Näkö ja sen vaivat

[Tiuku]

Silmälasikeskustelu oli edelliselläkin foorumilla jossain vaiheessa, mutta mikseipä täälläkin -- vähän laajennettuna.

Näön vaivathan ovat hurjan yleisiä. On likinäköä, ikänäköä, karsastusta ja vaikka sun mitä tapaa ja tapojen yhdistelmää sille, miten silmät voivat olla "asetuksiltaan pielessä". Silmälasit ovat tietysti yleisin ja ylipäätään ensimmäinen konsti maisemien muokkaukseen oikeanmallisiksi. 

Taisin omat lasini saada kolmannella luokalla. En sitä ennen koskaan tajunnutkaan, miten kukaan saattoi nähdä tv-ohjelmien tekstitykset sohvalta asti, kun noin metrin päässä kuvaruudusta alkoi vasta erottaa sanoja. Toisin sanoen minulla todettiin jotain miinus 3-4 molemmista silmistä. Sehän ei ole mitään verrattuna esim. äitiini, jolla on toinen silmä -9 ja toinenkin -8 ja puoli. Parhaalla kaverillani on suunnilleen samoilla paikkeilla, samoin arvioni mukaan Theuksella (hän ei itse kuulemma sitä ollenkaan muista, joten sanoinpa tähän saumaan sentäs tuon arvion :)). Eli aikasen "sokeita" ihmisiä olen tähän ympärilleni jotenkin onnistunut keräämään... *naur*

Onhan sitä immeisiä, jotka mieluummin temppuilevat piilolinssien kanssa kuin kehtaavat kulkea lasit päässä. Ja immeisiä, jotka eivät käytä mitään vaikka tarvitsisivatkin. Ja immeisiä, joilla on sen verran heikkoja taittovirheitä, että he tulevat pääsääntöisesti toimeen käyttämällä apukeinoja vain joskus. Minulla ei ole kyllä ollut tarvetta saada laseja pois päästäni missään mielessä -- vaikka menihän sitä alussa jonkin aikaa niihin totutellessa, ja välillä niihin ehti aikalailla ärsyyntyäkin -- mutta ei, korkeintaan olen piilolinssien kanssa sorkkimisesta haaveillut kun lehdessä on ollut esillä muutamia aika mielenkiintoisia pilailulinssejä. Muussa tapauksessa tyydyn kyllä mieluusti nykyiseen tilanteeseen. Sitä paitsi, uusia kehyksiä on aina kiva valita. :)

Silmääni pisti tässä ihan muutama päivä sitten erään lehden juttu, jossa sanottiin jotain sellaista kuin "Näönhuollossa eletään jännittäviä aikoja!" ja sen perään esiteltiin kaikenlaisia uusia vaihtoehtoisia tapoja korjata näkö, jos ei perinteisiin leikkauksiin halua. Sen jutun luettuani olen huomannut miettiväni, haluaisinko päästä laseista eroon jos tilaisuus tarjoutuisi. Nythän on tietysti tilanne, ettei leikkauksiin sun muihin ole millään varaa ja muutenkaan en halua että silmiäni sorkitaan, mutta... entä jos olisi halpa ja kivuton ja varma tapa saada virheetön näkö? Tarttuisinko tilaisuuteen? Itse asiassa... en osaa vastata. Olen jopa tiiraillut itseäni peilistä niin hyvin kuin olen vain ilman laseja erottanut ja pohtinut, tuntisinko enää itseni jos laseista luopuisin. Ehkä. Toisinaan vastaan kysymyksiini kyllä, toisinaan taas vastaan ei. Onneksi luultavasti ei tule sellaista hoitoa, joka korjaisi silmäni täysin minua tyydyttävällä tavalla (eli mieluiten täysin ilmaiseksi ja koskematta, toisin sanoen tarvitaan kai taikakeinoja), eli valintaa ei koskaan tarvitse tehdä. Mikä helpotus.

Oma ja tuttujenne tilanne, rakkaat risingläiset?     


Edit: Laitoin tämän nyt Satamaan kun en tarkemmin osannut sanoa. Siirtyköön Tavernaan jos siltä tuntuu.

[Hillo]

Minä olen aina ollut se meisän porukan hedelmälepakko. Muilla ei ola laseja tai sitten niitä tarvitsee käyttää äärimmäisen harvoin.

