Ursula K. Le Guin: Osattomien planeetta alku - luku2

[Nyna]

Tämän osan lukeminen aloitetaan 6.7.

Tulevien osien tapahtumia ei saa paljastaa, joten ei sitten spoilereita

[Vaahtera]

Kun en ikinä saanut aikaiseksi vaivautua siihen kirjastoon (laiskuus! ), jossa kirjan piti olla vapaana, ostin sen lopulta alkuperäiskielisenä pokkarina ja aloitin lukemisen viikonloppuna.

Hämmentävästi päähenkilön nimi on nyt Shevek, kun edellisessä se oli Selver. Onkohan Le Guinilla jokin mieltymys kirjainten s,e ja v yhdistelmiin?

Alku oli minusta hieman haastava. Aika paljon filosofista pohdintaa työmatkalla luettavaksi...Onneksi ihan kohta alkaa viimein loma ja pääsen keskittymään rauhassa.

Vihainen väkijoukko pitää Urrakseen lähtevää Shevekiä petturina ja tappaa vahingossa turvamiehen. Tässä vaiheessa Anarresin ihmisistä ja yhteiskunnasta ei lukija tiedä vielä mitään, ja ainakin itse olin aika kuutamolla. Seuraavassa luvussa asiat vähän selkeytyvät Shevekin lapsuuskokemusten myötä. Anarresissa yhteisö tuntuu olevan etusijalla aina ennen yksilöä. Ketään eikä mitään ei saa omistaa. Jopa lapsen ja vanhemman kahdenvälinen suhde pyritään tuomaan yleisemmälle tasolle, jossa kaikki lapset ja vanhemmat ovat yhteisiä. Onko tämä jonkinlainen kommunistinen utopiayhteiskunta?

Emoplaneetta Urrasta pidetään jonkinlaisena pahuuden ja mädännäisyyden ytimenä, josta myyttinen Odo on johtanut joukkonsa kuuhun ja perustanut "paremman" yhteiskunnan, joka on demonisoinut alkukotinsa. Nyt Shevek on saapunut Urrakseen, ja nähtäväksi jää, mitä hän siellä kohtaa. Karkotettiinko hänet vai lähtikö hän omasta halustaan? En osaa toistaiseksi oikein odottaa mitään tiettyjä juonenkäänteitä.

[Jariell]

Kirjan alku tosiaan oli aika haastava, siinä oli jotenkin tosi paljon asiaa verrattuna vaikka tuohon edelliseen lukemaamme kirjaan. Maailma, vihreä metsä -kirja tuntui jotenkin paljon yksinkertaisemmalta kerronnaltaan. Kiinnostavalta vaikuttaa tämäkin kirja.

Alku oli täynnä kaikkea pientä kivaa, jotenkin tosi vaikea vielä piirtää mitään selkeää kuvaa. Monet asiat laittoivat ajattelemaan, kuten alussa ollut muuri ja se, että muurin sisä- ja ulkopuoli riippuu siitä, missä seisotaan. Ihmisten keskustelut olivat kovin syvällisiä ja paljon puhuttiin naisten ja miesten välisistä suhteista.

Monista Shevekin lapsuusmuistoista tulee mieleen Neuvostoliitto ja sen utopiat lastenseimistä ja aikuistentaloista. Ei saa puhua omasta, vaan kaikki on yhteistä.

Jakson lopulla oli "hauska" vankilaepisodi, kun lapset päättävät kokeilla vankilan toimintaa käytännössä. Tuntui olevan aika ahdistava kokemus. Itse en suostuisi menemään samanlaiseen koppiin tuntemattomaksi ajaksi. Hui.

Ihan lopussa Shevek julistaa, että kärsimys on elämän edellytys. Aloin ihan itsekin miettiä, että onko näin... Ainakin kärsimystä pitää jollain tasolla olla, muutenhan ihmiset eivät arvostaisi sitä, kun on hyvä ja rauhallainen olo.

[Sini]

Ensimmäiset luvut menivät minultakin vähän ohi, täytyi lukea ne uudelleen saatuani kirjan loppuun. Anarres ja Urras eivät niminä tahtoneet jäädä päähän kumpi on kumpi.

Anarresin utopinen yhteiskunta kuulostaa kyllä hienolta, vaikka mietityttääkin tuo ihmisten henkilökohtaisiin asioihin puuttuminen. Toisaalta olisi todella upeaa, jos kukaan ei "minäilisi" vaan osaisi aina ottaa kaikki muut huomioon. Tosin se Shevekin keskustelutunnin kohtaus kertoi vain opettajasta, joka ei tajunnut lapsen neroutta. Jos opetettava on opettajaansa fiksumpi, niin noinhan siinä käy. Anarresissa asumista olisi mukava kokeilla.

