, mutta Platypus on minä.

[Souli]

sillä parhaat juttuni pystyn laukomaan vain kirjoittamalla. Tai sitten kotona ja sydänystävieni seurassa.
 Toisin sanoen, esimerkiksi koulussa olen sulkeutuneempi ja puhun virallisemmin.

Ka-chinG!


Nuo "alter ego on minä, mutta minä en ole hän (tai toisinpäin)" -lausahdukset ovat ilahduttavia. On myös hauska nähdä, miten Knox ei muutu. Söpöäää-

Minullakin oli Alter Ego, silloin joskus vanhan Risin Cafén aikoihin. Kuten nykyäänkin, on minulla lähes pakonomainen tarve olla aktiivisesti osallisena lähes kaikessa, ja piti sinne Caféeseenkin päästä. Huomasin oitis valtavan emojoukon haltioita ja lohikäärmeitä, enkä koennut erottuvani joukosta heidän kaltaisenaan. Oli aika luonnollista valita rääväsuiseksi hahmoksi pieni kissa, joka (ainakin niin toivon) häiritsi ihmisiä hyppäämällä pöydille ja muuten vain olemalla hankala.

Huomasin niinä samoina aikoina uuden puolen itsessäni, sellaisen avoimemman ja niin. Tuo uusi minä oli todellakin edellisistä poikkeava, enkä millään suostunut hyväksymään sitä osaksi itseäni, en uskonut tuollaista minussa olevankaan. Mitä siis teen? Sysään tuon kaiken pienen Soulkitty alter egoni varaan ja kadehdin häntä hiljaa.
Sitä pahaa kateusangstia taisi jatkua aika pitkään. Halusin olla hän, enkä tajunnut koko sinä aikana, että olin paitsi hän, myös paljon enemmän.

Sitten myöhemmin tämä hahmo kävi yhä törkeämmäksi, tai siis... välinpitämättömämmäksi. Itseasiassa nyt kun sitä ajattelen, huomaan, ettei Soulkittyä ole ollut olemassa pitkään aikaan. Järkytykseni siitä, että olin tappanut hänet, tyrmistykseni siitä, että se hahmo oli antanut tapahtua näin. Oliko se itsemurha.

Mutta nyt kun tuota hurmaavaa "minä en ole alter egoni, hän on minä"-keskustelua selailen yhä uudestaan, tajuan, ettei Souli minnekään kuollut. Sitä ei ollut koskaan olemassakaan, tai siis oli.
Minä leikin alter egoa, jonka nimi oli Soulkitty, valitsin osia omista tunteistani ja annoin ne sille. Sitten tuli paha murrosikä angsti, pahempi kuin se aiempi, enkä jaksa leikkiä enää. Haluan ihmisten hyväksyvän itseni sellaisena kuin olen, en vain osina, vaan kokonaisuutena.
Siinä se seuraava projekti.

Mutta vedän Soulkittyn esiin sitten kun tarvitaan, ja nimellä saa yhä kutsua.
Soulilla ei koskaan pitänyt olla sukunimeä, se halveksi niitä. Nimi taisi olla viimeinen tikki, jotain, mitä pikku kissa vaan ei kestänyt.

[Mirja Fell]

Ollessani mesessä pari kaveriani kyselevät minulta jatkuvasti, miksen pistä omaa etunimeäni meseen. No way, pidän Mirja Fellistä, liikun sillä nimellä kaikkialla. Miksi siis muuttaisin sitä? Mirja Fell on alter egoni, ja hän on minä, minä olen hän, normaalissakin elämässä, paitsi että en kanna sapelia vyölläni, ehkä miekkaa harjoituksissa, muttei muuten. Enkä ole rohkea.

[Platypus]

Olen tullut uuteen johtopäätökseen itsestäni. Öhöm:

Minä OLEN Platypus, mutta se, joka on sulkeutuneempi ja virallisempi, on minun alter egoni.
 Tein tässä hieman laskelmia, ja uskon että suurimman osan ajasta olen kuitenkin luova ja sukkelasanainen, mutta siihen tarviten vain hyvän ympäristön.

