Alastair Reynolds

[Rojekti]

En löytänyt vanhempaa aihetta, joten...?

Ensimmäinen pohdinta: kuulin huhun että ko. scifikirjailija on kuollut kesällä. Totta vai tarua?


Olen lukenut Ilmestysten avaruus- sarjaa jo niin paljon kuin sitä on suomennettu, ja pakko myöntää että parempaa saa hakea! Välillä hahmot ovat vähän ilmeettömiä, mutta ei kirjailijalta voi aina supermonitaituruutta odottaa - ihmeellistä tietämystä fysiikassa, tieteessä yleensä, sekä monissa muissa aloissa, ja vielä päälle täydelliset hahmot rakentaa. Noh, se on pieni miinus tässä sarjassa.

Oletteko lukeneet miehen kirjoja? Jos olette niin mitä, ja mitä piditte?

Onkohan kenellään tietoa miten Ilmestysten avaruus- sarjan häntäpään suomennukset sujuvat? Tuleekohan niitä ensi keväänä, vai tuleeko vasta 2009..

[Narri]

Ensimmäinen pohdinta: kuulin huhun että ko. scifikirjailija on kuollut kesällä. Totta vai tarua?

Elossahan tuo on...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastair_Reynolds

Sovituksen kuilun (ks. Liken uutuudet) jälkeen on vielä yksi suomentamatta.

[tnjrp]

Juu eivätkä myöskään Alastair Reynoldsin oma saitti eikä Fantastic Fiction tunnusta tuon tavattaessa varsin mielyttävän welshiläismiekkosen siirtyneen koiranputkea pukkaamaan. Kyse lienee siis juurikin huhusta, tai mahdollisesti jonkinsortin sekaannuksesta.

Minä diggaan Reynoldsin kirjoja kovastikin. Mutta toisaalta mä tykkään yleisemminkin varsin kovahkosta scifistä. En nyt tiedä niiden hahmojen ilmeettömyydestäkään, Reynolds ei kieltämättä pui niiden sielunelämään kovin tarkasti ja välillä täsmälliset motivaatiot tekosilleen jäävät hiukan epäselviksi. Loveshitin kuvaamista hän myös välttelee suorastaan kiitettävän antaumuksellisesti. Kirjat ovat myös aika totisia, mikä voi jonkun mielestä olla vika.

Noita suomennoksia en ole lukenut enkä tutustunut niiden julkaisusuunnitelmiin. Revelation Space/Inhibitor -sarjaan kuuluu kuitenkin nykyisellään yhteensä 5 romaania ja 2 novellikokoelmaa kun joukon jatkoksi liittyivät Galactic North 2006 ja vielä The Prefect kuluvana vuonna. Muutenkin Reynolds tuntuu olevan tuotteliaalla päällä, vaikea sitten sanoa alkaako laatu jossain vaiheessa jo hieman kärsiä.

Vielä mulla tällä hetkellä työn alla olevasta itsenäisestä Pushing Ice -romskusta (2005) moista ei juuri huomaa. Se on tosin Reynoldsin kirjaksi lähes hauska, paikoin.

[Rojekti]

Huh, hyvä juttu että mies on yhä hengissä. Hyperaktiivisuus kirjoittelun saralla on myös loistojuttu.


Olisikohan suuri virhe hankkia eng.kielisiä ei-suomentamattomia kirjoja ja alkaa lukemaan niitä? Olen aiemmin lukenut  vain yhden nuortenkirjan englanniksi (T.Prattchettin mattoihmisistä kertova), ja englannintaidot ovat suht kohdallaan abiksi: onko noiden kielenkäyttö siis kovin monimutkaista? Tuleekohan pian vastaan se ongelma että kiinnostava fysiikka/teknoteksti jää tajuamatta kokonaan..?

[tnjrp]

Ei Reynoldsin kieli sinänsä minusta mitenkään vaikeaa ole, mutta kyllähän siellä tuota ihan oikeaa tieteellistä termistöä vilahtelee tietysti aika taajaan sinne päin olevan teknouggabugan seassa. Enkä ainakaan minä sitä kyllä lukiossa oppinut, piti opetella itse myöhemmin. Siis sitä tieteellistä termistöä, teknouggabuggaa oppi Star Trekistä

Harjoittele vaikka näillä: Spirey and the Queen, The Big Hello!, Fresco ja A Spy in Europa. Pitäisi kai nuo joskus lukea itsekin, mutta oon ajatellu, että saan rahalle enemmän vastinetta kun luen nuokin vasta painetusta sanasta...

[Jussi]

Minä olen lukenut kaksi ensimmäistä Reynolds-suomennosta, Ilmestysten avaruuden ja Kuilukaupungin. Timanttikoirat, Turkoosit päivät odottaa jo hyllyssä. Pidin molemmista kirjoista, ne olivat vauhdikasta luettavaa ja sisälsivät kiinnostavia ideoita. Erityisesti ajatus ihmisten asuttamasta avaruudesta, jossa valoa nopeampaa matkustamista ei tunneta, oli hieno. Henkilönkuvaus ei ollut kieltämättä kovin syvällistä.

Kahdesta kirjasta pidin enemmän Kuilukaupungista. Siinä oli vain parempi juoni, ja minä-muotoisen kerronnan avulla päähenkilö tuli tutummaksi. Olen antanut molemmille arvosanaksi neljä tähteä Risingin kirjailijatietokannassa. Se minua vähän ihmetyttää, miksi Liken piti pilkkoa Kuilukaupunki suomennoksessa kahteen osaan. Sarjan muille varsinaisille osille ei ole tehty näin, vaikka pituuksissa ei ole suuria eroja.

[Vumpalouska]

Onpa tosiaan outo huhu, että Reynolds olisi kuollut kesällä... en kyllä ole itse kuullut. Mutta miehen kirjoista kyllä pidän kovasti, olen lukenut kaikki suomennetut ja paras on mielestäni avausteos "Ilmestysten Avaruus", joskin "Kuilukaupunki" seuraa HYVIN lähellä takana. Paras puoli kirjoissa on se, että niissä esiintyvät tieteelliset laitteet ja teknologiat ovat (enimmäkseen) hyvin uskottavia ja totuudenmukaisia, ja silti Reynolds saa tähän "kovaan" scifiuniversumiinsa ujutettua aimo annoksen avaruusoopperaa ja hiukan Stephen King -mäistä kauhua. En rupea spoilaamaan mitään, mutta sen verran kerron yhdesätä suosikkikonseptistani, joka esiintyy "Lunastuksen Arkissa"... Siinähän Yhtyneet yrittävät rakentaa imaginaariselle inertialle perustuvan valoa nopeamman matkustamisen mahdollistavan laitteen, jolla onkin sitten aika kiintoisa sivuvaikutus... Yksi parhaista ideoista missään lukemassani scifikirjassa...

[Jussi]

Uusi Reynolds-haastattelu, jossa mainitaan suomalaiset!

- Speaking from your own experience, do you feel that there is a difference between European and North American fans?

I don't think you can lump European fans into one pool, quite honestly. The Finns are quite unlike the Brits, who are quite unlike the French or the Germans. They all like SF, but they come at it from different angles, with subtly different mindsets. The Brits seem to be just as interested in real ale as SF. The Finns are the most literary and enthused, I think - and they're easily the coolest. My experience with fandom, on both sides of the Atlantic, has been universally welcoming and positive, I have to say.

[Jackalbury]

Olen lukenut Ilmestysten avaruuden ja Kuilukaupungin molemmat osat. Loput suomennetut osat odottavat vuoroaan hamassa tulevaisuudessa.

Reynolds sai minut heti koukkuun, jotenkin Ilmestysten avaruuden kerrontatyyli, miljöö ja kuvailu tempaisi minut mukaansa. Reynolds on minusta yksi scifin suuria mestareita Asimovin, Vingen, Simakin ja Simmonsin ohella.

Lukemistani kirjoista tähän mennessä olen pitänyt eniten Ilmestysten avaruudesta, tosin en osaa sanoa miksi. 

[tnjrp]

Kun ketjun viimeisin posti täyttää kohta vuoden, niin onkin hyvä hetki heittää uutta pökköä pesään pikaisen arvosteluntyngän muodossa...

Kuten jo tuolla ihan ketjun alkupuolella mainitsin, Reynolds palaili Revelation Space –universumiin tuoreemmasta päästä olevassa romaanissaan The Prefect (sen jälkeen on ehättänyt ilmestyä vielä tietääkseni itsenäinen House of Suns) ja samalla omakseen tunteman enemmän kuin puolikovaksi keitetyn avaruusoopperan ytimen kieppeille jonkinmoiseksi pettymykseksi osoittautuneen Galactic North –novellikokoelman ja vähän köykäiseksi jääneen (niinikään itsenäisen) Pushing Icen jälkeen.

TP:n tapahtumapaikka on tuttu useammastakin aikaisemmasta tarinasta: Yellowstone-planeettaa kiertävä avaruusasutusten vyöhyke Glitter Band. Ajankohta on kuitenkin harvemmin käsitelty aika ennen tuon demarkistien utopian tuhonnutta melding plague –vitsausta; voisipa kai tätä ajatella ydintrilogian esiosaksikin. Aligenrenä ei sitä myöden ole ”goottilainen”, mutta ihan aidon ”utopian” puolellekaan ei mennä vaan tyylilaji on paremminkin ”high tech noir”. Jos nyt sellaista on edes olemassa.

Joka tapauksessa, kirjan päähenkilö Tom Dreyfuss on otsikon prefekti, eräälainen vaalivalvojan ja poliisin risteytys, joka joutuu tutkimaan joukkomurhaa. Rikoksen kammottavuudesta huolimatta se osoittautuu tietenkin vain alkusoitoksi paljon pelottavammalle ja suurisuuntaisemmalle tapahtumasarjalle, ja kohta koko Yellowstonen järjestelmän tulevaisuus on vaakalaudalla. Mukana pyörivät ”tavalliset epäilyt” Sylvesten suvusta conjoinereihin ja ultriin, tietenkin puolipakollista hypersikaa unohtamatta. Mistä puheen ollen, muiston pysymättömyys liittyy tietysti myös kuvioon, kuten lähes jokaisessa Revelation Space –tarinassa. Erona aiempiin universumiin sijoittuviin romaaneihin TP pysyttelee kuitenkin tiukasti yhdessä melko suppeassa tapahtumapaikassa, eikä siinä siten ole Reynoldsin tavaramerkeiksi niinikään muodostuneita syvän ajan ja valtavan avaruuden tuntua.
 
Tuolla tavoin elementeikseen purettuna tarina kuullostaa kuitenkin liiaksi kulahtaneelta ”the best of Alastair Reynolds” –kyhäelmältä; oikeasti kirjailijan tekemät valinnat toimivat kuin junan vessa. TP on tiukka, jäntevä ja ainakin minulle ihan riittävän paljon käänteitä sisältävä avaruusjännäri. Lukijaa ei (nytkään) häiritä tarpeettomalla loveshitillä eikä ylimääräisellä hehkuttelulla. Oikeastaan vain ihan tarinan loppu jättää, tälläkin kertaa, toivomisen varaa, mutta toisaalta Reynolds ei varmaan tuntuisi omalta itseltään, jos hän joku kerta solmisikin kaikki juonenpätkät siistiksi rusetiksi. Dialogi on myös parissa kohdin ärsyttävän poliisisarjamaista, mutta apologeettisesti voitaisiin kai ajatella sen olevan jopa ihan tarkoituksellinen tyylikeinokin.

Suosittelen, myös Revelation Space –aloittelijoille. Tai ehkä jopa juurikin sellaisille.

---

PS. Kaikki ovat tietysti huomanneet, että Reynolds tulee vaihteeksi Suomeen ensi kesänä, Finncon '09:ään? Hemmo taitaa käydä täällä päin jo lähes joka vuosi...

[Dyn]

PS. Kaikki ovat tietysti huomanneet, että Reynolds tulee vaihteeksi Suomeen ensi kesänä, Finncon '09:ään? Hemmo taitaa käydä täällä päin jo lähes joka vuosi...

Jopjop, hyvä syy olla 10.-12.7. Helsingissä Kaapelitehtaalla! Linkkivinkki niille joille tapahtuma ei (vielä) ole tuttu. Kannattaa huomioida, että paitsi kuuntelemaan esityksiä, kunniavieraita pääsee jututtamaan myös ihan kasvokkain.

Oma Reynolds-tuntemukseni rajoittuu muutamaan lähinnä Tähtivaeltajassa julkaistuun novelliin. Hyviä olivat, ja Kuilukaupunki odottaa kirjahyllyssä jos tulisi joskus luetuksikin... mulla on tällainen paha tapa, että tutustuin Finncon-kunniavieraisiin vasta kun ovat jo poistuneet maasta. VanderMeer, Harrison... noh, Reynoldsia saan varmaan luettua ennen kesää, Martinin ykkösosankin ostin ihan tätä tarkoitusta varten.

[Jussi]

Reynoldsin seuraava romaani on lokakuussa ilmestyvä Terminal World, jonka juonitiivistelmän (Amazonista kopioidun) voi katsoa enkkupuolen tietokannasta. Kirja ei varmaan sijoitu Ilmestysten avaruuteen, sillä luulisi, että tätä mainostettaisiin tekstissä. Juoniselosteessa ei myöskään ole mainintaa sarjaan kuulumisesta.

[tnjrp]

Mies itse kuvailee teosta saitillaan näin sanoen:

I am now working on a new standalone novel due for publication in October 2009,  a far future, steampunk-influenced planetary romance provisionally entitled TERMINAL WORLD

[NiTessine]

Steampunk? Planetary romance?

HETIMULLENYTAAAAAAAAAAA!

Kirja kuulostaa eri päheältä ja meni ostoslistalle.

Reynoldsilta en ole muuta vielä lukenut kuin Revelation Spacen sekä ESC:in kustantamastaHannun basaarissa -kirjasta löytyvän novellin "The Fixation". Tuota novellia ei muuten pitkään aikaan muualta löytynytkään, mutta ilmeisesti helmikuussa julkaistiin jossain antologiassa, kaksi vuotta Hannun basaarin jälkeen. Nyt olen kolunnut kirjakauppoja sopuhintaisen Redemption Arkin ja Chasm Cityn perässä.

Diggasin kovasti Revelation Spacesta. Kirjassa oli kivasti transhumanismia, avaruusoopperaa ja semmoista ihan reilun outoa tulevaisuudenvisiota. Siitä on hyvä scifi tehty.

[Echramath]

Otto Sinisalo oli oivaltanut Reynoldsin teosten ytimen: "Avaruus on vittumainen paikka ja haluaa että kuolet".

[NiTessine]

Hyvin jännä. Alastair Reynolds allekirjoitti juuri sopimuksen Gollanczin kanssa kymmenestä kirjasta kymmenessä vuodessa ja miljoonasta punnasta.

http://www.guardian.co.uk/books/2009/jun/22/alastair-reynolds-million-pound-deal

[tnjrp]

Jees. Gollancz näköjään luottaa Walesin "lehmän" kykyyn "lypsää"... Ja mikä ettei luottaisi, myyntiluvut ovat kuulema kohdallaan kivasti ja lisäkirjailu kiinnostaa. Ja noin laadullisesti ajatellen ainakin tämä tuorein romsku House of Suns oli varsin mukiinmenevää settiä. Pitää jossain välissä taiteilla siitä arvosteluntynkää varmaan.

[Iivari]

Hoo, urheilun järjettömät sopimukset ovat uineet jo taiteilunkin maailmaan. Nyt vain odotellaan sitä kahdeksan vuoden, kahdeksan kirjan ja 64 miljoonan dollarin sopimusta, jolla alettaisiin päästä Alexei Yashin - kauppaluokkaan.

BTW: Enää kaksi viikkoa ja päivä että Reynolds on Suomessa!

[jukkahoo]

Näin keskiviikon puolella voisin korjata Iivarin lausumaan, jotta enää yksi viikko ja kuusi päivää, niin Al on Suomessa. Ja samaan hengen vetoon todeta, jotta enää viikko ja viisi päivää, niin GRRm on Suomessa...

[Jussi]

Reynolds siis ylitti Steven Eriksonin vuonna 1999 tekemän sopimuksen Transworldin kanssa: 675 000 punnan ennakkomaksu kymmenestä Malaz-sarjan osasta. Tämä on yhä ennätys eeppisen fantasian puolella. Myös Eriksonin tarkoituksena oli julkaista yksi kirja vuodessa, mutta aikataulu ei ole täysin pitänyt. Reynoldsilla tämä varmaan sujuu paremmin.