Millaista unta näit viime yönä?

[Lullaby]

Awww.. ihanan klassinen ja hulvattoman eeppinen ^^ näkisipä itsekin joskus tuollaisia unia. Vaikkka olihan uni jossa yhdistyi muinaisen Egyptin julkinen bussiliikenne, marssilaisten rakettihanke ja elävä suklaamuna  aika inspiroiva..

...nyt kun miettii.. vaikka siinä unessa riitti aaveita ja alieneita ja ihmisiä jotka vältämättä halusivat minut hengiltä ja täytetyksi seinälle, niin karmivinta oli silti olla haukkaamassa suklaamunaa ja tajuta että sen sisällä sykkii sydän.. 0_0 ehkä siitä kuoriutui  tosi iso monsterisuklaapupu. Siitä herätessä oli juuri se olo ettã hyvää pääsiästä vaan juu kaikille.

[Veequa]

Taas tällainen elokuvauni, jossa en itse ole ollenkaan ja kamerakulmat on kuin mistäkin seitsemän Oscarin Hollywoodleffasta.

Elävien kuvieni alussa on maantie keskellä amerikkalaista hiekkaavikkoa. Autotiellä kävelee hirvittävän suloinen alieni, joka on tehty läpinäkyvistä, kestävistä muovipusseista, jolla on casablancahattu, jonka kaulaa kiertää värikäs nauha ja joka kantaa matkalaukkua. Sillä on myös mustasta paperista tehdyt pyöreät silmälasien sangat. Mitään linssejä ei ole, ja lasit on teipattu ehjiksi monesta kohtaa.

Sitten auto ajaa alienin yli ja se kuolee.

No, tapausta aletaan tutkia murhana. Juttua johtaa kaunis, vaalea nainen, jonka pitkät hiukset on ehkä hitusen liian tiukalla ponnarilla. Siis kuvannollisestikin. No, hän korjaa alienin tavarat talteen ja ihmettelee paperisia silmälaseja.

Tämän jälkeen on musta aukko unessani, mutta sen tiedän että seuraavassa kohtauksessa nainen on pulassa. Hänellä on alienen silmälasit mukanaan, ja hän laittaa ne päähänsä. Kamerassa on siis naisen kasvot ja hänen suurentuvat silmänsä, en näe sitä mitä hän katseli.
Ihan hirveä hetki. Ihan kuin sisukset olisi kääntyneet ympäri, menneet solmuun ja lakanneet sitten olemasta. Sekunnin murto-osassa.
Siihen minä heräsinkin.

[Hiistu]

Olen huomannut sellaisen omituisen jutun, että mitä enempi minulla on nukahtaessa paha mieli, sitä parempia unia näen.. Joskus toki painajaisia, mutta usein myös oikein mukavia ja rauhoittavia unia, onnentuntuisia. Kaipa se on jokin päänupin suojamekanismi. (Oletteko muut huomanneet millaista yhteyttä mielialan ja unensisältöjen välillä?)

Esim. Viime yönä Finnairin lentokapteeni ilmestyi tekemään asuntooni kylpyhuoneremppaa. Ei aavistustakaan, miksi lentokapteeni sitä tekisi tai mitä remontoitavaa kylpyhuoneessa edes oli, mutta ei sopinut valittaa.

[Piru Naiseksi]

Enpä tiedä, miten viimevarhaisaamuinen uneni liittyy mielentilaan. Uneksin näet olevani erään hotelli-ravintolan kiviterassilla viettämässä kesäiltaa. (Muinaisuudessani juhlin usein juuri tuossa paikassa.) Olin yksin eikä kukaan liittynyt seuraani. Ohi kulki kookas, 1920-luvun (charleston-?)tyyliin pukeutunut nainen, henkilö kuin siitä tieteistarinasta, jonka sepitin erääseen kilpailuun. (Kyhänelmääni ei palkittu.) Sitten paikalle lontusti kulkue, jossa kannettiin arkkua ja ´lääkisläisten ruumiinvalvojaiset`-banderollia. Kökötin ihmeissäni sijoillani seuraa kaivaten, kunnes kello pelasti minut tosimaailman tyyppien ja tyypittömyyden pariin.
En nauttinut tästä keskusyksikköni puhdistautumisrituaalista, joksi unia nykyään myös arvellaan. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne häiritsi, ja niinpä koin kellonpiipityksen nimenomaan pelastajana.

