30.Elokuu 2014, 03:08 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta, luku 35 - loppu  (Luettu 1077 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 09.Marraskuu 2007, 08:05 »

Tämän osan käsittely alkaa 14.12.

tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #1 : 16.Joulukuu 2007, 11:05 »

Viimeisen jakson alkupuolella aloin olla lievän ärsyyntymisen vallassa: kertokaa nyt jo lopultakin, mitä siellä Jäniksenselän metsissä ja puutarhoissa oikein asuu! Loputon Peli ja sen mukana menneisyydestä puhuminen alkoi kyllästyttää, olisin mieluummin lukenut mitä tässä ajassa tapahtuu ja saanut tietää mitä Lumikolle tapahtui. Jotkin pienet asiat, kuten jatkuva kirjailija- ja kirjailijatar-titteleiden käyttäminen, alkoi käydä myös hermoille. Kaipa se oli osa tunnelman luontia, mutta silti. Ihmisiä nämä kai ovat eivätkä kuvapatsaita kirjahyllyn päällä. Myöskään Ellan ja Talvimaan suhde ei ollut lempparijuonenkäänteeni, mutta toisaalta, tuskinpa he minun hyväksyntääni varsinaisesti kaipaavatkaan.  Iskee silmää

Ella alkaa yhtäkkiä noudattaa sääntöjä eikä aiokaan enää antaa Pelissä saamiaan tietoja kirjallisuudentutkimuksen käyttöön. Aiemmin tuntuikin hieman omituiselta, että hän ylipäätään aikoi tehdä niin - se tuntui petokselta.

Hieman hymyilytti, kun Ella "aikoo kirjoittaa kunnollisen psykologisen romaanin, joka kunnioittaa suomalaisen kirjallisuuden realistisia perinteitä." Jääskeläisen itseironiaako, vai pientä kritiikkiä joskus varsin ryppyotsaista suomalaista kirjallisuusperinnettä kohtaan, joka tuntuu pitävän kaikkia epärealistisia elementtejä enemmän tai vähemmän humpuukina?

Ajatusta, että kukin Seuran jäsenistä näkee erilaisen Lumikon, olisi voinut kehittää enemmän ja selkeämmin. Ajatus on erinomainen, mutta siitä ei oteta tarpeeksi irti. Muutenkin mietin, olisiko kirja voinut hyötyä vielä parista uudelleenkirjoituskierroksesta, ja olisiko isompi kustantaja ne vaatinutkin. Vähemmän vuotamista, enemmän toimintaa. Ideoittensa ja tunnelmansa ansiosta kirja oli kyllä hieno tällaisenakin. Paikoin toteutuskin oli niin hyvä, että olisi toivonut että taso olisi säilynyt yhtä korkeana koko ajan. Jotain tuntui jäävän puolitiehen joissain kohdissa.

Loppu oli hyvä (sanotaan nyt tällä lailla laimeasti, koska minulta alkavat loppua kehuvat adjektiivit kesken  Hymyilee), olennainen kerrottiin alleviivaamatta - esim. kirjan kansi, jossa Valkoinen Emo lähti Rottakeisarin mukaan vanhana ystävänä. Lumikko oli siis lähtenyt jonkun sellaisen kanssa, jonka hän oli varmaankin tavannut lapsena kuollessaan. Tapa, jolla kirjarutto oli luonut kokonaan uuden kirjan, jota kaikki kysyivät, oli kutkuttava.  Hymyilee Myös koirat, muistikirja, Oskarin autismi olivat juuri sitä mitä kirjan alun perusteella olin Jääskeläiseltä odottanutkin. Hienoa. Vielä kun olisi kerrottu, mikä haamu Talvimaan puutarhassa oikein asui ja mistä se oli tullut... Haamun kuvaus oli kyllä hieno, tämä ei ole mikä tahansa usvakiehkura vaan todella voimakas ja julma henki. Mikä sitten lieneekään.
tallennettu
Fariini
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 99
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 20.Joulukuu 2007, 13:04 »

Minua Pelin kuvaaminen ja vuotamiset eivät häirinneet ollenkaan, vaan pidin niitä kovasti mielenkiintoisina. Mutta se, mitä Lumikolle tapahtui ja muitakin juttuja jäi minusta häiritsevässä määrin auki, vaikka jotain vihjeitä annettiinkin. Kaikkia langanpäitä ei kääritty kokoon - miksi kirjarutto oli alkanut Lumikon kirjoista?

Oskariin liittyvästä juonenkäänteestä pidin, se selitti hänen hahmoaan hyvin. Ensin ajattelin, että kirjarutto oli tärvellyt muistikirjan lukukelvottomaksi, mutta selitys olikin parempi.

Ellan ja Talvimaan suhde oli kyllä aika käsittämätön ja turhaltakin tuntuva juonenkäänne, mutta toisaalta elämässä nyt vaan tapahtuu aina sellaisia juttuja, jotka ovat vähän vastaavia, ja ehkä se sinänsä sopii. Mitenkään ihastuksissani en kyllä ollut.

Kirja jätti vähän hämmentyneen olon, että mitä tässä nyt sitten lopulta tapahtuikaan. Saattaisi olla sellainen teos, joka kaipaisi uudelleen lukemista.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional