Keinuminen

[Mirja Fell]

Mitä tuntemuksia teissä herättää keinua? Mietin tällaisen aiheen aloittamista kun toissapäivänä pääsin taas keinumaan. Keinuin korkealle, tunsin ilmavirran kasvoillani kun keinuin eteenpäin. Tunsin jotain haikeaa, jotain hienoa. Mietin, mikä se oli. Sitten sen tajusin: se oli vapauden tunne.

[Spiritless]

Keinuminen tuo aina mieleen ekanluokan.. Musta on siks välillä surullista keinua, kun en enää tunne melkein ketään niiltä ajoilta. Keinuminen on myös hauskaa kavereiden kanssa, kun kisataan kuka pääsee korkeimmalle.

[Karida]

hmm, no ainakin aina keinun nähdessäni haluiasin päästä keinumaan. Harvoin siihen kuitenkaan saa mahdollisuutta tai sitten ei vain kehtaa mennä.
Pienenä se oli kivaa ja halusi aina ottaa oikein kovat vauhdit, nykyään sitä tulee vaan pikkusen kokeiltua, muttei uskalla ottaa kunnon vauhteja. Kait sitä on sitten muuttunut niin varovaiseksi.

[maahinen]

Keinuminen on lähinnä lentämistä, mitä kutakuinkin maankamaralla arkisesti voi kokea

[Chiad]

Keinuminen, hmmm... *kaihoisa katse* Olen rakastanut koko ikäni keinumista, enkä ole unohtanut lapsuuden lempiharrastustani vieläkään. Viimeksi keinuin parisen viikkoa sitten ja tunne oli mahtava. Ilmavirta niskassa ja hiuksissa, kutkuttava kutitus vatsanpohjassa - maailmasta irrottautuminen. Olin lapsi taas. Ja onnellinen. Ilmaista mielialan kohotusta, ihmiset. Kokeilkaa.

Kumma kyllä, ohi kulkijat tuijottivat pitkään. Se on oikeasti harmillista. Miksi 19-vuotias immeinen ei voi keinua ilman oudoksuvia katseita?

Niin, ja lukeehan tästä keinumisesta meikäläisen profiilissakin.

[Tiuku]

Kannattaa lähteä liikkeelle ennen aamu-kuutta ja etsiä hyvä keinu. En millään voinut eräällä viime kesän aamulenkilläni vastustaa kiusausta, kun läheisen ala-asteen valtava keinu huojui hiljaa tuulessa kerrassaan kutsuvana. :) Keinun pitää olla sellainen että sillä saa parhaimmillaan ainakin neljä metriä etäisyyttä maahan, pikkuruppanoista ei ole mitään iloa.

Päiväkoti-ikäisenä keinut olivat suurta huutoa, ja vielä enemmän keinuista hyppiminen mahdollisimman kovassa vauhdissa. Kerran kuitenkin lensin naamalleni, ja sen jälkeen jäi jostain kumman syystä pieni kammo siihen harrastukseen.

Ykkös-kakkosluokkalaisena taas olivat suosiossa kaikenlaiset temput, kuten keinussa roikkuminen pää alaspäin ilman käsiä. Oijoi, siinä olin mestari. :) Tuli äkkiä ikävä sitäkin mokomaa.

[Mirja Fell]

hmm, no ainakin aina keinun nähdessäni haluiasin päästä keinumaan. Harvoin siihen kuitenkaan saa mahdollisuutta tai sitten ei vain kehtaa mennä.

Miksei kehtaisi? Minun yksi kaverini sanoo minulle usein pihalla: "Haloo, sä oot seitsemäntoista vee ja haluut keinuu..." Mikä vika? Minä haluan keinua, tuntea vapauden.

[Jewel]

Tässä iässä sitä jo kehtaa keinua, kun mieli tekee. Keinusta hyppääminen ei tosin enää suju ihan niin hurjapäisesti kuin joskus lapsena (tosin minulla on pihan äitien ennätys kiipeilytelineen korkeimmalta pienalta hyppäämisessä, mutta se on sitten kokonaan toinen tarina), ja kaikkein matalimmat keinut ovat ärsyttäviä, kun saa istua polvet suussa.

Omituisinta on, että kovissa vauhdeissa saattaa nykyään tulla hiukan huono olo. Lapsena kykenin kieppumaan vaikka minkämoisissa härveleissä, mutta nykyään jätän esim. Lintsillä suosiolla väliin kolme laitetta eli Kíepin, Kieputtimen ja Viikinkilaivan, joista ensiksimainitusta sain kerran niin karsean pahoinvoinnin, että kotimatkalla ratikkakyytikin oli liikaa.

Mutta kyllä, keinuminen on hienoa.

[Karida]

hmm, no ainakin aina keinun nähdessäni haluiasin päästä keinumaan. Harvoin siihen kuitenkaan saa mahdollisuutta tai sitten ei vain kehtaa mennä.

Miksei kehtaisi? Minun yksi kaverini sanoo minulle usein pihalla: "Haloo, sä oot seitsemäntoista vee ja haluut keinuu..." Mikä vika? Minä haluan keinua, tuntea vapauden.

No yleensä nään keinun jossain leikkikentällä joka on täynnä pienia lapsia ja heidän äitejään. Ei sitä vaan kehtaa sinne joukkoon mennä. En minä ainakaan 
Mutta joskus myöhään liikkuessani on kyllä tullut mentyä valtaamaan ne keinut ihan itselleen kun ne lapset on jo nukkumassa 

[Platypus]

Keinuminen on kivaa.
Mitä vikaa siinä on, jos vaikka joku 20 vee haluaa keinua? Sen ikäiset menevät välillä pulkkamäkeenkin.

Harmi vaan, että en pysty enää keinua läheskään niin pitkään kuin ennen, kun alkaa oksettaa. Sellaista se on.

[Dunarthon]

Keinuminen on jäänyt kyllä vähän vähemmälle, mutta kyllä sitä tulee aina välillä tehtyä, jos tulee vaan keinu vastaan. Ei oikein vaan ole tullut. Kotipihan keinut eivät enää sovellu minua varten, kun ne on tehty alle 10 vuotiaille. Harmittaahan se, mutta kyllä niitä keinuja löytyy vaikka mistä.

[celeblith]

Keinuminen on kivaa. Mutta nykyään keinuu aika harvoin, mutta kun pitkästä aikaa pääsee keinuun on tunne kyllä mukava. Aluksi tavallaan hieman jännittää, ja sitten kyllä on iloinen. Ilmavirta on mukava ja saa hiukset ja paidan helman lepattamaan..

[Herbertina Merrique V]

Keinun heiluminen tuo mieleen niin valtavan määrän muistoja, ettei itse keinumiseen voi keskittyä ollenkaan. *Hymy* Tyyppejä joita en ole nähnyt sitten Punkaharjulle muuttamisen kolmannen luokan jälkeen, maailmanvalloitussuunnitelmia, salaliittoteorioita, tunteita laidasta laitaan... Kaikki muistuvat mieleen kun jostain löytää keinun.

Luin joskus parin taiteilijan toteuttamasta projektista, jossa he ripustivat muistaakseni Tukholman keskustan täyteen keinuja. Maailma olisi parempi paikka, jos vastaavia tempauksia toteutettaisiin useammin.

[Kosketar]

Keinumishinku iskee aina, kun näkökentässä siintää keinu. Siinä todella on vapaudentunnetta! Minun kohdallani se ei synny pelkästään itse keinumisesta, vaan myös siitä, että olen lukiolainen ja ryntään välitunnilla läheisen erityiskoulun lasten keinuun. Jos joku katsookin hiukan oudoksuvasti, se vain lisää vapaudentunnettani. Minähän olen vapaa keinumaan jos tahdon!

Sellainen lapsekas olo kuuluu asiaan. Keinussa liitäessä alkaa usein naurattaa, ei siksi että joku asia olisi huvittava, vaan siksi että on niin iloinen. Se on mahtava tunne. Vähän latistaa se, että keinut usein natisevat, ja siksi pelkään, että ne sortuvat tai katkeavat tai jotain. Osaan olla aika pelkuri. Mutta korkealle silti mennään!

Keinumiseen liittyy myös tiettyä surumielisyyttä. Se tuo mieleen lapsuudenajat, kun joku vielä seisoi takana antamassa vauhtia. Keinuminen aiheuttaa menetyksentunteen, vaikka toisaalta se antaa myös tietynlaisen takaisinvoittamisen riemun, kun tietää, että vielä seitsemäntoistavuotiaanakin voi keinua. Ja koska vain.

Tuli mieleeni erään elokuvan kohtaus, jossa pikkupoika istuu keinussa, yrittää ottaa vauhtia siinä onnistumatta. Viereisten keinujen lapsilla on joku vauhdittamassa, mutta pojalla ei ketään... Surullisempaa on vaikea kuvitella. Tuollaiset onnistuvat aina riipaisemaan niin syvältä.

Keinuminen liittyy siis paljon lapsuuteen ja sen muistoihin, mutta on itse tuntemuksenakin hieno ja vapauttava. Suosittelen kaikille. Jei.