[Nafisan]

Ei viime vaan parin yön takaa uni, jossa yksi yliopiston arkeologian henkilökunnan jäsenistä kamppaili presidentin vaalien voitosta Timo Soinia vastaan.

[Raimu]

Okei, unethan ovat luonnollisesti yksityinen tarinaideoiden lähde, jota ei pidä muille lahjoittaa, mutta millaisia erityisen hämäriä, viittauksellisia tai muuten vain pulputtavia unia olette nähneet viime aikoina?

Näin juuri tänä aamuna unen sarjakuvasta, jonka nimi oli Varg Ank(k)a. Siinä Varg pääsi juuri jostain norjalaisesta eristyssellistä vapauteen ja joku hänen kavereistaan oli vapautumisen kunniaksi nylkenyt sekalaisia Ankkalinnan eläviä, mm. karhukoplan ja Roopen. Varg raivostui siitä, koska Roopen nylkeminen kuuluisi hänelle!

...niinpä. Tässä vaiheessa heräsin ja kummastelin.

[Platypus]

Jos te jotain tarinaa unistani keksitte, niin keksikää vaan.

Näin unta charmikkaasta pommiterroristista. Mitenkä sanon tämän ilman vääränlaista käsitystä... siis valkoinen, länsimainen mies, joka vaan sattui olemaan charmikas, sekopäinen pomminräjäyttelijä.
Hänellä oli jonkin sortin mustat vakoojanvaatteet ja jotain sinistä päällä. Se sininen taisi olla jotain pommin virittämiseen liittyvää. Hyvännäköinen mies, sääli.

Seurasin häntä tavallisen kokoisen kaupungin viemäreihin - jos kerran hän sinne meni, ehkä minäkin olisin turvassa pommilta. Jostain syystä viemärissä oli jokin muukin ihmisryhmä... larppaajia, kenties? Kuitenkin, sanoin heille että älkää missään nimessä menkö enää takaisin pinnalle. Siinä vaiheessa olin jo hukannut pommimiehen, eksytti minut mokomakin.
Kun pommi räjähti, tuska oli kauhea... Hurja jysähdys, ja viemäreihin tuli sellainen alipaine, että se meinasi repiä naamani irti.

Myöhemmin olin päässyt jokilautalle ihmisjoukkoon, ja siellä charmikas pommimies oli mukana, naamioituneena. Hän alkoi yhtäkkiä virittää pientä pommia lautan verkkoista seinää pitkin, jolloin tajusin hänen yrittävän paeta. Muutkin huomasivat homman nimen, suojaan menivät. Pieni jysähdys, ja jotkut ihmiset hyppäsivät pois lautalta. Hyppäsin mukaan, ja yritin seurata pommimiestä...
Sitten tajusin, että pommimies oli ovelasti jäänyt itse lautalle ja huijannut minut hyppäämään. Mokomakin charmikas virne naamallaan heilutti sieltä minulle... Seuraamani mies olikin Jay-Z.

Sitten uni vaihtui - olin itse Jokeri, ja johdin karhukoplan tapaista joukkiota pois kaupungista, koska olin juuri virittänyt raitiovaunuun/bussiin täysin satunnaiseen aikaan laukeavan pommin. Pitihän meidän sieltä pois päästä... Jotenkin lingottiin itsemme keskelle metsää, jossa oli outo kirjasto. Siellä lauleltiin jotakin mielipuolista laulua. Kirjastonhoitajat katselivat jalkapalloa pienestä televisiosta.