Lasit sain sopivasti juuri kouluunmenon jälkeen, kai ensimmäisenä koko luokasta. Se takasikin loistavasti koulukiusatuksi tulemisen ja olisin vähintään halunnut lykätä lasien hankintaa. Silloin ei vielä ollut niin kauhean huono näkö, mutta se on siitä tasaisesti huonontunut. Nyt on toisessa silmässä vähän alle viiden ja toisessa vähän yli neljän likinäkö.

Nykyään minä en haluaisi eroon laseistani, vaikka uusien kehysten valitseminen onkin aina yhtä kamalaa. Siitä lähtien, kun silmälasipäisyyteni on ollut yleisesti hyväksyttyä, ovat kaverit tasaisesti huomautelleet, miten paljon paremmalta näytän lasit päässä. Ja se on kyllä totta. Ainakin toivoakseni, sillä ilman laseja näytän ainakin typerältä.

[Jariell]

Mullakin on silmälasit, mutta olen saanut ne aika myöhään, eli vasta opiskeluaikana, noin 24-vuotiaana. Mulla ei ole mikään kamalan huono näkö, huonommassa silmässä taitaa olla -2 (ja sit on jotain hajataittoa), eli pärjään periaatteessa ilman laseja, jos on pakko. Vaikka lasit on nyt ollut jo useamman vuoden, niin en vieläkään miellä itseäni "rillipääksi", johtuu ehkä siitä, että olen koko lapsuuden ja teini-iän ollut ilman laseja. Onneksi kuitenkin päätin viimein mennä näöntarkastukseen ja sain rillit, koska elämä näyttää nyt paljon paremmalta, eikä tarvitse aina siristellä. Kummasti oli helpompi luentojakin seurata, kun näki kalvot ja taululle.

Tajusin oikeastaan vasta muutama kuukausi sitten, miten hieno keksintö silmälasit oikeastaan ovat, sillä unenpöpperössä unohdin lasit aamulla päästä. Vasta bussipysäkillä, kun koitin tihrustaa oikeaa bussia, tajusin, että jotain oli unohtunut. Työpäivän aikana ymmärsin, miten paljon silmälasit auttavat, esim. erottamaan ihmiset toisistaan...

Meillä perheessä äidillä on silmälasit, hänkin on saanut ne vasta aikuisiällä, oikeastaan vasta lähemmäs viisikymppisenä (eli ikä on kai siihen vaikuttanut). Isä taas väitää, ettei hän tarvitse laseja, vaikka onkin silmälasit saanut. Näyttää aika tyhmältä, kun hän yrittää tihrustaa telkkaria, mutta lasit hän suostuu laittamaan päähän tosi harvoin. Heh. Veljellä ei ole rillejä, mutta saa nähdä, mitä se ikä tekee. :)

Ostin just uudet silmälasit, ihanaa. Vanhat on niin raskaat ja huonot päässä, päätin siirtyä taas titanium (?) -kehyksiin, jotka on ihan älyttömän kevyet ja ihanat. Lasit muuten maksaa sikana, monta sataa euroa. Heihei kesälomarahat!

[Cathylazh]

Lasit löytyy täältäkin, täälä hetkellä lähes -4 molemmissa tosin siitäkin -2 on hajataittoa. Kertakäyttöset piilolinssitkin löytyy, mutta koska niitä ei tehdä kun max. hajataitolla -0.75 niin en pysty kattomaan esim telkkaria ne päässä.

Nykyään en mitenkään harmittele näitä, mutta saadessani lasit en millään suostunut pitämään niitä päässä. Sain vanhemmiltani luvan pitää niitä vaan tunneilla ja telkkaria kattoessa, ja isäni sanoi myös että jonain päivänä unohdat ne päähän. Ja kas kummaa meni ehkä kuukausi niin olin unohtanut ottaa ne päästä pois bussipysäkillä mennessäni kouluun ja sen jälkeen en enään viitsinytkään.

Sillon pärjäsin ilman laseja toisin kun nykyään, näkökenttä on hyvin suppea ilman laseja. Joskus joku on kysynyt paljon nään ilman niin taisin sanoa kysesiselle henkilölle joka seisoi metrin päässä että en näe hänen silmien väriä ilman laseja ollenkaan.
Silmien korjausleikkaukseen en suostuisi koska eräs tuttu kävi ja kertoi miten se tehdään ja en pystyisi siihen, jos ei nyt tietty näkö ei huonone todella paljoon.
Niinkun tossa yllä mainittiinkin niin lasien osto ei ole todellakaan mitään halpaa puuhaa, viimeks taisin maksaa pelkistä linsseistä lähes 300 euroo ja kehykset maksaa minimi 150 euroo joten ihan kivasti ne rahat lasien ostoon hupenee..

[Mirja Fell]

"Hanki lasit", oli ylein toteamus muilta minulle kun ysiluokalla tihrustin taululle. Kaverilta piti vierestä kopsata bilsan ja maantiedon muistiinpanoja kun kalvo näytti niin hämärältä ollakseen totta.

Lasit minulla on ollut pienestä asti. Tiedättehän sen leikin, missä toinen laittaa silmät kiinni ja toinen johdattelee häntä kädestä pitäen? Minä ja kaverini leikimme tätä pienenä kun ei ollut porukkaa pihalla ja oli tylsää. Mutta sitten kun ote kirposi ja yritin muka mennä kaverin äänen suuntaan... Käännähdin juoksunopeudella ja puolen metrin päässä oli talon seinä. Laseihin tämäkin kertomus liittyi niin että taas oli pakko mennä optikolle  -  ja lääkäriin, silmäkulmaan oli tullut hirveä haava rikkimenneistä linsseistä.

[maahinen]

Lasit sain tokalla luokalla sen jälkeen, kun opettaja oli ensin suuttunut minulle, kun en saanut hänen kirjoituksestaan taululla selvää. Sitten tuli yksi miinus melkein vuosittain lisää, kunnes pysähtyi n. -15een. Positiivisena puolena melkein-sokeudessa on, että näen hyvin lähelle ja siis niin pieniä asioita kuin kukaan normaalinäköinen ei näe, esim. kasvien tuntomerkkejä, joihin muut tarvitsevat suurennuslasia.

Piilolinssejä en käytä ulkonäön takia, tai no, en enää pitkään aikaan, mutta jotkin urheiluharrastukset rillit päässä ovat kyllä tuskaa eli kaikkeen sellaiseen, missä juostaan, pompitaan, mennään nurin ja hiki virtaa, laitan piilarit. Lukiessa ja tietokoneen ääressä ne eivät tunnu mukavilta. - Ei niin, ettei urheilukin lasien kanssa onnistuisi - ratsastinhan 10 v lasit päässä ennen kuin olin piilareista kuullutkaan - ja olen hapuillut laseja varvikosta hevosen ihmetellessä mitä puuhaan.

[Kuu]

Silmälasit ovat olleet parhaat ystäväni 3.luokalta lähtien. Jotenkin on vain mieleen jäänyt se, kun en enää nähnytkään englannin luokassa taululle juurikaan mitään. Noh, koululääkärin kautta silmälääkärille ja lasit tuli. Ekat vahvuudet olivat alle -1, nykyiset ovat -5 ja jotain. Ilman en pärjää :) Piilareita käytän satunnaisesti, töissä ei oikein viitsi kun vähän pelottaa että jos linssi saa päähänsä hypätä silmästä leikkausalueelle *käääk!!*

[Rituri]

Minä sain lasit neljännellä luokalla kun opettaja huomasi etten enää nähnyt taululle kunnolla. Aluksi unohtelin laseja tahallaan ja vahingossa kotiin, kun en tykännyt niistä ja en oikeastaan tarvinnut muussa kuin taululle katsomisessa. Näköni kuitenkin huononi ainakin aluksi melko nopeassa tahdissa  ja nykyään en voisi kuvitella lähteväni mihinkään ilman laseja, sillä näkisin vain hyvin hyvin sumeasti maailman. Vahvuuksia laseissani on siis kohtuu paljon toisessa taitaa olla -6 ja toisessakin -4.75.

Olen joskus harkinnut piilolasien hankkimista, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta ole sorkkimaan ylimääräisiä esineitä silmiini ja taas pois niistä. Olen melko herkkä silmieni suhteen joten pelkkä roskan pois ottaminen silmästä on työn ja tuskan takana ja silmätippojen laitto saa minut sängyn alle piiloon . Lisäksi olen nähnyt miten hankalan tuntuista piilarien laittaminen voi olla. Olen myös aika hajamielinen asioiden hoidon suhteen, joten piilareiden hoitaminenkin voisi tuottaa hankaluuksia.

