Alastair Reynolds

[Jussi]

Kasaa lisää paineita Blue Remembered Earthille.

Kirjailija Adam Roberts arvioi BRE:n pari viikkoa sitten blogissaan. Arvostelu on sävyltään myönteinen, tässä aloitus lainauksena:

This isn't published until next year, so a detailed review from me now would be premature. But I have read it, and if you are asking the question 'should I be looking forward to this one?' then I can answer: yes. Yes, you should.

[MaKo]

BRE kiinnostaa mua kyllä mahdottoman paljon, enemmän kuin tuon Terminal Worldin suomennos, mutta pakkohan sekin on ostaa ihan huvin, urheilun ja kannatuksen vuoksi. Olen tainnut jo kasata itselleni liian suuret odotukset BRE:n  ja koko sarjan suhteen, mutta sen näkee sitten.

[Eija]

Luin Pääteaseman, joka oli mukiin menevä ja viihdyttävä lukupaketti. Parasta kirjassa oli maailman kuvaus koneolioineen - mielikuvitus on edelleen Reynoldsin vahvuuksia. Sen sijaan perusjuoni oli paikoin kuin amerikkalaisessa kliseisessä jännitysfilmissä, joka hieman latisti tunnelmaa. Särmää ja yllättävyyttä olisi saanut olla enemmän. Jälleen kerran kirja on liian pitkä ja tiivistämisen varaa olisi ollut varsinkin keskikohdan tietämissä.

Eiköhän Likeltä tule myös Blue Remembered Earth suomennos aikanaan -  se sitten seuraavaksi ellen intoudu (tai paremminkin ehdi) miehen aikaisempiin suomentamattomiin töihin tarttua.

[Jussi]

Locus-lehti arvosteli Blue Remembered Earthin.

If Reynolds can keep this up – and there’s enough planted here for future volumes to already suggest that he can – he might have one of the most enjoyable series of the still-young decade.

Hesarissa julkaistiin marraskuussa Vesa Sisätön arvio Pääteasemasta.


Edit: Tästä voi tarkistaa virallisen BRE-trailerin.

[Dyn]

Draganin kirjoittama Pääteaseman arvostelu Risingin Artikkeleissa.

[Jussi]

Blue Remembered Earth on nyt ilmestynyt. Wertzone-blogi arvioi kirjan:

Blue Remembered Earth (****) is highly readable, brimming with ideas and refreshingly optimistic. Recommended.

Myös SFX-lehti antoi neljä tähteä viidestä.

[H.C.]

Luin BRE:n eilen loppuun ja melko pettynyt olo jäi. Jouni ei missään vaiheessa oikein alkanut kiinnostaa, vaan oli paikoin ärsyttävän typerä. Odotin ehkä jotain "kuivempaa" kovaa scifiä, jossa pohdiskeltaisiin ihmiskunnan siirtymistä avaruuteen - ja sitähän tämä paikoin ihan ansiokkaasti tekikin - mutta päälle oli laitettu tylsä seikkailu-/jännärijuoni jossa ei päästy raapaisemaankaan sitä jännitystä tai ihmeen tuntua mikä Ilmestysten avaruus - sarjassa niin viehätti. Hyviä ideoita oli kyllä ja olisin mielelläni lukenut pidempiäkin sepustuksia niistä, mutta tällä kertaa tylsä juoni oli pistetty etusijalle ja kaikki kiva sivuutettiin hyvin äkkiä että päästäisiin seuravan junikuvion kimppuun. Höh, ehkä odotukset olivat liian korkealla tai väärässä suunnassa.

En nyt huonoksi kirjaksi halua sanoa, hyviäkin kohtia mahtui mukaan ja toimiihan tämä varmaan introna uudelle sarjalle, mutta toivon että seuraavat osat ovat parempia.

[Jussi]

Vielä kaksi BRE-arvostelua: Fantasy Book Critic ja SFFworld. Lainattu jälkimmäisestä:

This is my favourite Alastair Reynolds to date, and I can’t wait to see where this series goes next. Recommended.

[H.C.]

Luin Century Rainin kuluneella viikolla. Alku vaikutti oikein lupaavalta, mutta loppupuoli olikin sitten aivan uskomatonta. Huh, henkilöhahmot ja heidän väliset suhteet aiheuttivat lähinnä myötähäpeää ja muutenkin ihan mielenkiintoiseen juoneen oli yksinkertaisesti ympätty liikaa ja jätettiin ihan liikaa auki. Myöskään toimintakohtausten kuvaus ei Reynoldsilta oikein sujunut - eikä mielestäni ole aiemminkaan kovin hyvin sujunut, mutta tämä oli pohjanoteeraus. Ajatteliin moneen otteeseen jättää kirjan kesken ja lopussa ihmettelin miksen niin tehnyt. Lisäksi jopa kirjoitusvirheiden paljous pisti häiritsemään, väilillä ei esimerkiksi tiedetty kirjoitetaanko päähenkilön nimi Auger vai Augur - molempia saattoi esiintyä samalla sivulla useaan kertaan. Ehkä se on myöhemmissä painoksissa korjattu, mutta lisäsi kuitenkin vaikutelmaa että tämä oli turhan nopeasti kyhätty tekele.

Ei se BRE oikeastaan niin huono ollutkaan, kun tähän vertaa. Reynoldsin kirjoitus on siinä selvästi kehittynyt parempaan suuntaan, harmi vaan että päähenkilöt siinä ovat ruikuttavia paperinukkeja joiden kommelluksista ei pahemmin piittaa.

Nyt alkaa usko Reynoldsiin olla koetuksella. Oliko ne Ilmestysen Avaruus kirjat sittenkään niin hyviä? Niissä viehätti se miten pieni ihminen oli suuressa, pimeässä ja pelottavassa avaruudessa ja se käsinkosketeltava ihmeen tuntu. Kun nämä seikat karsii pois - kuten CR:ssä ja BRE:ssä - niin mitä jää jäljelle?

Mulla on vielä Pushing Ice, Terminal World ja The Prefect lukematta. Onkohan mikään niistä lukemisen arvoinen?

[tnjrp]

Sinänsä The Prefect on mielestäni inhibiittorimaailmaan sijoittuvista romskuista paras, mutta jos Reynoldsin ihmiskuvauksen suhteellista heikkoutta pitää rampauttavana vikana niin lienee aika siirtyä muihin kirjailijoihin... Henkilöhahmot lienevät onnistunempia ja vähiten paperisia House of Sunsissa, muttei sekään mikään oivaltavasti tunteita syvääluotava teos ole. Pitää tosin sanoa, että BRE on minulla edelleen lukematta, samoin CR ja siitä olen kuullut niin huonoja arvosteluja ennenkin, että tuskinpa koskaan otan sitä asiakseni - edes aihe ei oikein kiinnosta.

[H.C.]

Sinänsä ihmiskuvauksen heikkous ei ole rampauttava tekiä, mutta CR rakentui liikaa juuri ihmishahmojen varaan. Redemption Arkissa ollut rakkaustarinan poikanen pisti silmät pyörimään päässä (se ei muutenkaan lukeudu suosikkeihini) ja tämä CR on kuin tuo rakkaustarina venytettynä 500-sivuiseksi. Taustalla olisi ollut kaikenlaista mielenkiintoista josta olisi voinut ammentaa. Esim Clarken Rama oli todella hyvä kirja, vaikken sen luettua muistanut juuri ainoankaan hahmon nimeä, mutta se ei haitannut kun koko homma keskittyi tuntemattoman aluksen tutkimiseen. Reynolds osaa myös hyvin kuvailla ihmeellisiä vieraita asioita, mutta homma kärsii turhaan kun keskelle nostetaan b-luokan näyttelijät ja pöhköt ihmisten väliset kinastelut ja jaaritukset.

Mutta pitää katso toi prefekti jossain vaiheessa. House of Suns oli kyllä ihan hyvä.

[tnjrp]

Redemption Arkissa ollut rakkaustarinan poikanen pisti silmät pyörimään päässä

Onneksi sitä ei kehitelty juuri mitenkään ennen eikä jälkeen sen täysin takavasemmalta tulevan paljastumisen

Kummallista kyllä Revelation Spacessa ns. romanssi oikeastaan toimii, vaikka sitä ei varsinaisesti käsitelläkään juuri lainkaan eikä varsinkaan valoteta henkilöiden lemmentuskaisia ajatelmia. Syytä RA:n kummallisuudesta siis ehkä enemmänkin kurjaa editointia.

[H.C.]

Joo, RS:ssä se tosiaan toimi ihan hyvin ja RA ei edes paljoa editointia olisi tarvinnut. Ehkä Reynolds huomasi itsekkin homman kömpelyyden kun seuraavassa osassa korjasi asian   .

RS:ssä viehätti miten juonenpätkät sidottiin loppua kohden yhteen ja välissä turhiltakin vaikuttaneet juonenkännteet olivat lopulta ihan relevantteja, ei voinut kuin hämmästellä kun palaset putosivat paikoilleen ja mysteeri paljastui kerros kerrokselta.

Sekä CR että BRE kärsii milestäni siitä että kummassain jää niin paljon roikkumaan ilmaan. BRE oli turhan ennalta-arvattava ja loppu töksähti, mutta oli muuten hyvin kirjoitettu ja editoitu ja ihan ok positiivinen tulevaisuuskuva. CR taas alkaa hyvän alun jälkeen syöksyä kohti loppuratkaisua ja epäonnistuu täydellisesti kuromaan yhteen oikeastaan yhtäkään juonenpätkää. Mikään editointi maailmassa ei sitä mielestäni olisi pelastanut. Lopussa jäi sellainen "tässäkö se tosiaan oli"-olo.

[kahvikuppi]

.........

Nyt alkaa usko Reynoldsiin olla koetuksella. Oliko ne Ilmestysen Avaruus kirjat sittenkään niin hyviä? Niissä viehätti se miten pieni ihminen oli suuressa, pimeässä ja pelottavassa avaruudessa ja se käsinkosketeltava ihmeen tuntu. Kun nämä seikat karsii pois - kuten CR:ssä ja BRE:ssä - niin mitä jää jäljelle?

Mulla on vielä Pushing Ice, Terminal World ja The Prefect lukematta. Onkohan mikään niistä lukemisen arvoinen?

Jaa-a on itselläkin aika pitkä aika noista Reynoldsin ekoista kirjoista kun tuli luettua. Mutta Pushing Ice, niin se oli mielestäni hyvä kun näin jälkeenpäin pohtii. Hyvin selkeä ja yksinkertainen kokonaisuus, joka lopussa sidotaan nätisti yhden kirjan jutuksi. Hiukan harmi, että on tyyliltään vain kerran luettava.

Tuo Prefecti oli taas keskinkertainen, ehkä turhan mitäänsanomaton tarinaltaan.

[Jussi]

Blue Remembered Earthin suomennos Muistoissa sininen Maa ilmestyy Likeltä elokuussa. Nopeaa toimintaa! Pehmeäkantisen kirjan pituudeksi on merkitty 700 sivua.

Aurinkojen huoneen pokkaripainos julkaistaan heinäkuussa.


EDIT: Like paljasti Sinisen Maan juoniselostuksen.

Maapallon geopoliittinen tasapaino on kääntynyt päälaelleen 2100-luvulla. Afrikan manner on taloudellisen ja teknologisen kehityksen kärjessä, planeettojen välinen avaruusmatkailu on arkipäivää, ja erilaiset kaikennäkevät tekoälyt hallitsevat yhteiskuntien toimintoja. Ihmiskuntaa asutetaan hitaasti muille planeetoille, sillä ilmastonmuutos on tehnyt maapallon elinolot ihmisille vaikeiksi.

Akinyan suku on yksi Afrikan vauraimpia sukuja, mutta sisarukset Geoffrey ja Sunday Akinya kokevat ahdistavaksi tulevaisuutensa yltäkylläisen bisnesimperiumin perijöinä. He päättävät rakentaa elämänsä uudelleen vapaana sukunsa kultakahleista - toinen taiteilijana Kuun pimeällä puolella, toinen tutkijana Kilimanjarolla.

Kun Akinyan suvun matriarkka kuolee, hän jättää perinnökseen salaisuuden, joka rikkoo Akinyan sisarusten ja muun suvun välit. Geoffrey ja Sunday joutuvat pakenemaan sukuaan ja ylivertaista Mekanismi-tekoälyä. Näin käynnistyy mielikuvituksen rajoja laajentava tähtien välinen kujanjuoksu.

[tnjrp]

Alistair Reynolds kirjoittaa paraikaa Doctor Who -romaania(!) Harvest of Time, joka ilmestyy Tohtorin seikkailujen 50-vuotisjuhlavuonna, siis ensi vuonna:
http://www.alastairreynolds.com/id21.html

Samoin 2013 pitäisi (ainakin Amazon.com:in mielestä) ilmestyä myös Blue Remembered Earthin jatko nimellä On the Steel Breeze. Se onkin jo ehtinyt tietokantaan:
http://www.risingshadow.net/library?action=book&book_id=30459

Tässä Wiredin haastattelussa Reynolds visertää lisää molemmista projekteista ja paljon muustakin:
http://www.wired.com/underwire/2012/09/geeks-guide-alastair-reynolds/all/

[Jussi]

Ilmestysten avaruus on nyt virallisesti scifin mestariteos. Brittikustantaja Gollancz julkaisee kirjasta uuden laitoksen ensi vuoden syksyllä "SF Masterworks" -sarjassa, kansikuva näyttää tältä.

Keskisuomalainen arvosteli viime viikolla Muistoissa sinisen maan.

Reynolds yhdistää jälleen kiehtovalla tavalla teoreettisen fysiikan uusimpia trendejä ja jopa avaruusoopperaa. Tuloksena on vangitseva välähdys tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta ei ole onnistunut räjäyttämään itseään takaisin kivikauteen.

Kirjan kiitossanoissa Reynolds puhuu Akinya-saagan tulevista osista, joten tämän romaanin kutkuttavasti kysymyksiä herättävä loppuhuipentuma ja sitä seuraavat useat epilogit asettuvat paremmin kontekstiin. Jatkoa siis odotellessa, kun vain malttaisi.

[tnjrp]

Ilmestysten avaruus on nyt virallisesti scifin mestariteos. Brittikustantaja Gollancz julkaisee kirjasta uuden laitoksen ensi vuoden syksyllä "SF Masterworks" -sarjassa

Pukki vahtii kaalimaata, suurella antaumuksella

Pitänee muuten kohtapian jo aloittaa tuo Blue Remembered Earth.

[Dyn]

Draganin arvostelu Muistoissa sininen maa -kirjasta (oli valmiina jo viikko sitten, mutta meikäläisen oikolukukoneisto potee talvistressiä). Kehut tuli. Tämän arvostelun perusteella voisin kirjaan itsekin tarttua.

[maxs]

Tänään tarttui Muistossa sininen maa mukaan Ison Omenan bestsellerhyllystä, vaikka olin ihan muilla asioilla. Ensimmäinen Alastair Reynolds yritys kaatui alkuunsa, kun joskus aikanaan lainasin Timanttikoirat/Turkoosit päivät ja Ilmestysten avaruuden, mutta en sitten lukenut kumpaakaan, syytä en enää muista. Tällä kerralla tulee toivottavasti luettua, luulen kirjan muutenkin olevan itselleni paremmin sopiva ensikosketus erittäin kiinnostavaan kirjailijaan. muokkaus: Lainaus vanheni, mutta lainasin uudestaan, nyt olen puolessavälissä ja tähänastisen perusteella kaduttaa eten ole aiemmin tutustunut Reynoldsiin jotain novelleita enempää. Tulen luultavasti lukemaan koko tuotannon.