[Kem]

Minä ja Kem olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä. Kem on jotain mitä minä en osaa selittää. Jos se ei ole alter egoni niin se on mielikuvitukseni tuote, joka on ollut vierelläni pienestä pitäen. Se on muuttunut aivan kuten minäkin. Se on ollut korppi olkapäälläni, se on ollut susi vierelläni, se on ollut lohikäärme yläpuolellani ja se on ollut rakastajatar syleilyssäni silloin kun olen ollut yksin.

Kem on ystävä joka ymmärtää ja kannustaa eteenpäin. Kem on lohduttanut minua ja ottanut syliinsä silloin kun olen pahimmillani. Kem on mitä minä haluan olla, ja en halua olla. Se on oman itseni peili, joka heijastaa sitä mitä minä olen. Samanlainen mutta silti erilainen.

Noin niinkuin epämääräisesti selitettynä

[Mirja Fell]

Wow! Kem, tuo oli hieno selitys! Ryhdy kirjailijaksi!

[Kem]

Tässähän ihan punastuu

Taidan kuitenkin tyytyä tähän pukujen ja vaatteiden tekemiseen, ja pidän sen kirjoittamisen harrastuksena taustalla. Mutta nyt kun tarkemmin lukaisin tuon aikaisemman kirjoitukseni, se alkoi kovasti näyttämään tarinan alulta.

Ehkäpä minä jossain vaiheessa rohkaistun julkaisemaan lyhyitä kirjoitelmiani täällä Risingissa.

[Mirja Fell]

Kannattaa! Noilla lahjoilla mitä tuossa viestissäsi oli... 

[Platypus]

Olen samaa mieltä. Oli mukava lukea! Minä jopa ymmärsin mitä kirjoitit!
Jos MINÄ ymmärrän, kannattaa kirjoittaa!

[Mirja Fell]

Loistava asenne, hehe!  Mutta kannattaa totta vie ruveta kirjoittelemaan, suosittelen tosiaankin!

[Southpaw]

Itse ei ole koskaan tullut mitään lohikäärme/haltia/tms. persoonallisuuksia itselleen kehitettyä. Olen hypännyt sen vaiheen yli. Voisin kuitenkin tavallaan sanoa Southpawin (tai lempinimeltään Pawin) olevan jonkinlainen sivupersoona. Se on kyllä tavallaan vain nettinicki, mutta toisaalta se on myös se persoona. Paw miettii mielipiteitään, tekemisiään ja sanomisiaan jokseenkin kauemmin ja laajemmin kuin minä itse irl. Toisinaan Paw kyllä sortuu typeryyksiinkin, kuten minä iharva se päivä, mutta Paw on kuitenkin paljon aikuismaisempi ja kypsempi useimmiten ja omaa järkevämpiä mielipiteitä. Hän on se järkevämpi puoli minua joka estää tekemästä aivan liian typeriä juttuja irl ja huolehtii siitä että hoidan kouluhommat, kuten tehtävien palautukset ja muut ajalla. Ilman Pawia olisinkin varmaan aika hukassa...
Paw merkitsee minulle myös paljon muuta, esimerkiksi taistelijaluontoista puoltani, jota tulee treeneissä tarvittua.

[Féowyn]