Luultavasti korjaisin näköni jos sen voisi tehdä Tiun kriteerejen mukään ilmaiseksi ja koskematta, itse lisäisin vielä listaan että toimenpiteen pitäisi olla vieläpä täysin vaaraton eli sellaista tuskin tulee koskaan olemaankaan. Minä pelkäisin kipua ja edes mahdollisuutta siitä että jotain menisi vikaan ja näköni huononisi entisestään.

[celeblith]

Minulla oli jonkin sortin lasit ekalla ja tokalla luokalla, kun en tuntunut näkevän taululle ja päätäsärki tosi usein. Mutta kolmannella luokalla lasien käyttö jäi pikkuhiljaa pois. Ja nyt ainakaan terveydenhoitajan näön tarkastuksen perusteella en tarvitse laseja, eikä nyt ole ollut niin vaikeaa nähdä taululle, kunhan en vain istu taka pulpeteissa. Ehkä olin silloin joskus niin pieni etten vaan nähnyt tai voiko näkö tavallaan parantua?

Toisessa silmässäni on kyllä sellainen vika ettei se kamalasti liiku sivusuunnassa, sille on jokin nimikin, mutta se ei onneksi haittaa esim.ajokortin saamista tai muutakaan. En voi katsoa kieroon  ja näen kokoajan nenäni toista puolta  ja toista vain silloin kun suljen sen paremman silmän Mutta olen tottunut...

[Dunarthon]

Omat vahvuuteni eivät ole ihan samaa luokkaa kuin muilla. Vaan -1,5 ja -1,75. Se kuitenkin riittää sumentamaan näkökentän. Lasini sain kesällä yhdeksännen luokan jälkeen, kun olin kärsinyt huonosta näöstä koko 9. luokan. Kavereita alkoi ottaa varmaan päähän, kun kysyi koko ajan, mitä taululla tai kalvossa luki. Lukiossa tähän ei voi enää turvautua, joten hankin lasit.

En enää varmaan tuntisi itseäni peilistä, jos katsoisin itseäni ilman laseja. En edes halua liikkua ilman laseja. Minulle ei koskaan ollut vaikeaa ottaa laseja vaan käyttöön. Piilareita käytän vain pelatessani lentopalloa, sillä sitä on vaikeaa tehdä lasien kanssa, saati sitten ilman. Pakko mikä pakko.

En haluaisi leikkaukseen mennä mistään hinnasta. En edes vaikka se olisi ilmainen. Pidän laseistani ja tykkään liikkua ne päässä. Ei niitä enää parin vuoden jälkeen huomaa. Usein ne jää päähän, kun suihkuun menee ja niin edelleen. En halua ajatella edes elämää ilman niitä, sillä sitä elämää ei tule olemaan koskaan. LEikkaukset pelottaa liikaa...

[Metusalem]

Minulla ei ole laseja. Itseasiassa, saatoin koululuokassa nähdä takariviltäkin niin pientä tekstiä, että useimmat muut eivät sitä nähneet. Näköni ei ole vielä osoittanut huononemisen merkkejä, mutta onhan tässä vielä aikaa. Silmälaseja en luonnollisesti haluaisi päähäni, mutta ei se nyt mikään maailmanloppukaan olisi.

Isälläni on kai -5 lasit, äidilläni on jonkin verran plussan puolella, mutta ei kovin pahasti, hän voi kyllä suorittaa normaalit askareet ilman lasejakin.

[Hiistu]

Olen likinäköinen, laseja on pakko käyttää mikäli haluaa vähänkään kauempana olevien asioiden olevan muutakin kuin epämääräistä värisuttua.
Paljailla silmillä en pahasti siristelemättä kykene näkemään edes suorassa istuessani näitä kirjaimia tästä näppiksestä, tunnistamaan paria metriä kauempana seisovan ihmisen kasvoja tai… .  siis näkemään oikeastaan yhtikäs mitään. Lukemaan pystyn aivan hyvin ilman laseja, kunhan pidän kirjaa lähellä.

Sain lasit joskus neljännellä luokalla jäätyäni kiinni terveydentarkastuksessa, sitä ennen en ollut paljoa heikentyneeseen näköön kiinnittänyt huomiota, ei haitannut vielä elämää.
Olenkin siten ehtinyt laseihini jo hyvin tottumaan. Vaikka vieläkin välillä häiritsee se, etten pysty tietenkään tarkasti näkemään aivan ylös, alas tai sivuille, näkeminen loppuu tasan siihen mihin lasien linssitkin.

Tällä hetkellä kummassakin silmässä on lukemana noin  –5, vasen silmä vähän parempi. Viime kerralla tarkastuksessa löytyi lisäksi lievää hajataittoa, mutta ei niin suurta, että sitä varten olisi tarvinnut uusia linssit.

Optikon tarkastuksessa on ollut tapana käydä kerran vuodessa, ennen koulun alkua. Nyt muutamalla kerralla ei ole näkö enää huonontunut (normaalia pituuskasvun lakattua), ollut jopa hieman parempaan päin. Alkuaikoina, näön romahtaessa todella nopeasti, laskeskelin jo välillä kauhuissani, kuinka monta vuotta sitä menoa kestää, ennen kuin kokonaan sokeudun.
Silmälääkärillä käyn parin vuoden välein, tarkastuttamassa ettei silmäpohjissa tai muutenkaan ole mitään muutoksia. Varmuuden vuoksi.

Piilareita olen pariin otteeseen kokeillut (mm. rippijuhlieni ajan käytin, näyttänee kai sukulaisten valokuvissa sitten kivemmalle *hmph*), mutta sen enempää en niiden kanssa viihdy

Nykyiset lasini ovat oikeinkin mieluisat ja niitä kehtaa peilistä hyvillä mielin katsella. Eivät ne oikeastaan elämää sen kummemmin rajoita, niihin on tottunut jne., mutta siitä en pääse mihinkään, etteikö elämä ilman näitä sittenkin olisi vähän helpompaa. Jollei muuta niin ei ainakaan tarvitsisi enää ikinä putsata lasejaan (likaantuvat älyttömän helposti ja aina johonkin jää jokin tylsä raita tai piste, jota sitten tuijottaa) eikä tuskailla liian löysäksi päässeiden nenätyynyjen kanssa tuuppien laseja ylemmäs.

Mikäli joskus kuitenkin tarjoutuu oikea tilaisuus (mahdollisimman turvallinen tapa) näkönsä korjauttaa, teen sen ilosta hihkuen. Luullakseni... Ainahan voisin teetättää täysin tehottomat ohuet linssit ja laittaa lasit päähän ikävän yllättäessä. Voisin jopa käyttää niitä aika usein. Mutta en olisi enää täysin riippuvainen näistä, se se siinä olisi niin ihanaa. 

Ehkä olin silloin joskus niin pieni etten vaan nähnyt tai voiko näkö tavallaan parantua?

Käsittääkseni ainakin pieni taittovirhe voi hävitä itsestäänkin, ainakin mikäli sitä hyvissä ajoin korjataan laseilla. 
((Tai sitten se oli vaan sen optikko-sedän itse keksimä ”Jos käytät laseja alusta asti oikein ahkerasti, voi olla että kenties-kukaties-jos-Luoja-ja-Meteorologi-suovat-niin-mahdollisesti-ehkä-joo.. .” - juttu.))

[Tiuku]

Ehkä olin silloin joskus niin pieni etten vaan nähnyt tai voiko näkö tavallaan parantua?

Käsittääkseni ainakin pieni taittovirhe voi hävitä itsestäänkin, ainakin mikäli sitä hyvissä ajoin korjataan laseilla. 

Jep jep, voi toki. Näkö voi "parantua" siinä missä se voi huonontuakin. Silmän taittokyvystähän se vain on kiinni, ja jos se voi kerran taittua itsekseen siten että näkö huononee, niin miksei se voisi taittua myös siten että se paranee...

Ja juu, laseihin suunnilleen väistämättä jäävät viirut ja pilkut ovat aika inhottavia. Varsinkin kun niistä vain äkkiä tulee joskus tietoiseksi, ja sitten on mahdoton keskittää huomiota täysin pois ennen kuin ongelma on hoidettu päiväjärjestyksestä. Noh, aika hyvin noihin useimmiten tottuu -- nytkin vasta keskittyessä ja päätä tarkoituksellisesti käännellessä huomaa kummallisten suttujen liikkuvan mukana.