[Nafisan]

Näin tässä itseasiassa jo parisen yötä sitten unta, että olin rikospaikka tutkija. Löysin murhapaikan kasvillisuudessa ilmenevien anomalioden kautta. Jokin kasvi kasvoi tietyllä alueella paremmin kuin se luonnollisesti voisi. Kyseessä oli suon reuna ja kun menin kevyeti tulvineen suon ylittävälle pitkospuulle, liukastuin märillä lankuilla ja kaaduin mahalleni polulle. Suosta nousi molemmin puolen minua murhattujen ruumiita.

Selkeästi hiukan liikaa tullut katsottua Bonesia viimeaikoina ja kirjoitettua kandia arkeologisten kohteiden kasvillisuus analyyseistä.

[Platypus]

Näin oudosti kahta unta päällekäin, ainakin se tuntui siltä. Toinen oli aika raaka jostain syystä.

Taas kiertelin lähikirjastossa, ja yritin etsiä jotakin erikoista fantasialuettavaa, josta en ole kuullut ennen. Kirjasto oli aivan erilainen kuin oikeasti, mutta tunnistin sen silti lähikirjastoksi. Hyllyillä pilkotti hienoja, lohikäärmekantisia järkälekirjoja sun muita, jotka näyttivät tutuilta - olin nähnyt unta niistä aiemminkin, mutta silloin ne olivat omassa hyllyssäni. (Olisi kiva tietää, millaisia ne kirjat olisivat...)
Vanhoja kirjaunia sekoittui muutenkin, sillä muistin jonkin vanhan varastohuoneen, jonka sisältöä minut oli päästetty katsomaan. Sielläkin oli muistaakseni kaikenlaisia kiintoisan näköisiä teoksia, mutta tällä kertaa varastohuonetta ei ollut enää. Jotenkin kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun haluaisi löytää jotakin uutta luettavaa, josta ei ole kuullut ennen.

Sitten se raaempi uni.. paljoa yksityiskohtia en aio siitä kertoa. Olin Mulan-elokuvan hunnisodassa mukana, ja koska tiesin lumivyöryn tehokkuudesta, ammuin heti vuorta kohti ja onnistuin säästämään raketteja. Itse menin jonkin sortin jätelavalle surffaamaan lumivyöryn päällä, ja tarrasin koivun oksasta kiinni kunnes vyöry oli ohi. Totta kai hunneja myös selviytyi, ja he hyökkäsivät leiriimme. Tappelin Shan Yuta vastaan, mutta pahus kun mokoma vaikutti kuolemattomalta. Lopulta pistin kuulakärkikynällä häntä silmään, ja se vaikutti tepsivän. Sota jatkui vielä senkin jälkeen, ja minä riehuin kynällä, raketeilla ja ties millä mitä satuin löytämään... Ruumiita tuli kuitenkin, raa'asti mutta hirveän vaivalloisesti - monet viholliset olivat yli-inhimillisen kestäviä. Mitä ihmeen patoutumia Freud tästä saisikaan tulkittua, sitä on paha sanoa.

[Ansa]

Viime yön unesta muistan vain, kun istuin jossain kahvilassa ja leipurit olivat tekemässä pellillistä suklaakakkua... mutta ne tarvitsivat raaka-aineeksi verta ja tulivat sitten piikittämään minua, letku käsivarressa siinä istuskelin sitten, samalla söin, mutta jossain vaiheessa rupesi heikottamaan. Taisin mumista siitä työntekijälle, joka oli siinä vaiheessa tuonut myös erän veitsiä pöydän ääreen.

Siinä kohtaa taisin menettää tajuntani, toisin sanoen heräsin...

Toissayönä olin jossain teollisuushallissa, josta ei ollut ulospääsyä. Kaikki ovet johtivat vain johonkin toiseen osaan rakennusta ja siinähän iski pienoinen paniikki. Lopulta päädyin johonkin siivouskomeron tapaiseen. Outo uni..