Minullakaan ei ole koskaan ollut mitään lohikäärme/haltiakuvitelmia Féowynistä. Kun kirjauduin tänne elokuussa Féowyninä, ajattelin että Féowyn on vain nimimerkki, tyhjää täynnä. Mutta ei se ole. Féowyn on jo osa minua, en osaa kuvitella itseäni ilman Féoa Tätäkin viestiä taitaa kirjoittaa osittain Féo, en minä. Minä olen ja en ole Féo, ja Féo ei ole minä. En ole aluksi ajatellut, että Féolla voisi olla erillistä persoonallisuutta, "hei haloo, sehän on vain nimimerkki, joka ei ole ilman minua mitään!" ajattelin. Mutta Féo on muutakin. Féo on osa persoonallisuuttani, enkä enää osaa kuvitella eläväni ilman Féoa.
   Mesessä minulla on aivan sama juttu kuin Mirillä: olen siellä Féo enkä laita etunimeäni sinne. En, en, en.
   Féo on osa minua, ilmeisesti myöskin alter egoni. Toinen minä, no, tavallaan. Minä ja ei-minä. Sitä on hankala yrittää kuvailla sanoin. Féo ei ole kamalan erillainen kuin minä, mutta kuitenkin hieman erilainen. Kun kirjoitan jotain, tuntuu kuin en itse välttämättä kirjoittaisi sitä, vaan joku muu. Tunne on outo, eikä sitä huomaa ennenkuin alkaa miettimään. Ns. "oikea" minä ei varmaan sanoisi puoliakaan siitä, mitä olen täällä sanonut, tai jos sanoisi, niin eri tavalla.
   Olen varmaan itsekin muuttunut hyvin paljon tänne rekisteröitymiseni jälkeen. Féo oli kai tosiaan aluksi lähinnä vain nimi, ei mitään sen ihmeellisempää. Peitenimi. Mutta jo parissa viikossa alkoi tuntua, että Féo ei ole vain pelkkä nimi, vaan enemmän. Vähänniinkuin Kem sitä kuvaili. Paitsi että Féo ei ole ollut olemassa siitä asti, kun olen ollut pieni, vaan on suhteellisen uusi osa minua. Féo on silti minulle nyt jo hyvin tuttu&turvallinen, enkä tosiaan osaisi enää kuvitella elämää ilman Féoa.

Tämä viesti saattaa mennä aiheen vierestä, en tiedä. (Viestini menevät melko helposti aiheen vierestä... Anteeksi, jos meni oikein pahasti aiheen vierestä, mutta minulla on joskus lieviä hankaluuksia pysyä yhdessä tietyssä aiheessa...)

Niin siis en tarkoita, että pyrkisin tietoisesti olemaan netissä erilainen kuin livenä, minä vain taidan olla erilainen. Minä vain olen. En koskaan suunnittele olevani netissä erilainen, huomaan vain olevani.

[Musta lammas]

musta lammas ei ole alter egoni. Ei, se on vaan yksi nimimerkki, jolla esiinnyn pääasiassa omana itsenäni internetissä.. Musta lammas = minä.

On mulla kuitenkin aina Ilona, jonka ajattelen olevan alter egoni 
Ilona on rohkempi, synkempi ja hullumpi kuin minä. Liian paljoa en uskalla kuitenkaan miettiä alter egoja, sillä en voi olla ajattelematta ihmisiä, jotka oikeasti uskovat niihin. (psykoosit  ) En uskalla lukea näitä viestejä läpi, sillä niistä tulee mieleen eräs äskettäin haudattu läheiseni..

[Iivari]

Sinänsä mielenkiintoista, mutta oikeastaan juuri moderaattoriksi nakittuminen lopullisesti ratkaisi kyseisen asian minulla täsmälleen päinvastaiseksi kuin Eklipsi on päättänyt asiansa järjestää: se oli tärkein yksittäinen käännekohta sille että käyttäjä nimeltä Iivari on tällä hetkellä pienellä vaivannäöllä yhdistettävissä sataprosenttisella varmuudella lihalliseen henkilöön nimeltä Iivari. Ja myöskin sille, etten sen jälkeen yrittänytkään piilottaa itseäni netiltä tai luoda alter egoa nettiin, vaan päinvastoin selkeästi kertoa kuka olen ja mitä teen, kaikkialla siellä missä se on tarpeellista.

"Minä olen valtio" sanoi Aurinkokuningas, mutta minä olen Iivari, ja vaikka joissain paikoissa käytänkin nikkiä Iivis, melkein kaikkialla netissä minä haluan olla tunnistettava. Iivarius tosin on jossain määrin kasvanut alter egoksenikin, osittain minusta riippumatta.