[Chiad]

Ja juu, laseihin suunnilleen väistämättä jäävät viirut ja pilkut ovat aika inhottavia. Varsinkin kun niistä vain äkkiä tulee joskus tietoiseksi, ja sitten on mahdoton keskittää huomiota täysin pois ennen kuin ongelma on hoidettu päiväjärjestyksestä.

Älä muuta virka.

Jeps. *nostaa toisen kätensä ylös* Kuulun joukkoon suloiseen. Olen myyrä. Likinäköisyys 5 molemmissa silmissä. Ilman laseja en voi ajaa autoa, enkä tunnista ihmisiä aivan heti pidemmän välimatkan päästä. Piilolinssejä olen harkinnut, kun esimerkiksi on tullut erinäisiä juhlia vastaan, mutta en vielä ole saanut itseäni raahattua silmälääkäriin alkutarkastusta varten (joka muuten maksaa maltaita, muistaakseni 45 euroa).

Monena sadepäivänä olen haaveillut kotkan näöstä. Tai edes tavallisesta näöstä. Olisi niin mukavaa vaihteen vuoksi vain kävellä sateella ulkona murehtimatta linssien kuntoa. Tai mennä uimaan ilman, että tarvitsisi huolehtia lasien paikasta (tallottu linssi pilaisi mukavan kesäpäivän takuuvarmasti). Ja joidenkin paitojen vaihto on aikamoista jonglöörausta lasit päässä, jos ei heti muista ottaa niitä pois ennen paidan vaihtamista.

Ovathan nuo ongelmat aikamoista puurnausta ja tyhjänpäiväistä valittamista, kun otetaan huomioon suuremmat ongelmat maailmassa. Mutta minua ne toisinaan haittaavat. Olen melko varma, että lasittomana elämäni olisi miellyttävämpää.

Kyllä, vaihtaisin huonon näköni epäröimättä parempaan. Ehkä tulevaisuudessa silmäleikkaukset ovat minunkin kukkorolleni kestettävissä...

[Loki]

Sain lasit 1. luokalla koulussa, mutta olisin kyllä tarvinnut niitä jo paljon aikaisemmin. Yhdistelmä luokan ainoat silmälasit + paksujen kirjojen lukeminen ei ainakaan nostanut suosiotani ala-asteella... En koskaan oikein tottunut siihen, miltä näytin silmälasit päässä, mikä osittain johtui siitä, että lasini olivat aina halpoja, vähemmän kauniita versioita. Sitten kun yläasteella sain todella hienot lasit, niissä oli jo niin paljon miinusta, että ne saivat silmäni näyttämään puolet todellista pienemmiltä :P Yläasteikäisestä se ei ollut erityisen mukavaa (no, eipä moinen efekti vieläkään ihastuttaisi), joten aloin käyttää piilolinssejä. Välillä jouduin käyttämään taas silmälaseja, mutta totesin tulleeni niiden suhteen vainoharhaiseksi. Näin mielessäni erilaisia kauhukuvia siitä, miten ne putoavat mereen tai ne huitaistaan konsertissa päästäni ja murskataan, mikä tekisi minusta täysin avuttoman. Vahvuudet ovat siis -10.5 ja -11.5. Piilolinssit ovat yksinkertaisesti mukavammat ja helpommat, eikä sellaisen katoaminen ole tuhannen euron menetys. Ainoa haittapuoli on, että edes piilolinsseillä en näe aivan yhtä hyvin kuin muut ihmiset - en tiedä, saisinko esimerkiksi ajokorttia tällä näöllä.

Jos olisi rahaa, marssisin silmäleikkaukseen saman tien. Joskus harkitsin opintolainan ottamista ihan vain tähän tarkoitukseen, mutta järkiinnyin kyllä.

[Dorothea]

Sain silmälasit 24.9.2001, tuo traumaattinen päivä minulle. Kolme kuukautta 11-vuotispäiväni jälkeen, ajatelkaa! Huomasin edeltävän kesänä katsoessani jotain saksalaista kesäsarjaa mökkitelevisiostamme, etten näe ihan selvänä kaikkia tekstityksiä. Mainitsin äidille asiasta, ja hän vei minut syksyllä näöntarkastukseen...ja lasithan minulle sitten määrättiin. Ensimmäiseen vuoteen en käyttänyt laseja muulloin, kuin oli pakko, mutta kuudennella luokalla aloin käyttää niitä aktiivisesti, sillä tahdoin nähdä vähän paremmin luokkahuoneen ulkopuolista maailmaa.

