* Tässä nyt alku, loppu osa tulee sitten kun kerkiän.
*
1. esittely:
- Gaegoirista länteen oleva niemimaa. Maa on vuoristoinen ja ilmasto on subtrooppinen. Maanviljelys on maaston takia keskittynyt rannikoille ja vuorten laaksoihin.
- Lamondonin ylin hallitsija on kuningas, joka asuu maan pääkaupungissa lähellä maan länsirajaa.
Pääkaupunki Amandon sijaitsee lahdessa joka on siellä missä Lamondonin niemimaa yhtyy mantereeseen. Väestö on 100 % ihmisiä.
- Lamondonin valtakunta syntyi kun suuri joukko ihmisiä pakeni idästä jostakin kehittyneen korkeakulttuurin valtiosta. He rantautuivat lopulta Lamondoniin ja toivat mukanaan kaikki korkeakulttuurin hedelmät. Aikojen kuluessa pakolaiset ja paikalliset sekoittuivat toisiinsa ja Lamondonin niemimaa alkoi kehittyä. Maanviljelys saapui alueelle, samoin metallurgia ja kirjoitustaito. Aluksi kehittynyt osa maasta oli vain pieni kaupunki maan länsirannikolla olevassa lahdessa. Ajan kuluessa kaupunki kasvoi ja siitä syntyi nykyinen Amando. Amandon kaupungin kuningas laajensi alueitaan rauhanomaisesti. Niemimaan kansalaiset hakivat turvaa kuninkaasta vuoriston rosvoja ja rannikoita riivaavia torrupeita vastaan. Valtakunta laajeni ja saavutti lopulta nykyiset mittansa.
- Lamondonilla on vahva laivasto joka partioi ja valvoo sen rannikoita. Maa-armeija on pieni ja sekin on painottunut järjestyksenpitoon. Maan länsirajana toimii muuri joka kulkee vuorten rinteiden ja kukkuloiden ylitse rannikolta toiselle. Pohjoisrannikolla on paljon laivoja ja joukkoja vahdissa Nimarin saaren takia, mikä on ollut alituisena vaivana Lamondonille jo kauan.
- Lamondon on kaupallisesti siten merkittävä, että Amandoon tulee vuorten ylitse kauppatie lännen Huangkhanista, mikä on tuon valtakunnan tärkein yhteys itään. Torrupien asuttamien saarten takia meritie Huangkhaniin on suljettu muilta kuin torrupeilta, eivätkä huangkhanilaiset käy kauppaa torrupien kanssa vaan upottavat nämä heti jos heidän aluksiaan eksyy heidän rannikolleen. Amandon sataman kautta Huangkhanin tavarat pääsevät Idän markkinoille.
- Lamondonin valtionuskonto on Valkoisen Jumalattaren usko. Uskonnon ylin johtaja on ylipapitar joka asuu vuorilla sijaitsevassa päätemppelissä. Jumalatar on uskonnon keskus ja maailman luoja sekä kaiken hallitsija. Uskossa on myös Jumalattaren Mies, joka edustaa uskon miehistä puolta. Lisäksi uskontoon kuuluu Lapsi, androgyyni kuolematon olento josta ihmisten uskotaan polveutuvan. Näiden lisäksi uskossa on joukko erilaisia muita jumalia, jotka eivät Jumalattaren tai Jumalan lapsia, vaan jommankumman suvuttomasti saamia jälkeläisiä. Yhteiskunnassa jaetaan Gaegoirin tapaan kaikki miesten ja naisten aloihin.
- Kulttuuri on keskittynyt Jumalattaren ympärille, mutta siihen kuuluvat musiikki ja monimutkaiset tanssit sekä monet juhlat ja rituaalit. Muotokuvamaalaus ja muu taide tunnetaan, se on kulkeutunut kauppiaiden mukana muualta. Silti enemmistö kansasta suosii kirkasvärisiä ja selkeitä koristekuvioita joilla talot ja kankaat koristellaan. Lasin teko on toistaiseksi tuntematonta. Lamondon on arvostettu hopea- ja kulta töistään ja filigraanista. Myös posliinia tehdään vähän sopivissa pienten jokien savikoissa. Silti Lamondon ei vedä vertoja Huangkhanin posliinitehtaille ja posliinintekijämestareille. Mutta lamondonilainen posliini on silti arvostettua lännessä ja etelässä.
