17.Huhtikuu 2014, 09:44 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Patricia A McKillip: Unohdettu Ombria luku 24 - loppu  (Luettu 1573 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 21.Syyskuu 2007, 08:51 »

Tämän osan käsittely aloitetaan 26.10.
tallennettu
Fariini
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 99
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #1 : 29.Lokakuu 2007, 14:39 »

Minä hyppään parin pätkän analysoinnin sijasta törkeästi suoraan kirjan loppuun. Luin viimeisen kolmanneksen kirjasta sellaista tahtia, että en osaa enää ollenkaan sanoa, mitä tapahtui missäkin pätkässä, kun sekoitan kaiken.

Pidin tästä kirjasta valtavan paljon. Loppua kohti tapahtumat tuntuivat menevän entistäkin unenomaisemmiksi ja epätodellisemmiksi. Lydean ja Kyelin pako oviaukosta johonkin tuntemattomaan oli värisyttävä kohta, hiukan harmitti, ettei siitä kerrottu sen enempää, että mitä heille tapahtui siellä.

Mustaa Helmeä taas valaistiin kiitettävästi, sitä miten hän hallitsi vartijoitaan ja piti itsensä hengissä. Hän tuntui lopussa yhä vähemmän ihmiseltä. Faeyn kiintymys Magia kohtaan oli myös mukavaa luettavaa, vaikkakaan ei yllättävää.

En ole ihan varma siitä, pidinkö siitä, että loppu tavallaan palasi siihen, mistä tarina alkoi. Se tuntui jollain lailla oikealta lopetukselta kirjalle, mutta jollain lailla se oli myös epätyydyttävä.

Joka tapauksessa ehdottomasti niitä kirjoja, jotka on hankittava omaan hyllyyn.
tallennettu
Forlorn
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 110
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #2 : 31.Lokakuu 2007, 21:29 »

Sain minäkin Ombrian kunnialliseen päätökseen eilisiltana.

Pidin loppua ihan mukiinmenevänä. Tosin edes yhden keskushenkilön, "sankarin", kuolema olisi tuonut paljon enemmän dramatiikkaa. Myös Mustan Helmen loppua ei kerrottu. Vain se, että hän tulisi kuolemaan ilman makuusijaansa. Se oli pienoinen pettymys. Olisi Helmi kutsunut vaikka merirosvonsa hävittämään koko kaupunkia, kun ei ollut enää mitään menetettävää. Ehkä Fayen saapumisen aiheuttama sekaannus esti tämän.

Loppujen lopuksi turhan paljon jäi yhä arvoitukseksi. Kuka Musta Helmi oli ja mistä hän oli tullut? Mitä kävi nuorille salaliittolaisille, kuolivatko he kaikki vartijoita vastaan taistellessaan, lähtivätkö maanpakoon Camas Erlin tavoin vai antoiko Ducon heille anteeksi. Mitä Magista tuli, kun hän oli löytänyt menneisyytensä salat? Myöskään Fayen ja Ombrian yhteys ei selvinnyt. Vai enkö sitten osannut lukea näitä asioita rivien väleistä. Toisaalta tällainen hämäryys ja selittämättömyys sopivatkin kirjan tyyliin, mutta olisin kaivannut ehkä kuitenkin hieman enemmän selityksiä kaikille mysteereille.

Tuntemukset, jotka kirjan jälkeen jäivät, olivat kyllä hieman ristiriitaiset. Toisaalta ihailin kirjailijan hienoa sanankäyttöä, voisi ehkä puhua sanoilla maalailusta.

Kirja kokonaisuutena oli varsin hyvä, mutta ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Henkilökuvaus jäi ehkä kuitenkin ohueksi, tai sitten kirja vain oli liian lyhyt. Tuntui, että juuri kun alkoi tapahtumat pääsivät kunnolla vauhtiin, koittikin jo loppu.
Mielestäni lisäsivut olisivat parantaneet paljon asiaa.
tallennettu
Jariell
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 63
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 04.Marraskuu 2007, 11:23 »

Minustakaan kirjan loppu ei ollut ehkä paras mahdollinen (en nyt tietenkään osaa sanoa, mikä olisi ollut parempi vaihtoehto, koska kirjan päätös tuntui kuitenkin ihan loogiselta). Tämä oli jokatapauksessa yksi kauneimmista kirjoista, joita olen lukenut. Kirjailija kiinnitti paljon huomioita sanoihin, unenomaisuuteen ja itse tekstiin, joten paikoittan juonella ei ollut päämerkitystä.

Idea maailmojen tasapainosta oli kiva. Se, miten toivolla ja epätoivolla on tasapainonsa ja jos se rikkoutuu, nousee noita esiin palauttamaan tasapainon tms. Minusta siis Faey oli siis jonkinlainen tasapainon palauttaja, joka noustessaan ylämaailmaan saa aikaan jotain... En kyllä ole asiasta yhtään varma. :)

Pidin myös tarinasta, jossa prinsessa ja mies kohtasivat (Magin vanhemmat) ja miten lapsi oli jätetty noidan haltuun.

Mä taas tykkäsin siitä, että kirja oli näin lyhyt. Minusta on aina hieno saavutus, jos kirjailija osaa kertoa tarinansa lyhyesti ja ytimekkäästi, kuitenkaan pilaamatta kirjaa.

Enpä osaa sen enempää sanoa, kun tosi hyvä kirja. Kuvailu ja sanoilla maalailu (Forlorn, hyvin sanottu) oli upeaa. Tarina sopi mainiosti kirjan tyyliin.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #4 : 04.Marraskuu 2007, 12:59 »

Jos joku innostui Ombrian perusteella McKillipistä ja haluaa lisää, niin kannattaa muistaa, että Karistolta tulee ensi keväänä suomeksi Song for the Basilisk (1998). Mutta jos haluaa kokeilla alkukielellä, niin Booky.fi myy The Forgotten Beasts of Eldiä 6,90 eurolla. Firma ei peri ollenkaan toimitusmaksua. Beasts on McKillipin vanhempaa tuotantoa (vuodelta 1974) ja voitti Ombrian tavoin World Fantasy Awardin vuoden parhaana fantasiaromaanina.

Minä tykkäsin Eldistä, mutta suosikkini kirjailijan töistä on 70-luvun lopulla julkaistu Riddle-Master-trilogia. Se on eeppistä fantasiaa - McKillip kertoo esipuheessa halunneensa kirjoittaa jotain samanlaista kuin Taru sormusten herrasta. Aloitin kirjailijaan tutustumisen juuri Riddle-Masterilla, joka on käsittääkseni naisen teoksista se tunnetuin, ja pidin siitä valtavasti. Vähän ihmetyttää, ettei Karisto ole (vielä) suomentanut tätä. Esimerkiksi ruotsiksi McKillipiltä on käännetty vain Riddle-Master ja kaksiosainen Cygnet-sarja. Osien nimet ovat The Riddle-Master of Hed, Heir of Sea and Fire ja Harpist in the Wind.

Mutta en todellakaan halua moittia Karistoa. Ombriaa on kirjakaupoissa näkynyt isot kasat myynnissä alennettuun hintaan, joten päättelin, että huonon menekin takia McKillipin suomentamista ei jatketa. Tieto Basiliskin kääntämisestä oli myönteinen yllätys. Ja voihan se olla niin, että itsenäisten teosten kustantaminen on vähemmän riskialtista kuin trilogioiden. Riddle-Masterin osia ei voi nykyään ostaa yksittäiskappaleina, sillä painokset ovat lopussa. Mutta trilogiasta on julkaistu yhteisniteitä, esimerkiksi Fantasy Masterworks -sarjassa.
« Viimeksi muokattu: 04.Marraskuu 2007, 20:48 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Aimée
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 165
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #5 : 04.Marraskuu 2007, 14:48 »

En jostain syystä oikein osaa muodostaa kattavaa mielipidettä kirjasta. Pidin kyllä kerronnasta, ja kirjassa oli paljon elementtejä, joista pidin. Esimerkiksi ajatus tasapainosta maailmojen välillä (joku tästä jo kirjoittikin) puri myös minuun.

Jokin mutta tässä kuitenkin on. En voi yhtyä varauksetta suitsuttamaan kirjaa, vaikka oikeastaan haluaisinkin. Minun mielestäni se vain ei ollut kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen. Hienoinen pettymys, vaikka Ombria olikin mainio kirja. Se vain ei ollut loistava.

Luen varmaan McKillipiltä jotain muutakin.
tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #6 : 04.Marraskuu 2007, 16:56 »

Olen vähän Aiméen linjoilla. Kirja oli todella hieno, pidin etenkin sen kielestä todella paljon. Lopussa olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän selkeyttä - jotain, josta olisi saanut paremman otteen. Minulle jäi mm. hämäräksi, oliko Duconin ja Magin välillä jokin sukulaisuussuhde? Mutta kaiken kaikkiaan pidin kirjasta niin paljon, että haluan lukea McKillipiltä jotain muutakin. Kiitokset Jussille tiedoista McKillipin tuotannosta!
tallennettu
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« Vastaus #7 : 04.Marraskuu 2007, 17:52 »

Jouduin lukemaan lopun hirvittävän nopeasti ja palauttamaan kirjankin vielä heti perään. Olisin halunnut lukea lopun uudelleen, se tosiaan taisi antaa enemmän uusia kysymyksiä kuin varsinaisia vastauksia. Monet asiat jäivät vaivaamaan, mutta toisaalta se, että vastaukset jäivät saamatta antaa ajateltavaa senkin jälkeen kun takakannen on sulkenut.

Tämä kirja pitää hankkia omaksi ja lukea uudelleen vielä joskus.
tallennettu
Jackalbury
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 568
Sukupuoli: mies
« Vastaus #8 : 11.Marraskuu 2007, 11:49 »

Loppu oli hieno, mutta hieman harmitti kun asioita muutamia asioita jäi epäselväksi.
Salaliittolaisista ei kerrottu mitään, mutta kun tutkii viimeistä lukua, voi päätellä ettei salaliittoa koskaan syntynytkään. Sillä Valtiatar Helmeä ei koskaan ollutkaan tässä Toivon maailmassa ja niinpä hänen tuhoavaa vaikutustaan ei ollut.
Musta Helmi oli kenties yllättävin ja mielenkiintoisin pahis pitkään aikaan. Hän ei ollut ihminen, vaan kuten kirjassa sanottiin, Home tai sieni, jonkin mikä kasvaa maailman varjossa. Ilmeisesti Musta Helmi oli jonkinlainen olento, joka syntyy aina pimeyden ja epätoivon kasvaessa. Fayesta en enää ole niinkään varma onko hän täysin ihminen. Pikemminkin hän vaikuttaa yli-inhimilliseltä olennolta joka noustessaan Alamaailmasta kääntää kaiken päälaelleen. Lydean ja Kyelin pako maailmojen välisestä ovesta oli huima ja samoin Duconin piirtämä varjo-ovi josta tulivatkin sisään Varjo Ombrian joukot. Mustan Helmen kohtalosta luulen, että hän tuhoutui mullituksessa eikä häntä enää koskaan ollutkaan.

Camas Erl sai minun myötätuntoni, samoin Faye kun Faye lumosi Duconin viemään Camasin takaisin palatsiin. Itse asiassa Camas Erl muistutti hieman tohtori Faustin kaltaista hahmoa, joka antaa mitä vaan tyydyttääkseen tiedonjanonsa.

Kirja oli hyvä ja odotankin innolla McKillipin seuraavaa suomennosta.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional