Minkä levyn ostit viimeksi 2

[Steelsheen]

Piti saada Coldplayn Viva La Vida (vai pitäisikö nyt olla erilainen nuori ja kutsua sitä Death And All His Friendsiksi :D ), vähän sellaiseksi synttäri- ja muuksikin lahjaksi. Olen sitä nyt pari päivää kuunnellut enemmän tai vähemmän paljon ja pätee tälläkin kertaa se, että Coldplay ei vain tahdo aueta ihan ensimmäisellä kuulemalla (se että kansivihkossa ei ole lyriikoita ei varsinaisesti helpota asiaa) mutta se ei ollut varsinainen yllätys. Muutaman kappaleista olin tietysti kuullut etukäteen ja tämänhetkiset suosikit löytyvät niistä: Viva La Vida on varsin mainio ja myös Violet Hill ja Lost! kolahtavat. Plus sitten avausraita Life In Technicolor.

Pitää kai saada vielä vähän parempi kosketus levyyn ennenkuin pystyn arvioimaan kokonaisuutta, mutta uskon että muidenkin kappaleiden kohdalla alkaa tapahtua tarttumista tässä pikkuhiljaa. Ainakin Strawberry Swing kuulosti äsken oikein kivalta.

[Cerasi]

Viikko sitten Sokoksen alehyllystä hankin Passion of the Christ -elokuvan soundtrackin hintaan 3e. Itse elokuvasta en niin välitä, mutta musiikkia kelpaa kyllä kuunnella. Toimi ainakin erinomaisesti sellaisena rentoutusmusiikkina (tuli muutamaan kertaan testattua, kun tarvitsi pitää taukoa opiskelussa, ettei pää hajoa). Resurrection aiheutti ensimmäisellä kuuntelukerralla kylmänväreitä, upean kuuloista.

[Dunarthon]

Löysin Kuopion Levykauppa äksästä Blind Guardianin Battalions of Fear debyytin remasteroidun version, jossa mukana Lucifer's Heritagen aikaset demot. Kyllä kannatti. Kyllähän se maksoikin 14 euroa, mutta kyllä se kannatti silti hankkia, vaikka levy alkuperäisenä hyllystä löytyikin jo ennestään.

[Iivari]

Minä ostin Seinäjoelta tuliaisiksi 5 blueslevyä (kaksikymmentä klassikokappaletta jokaisessa) täynnä Muddy Watersin, John Lee Hookerin ja Sonny Terryn sun muiden heppujen ääniä, sekä mausteena B. B. Kingiä, Sammy Pricea ja T-Bone Walkeria. Yhteensä meni noihin kymppi.

Ja sitten ilahduin kun löysin unkarilaista musiikkia eurolla kokoelmalevyllisen, ostin, ja katsoin vasta sitten tarkemmin, ja petyin aika hiukkasen kun tajusinkin, että kyseessä on unkarin romanien musiikkia. Onneksi sentään saksankieliset kappaleiden nimet eivät sentään tarkoittaneet että saksaksi myös lauletaan, kyllä tuo unkaria oli...

[Raspode]

Ostin eilen kuusi levyä, oli selvästi sen aika. Nyt joudun jopa listaamaan ensin.

Asa - Loppuasukas
The Pogues - Rum Sodomy & The Lash
Blackmore's Night - The Village Lanterne
Fugees - The Score
Rage Against the Machines - Evil Empire
Tuomo - My Thing

Asahan on kaikenlaisen mielipiteen välittämisen kingi. Tykkään kovasti levyn äänimaailmasta, ovela veto Asalta tehdä tällainen ''raikas'' levy. The Pogues taas... No joo. Se on vaan loistava, sekä huumorikin on hauskaa. Blackmore's Night lähti mukaan noin vain hetken innostuksesta, kun levy oli kovin halpa. Hyväähän se oli, kuten muistelinkin. Fugees taisi olla tästä joukosta se pettymys, odotin jotain hienompaa mutta ei. Musiikkia kuitenkin, kyllä sitä kuuntelee. RAtM on vähän mitä on, 90-luku<3 Jotain erilaistakin tällä kertaa siis tarttui mukaan.

Tuomo on loistava. En ihmettele, miksi ostin levyn. Ihmettelen sitä, miksi en ole ostanut tätä aiemmin. Tykkään kovasti. Iso nimi sentään.

[Sangre]

Oman levylaatikkoni uusimmat tuotteet taitavat olla Hypocrisyn The Arrival ja Northerin Mirror of Madness. Hypocrisyyn tutustuin aiemmin klassisesti Youtubessa, kun etsiskelin uutta kuunneltavaa. The Arrivalin loistavin biisi on Eraser, se  saa innostumaan jo ensimmäisistä riffeistä asti. Levy on muutenkin lähes loistava, ensikuuntelun jälkeen tekee takuulla mieli lisää. Levy jää vain lähes loistavaksi sen vuoksi, että muutamat kappaleet ovat melko samanlaisia sekä toistensa että muun tuotannon kanssa, eivätkä kyseiset biisit vaan jää mieleen, niistä ei saa irti sitä samaa tunnetta mikä muista kappaleista jää päälle.

Northerin ostin vain lonkalta: mielestäni levyn kansi on täydellinen (huomaa naisen logiikka!). Onneksi musiikki teki lähes saman vaikutuksen. Lieneekö Norther nyt deathmetallia tai ei, pidin sekä levyn ulkoisesta muodosta sekä sisällöstä. Kappaleet olivat sitä mistä pidän: raskasta kitarointia, epäpuhtaita vokaaleja ja sitä jotakin.

[peikkotyttö]

Viimeks ostettuja levyjä löytyy kaks:
Queen + Paul Rodgers ja AC/DC Back in Black.

Tuo Queenin levy oli kyllä täysi pettymys, jotenki jäi kauheana harmittamaan ku Paul Rodgers veti omaa tulkintaansa kaikista legendaarisista kappaleista. Kyllä se Freddie Mercuryn tulkinta on paras. :)) Ja en oikeestaan ees tajua että miks Queen veti sen kiertueen 2005 ku Mercury oli jo kuollu ja Deacon häipyny bändistä. Eli laulajana oli Rodgers ja taustalla soitti niitten kahen alkuperäisen jäsenen lisäks jotai random-tyyppejä. Huoh. :D sori jos tykkäätte Rodgersin tulkinnasta mutta muhun se ei iske.

[Iria]

Juu-u, näitähän nyt vaihteeksi löytyy. Viikon sisällä on tullut hankittua kuusi levyä, joka on harvinaisen paljon minulta tällaisessa ajassa.

Pink Floyd: The Piper at the Gates of Dawn (Levy-Eskot, n. 22 euroa)
Piperhän on siis Floydin debyyttialbumi, ja ainoa albumi, jota tehdessä Syd Barrett oli varsinaisesti vielä mukana bändissä. Suurin osa albumin raidoista on hänen käsialaansa, hänhän se tuohon aikaan oli Floydin luova voima sekä jonkinlainen johtohahmo ja keulakuva. Kyseessä ei ehkä ole Floydin paras levy, mutta todella merkittävä kuitenkin. Ylipäätään psykedeelisen musiikin kentällä Pillipiipari on ehdottomasti merkkiteos. Siinä on kaikki psykedelian tunnusmerkit avaruusaiheista mittaviin, atonaalisiin ja huumehöyryisiin instrumentaalisooloihin,
mutta myös jotain, mikä erottaa sen vuoden -67 massasta: häröä sydbarrettmaisuutta, kuten hassuja lyriikoita variksenpelättimistä, satuolennoista ja kissoista. Yleissävy levyllä on lähinnä aika vinksahtanut. Kokeellisuutta löytyy (nimenomaan sellaista, jota Syd Barrett oletettavasti harrasti huumeita käyttäessään), ja kaikenlaisia ratkaisuja löytyy. Esimerkiksi erilaisia ääniefektejä.