[Dyn]

Minulla on vähän (tai oikeastaan aika paljon) samanlaisia ajatuksia kuin Iivarilla. Kun aloittelin aktiivista nettisosiaalisaatiotani yläasteen alkupuolella, en oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaisen kuvan annan itsestäni: sehän oli netti, ei sillä ollut väliä. Mutta mitä enemmän tutustuin ihmisiin nickien takana, sitä selvemmäksi minulle jotenkin kävi, että mahdollinen sensuuri on parasta keskittää hiljenemiseen kuin asioiden vääristelyyn. Muuten tulee tosielämässä ongelmia.

Nykyään olen joistakin asioista - en kaikista - hyvin avoin myös netissä. Harrastan kyllä ajatusleikkejä, että tekstini on ihan kaikkien luettavissa, joten jonkinlainen itsesensuuri pelaa. Tietenkään täydelliseltä persoonan rakentamiselta ei voi välttyä: rakennan samalla kuvaa itsestäni siinä missä oikeassakin maailmassa (ja miksi Internet muka olisi vähemmän oikea...). Kieltämättä haluan olla jonkinlainen oman elämäni julkkis: google löytää perustiedot oikeasta minusta, jos jotakuta sattuu joskus kiinnostamaan. Ihan tahallaan se on koko nimeni tuolla profiilissa... ;)

"Dyn" (merkkaamassa Internet-minääni, ei varsinaisesti nickiä) ei siis ole varsinainen alter ego vaan pikemminkin super ego, tehosteminä, keino tehdä itsensä ei nyt tunnettavaksi vaan lähinnä tiedettäväksi, että tietoa on saatavilla. [/mukasyvällistä_pohdintaa]

[Illusion]

*puuh* Jaa alter ego? Kysykää tuota Turussa asuvalta kaveriltani, hänellä on niitä about kymmenen... Mutta jos katsotaan minua, kai niitä itseltänikin muutama löytyy. Erilaisia "minä-henkilöitä" on varmaan... no, en tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta tässähän ne tulee laskettua.

Ensinnäkin Swanilda, varmaan suosikkini näistä. Tällä hetkellä 58-osaisen (ja lisää tulee) novellisarjani päähenkilö, luotu oikeastaan oman itseni ja sen, mitä haluaisin olla, yhdistelmänä. Teini-ikäinen (samanikäinen itseni kanssa, kuinkas muuten) ulottuvuuden suojelija, soturityttö, uskollinen ystävä jne. Swanilda on myös yksi yleisimmin käytettyjä nettinimimerkkejäni, ainakin omilla kotisivuillani käytän sitä. Ja ai niin, Phoenix Garden -roolipelihahmonikin nimi taisi olla Swanilda, tosin en koskaan päässyt käyttämään sitä, mutta ficeissä se on ollut käytössä.

Sitten Layla/Daughter of the Winter. Uuuh, varmaan kaikkein hankalin näistä. Jos joku teistä on rekisteröitynyt GaiaOnlineen, olette ehkä saattaneet nähdä minut jossain. Sillä edellä mainitulla turkulaiskaverillani, joka loi tämän avin minulle puolestani, oli nimittäin ikävä tapa käydä hahmollani ja hommata sille uusia vaateita jne., mutta ei siinäkään kylliksi, mutta hän onnistui saamaan minut ropen puolella sellaiseen liemeen, etten enää itsekään oikein tahtonut pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtui. Luojan kiitos sovin kaverini kanssa, että antaa minun hoitaa avini asiat itse, nyt minulle on paljon helpompaa surffailla ympäriinsä... Mutta kuvaus. Lyhyesti: Säämaailman prinsessa, "The Princess of Weather and Four Seasons", vesi-, maa-, ilma- ja valoelementin hallitsija. Siinä kaikki, mitä olen ymmärtänyt. Ja pimeästä puolestani en edes jaksa kertoa.

Plus vielä Illusion. Illuusio, harha. Fantasiatyttö. Sanavalmis. Huono vitsailija. Aika samanlainen, kuin oikea "Maan tyttökin". Päätelkää siitä.