[Warghast]

viimeyön uni oli yllättävän toden tuntuinen, olin töissä ja mikään ei oikein onnistunut. kaikki järjestelmät kaatuivat ja muodostivat valvontaseinällä hymiöitä, puhelin pärisi jatkuvasti ja työntekijät tappelivat keskenään. Kaiken huipuksi pomo tuli huutamaan turhista asioista ja nillittämään turhuuksista. lopulta saimme koko porukka potkut ja meidät korvattiin marssinkieltä höpöttävillä ruukkukukilla.

heräsin siihen että olin kiertänyt peittoni jalkani ympäri, samalla itteni ympäri ja kertaalleen kaulan ympäri.

seuraava uni olikin sitten sitä normaalia huttua, nahkaisia siipiä, kultaisia suomuja ja pakenivia kyläläisia samalla kun lennän polttaen taloja.. very fun

[Ansa]

Miksi kukaan haluaisi syödä jonkun toisen lääkkeet ja vielä koko purkillisen..
Se on ainoa asia, minkä muistan viimeöisestä unestani, ja minä vielä tarvitsen niitä lääkkeitä.

Onneksi se oli vain unta.

[Prosper]

Näin tylsimys-unia ja niistä muistan vähän. Muistan kuitenkin jonkun jääkaapin minkä avasin ja sieltä löytyi jotain inhaa mikä oli mädäännyttänyt kaiken. Muistan että nostin mätäisen kurkun siinä unessa ja heitin inhoten pois. Kaduten muistelin sitä kun olin syönyt sen viipaleita vain pari päivää sitten. Näinhän on käynyt oikeastikin. Olinpa helpottunut aamulla kun kävelin jääkaapin ohi ja tajusin, että se oli vain unta.

[Astorethein]

Vastaanpa tähänkin, kun nyt vihdoin näin unen, josta kertoa. En ikinä koskaan näe unia muulloin kuin ryyppäämisen päätteeksi, ja silloinkin erittäin harvoin. Viime yönä koin kuitenkin hyvin todentuntuisen seikkailun, ja kunnon painajaisen vieläpä.

Olin sodassa, jossa suomalaiset taistelivat metsästä hyökkääviä venäläisiä vastaan. Välissä oli kantojen ja sumun täyttämä aukio, jonka vastakkaisilta laidoilta osapuolet vaihtoivat laukauksia. Jossain vaiheessa venäläisten puolelta ilmestyi jokin jättimäinen mutanttihirviö, joka rynnisti suoraan meitä suomalaisia kohti. En muista tarkkaan, miltä otus näytti, mutta se oli ihmismäinen ja puketunut johonkin keltaiseen, ehkä haarniskaan tai vastaavaan. Pelkäsin ihan helvetisti ja jouduimme pakenemaan bunkkerin suojaan. Pian tajuttiin, että olemme motissa ja että hirviö tappaisi meidät kaikki. Siinä vaiheessa päätin lähteä bunkkerista ja aloin juosta pakoon niin nopeasti kuin ikinä pääsin.

Siinä juostessani huomasin, että olenkin vanhempieni kotona kesäisellä nurmikolla, hirviö yhä perässäni. Kun tajusin, etten pääisisi pakoon, päätin luovuttaa ja heittäydyin nurmikolle makaamaan. Otus sieppasi minut yläilmoihin ja tunki minut kitaansa, joka oli täynnä isoja, teräviä hampaita. Valmistauduin helvetinmoiseen kipuun, mutta en kuitenkaan tuntenut mitään, vaikka kuolema minut korjasikin. Tunsin hetken aikaa jopa suloista pehmeyttä, ennen kuin heräsin.

Mutta voi saakeli, että pelkäsin sitä hirviötä.

[Nafisan]

Näin toissayönä (jälleen) zombieunta. Tällä kertaa siskoni oli muuttunut, mutta toisin kuin tavallista, hän ei muuttunut aivottomaksi olioksi, vaan jatkoi normaalia elämäänsä lastensa kanssa. Välillä hänen piti puuteroida naamaansa, "jottei kuolio näy". Sain myös selville erään toisen (aivottoman) zombien kanssa, että zombien sylki ei ole vaarallista (kyseinen zombie kuolasi paljon ja sain ainetta päälleni), vaan ainoastaan veri oli myrkyllistä. Sylki oli kirkasta ja veri valkoista ja jos sitä sai päällensä, oli varmasti vaarassa muuttua zombieksi.

[Hiistu]

Olen huomannut sellaisen omituisen jutun, että mitä enempi minulla on nukahtaessa paha mieli, sitä parempia unia näen..

Nyt parin viikon sisään on sattunut taas kaksi tuommoista outoa lohtu-unta. (Viimeisin ei ihan viime yönä, mutta pari yötä sitten.) Kummassakin oli samanlainen idea eli itselleni suhteellisen etäinen mutta kaikin puolin mukavana pitämäni henkilö tuli viereeni istumaan, kummallakin kerralla eri henkilö ja vähän erilaisessa tilanteessa. Ja minä olin tavattoman onnellinen, ihan vaan kun sai istua siinä, kyletysten. Toinen varmaan liittyi kesätyön loppumiseen (siellä oli kiva olla), koska henkilö oli sieltä työpaikalta. Toinen varmaankin opiskelujen lähenevään alkamiseen (siellä ei ole niin kiva olla), koska se henkilö oli tuttuja aiemmasta kouluelämästä ja siinä unessa istuttiin vektorilaskennan luennolla. (Eli olisi voinut olla painajainen ilman sitä söpöä poikaa..  )

[Rasimus]

Hmm. Lohtu-uni taisi olla jonkun uniin perehtyneen psykologin mielestä ihan virallinen uniluokituskin...

Mä en ole nähnyt vuosiin varsinaisesti mielikuvitusta kiihottavia unia, mutta sen sijaan aika usein aika omituisia unia sikäli, että ne ei edusta mitään näin intuitiivisesti luonnollista unigenreä.

Eli jo useamman kerran olen nähnyt unta vanhoista ihastuksista / tyttöystävistä. Etenkin niistä lapsuuden ihastuksista vanhempina versioina (mun ikäisinä / sen ikäisinä kun olen viimeksi nämä nähnyt). Omituiseksi unet tekee se, että ne eivät ole olleet seksuaalisesti latautuneita, tai jos-olisikin-käynyt-näin-kaipausunia, vaan vain tilanteita joissa nämä henkilöt esiintyvät suht' normaaleissa tilanteissa ilman minkäänlaista tunnelatausta tai henkilökohtaista merkitystä - sivuhenkilöinä, jotka vain esiintyvät osana tapahtumia tai "kommentoimassa" suoraan tai epäsuoraan (joko puhumalla tai vain läsnäolemalla) mun tekemisiäni tai tapahtumia. Miten hitossa ne ovat päätyneet osaksi mun superegoani?

Vastavuoroisesti painajaiset tai pahat unet eivät kuulu mun tapoihini: Teini-iän loppupuolella opin välttämään niitä yksinkertaisesti lopettamalla unen kun se alkoi tuntua epämukavalta, ja näin aikuisena unet eivät ole edes uhanneet muuttua ikäviksi. Todella kiva taito, muuten. Tai sitten vain merkki siitä, että stressi iskee ensimmäisenä mun vatsaan, eikä keräänny hermoihin  

Näin juuri tänä aamuna unen sarjakuvasta, jonka nimi oli Varg Ank(k)a.

Hetkinen... Onkos tällainen peräti oikeasti olemassa? Google ei kylläkään löytänyt mitään, mutta kuulostaa liian tutulta. Saattaa olla myös mielleyhtymä Zeke Vargiin (Sepe-susi).