Pink Floyd: A Saucerful of Secrets (Levy-Eskot, n. 15 euroa)
Saucerful on harmillisen aliarvostettu levy. Tämähän on Floydin kronologisesti toinen levy, julkaistu sen jälkeen kun Waters päätti antaa Barrett-paralle kenkää yhtyeestä. Ehkäpä levyn tekemisen aikaan ilmapiiri ei ollutkaan mikään paras mahdollinen, eivätkä Waters ja Gilmour olleet aikaisemmin ilmeisesti juuri Pink Floydille säveltäneet, mutta siihen nähden he onnistuivat saamaan aikaan oikein hyvää jälkeä. Levyllä on tavoitettu oikein mukavasti sellainen unenomainen tunnelma (josta herää vain hiukan reippaamman kappaleen, Corporal Cleggin aikana). Biisit ovat aika yksinkertaisia, ei ole paljoa turhaa kikkailua. Pink Floydin myöhäisempi tyyli on tunnistettavissa jo Saucerfulilla.

The Cure: Disintegration (Levy-Eskot, n. 8 euroa)
No joo, taas Cure-heräteostoksia. Tätä en ollut kuunnellut kertaakaan ennen ostamista. Mutta käytetyissä levyissä pätevät eri säännöt. ^^' Ja nyt on vain pari kuuntelukertaa takana, joten mitään kovin tarkkaa analyysia en nyt kirjoita. En ehkä vielä ole mieltynyt tähän levyyn yhtä paljon kuin muihin kuuntelemiini Cure-albumeihin. Biisit ovat varsinkin levyn alkupuolella aika vaisuja, sellaisia hitaita (synkeitä) poplauluja, ja minä kun olen enemmän mieltynyt siihen vanhaan kunnon "punk-Cureen". On levyllä kuitenkin hyvätkin kohtansa (enimmäkseen puolenvälin jälkeen) ja mietteliäät, runolliset sanoituksensa, jotka ovat toki tuttuja muiltakin yhtyeen levyiltä. Uskon, että tästä ostoksesta kuoriutuu tarkemman perehtymisen jälkeen ihan nautittavaa kuunneltavaa.

Pink Floyd: Wish You Were Here (Stupido Record Store, n. 15 euroa)
Njoo, tämän levyn ostettuani minulla onkin nyt Floydin parhaimmisto vihdoin hyllyssä. ( TheWall tosin puuttuu, mutta en osaa nykyisin sanoa, pidänkö siitä vai en.) WYWH on joka tapauksessa tärkeä levy. Se on yksi Floydin vaikeimmista levyistä, mutta palkitsee kyllä ne, jotka jaksavat perehtyä. Levyn aloittaa ja lopettaa upea biisi Shine On You Crazy Diamond, hieno, pienimuotoinen avaruusooppera kunnioittaen Syd Barrettin muistoa (lähinnä lyriikoissaan). Pt. 1:n ja Pt. 2:n väliin mahtuu muutama enimmäkseen julmaa levy-yhtiömeininkiä käsittelevä biisi sekä rauhallinen, osittain akustinen veisu Wish You Were Here, josta minä pidän oikein paljon kaikessa yksinkertaisuudessaankin. Kyllä, pakollinen hankinta tämäkin levy.

Opeth: Ghost Reveries (Collectors Edition) (Stupido Record Store, n. 13 euroa)
Enpä olisi uskonut tämän lähtevän näin halvalla. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ostaa. Tämä pakettihan sisältää siis itse levyn lisäksi jonkinlaisen DVD:llisen jotain videoita ja ehkä pientä dokumentinpoikastakin, en tiedä, kun en ole ehtinyt tuohon DVD:seen vielä oikein tutustua. Mutta itse levy on toki erinomainen, mahdollisesti Opethin paras, ja ehdottomasti itselleni kaikista yhtyeen levyistä tutuin ja rakkain. Ei voi muuta kuin ylistää Mikael Åkerfeldtia, biisien tekijää, kitaristia ja laulajaa. Hän sekoittelee nerokkaasti raskasta örinää ja puhdasta laulua. Levy on alusta loppuun täyttä rautaa, energisistä death metal -mättöosuuksistaan salamyhkäisiin aavekuiskailuihin, jotka osuvat molemmat aina oikeisiin kohtiin. Koko levy on alusta loppuun hienosti yhteen punottu kokonaisuus.