[Zereott]

Minä rakastan keinua. Se tekee minut aina iloiseksi. Keinuessa aina katoaa vähäks aikaa kaikki maalliset murheet. Tuntuu kuin kaikki huolet jäisivät maahan ja minä saan keinua pilviin.

[Katinka]

Topikin sukupuolijakauma on mielenkiintoinen. Onko keinuminen (ainakin näin vanhemmalla iällä) vain tyttöjen harrastus? Asiaa sen kummemmin analysoimatta eteenpäin:

Oih, keinuminen on aina ollut lähellä sydäntäni! Lapsena minut joutui suorastaan repimään pois keinusta... Siinä on jotain niin hienoa. Kuten sanottu, se on lähellä lentämistä ja se tuo upean vapauden tunteen.

Lapsena paitsi ihailin keinusta maisemia myös leikin. Leikittiin avaruusaluksia, lentäjiä, ties mitä. Roikuttiin ties miten päin. Koskaan en ole tosin saanut keinua menemään ns. "ympäri", tosin en ole sitä halunnutkaan.

Rakastan keinumista edelleen. Yhtenä kevätpäivänä menin päiväkirjan kanssa keinumaan lapsuudenkotini pihalle. Tunne oli upean nostalginen ja vapauttava... Jouduin tosin väistymään kahden pikkutytön tieltä. Keinutkin oli uusittu.

Sittemmin keinumisen huippuhetkiin on kuulunut keinuminen käsi kädessä tai sylikkäin oman kullan kanssa ja vauhdin antaminen naapurin pikkutytölle. :)

Iloisia kesäkeinumisia kaikille!

[Jackalbury]

Harvoin enää nykyään tulee keinuttua, tosin jos näen ohikulkumatkalla tyhjän keinun yleensä käytän tilaisuutta hyväkseni ja valtaan sen.
Keinumisessa parasta on se, kun tuntee ikäänkuin lentävänsä ja vauhdin hurma kun ilmavirta vihmoo kasvoja.

Pienempänä tuli keinuttua useammin, tosin harmi vain ettei ala-asteellamme ollut keinuja, kaupungilla ei ollut ollut rahaa keinujen hankintaan. Joten keinuimme tavallisesti jossakin leikkikentällä tai toisen taajaman koulun pihalla.
Ylä-asteella ei ollut keinuja, mutta kävimmekin keinumassa läheisen ala-asteen keinuissa silloin kun ala-asteelaisilla oli tunti ja meillä välitunti.

Mekin hypimme keinuista vauhdissa ja toisinaan keinuimme seisaaltamme, mikä teki olon vielä vinhemmäksi. Nykyään tuskin koskaan kukaan innostuu tälläiseen vaan enimmäkseen keinuissa tulee istuttua ilman keinuntaa. 

Minusta ikärasismi keinumista kohtaan on väärin, kuka tahansa voi keinua eikä siinä ole mitään ikärajoja, tosin koko asettaa jonkinlaiset rajat. (Olen kerran nähnyt niin lihavan ihmisen keinuvan, että kyseinen keinuja ei tahtonut päästä irti keinusta johon oli ahtanut itsensä.)

[Mirja Fell]

Catherinan tavoin minäkin leikin keinussa. Se oli ihanaa, mutta nykyäänkin minä kuvittelen olevani lintu tai ainakin linnun selässä! Ajatelkaa jos pääsisi linnun selässä lentoon! Vapauteen! Miksemme me ihmiset saaneet siipiä? En tiedä, mutta meillä on ainakin keinut!

[Kuurankukka]

Mmmjoo. Lapsena keinuminen oli aika jees, jossain vaiheessa vähemmän jees. Nykyään keinun aika harvoin meidän keinussa (se pomppiikin, tekosyitä), mutta joskus kyllä. Ja joskus jossain muualla: meidän lähellä ei ole leikkipuistoja mutta Ilmarin lähellä on monta. Niin silloin keinun joskus. Onhan se ihan mukavaa yleensä. Viimeksi tosin rikoin kenkäni...

[Metusalem]

Keinuminen on ihan jees, mutta siinä on yksi pikku ongelma. 90 % kaikista keinuista on liian kapeita, niin että nissä istuminen sattuu. Lisäksi lähin keinu on varmaan kolmen kilometrin päässä, ellei leikkipuiston vauvakeinuja lasketa.

Viimeksi muistan keinuneeni Vuosaaressa, siellä oli yhdellä pihalla täydellinen keinu. Keinusta voi muuten yrittää heittää kenkänsä mahdollisimman kauas, se on kivaa.