[Murzim]

Kommunismi tuli mieleen täälläkin. Alku oli kieltämättä hämmentävä, niin kovin pienissä erissä ja vähitellen maailmasta jotain paljastui.

Jos edellisessä kirjassa oli teemana rasismi, nyt tunnuttaisiin puhuvan vapaudesta. Kahdella sisarplaneetalla on kovin erilaiset yhteiskuntajärjestelmät: toisella täydellinen vapaus niin omaisuuden kahleista kuin seksuaalisuudenkin suhteen (vai onko vapaus sittenkään niin täydellinen, eiväthän ihmiset saaneet vapaasti valita työ- ja oleskelupaikkaansa kuitenkaan) ja toisella sortoon ja omistamiseen perustuva yhteiskunta. Koska tämä on lyhyen ajan sisällä jo kolmas Le Guinin kirja, alan oppia, ettei alun perusteella voi juurikaan tehdä johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan kirja kulkee, joten en esitä veikkailuja siitä, kumpi yhteiskunta, jos kumpikaan, on se oikeasti parempi.

Ja heti kirjoitettuani sanat "oikeasti parempi" muistan ettei Le Guin välttämättä aina harrasta parempia ja huonompia asioita vaan näkökulmaeroja. Hmm. No, katsotaan.

Sukupuolella ei näytä Anarreksella olevan juurikaan merkitystä muuten kuin seksin kannalta, eikä aina senkään. Englanninkielisessä tekstissä henkilön sukupuolen saa selville vasta, kun hänestä käytetään pronominia he tai she, sitä ennen ei saada mitään vihjettä. Tasa-arvo vaikuttaa niin täydelliseltä, että olen useaan otteeseen jo hämmästynyt, että kyseessä onkin nainen, niin tasaveroisina he keskustelevat miesten kanssa mistä tahansa. Mitä tämä kertoo meidän yhteiskunnastamme, kun minä hämmästyn siitä, että kirjassa naiset puhuvat miesten kanssa tieteestä eikä kukaan kummastele sitä millään tavalla, eikä kirjailija katso tarpeelliseksi edes mainita, että kyseessä on nainen? Toinen Hmmm. (Le Guin aiheuttaa minussa paljon Hmmm-reaktioita.  ) Tämä pronominitemppu on tietysti mahdoton kääntää suomen kielelle, ja on pakko miettiä, menettääkö kirja käännöksessä kokonaan tämän sukupuolten täydellisen tasa-arvon kuvauksen, sukupuolen ohittamisen oikeastaan täysin merkityksettömänä? Miten suomennoksessa kerrotaan, onko joku henkilö nainen vai mies?

[Nyna]

Ihan vähän myöhässä mukaan. Luen tätä kirjan alkua varmasti ainakin neljättä kertaa, kahdesti muistan jättäneeni kesken heti alkuun ja kolmannella luin kirjan kokonaan. Aivan ensimmäinen luku on todella hämmentävä vieläkin vaikka tuntee planeetan jolta lähdetään ja jolle mennään. Toisella lukukerralla kyllä irtoaa enemmän, Shevek täytyy tuntea paremmin, ennen kuin hänestä voi oikeasti pitää ja häntä ymmärtää.

Keskustelut vapaudesta, omistamisesta ja oman elämäntyylin kyseenalaistamisesta ovat oikeasti todella kiehtovia.

Suomennoksessakin on jotenkin aina silloin tällöin ilmaistu, kuka on mies ja kuka nainen, siis viitataan tyttöön, naiseen, poikaan tai mieheen välillä, vaikka yleensä puhutaan vain henkilöstä nimeltä. Henkilöiden sukupuoli menee välillä iloisesti sekaisin ja pidän tätä onnistuneena asiana kun kuvataan maailmaa jossa miehet ja naiset ovat aidosti tasa-arvoisia. Toisaalta voisi kyllä sanoa, että joillakin naisilla on kovin miesmäisiä  ja miehillä naismaisia piirteitä meidän yhteiskuntamme kriteereillä. Mutta ero on kai siinä, ettei niitä katsota mitenkään outona vaan henkilökohtaisena ominaisuutena. Tosin minulle jää tunne, että näillä asioilla lukijaa koitetaan ihan oikeasti hieman hämätä.

[Phoenix]

Jäipäs tämän lukeminen myöhään.