The White Stripes: Icky Thump (Stockmann, n. 10 euroa)
Tämäkin löytyi yllätyksellisen halvalla Stockan levyalesta. Levyhän on ilmestynyt vasta viime vuonna, ja saanut ihan kiittävää palautettakin. Pakkohan se oli mukaan napata. Kyseessähän on siis detroitilainen vaihtoehtorockbändi, joka koostuu kitaristi-laulaja-lauluntekijä Jack Whitesta ja hänen vaimostaan Meg Whitesta, joka on soittaa rumpuja. Icky Thump jatkaa aika pitkälti siitä, mihin Get Behind Me Satanilla jäätiin, eli garage rockin, punkin ja bluesin viitoittamalla tiellä. Mukana on tällä kertaa myös jotain uutta ja "ennenkuulumatontakin", kuten säkkipillejä ja skottiromantiikkaa, sekä entistä mahtipontisempaa otetta (esim. levyn nimiraita), mutta myös keskivertoa rauhallisempia ja pohdiskelevampia biisejä (300 M.P.H. Torrential Outpour Blues). Joka tapauksessa, yhtyeen tavaramerkit, säröiset ja riffittelevät kitarat ja konstailemattomat ja voimakkaat rummut ovat edelleen paljon esillä.

[Freyja]

The Pogues taas... No joo. Se on vaan loistava, sekä huumorikin on hauskaa.

The Pogues on ihan omassa kastissaan :) Rum Sodomy & The Lash on bändin parasta tuotantoa ja en ole vielä vuosikymmentenkään jälkeen kyllästynyt levyyn. Ostin sen aikoinaan ihan tuoreeltaan.

Viimeisin hankkimani cd on Coldplayn Viva La Vida. Ihastuin bändin Parachutesiin ja X&Y:hin, joten tämä seuraava tuotoskin tuntui ihan järkevältä ostokselta. Eikä se todellakaan ole huono.  Ainoa kappale, jonka olin kuullut levyltä etukäteen oli Violet Hill, jonka latasin bändin kotisivulta ilmaiseksi huhti-toukokuun vaihteessa. Cd:llä ei ole oikeastaan yhtään heikkoa biisiä. Ei ihme, että se seikkailee listojen kärjessä.

[Kuurankukka]

Vuokko Hovatan Lempieläimiä. Törmäsin siihen kympillä Stockmannilla, ja koska minulla on kyseiseen liikkeeseen lahjakortti, tein levyhankinnan.

Olen ollut ainakin etäisen kiinnostunut kyseisestä levystä jonkin aikaa. Se kuulostikin ihan mukavalta, vaikka en kai ehtinyt kuin kerran-kaksi läpi kuunnella. Alkaa hienosti. Massiivisesti.

[WildFlower]

Ostin paikallisen lavatanssibändin uuden levyn, enkä kadu! Olen aivan myyty sille. Ihanaa tunnelmointia, välillä vähän rock'a'billyä ja sokerina pohjalla; bluesia!
Eli levy on Varjokuvan ja uutukaisen nimi on Toinen tie. Tässä linkki bändin sivuille,  www.varjokuva.fi.

Täytyy vielä sanoa että bändin 2. kitaristi/hanuristi toimii kouluni musaopena...;)

[Simple]

Viimeisimmät levyt nyt ovat olleet Hässäkän demo ja sitä ennen kai Flogging Mollyn Float-levy bändin keikalta.

Tuntuu, että lähiaikoina olen ostanut pääosin pienten kotimaisten bändien levyjä.
(Flogging Molly siis, jos joku ei tiedä, niin ei ole tällainen vaan irkkufolkrock-bändi (irkkupunkiksikin jotkut väittävät, mutta njaa)

[Maailmanherra]

Tampereella käydessä tuli muutama niin hyvä löytö ettei paremmasta väliä. Vinyyli päivässä pitää kuulemma lääkärin loitolla, joten kahdeksan euroa tuhlasin.

Kummisetä fanin oli pakko ostaa erinomaisessa kunnossa oleva "Godfather suite". "Conducted & arranged by Carmine Coppola with the Milan Philarmonia orchestra Composed by Carmine Coppola & Nino Rota. Kerran on jo läpi tullut kuunneltua ja aivan loistava.

Euro jäi sitten toista levyä varten. Kotimaista musiikkia ja yrityksiä tukevana henkilönä ostin Mäntän tehtaan soittokunnan Kaipuun. Yhtye on ollut jo vuodesta 1882 luvusta alkaen torvisoiton uranuurtajia maassamme, joten osuva lisäys levyhyllyyni. Levy sisältää esimerkiksi sellaisetkin klassiset kipaleet kuin: "Vienan-karjalainen rapsodia", "Älä unhoita minua" ja "Kävelypoloneesi".

Yksityiskohtana voisin myös mainita, että B-puoli on äänitetty ja miksattu Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella huhtikuussa 1986. On kyllä hienoa musiikkia, ei tällaista enää tehdä. Nykyään on vain sellaista kaameaa metelimusiikkia. Perinteiden kunnioittajista nykysukupolvesta tulee lähinnä mieleen Junnu Vainio joka hyödynsi torvia hyvinkin ahkerasti.

[Gundalo]

Tuttava oli Virossa käymässä nii piti toki sitte sikäläisen folk-metallin ystävänä kysästä jos viittis vilkasta että sattuisko olemaan Metsatölliä siellä kun ei tunnu Suomesta kovin helposti saavan sitä.

No mahtavaa, tulihan sieltä sitte Metsatöll - Iivakivi levy joka tossa hyllyssä komeilee. \o/ Olin tätä jo ennen jonkuverran kuunnellu, mutta oli levyllä ihan ennen kuulemattomiakin kappaleita. Oikein mukavaa kuunneltavaa kyl, kuulostaa varmaankin aluks melko omituiselta mutta sitte ku tottuu nii on hyvä kyl. Paljo rennompaa ku suuri osa suomalaisesta folkista, ja persoonallinen laulutyyli on plussaa. Hyvä levy kyllä kokonaisuudessaan on tää Metsätöllin uusin.

Tykkään, suosittelen. 

[Pisania]

Olen koonnut jonkinmoista listaa haluamistani levyistä ja kun kerran Turquussa kävin niin piipahdin piruuttani pitkästä aikaa Kanella tonkimassa josko jotain löytyisi. Ja löytyihän sieltä, käytettyjen hyllystä seitsemällä eurolla, Annie Lennoxin upea Medusa. Joskus vuosia sitten kun tämän kirjastosta lainasin, ei se oikein sytyttänyt, mutta nyt kuulostaa mahtavalta. No more "I love you's" on niiiiin ihana. Samettia korville.

[Wanda]

Ostin kirpputorilta:

Neljä Ruusua - Popmuseo, tykkäsin kovasti, eka levyni heiltä ja hintakin oli vain 7,5 e.

Leningrad Cowboys - Zombies Paradise, MAHTAVAA IHANAA MÄ OON HURMIOSSA. Paras biisi eittämättä Manic Monday. Hinta, 5 e.