Lamondon kulttuuri ei tunne käsitystä avioton lapsi ja lapset joita kumpikaan vanhemmista ei halua, lähetetään joko Nimettömien Taloon tai sitten temppeliin saamaan pappiskoulutusta.
- Tiede on vielä lapsen kengissään, vasta muutamia kirjoja ja käsikirjoituksia on tullut maahan kauppiaiden mukana. Magia on Jumalattaren uskon käsissä ja papit ovat samalla maagikoita.
- Lamondonin etelärannikolla on muutamia vilkkaita satamia, joissa Lännen Kehäreitti käy ennen kuin se kääntyy etelään kohti torrupien saarten salmia ja niiden jälkeen Aveinaan. Lamondon on rikastunut sallimalla torrupien kauppalaivojen tulla satamiinsa tekemään kauppaa idästä tulleiden muunlajisten kansojen kanssa. Torrupit eivät näet laske muita purjehtimaan vesilleen ja siksi läntisin kauppa on torrupien käsissä.
- Lamondonin yhteiskunta ei ole luokka hierarkkinen. Ylimpänä on kuningas, jonka valitsee Kansanneuvosto aina edellisen kuoltua. Kansanneuvoston johtaja on kuningas joka aina kutsuu sen koolle tarpeen vaatiessa. Lamondonissa talonpojan poika voi nousta rikkaaksi kauppiaaksi tai kenraaliksi ja omistaa kartanon.
Alue: Gaegoirista länteen oleva niemimaa. Länsiraja kulkee siellä missä niemimaa yhtyy mantereeseen, mutta kaartaa länteen siten että niemimaan mantereesta erottavan lahden länsiranta ja sen suulla oleva niemimaa kuuluvat valtakuntaan.
2. Hallinto
Valtakunnan johtaja on perinnöllinen kuningas, joka hallitsee pääasiassa Amandon palatsista käsin. Kruunu periytyy aina miespuolisille perillisille ja jos perillinen on alaikäinen, valitsee Kuninkaan neuvosto regentin eli sijaishallitsijan. Kruunun omaisuuteen kuuluvat lisäksi eri puolilla maata sijaitsevat pienemmät linnat, joissa yleensä majailee dynastian muita jäseniä ja joitakin kuninkaankartanoita. Kuninkaan neuvonantajina ja tärkeimpien poliittisten voimien, eli aatelin, papiston, porvareiden ja talonpoikien, edustajistona toimii Kuninkaan neuvosto. Kuningas ottaa vastaan vasallien uskollisuuden valan ja nimittää aina kruunajaisissaan kreivit, herttuat ja markiisit hallintopaikoilleen. Lisäksi kuningas on korkein tuomari ja siten myös hänen nimittämänsä hallintoaateliset ovat samalla myös tuomareita. Lamondon on jaettu ensin herttuakuntiin, jotka taas on jaettu markiisikuntiin ja nämä lopulta kreivikuntiin. Kreivikunnat lisäksi jakaantuvat vielä yleensä kyläkuntiin, joita kutakin johtaa oma kylän vanhin. Sotavoimia sen sijaan johtavat amiraalit laivastossa ja marsalkat maavoimissa. Papiston asema on erillään valtiosta, mutta he ovat kytkeytyneet siihen siten, että Kuningas on pappiskollegion ylin johtaja ja siten tärkeä hahmo joka vuotuisissa Valkoisen Jumalattaren Rituaaleissa.
3. Laki
Laki on omaksunut tiukan asenteen oman väen orjuuttamista vastaan, ulkomaisia orjia laissa ei sen sijaan mainita. Maaomaisuutta ja talonpoikia on tuettu ja suosittu lainsäädännössä paljolti, koska heidän hyvä asemansa heijastuu kruunun tuloina ja he ovat lisäksi valtakunnan enemmistö. Talonpojat ovat vapaita, koska he polveutuvat alkuperäisistä asuttajista. Heillä on sen sijaan alaisuudessaan renkiä, velallisia ja muuta työväkeä, joiden yhteiskunnallinen asema on huonompi. Laki on arkaainen. Naisella on vapaa asema vain leskenä tai papittarena. Muuten hän on perhekuntansa ja isänsä vallan alainen, mutta perinnäistavan mukaan tyttöjen ja naisten asiat kuuluvat sukukunnan matriarkalle, joka on yleensä suvun pään eli patriarkan puoliso.