Yläasteelle mentäessä tarvitsin jo -3-vahvuiset lasit. Ostettiin uudet kehyksetkin, mutta jostain syystä en käyttänyt niitä laseja valehtelematta kertaakaan, vaikka olisi pitänyt... Koko yläasteen kituuttelin huonoilla laseilla, ja lukioon tultuani päätin, että nyt menen eturiviin istumaan, että näkisin taululle - ei siis tullut mieleenkään käydä hankkimassa vahvempia rillejä...

Kunnes sitten, noin kolme viikkoa sitten, tein ratkaisun ja marssin rohkeasti optikolle. Sieltä kuitenkin astuin ulos tippa linssissä (huomatkaa sanavalintani, hah hah  ), sillä totuus oli karmaiseva; silmäni vaativat miltein -5-linssit. Ensin ajattelin, että nyt tuli maailmanloppu, nyt on olen sokea, en halua uusia lasejani, mutta tarkemmin ajateltuani, nyt kun olen kolme viikkoa joutunut odottamaan lasieni valmistumista, ei se nyt niin paha juttu olekaan, vaikka oikeasti tarvitseekin silmälaseja. Sentään sellaiset on keksitty. (Tai no, hmmm, mitä sitä kiertelemään, olen edelleenkin katkera siitä, että minulla on silmälasit. Ei se ole kivaa. :( Piilolinssitkin maksavat niin paljon, ja suoraan sanottuna minua pelottaisi käyttää niitä, mutta...hmmh. Emmie tiedä.)

[Kuurankukka]

Dorothea, oi, minun syntymäpäivänä! (Offia? Missä?)


Joo, minullakin silmälasit. Ollut melkeinpä koko ikäni, jostain kolmevuotiaasta. (Olenko saanut nuorimpana täälla tunnustautuneista...) Aluksi oli kyllä sellainen vähän merirovotyylinen lappu toisen silmän päällä, en tiedä miksi. Hivenen häiritsevää, sanoisinko.
No, lienen tottunut silmälaseihin. Ainakaan ne useinkaan eivät häiritse minua, kun taas siskoni (joka sai lasit vasta joskus... no ala-asteella) suhtautui niihin aluksi melko epäillen.
Nämä nyt häiritsevät silloin, kun tahtoisin mennä nukkumaan niin, ettei tarvitsisi säätää laseja jonnekin ja aina lukiessa päähän (testasin kyllä, että kirjoja voi jotenkuten lukea ilmankin). Uimassakin se olisi kivaa ja välillä muutenkin.

Piilarit olisivat ihan kivat, mutten tiedä, jaksaisinko tökkiä niitä silmiin. Herään aamuisin muutenkin niin myöhään, että hyvä kun silmälasit ehdin laittaa... *wirn* Ja äitini on varma, etten osaisi huoltaa niitä, koska melko usein silmälasinikin vähän kuin jäävät pesemättä...

Järkytyin noista lasien hinnoista. Huh. Onneksi sain uudet lasit muutama vuosi aikaa...
Niin joo, vahvuuksiani en edes tiedä, mutta voisin ehkä selvittää.

[Karida]

Minullakin lasit olleet jo alasteelta lähtien. Tosin silloin käytin niitä vain joissakin tilanteissa joissa oli pakko käyttää. Muistaakseni vasta kahdeksannella luokalla tajusin, että näköni oli niin huono, että oli siirryttäv käyttämään niitö joka hetki.

Minullahan on siis on aina ollut silmissä jotain vikaa. Joskus pentuna toisesas silmässä karsastusta, sitten se meni ohi ja tilalle alkoi tulla tämä etten nää enää kauas.

Nykyisin lasit eivät häiritse minua ollenkaan. Tiedän näyttäväni hyvältä ne päässä ja ilman. Joskin nuo miehet tykkää saada minut riisumaan ne.  Täytyy sitten varmaan olettaa, että näytän paremmalta ilman niitä.

Piilolinssejä olen harkinnut, mutta en mitenkään jokapäiväiseen käyttöön, vaan käyttäisin niitä joskus kun huvittaa ja sitten silloin kun lähden viihteelle.
Tämä on nimittäin ainut missä silmälasien kanssa on tullut todellisia ongelmia. Olen jo kolme kertaa rikkonut toisen linssini (joista kylläkin kahdella kertaa olin selvinpäin). Tästä on seurauksena se, että en enää uskalla lähteä lasit päässä minnekään missä mahdollisestikin tulisi jotain otettua. Ja tämähän on sitten johtanut  pieniin eksymisiin 
Opiskelijan köyhyys kuitenkin nyt estää piilolinssien hankinnan.

Muita ongelmia laseista ei ole, paitsi inhoan kun niiissä on jotain tahroja tai muuta likaa. Saankin usein kohtauksia jollon raivoan laselleni kun ne ovat taas likaisia tai jos joku tulee lähelle ja sattuu osumaan laseihini. Kaverini joilla ei ole laseja eivät ymmärrä minua. Pitävät vain kohtauksiani ihan turhuutena 

Jos minulla olisi rahaa harkitsisin kyllä leikkausta, sillä olisihan se mukava kun ei olisi laseja riesana. Toisaalta voisi pelottaa niin paljon, että jäisi leikkaus tekemättä 

[Mirja Fell]

Törmäsikö kukaan eilen tai toissapäivänä Aamulehdessä mainokseen näön heikentymisestä, joka tapahtuu tuossa 60 ikävuoden aikoihin? Mainos oli osuva, sillä siinä oli kuin artikkeli, joka oli hyvin himmeä, ja keskelle muodostui itse luettavasta mainoksesta tavallisesti näkyvä alue. Ylhäällä oli otsikko, joka oli sitä himmeää josta ei meinannut heti saada selvää. Siinä luki jotenkin näin: Vähitellen se näyttää tältä. Loistava lehtimainos, ja sopii tähän näkötopiciin kuin nenä naamaan.

[Cerasi]

Minullakin on silmälasit. Ensimmäiset lasit sain ollessani 11-vuotias, jolloin huomasin, etten enää nähnytkään taululle kirjoitettua tekstiä ja piirtoheittimen kalvoja. Olihan silloin aika karsea juttu, ja tavallaan pelottikin, mitä luokkakaverit asiasta mahtavat sanoa, mutta sitten toisaalta oli tosi helpottunutkin olo, kun maailma ympärillä näytti taas kirkkaalta ja selkeältä.

Alussa lasien vahvuus oli -2, jossa se pysyikin sitten aika pitkään. Viime syksynä optikon tarkastuksessa todettiin sitten näön hiukan huonontuneen, nyt on toisessa silmässä -2,5 ja toisessa -2,25. Periaatteessa siis pärjään kyllä ilman lasejakin, mutta ehdottomasti mielummin kuljeskelen kuitenkin rillit päässä kuin ilman. Ei sitä osaa näistä oikein luopua...

Olen joskus harkinnut piilolasien hankkimista, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta ole sorkkimaan ylimääräisiä esineitä silmiini ja taas pois niistä. Olen melko herkkä silmieni suhteen joten pelkkä roskan pois ottaminen silmästä on työn ja tuskan takana ja silmätippojen laitto saa minut sängyn alle piiloon .

Veit sanat suustani En tiedä, miksi niin on, mutta minua vain jotenkin ällöttää jo ajatus silmieni sorkkimisesta... siksi esim. silmäleikkauskaan ei kovin innostavalta kuulosta (tai ylipäätänsä mikään leikkaus..).

Silmälasit todellakin maksavat törkeästi. Minulla on vielä suhteellisen halvat, koska linssit ovat tuollaiset perusvahvuudet, mutta esim. äidilläni, jolla on mitkälie moniteholinssit, kohoaa hinta jo älyttömän korkealle. Siksipä yritetäänkin aina ajoittaa lasiostokset sellaisen "toinen linssi ilmaiseksi" tms. tarjousaikaan...

Mirja Fell: Minä näin sen mainoksen, se oli aivan loistava! Mulla meni oikeasti siinä vähän aikaa, kun yritin saada sen sivun tekstin tarkentumaan ja ehdin jo miettiä, että mikäs nyt on vialla... sitten vasta hoksasin, että kyseessä tosiaan olikin tarkoituksella sumea teksti