[Pisania]

Ihastun keväällä Kate Bushin kappaleeseen Army dreamers ja päätin hieman sämplätä mahtaisinko tykätä hänen musastaan enemmänkin. Tulin siihen tulokseen, että kolme bushia on omistamisen arvoisia ja nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa ne. Tilasin siis CdOnista levyt Never for ever, The sensual world ja The red shoes (á 7,95€) ja tykkään niistä pahuksesti. Vaikea oikeastaan sanoa mistä niissä pidän. Ovat mukavan pekuliäärejä kokonaisuuksia, jotkut kappaleet tosin ovat aikamoista kakofoniaa, mutta monet ovat todella kauniita.

Tilasin samalla kertaa myöskin Dusty Springfieldin levyn Reputation and rarities (7,95€), joka on messevää kasaripoppista. Dustyn ääni on yksi hienoimmista ikänä, mutta ostopäätökseen vaikutti kuitenkin eniten se, että tuottajina levyllä häärii suursuosikkini Pet Shop Boysit (ja se kyllä kuuluu).

[Steelsheen]

Kävin Anttilan levyalessa pari viikkoa takaperin ja olisin löytänyt sieltä enemmänkin kaikkea kivaa kuin mitä ostin, mutta niinhän aina. Joka tapauksessa 2 levyä 15 eurolla oli ihan kiva tarjous varsinkin kun varmaan varastot oli tyhjennetty hyllyihin ^^

Mukaan lähti taas Coldplayta, A Rush Of Blood To The Head, joka mulla oli kyllä ennestään koneella, mutta jonka halusin aitona versiona. On silläkin levyllä pari kappaletta jotka eivät niin iske, mutta suurin osa toimii kuitenkin, ja Politikin loppuminuutit ovat maailman ihaninta. Ja mulla on ollut keväästä lähtien muutenkin aika kova Coldplay-kausi kun olen pikkuhiljaa alkanut tajuta sitä musiikkia muutenkin kuin "ihan kivana". Ja sopii kyllä fiilistelyhetkiin.

Toinen ostokseni oli Tori Amosin Tales Of A Librarian. On pitänyt jo pidemmän aikaa tutustua Amosin musiikkiin paremmin, mutta aina se on jäänyt kun en ole bongannut levyjä kaupasta ja minähän en niiltä myyjiltä mitään mene kyselemään :D Kaupassa puntaroin sitten, että tällainen kokoelmatyyppinen ratkaisu olisi ihan kätevä, enkä ole valintaa katunut. Olen äärimmäisen kateellinen siitä pianonsoittotaidosta ja musiikki osuu aika lailla nappiin. Muutamaa biisiä olen itsekin tapaillut pianolla, vaikka yllättäen hyvin paljon yksinkertaisempina sovituksina. Oikeastaan vain Professional Widow'n mikälie dancemix ärsyttää, enemmän löytyy kappaleita joista pidän hurjasti. Välillä iskee sellainen "tämä nainen on nero" -tunne.

[Dunarthon]

Itse tuli hommattua tuossa taas pari levyä.

Elvenking - Heathenreel

Haltiakuninkaan ensimmäinen levy. Hyvää tavaraa suurimmaksi osaksi. Pari erinomaistakin kappaletta mukaan mahtuu, mutta kärsii vähän debyyttilevyn ongelmista, jossa vielä tyyliä haetaan.

Elvenking - The Winter Wake

Elvenkingin 3. levy. Tässä ei mitään debyytin ongelmia ole. Sanoisin, että tämä on paras koskaan kuuntelemani levy. Loistavaa yhdistelmää folk- ja powermetallista. Jopa hidas tuplabasari kuulostaa hyvältä kappaleissa. Jos joku kappale erityisesti pitää nostaa jalustalle niin nimikappale The Winter Wake ja sitten The Wanderer.

[Raspode]

Tom Waits: Closing Time

Levy tarttui mukaan Anttilan alelaareista toisen lahjukseksi ostetun kanssa aivan omaksi. Lainasin eilen(perjantaina) kirjastosta muutaman Waitsin levyn, kuuntelin ja totesin haluavani tätä neroa lisää. Onneksi löysin tuon ensimmäisen levyn, minusta olisi mukava kahlata herran tuotanto alusta loppuun. On se hieno levy debyytiksi.