Yllätyin melkoisesti, että Efor oli ajan saatossa alkanut pitää Shevekistä. Efor on pitänyt muodollista suhtautumista yllä niin pitkään, että kuvittelin muurin purkamisen mahdottomaksi. Nyt saatiin sitten viimeinkin tietoa valtion heikommassa asemassa olevista kansalaisista ja heidän olosuhteistaan. Kuulosti aika kurjalta, mikään ei ilmeisesti ollut muuttunut sitten Odon aikojen. Mikäköhän on etuoikeutettujen kansalaisten ja työväenluokan määrällinen suhde? Etuoikeutetuilla on aseistetut sotilas- ja poliisivoimat, joilla puolustaa asemaansa ja ilmeisen vähän halua yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Oli hienoa, että Shevek pääsi pitkästä aikaa vauhtiin työnsä parissa ja että laput vihdoinkin putosivat hänen silmiltään ympäröivän systeemin suhteen. Ja jo ennen Eforin kertomuksia arkitodellisuudesta! Sen jälkeen fysiikka alkoikin ilmeisesti tuntua vähempimerkityksiseltä, kun Shevek ryhtyikin yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Mielenosoituksesta tuli tosiaankin varsinainen köyhälistön teurastus. Minä en tiennyt yhtään mitä odottaa. En varsinaisesti epäillyt väkivallan olemassaoloa mutta en sitä odottanutkaan. Saapa nähdä mihin Shevek löytää vanhassa kaupungissa yksinään ja pääseekö hän ikinä takaisin Anarresiin. Kirjan sivumäärä käy tosiaan vähiin.
Shevekin ja Takverin erosta Anarresin nälänhädän aikana tuli varsin pitkä. Kauhean surullista, ettei Shevek nähnyt tyttärensä kasvavan. Onneksi jälleennäkeminen onnistui noin hyvin, ja entinen läheisyys palautui ilman ongelmia. Pelkäsin heidän vieraantuvan toisistaan eron aikana. Anarresissa oli ollut todella huonot ajat ja oli kammottavaa lukea, miten ruoka-annoksia pienennettiin eikä sairailla ollut juuri mahdollisuuksia parantumiseen.
Miten näistä yhteiskunnista sitten voisi valita paremman? Ei vaikuta kumpikaan kovin ihanteelliselta! Ellei sitten synny etuoikeutettuun asemaan Urrasilla...
