Ihan loistava kirjailija. Kiitos Iivari kun aloitit keskustelun (minä olen jahkannut sen kanssa vaikka kuinka kauan). Vähän jo ihmettelin kun sen
Älä maksa lautturille lukeminen näytti kestävän niin kauan.
Maailmassa on paljon hyviä ja jopa loistavia kirjailijoita, mutta jos minun on pako valita suosikkini, niin kyllä se vaan on Maarit Verronen. Pidän hänen tavastaan nähdä maailma ja ihmiset, se on jotenkin hyvin yksinkertainen, terävä ja julman rehellinen. Kirjojen henkilöt eivät ole mitään mahtipontisia ja täydellisiä sankareita vaan rehellisesti
ihmisiä. Heillä on omat hyvät ja huonot puolensa, motiivinsa ja moraalikäsityksensä, ihan kuin oikeassakin elämässä. He ovat välillä ihan rehellisesti esim. itsekkäitä, kateellisia tai "moraalittomia" ilman, että lukijan on tarkoitus paheksua heitä. Päinvastoin, sitä löytää helposti henkilöistä omat mielipiteensä ja ajatuksensa, tai ainakin minulle käy niin.
Ensimmäinen lukmani Verrosen kirja oli
Luolavuodet, silloin kun se ilmestyi, ja siitä se sitten lähti. Kaikki hänen kirjansa olen lukenut, muut paitsi pari uusinta ja
Matka Albaniaan vähintään kahdesti. Kaikki löytyvät myös kirjahyllystäni. Suosikkini on
Kylmien Saarten Soturi, jonka olen lukenut niin monta kertaa etten edes muista. Aina kun en tiedä mitä lukisin, luen sen, ja aina se on yhtä hyvä. En oikein osaa määritellä miksi, jotenkin vaan sen lukeminen tuntuu hyvältä

. Olen kyllä lukenut paljon parempia kirjoja kuin tuo, jos paremmuutta mitataan esim. kirjan herättämillä tunnelatauksilla, jatko-osan odottamisen aiheuttaman tuskan suuruudella tai "Ei tämä voi loppua, eiiiii!" -ajatuksilla, mutta tuohon
Kylmien Saarten Soturiin palaan aina uudestaa. Ehkä kyse on nimenomaan sen rauhallisesta ja simppelistä tunnelmasta ja tavasta käsitellä ihmisyyttä. Siinäkin kuvastuu hyvin se, että olemme kaikki erilaisia ja tämä sama maailma on kaikille hieman erilainen, mutta erilaiset tavat olla ja elää voivat olla ihan yhtä hyviä ja oikein.
Verrosen hyvä menestys Risingin tietokannassa saattoi olla vähän minun syytäni, sillä en yksinkertaisesti pystynyt antamaan millekkään kirjalle vähempää kuin viisi tähteä

. Yritin kyllä. Ei onnistu hyvällä omatunnolla. Ne vaan ovat kaikki samalla tasolla muiden ko tähtösmäärän minulta saaneiden kanssa. Kirjastolohikäärme teki nyt pahasti syömällä ne ei-niin-fantasia-teokset, mutta ainakiin sillä on hyvä maku.
Harmittaa mutten kovin, että Kirjamessuilla Verrosen haastattelu menee sunnuntaina päällkäin J. Pekka Mäkelän kanssa (jos en ihan pieleen muista).
Nedut nimittäin kiinnostaisi kovasti, mutta Verrosta en missaa.
Se minun paatoksestani, muut?