[Emelie]

Kuinka moni näkee stressiunia? Itselleni ne ovat aika yleisiä, tosin nykyään niitä tulee nähtyä vähän vähemmän. Opiskellessa saatoin jotain tärkeää (ja mahdollisesti vaikeaa) tenttiä edeltävä yönä nähdä unta kyseisen tentin tekemisestä. Yleensä ne unet olivat ahdistavia: myöhästyn tilaisuudesta, minulta puuttuu tarvittavat välineet tai en edes osaa vastata mihinkään kysymykseen. Tällaisten unien jälkeen ei ole kauhean miellyttävää mennä siihen tenttiin.. Joskus näin sellaisiakin unia, että koe meni hyvin. Näiden unien jälkeinen tenttiaamu ei ole yhtään sen miellyttävämpi; vielä suurempi stressi onnistumisesta. Pahin oli varmaan ruotsin yo-koetta edeltävä yö, sillä sinä yönä näin lähestulkoon vuorotellen unia kokeessa onnistumisesta ja epäonnistumisesta.

Lueskelin eilen ennen nukkumaan menoa murhaajista, ja totta kai asiasta innostuneena näin sitten unta aihepiiriin liittyen. Uni oli melko normi, eli ei painajainen, muttei kyllä mikään mainittavan mukavakaan. Stressaan ilmeisesti tällä hetkellä kirjoittamistani koodinpätkistä, sillä unessani jokainen virhe koodissa tarkoitti, että murhaaja (ei mitään tietoa että kuka, unessa täysin tuntematon, hahmoton) pistää jonkun ihmisparan hengiltä. Siinä sitten yritin kirjoittaa virheetöntä koodia... Uni loppui herätyskellon sirkutukseen. En kyllä usko, että mahdolliset virheet koodaamisessani voisivat olla niin fataaleja, mutta ehkä yritän tänään olla mahdollisimman varovainen for- ja if else -silmukoita värkätessä.

[Elenna]

Viime yönä näin tosi järkyttävän unen. Siinä luin aamun lehdestä juttua joissakin Etelä-Amerikan valtioissa tapahtuneista terroristihyökkäyksistä/vallankaappauksista tms. (en muista kunnolla mistä oli kyse). Koko lehti oli täynnä samaa aihetta ja luin sitä aivan ahdistuneena ja hätää kärsimässä. Yhtäkkiä olin koulussa, ja katsottiin opettajan kanssa dokumentti jostakin nuoresta tutkijasta (nuori, komea mies, elämä edessä), jonka terroristit/vallankaappaajat/kapinallississit olivat nyt siis kaapanneet ja murhanneet raa'asti. Dokumentti oli kuvattu pari kuukautta aikaisemmin ja siinä tutkija innostuneena rämpi jossain Etelä-Amerikan viidakossa. Tutkijan kohtalo ahdisti ihan kamalasti, ja ylipäätänsä uni tuntui äärimmäisen ahdistavalta.

Sitten "heräsin" ja huomasin olevani koulussa. Olin helpottunut, että koko juttu olikin vain unta - kunnes sitten luin jostain kirjasta juuri samasta terrorismi/vallankaappaus-hässäkästä. Alkoi taas kauhee ahdistus ja kiljuin kavereille, että "aaiik se olikin kaikki totta voi ei!"

Sen jälkeen heräsin sitten oikeasti herätyskellon soidessa, ja voitte arvata, että olin helpottunut. Tuo uni oli kyllä ahdistavin mitä olen ikinä nähnyt. Mistä lienee aihe tullut... Varmaan jonkinlainen sekoitus Syyrian konfliktin pähkäilystä ja viime päivien kiinnostuksestani Etelä-Amerikkaa kohtaan.

Kuinka moni näkee stressiunia?

Minä näen stressiunia! Ennen koeviikkoa näen lähes poikkeuksetta unta, että myöhästyn kokeista tai olen unohtanut lukea. Muutenkin jos stressaan mitä tahansa, unissa kaikki tuntuu menevän pieleen. Inhottavaa, varsinkin jos se asia/tilaisuus jonka vuoksi stressaa on tärkeä.

[Huoleton]

Näin aamulla unta, jossa hakkasin herätyskelloni lekalla rikki. Toinen uni alko kohdasta, missä olin jo hajottanut herätyskellon ja paikannut sen oranssilla teipillä. Puoliunessa läiskin kädellä herätyskelloa. Heräsin tunnin myöhässä todellisuuteen, missä herätyskelloni on ehjä ja olin reippaasti myöhässä.