Lainsäädäntö pohjautuu suurelta osin vanhaan tapaoikeuteen, mutta kauppareitin kautta siinä näkyy hieman Ortomon ja Vapaakaupunkien lainopillisten kiistojen vaikutusta.
4. Etniset piirteet
Lamondonin asukkaat ovat kaikki varsin pitkiä, ja iholtaan vaaleita. Lisäksi enemmistö heistä on vaalea- tai punatukkaisia, mutta myös mustaa ja ruskeaa tukkaa esiintyy. Silmien väri on yleisimmin sininen tai vihreä, mutta ruskeita silmiä tavataan. Eriparisia silmiä pidetään merkkinä taikuuden kosketuksesta ja sellaiset lapset päätyvät yleensä joko hovinarreiksi tai pappien hoteisiin pappiskoulutukseen.
5. Kansanluonne
Lamondonin asukkaat ovat remuisaa ja maalaisjärkeään käyttävää väkeä, jolla riittää uteliaisuutta ja kaikenlaisen uuden kokeiluintoa. Lisäksi he eivät ole turhan tarkkoja moraalista ja sopivaisuussäännöistä, mutta tietyistä normeista he pitävät kiinni ja yleisellä mielipiteellä on suuri vaikutus heidän tekemisiinsä. Jumalatar ja hänen pappinsa ja papittarensa ovat loukkaamattomia. Niinpä negatiivisten ilmiöiden kohteeksi on syntynyt Musta Jumalatar, Anti-Jumalatar, kaiken sen vastakohta mitä Valkoinen Jumalatar edustaa. Papisto ei tätä ole hyväksynyt, mutta kansan parissa tämä Yön Kuningatar elää jo varsin vahvana, kirousten ja manausten kohteena.
Lamondonilaiset ovat myös tunnettuja rehellisyydestään ja uskollisuudestaan, sekä kohteliaisuudestaan. Tämän vuoksi heillä pääsy lähes kaikkiin Läntisen meren satamiin huolimatta vallitsevista konflikteista. Torruppien ja Nimarin asukkaiden kanssa he eivät sen sijaan tule ollenkaan toimeen.
Koko kansa muodostuu eri sukukunnista, klaaneista, joita kutakin johtaa oma Patriarkka ja Matriarkka. Sukukunnat ovat tärkeitä ja vaikutusvaltaisia Lamondonissa ja Kuninkaan Neuvoston jäsenet edustavat kutakin ns. Suursukua, laajempaa sukukuntien yhteen liittymää. Sukukunnan jäsenet ovat lojaaleja toisilleen ja tukevat toisiaan kaikessa. Lisäksi sukukuntia johtavat Patriarkat ja Matriarkat hoitavat suvun jäsenten asioita, yleensä kuunnellen myös muiden mielipiteitä. Niinpä naimakaupasta toisen sukukunnan jäsenen kanssa neuvotellaan pitkään.
6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio
Lamondon on syntynyt Luoteiselta mantereelta kaakkoon kohti Gaegoirin saarta kurkottavalle niemimaalle. Koska meritie Huangkhaniin ja Torruppien saarille kulkee Luoteisen mantereen etelärannikko myöten, joutuvat laivat kiertämään Lamondonin. Lamondonin naapurissa sijaitsee Gaegoirin kuningaskunta, johon Lamondonilla on yleensä hyvät suhteet.
Lamondon on kokonaan jylhien vuorten ja syvien laaksojen muodostama rikkonainen alue. Maaperä on karua, mutta virtojen uurtamiin laaksoihin kasautuneet sedimentit tekevät niistä hedelmällisiä. Vuoret ovat äkkijyrkkiä ja usein tuuli ja vesi sekä korkeimmilla huipuilla jää ovat uurtaneet niihin rotkoja, luolia ja kuiluja. Ylhäällä vuorten sylissä asuvat kylät ovat usein eristyksissä ulkomaailmasta ja siten tietämättömiä kuningaskunnan tapahtumista. Vuoria on alettu Amandon ympäristössä tutkia ja niistä on löydetty erilaisia malmeja. Usein vuoripuroista löydetään kultahippuja ja jalokiviä tai puolijalokiviä. Mutta nämä ns. aarrepurot ovat vuoriston asukkaiden ja paimenten suuria salaisuuksia, jotka kulkevat suvuissa eteenpäin eikä kalleuksien lähteen sijaintia paljasteta. Muutamat suvut ovat nousseet valtakunnan mahtavimmiksi juuri tällaisten salaisten jalokivipurojen avulla.
Maasto on jyrkkää, mutta kasvillisuus on lämpimän ilmaston ansiosta rehevää. Kasvillisuus on subtrooppista viidakkoa. Lamondonin metsissä elää mitä oudoimpia ja tuntemattomampia eläimiä ja kasveja, joista paikallisetkin tuntevat vain osan.
Asukkaita Lamondonissa on vähän verrattuna vilkkaisiin Vapaakaupunkeihin, mutta enemmän kuin pohjoisessa erämaassa. Väestönlaskentaa ei ole tehty.
7. Kieli
Lamondonin kieli on etäistä sukua pohjoisten tasankojen kielille, mutta siihen on sekoittunut paljon piirteitä ja lainoja Ortomon ja Vapaakaupunkien kielestä.
8. Sosiaalinen järjestys
Kuningas
Dynastia
Kuninkaan neuvosto
Herttuat, amiraalit, marsalkat
Markiisit + Papisto
Kreivit + Muu aateli
Porvaristo
Talonpojat
Muut
9. Arvot ja asenteet
- Toistaiseksi tyhjää.
10. Tavat ja perinteet
- toistaiseksi tyhjää.
11. Ajan mittaus/ kalenteri
Lamondonissa ajanlasku alkoi Amandon perustamisesta, kun Amod I aikana papit aloittivat Kuninkaan kronikan pidon, mikä myöhemmin siirtyi kuninkaallisen hovikronikoitsijan tehtäväksi.
Varhaisimmissa kronikoissa on heittoja ja epämääräisyyksiä, johtuen huonosta tiedonvälityksestä ja kirjoittajien tuolloin omasta mielestään oleellisimpina pitämien asioiden korostamisesta. Kuningas Lysiaksen aikana kronikat muuttuivat laajemmiksi ja käsittelivät asioita tarkemmin ja laaja-alaisemmin, pääasiassa siksi että kuningas Lysias nimitti Hovikronikoitsijan avuksi kaksi muuta kronikoitsijaa. Kalenteri on peräisin Vapaakaupungeista.
12. Historia
Ennen fareinien Kultakautta ja sen aikana Lamondonin alueella asui pieniä ihmisistä koostuvia heimoja. Toisinaan heimot nujakoivat keskenään tai ottivat yhteen ryöstöretkiä mereltä tekevien torruppien kanssa. Kun fareinien valta kasvoi, saavutti muinainen kauppareitti myös Lamondonin. Kauppa oli pientä, pääasiassa kalaa, taljoja, erilaisia kasveista saatavia öljyjä ja myös mausteita, hieman myös raaka-aineita Lamondonin vuorilta fareinien pajoihin. Lamondoniin virtasi tämän vaihtokaupan mukana Kultakauden tuotoksia, pääasiassa aseita, työkaluja ja erilaisia kattiloita. Kultakauden loppuvaiheessa Luoteiselle mantereelle leimansa lyöneet ihmisten kansainvaellukset kosketti myös Lamondonia, tuolloin alueelle vaelsi uusia heimoja pohjoisesta. Kultakauden päättymistä seuranneiden sekasorron aikojen aikana Lamondoniin rantautui venekunnittain ihmispakolaisia idästä, jostakin luhistuneesta valtakunnasta Kannaksella tai Lounaisella mantereella. He perustivat Amandon ja kruunasivat ensimmäisen kuninkaan idästä tuomiensa tapojen mukaisesti paikalla, jolla nyt sijaitsee Kuninkaallinen palatsi.
Valkoisen Jumalattaren uskokin saapui näiden perustajien mukana idästä. Perustajia oli vähän, mutta heidän taitonsa ja kiviseksi kaupungiksi kohonnut Amando houkuttelivat muitakin Lamondonin asukkaita yhteyteen heidän kanssaan. Ajan saatossa perustajat ja paikalliset sulautuivat toisiinsa ja Amandon kuninkaan valtapiiri laajeni kattamaan koko Lamondonin. Lamondon kasvoi ja rakennuttuaan vahvan laivastonsa se pystyi nyt puolustautumaan torruppien ja nimarilaisten muodostamaa uhkaa vastaan. Pohjoiseen, missä Lamondonin niemimaa yhtyy mantereeseen, rakennettiin kuningas Feorl I:n aikana muuri estämään äkkinäiset hyökkäykset valtakuntaan. Muuri itsessään ei ole kovinkaan paksu, mutta sen lisäksi lamondonilaiset ovat kaivaneet vallihautoja, kuoppia ja tuhonneet mahdollisia reittejä vuorten yli aina kun mahdollista. Lamondon on nyt kehittänyt itselleen kohtuullisen aseman yhtenä Läntisen Kehäreitin pysähdyspaikoista, etenkin Amandon satama on saavuttanut hyvän aseman linkkinä Huangkhanin ja Idän välillä kiertäen torruppien kansoittamat vedet. Huangkhanilaiset taas eivät luota torrupeihin yhtään vaan torjuvat nämä aina rannikoltaan kun huomaavat heidän laivojaan.
Lamondonin kuninkaat:
Amodin dynastia:
Amod I 0-15.
Erel I 15-23.
Amod II 23-57.
Geor I 57-88.
Erel II 88-143
Geor II 143-171
Lysias 171-209.
Lysiaksen kuoltua kruunu periytyi hänen veljenpojalleen Alandr I, joka oli itsekin jo ikivanha.
Alandr I 209-211.
Alandr II 211-220.
Alandr III 220-237.
Weir 237-269.
Kuningas Weirin kuoltua lapsettomana Kuninkaan neuvosto nimittää regentiksi Valgion herttuan. Kruunu määrätään lopulta Feorl Treyrille, jonka katsotaan olevan lähimpänä Amodin huonetta ja lisäksi sopivassa iässä. Regentti ei kuitenkaan halua luopua vallasta, vaan seuraa lyhyt taistelu Amandossa Kuninkaan palatsin herruudesta. Kuninkaan neuvosto ja Feorl Treyr voittavat ja Valgion herttua mestataan. Alkaa Toisen Dynastian aikakausi Lamondonissa. Taistelun aikana pohjoisen villit heimot ylittivät rajan Lamondoniin ja ryöstelivät pohjoisia rajamaita. Niinpä Feorl I käski rakentaa muurin valtakunnan maarajalle.
Vuosi 269 on jäänyt muistoihin Regentin vuotena.
Nykyinen kuningas on Gair, kruununprinssi Fir.
Feorlin dynastia:
Feorl I 269-287.
Geor III 287-312.
Feorl II 312-351
Gair 351-
kruununprinssi Fir.
13. Lukutaito ja oppineisuus
Lukutaito on yleinen aateliston ja papiston parissa, lisäksi myös suurin osa porvareista osaa lukea. Lukutaito on yleisempi kaupungeissa kuin maaseudulla. Lukutaito leviää hiljakseen, sillä kun joku sukukunnasta oppii lukemaan ja kirjoittamaan, pistävät suvun jäsenet lapsensa yleensä tämän oppiin.
Oppineisuus on keskittynyt aatelin, papiston ja porvariston muutamien jäsenten pariin, joiden oppineet jäsenet muodostavat Lamondonin vielä pienen sivistyneen piirin. Tähän joukkoon kuuluvat hovin kronikoitsijat, kotiopettajat, lääkärit, astronomit, kartografit, tulkit, kirjanpitäjät, kirjurit, yrttitohtorit, insinöörit, mekaanikot, alkemistit ja harvat luonnonfilosofit. Kirjat ovat harvinaisia ja suurin kirjasto onkin Kuninkaallisessa Palatsissa, jonka hoitaminen kuuluu kronikoitsijoiden tehtäviin. Kirjaston pääosan muodostavatkin Kuninkaan kronikan osat ja nykyinen Valtakunnan Kronikka. Lisäksi Kirjastoon on siirretty Kuninkaan Neuvoston arkisto sekä Kuningaskunnan Kirjanpito. Tämän vuoksi Kirjastosali on täynnä väkeä ja käymässä ahtaaksi. Kuningas Lysiaksen ajoista lähtien kirjaston kokoelmiin on myös alettu hankkia ulkomaisia teoksia, joita tulkit kääntävät milloin heitä ei tarvita muuhun sekä kopioita Jumalattaren pyhistä kirjoituksista. Kirjaston vieressä olevasta Kuninkaallisten Kotiopettajien luokkahuoneesta on tullut pienimuotoinen akatemia Amandon sivistyneille piireille, sillä he valtaavat huoneen milloin sitä ei käytetä kuninkaallisten ja aatelisten lasten opetukseen.