Minusta alku oli aivan loistava. Olen viime aikoina lukenut lähinnä englanninkielisiä kirjoja arvostelua varten ja niiden alut ovat olleet... huonoja. Saarnaamista, paasaamista, liikaa selittelyä. Tässä mentiin suoraan sisään tilanteeseen tavalla, josta näki, että on taitavan kirjoittajan käsissä. Olin tosin pettynyt, kun tajusin, että päähenkilö onkin mies ja varsinkin, kun toinen luku oli flashback teini-ikään.

Kommunismi tuli mieleen täälläkin.

Samoin minullakin.

Kahdella sisarplaneetalla on kovin erilaiset yhteiskuntajärjestelmät: toisella täydellinen vapaus niin omaisuuden kahleista kuin seksuaalisuudenkin suhteen (vai onko vapaus sittenkään niin täydellinen, eiväthän ihmiset saaneet vapaasti valita työ- ja oleskelupaikkaansa kuitenkaan) ja toisella sortoon ja omistamiseen perustuva yhteiskunta.

Minusta "kommunistiplaneetan" olot eivät ole sen vapaammat kuin meilläkään (toisesta planeetasta sitä on vielä mahdotonta sanoa). Omaan kulttuurimme verrattuna sanoisin, että siellä järjestelmä on tiukempi, koska siellä näyttää puuttuvan ihmisen vapaus valita. Myöskään suhdetta eivät saa määritellä suhteessa sisällä olevat, vaan se määritellään yhteisön taholta aivan yhtä tiukasti kuin meidän nyky-yhteiskunnassakin. Parametrit ovat vain erilaiset.

Tämä pronominitemppu on tietysti mahdoton kääntää suomen kielelle, ja on pakko miettiä, menettääkö kirja käännöksessä kokonaan tämän sukupuolten täydellisen tasa-arvon kuvauksen, sukupuolen ohittamisen oikeastaan täysin merkityksettömänä? Miten suomennoksessa kerrotaan, onko joku henkilö nainen vai mies?

Käyttämällä sanoja mies, nainen, tyttö, poika. ;) Aivan saman tempun voin tehdä suomeksikin. Tarvitsee vain käyttää toisia sanoja.

Jäin miettimään sitä, miten kertojan ääni (vai oliko se sittenkin joku hahmoista?) julisti, että naiset haluavat omistaa miehet lasten takia. Kuitenkin tähän mennessä nähdyt lapset on kasvatettu joissain laitoksissa, joten ne eivät jää naisten harteille. Shevekin oma äiti jopa lähetettiin muualle, joten hänen ei ollut mitenkään pakko osallistua lapsensa kasvatukseen. Puhujan perustelun logiikka pettää.

[Murzim]

Tämä pronominitemppu on tietysti mahdoton kääntää suomen kielelle, ja on pakko miettiä, menettääkö kirja käännöksessä kokonaan tämän sukupuolten täydellisen tasa-arvon kuvauksen, sukupuolen ohittamisen oikeastaan täysin merkityksettömänä? Miten suomennoksessa kerrotaan, onko joku henkilö nainen vai mies?

Käyttämällä sanoja mies, nainen, tyttö, poika. ;) Aivan saman tempun voin tehdä suomeksikin. Tarvitsee vain käyttää toisia sanoja.

Ei se aivan sama ole. (Itse asiassahan mitään ei voi juuri milloinkaan tehdä eri kielissä samalla tavalla, koska toisia sanoja käytettäessä vaikutus on aina vähän erilainen.) Pieni pronomini ohimennen livautettuna, ei koskaan tarkoituksellisen näköisesti käytettynä, on hienovaraisempi keino kuin asian läväyttäminen käyttämällä suomen mies- tai nainen-sanoja. Ne ovat aina vähän luonnottomia; emmehän me puheessa koskaan niitä tällä tavoin käytä. Viittaamme mieluummin ihmisiin pronomineilla.

[Phoenix]

Pieni pronomini ohimennen livautettuna, ei koskaan tarkoituksellisen näköisesti käytettynä, on hienovaraisempi keino kuin asian läväyttäminen käyttämällä suomen mies- tai nainen-sanoja. Ne ovat aina vähän luonnottomia; emmehän me puheessa koskaan niitä tällä tavoin käytä. Viittaamme mieluummin ihmisiin pronomineilla.

Mutta kun suomennoksen dialogissa harvemmin tuli esiin puhujien sukupuoli, vaan se kerrottiin lukijalle toisaalla. Mies sanoi, nainen huudahti, tyttö sanoi nauraen. Minusta tuo on ihan luonnollista suomenkielisessä tekstissä, varsinkin kun puhujia on useita.

Oman lisävärinsä tuo tietysti se, että suomessa ei tarvitse kysyä sukupuolta, koska suomalaiset nimet on hyvin ankarasti sukupuolitettu.