Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta, luvut 29 - 34

[Nyna]

Tämän osan käsittely alkaa 7.12.

Kirjan tulevista tapahtumista ei saa keskustella, eli ei sitten spoilereita!

[Fariini]

Olipas viihdyttävä pätkä, piti ihan komentaa itsensä pysähtymään tässä kohdassa. Ehkä luen kirjan loppuun vielä ennen kuin käyn nukkumaan, puuttuu kiusaavan vähän ja nyt on paljon kysymyksiä ilmassa.

Muistikirja nousee todella isoon rooliin, jopa niin, että se alkaa tuntua jo mahdottomalta. Miten paljon tietoa yhteen muistikirjaan voi muka mahtua? Paljon ideoita kyllä, mutta oikeastaan pelkästä ideasta ei ole kirjoittamisessa yhtään mihinkään, vaan vaaditaan myös tapa käsitellä sitä ideaa, ja se on yleensä kaikkein tärkeintä. Näinköhän se vielä kaivetaan esiin?

Jotenkin tuntuu siltä, että pojan kuolemassa olisi jotakin hämärämpää kuin auto-onnettomuus.

Aura Jokinen on yllättävän kiero hahmo sepittäessään juttua murhaamisesta ja saadessaan Ellan viimein pelaamaan kanssaan. Ja jostain syystä aloin sovitella seuran kirjailijoita Otukselan hahmoihin. Olisiko se kuollut poika päätynyt kirjoihin Märänkäisenä, joka niissä kuoli?

[Murzim]

"Jokaisessa kirjassa on siten oma, aivan erityinen bakteerikantansa, joka muuttuu hiukan aina, kun uusi ihminen lukee sitä." Ei siis pelkästään niin, että jokainen lukija muodostaa teoksen yhteistyössä tekstin kanssa, vaan jopa niin, että kirja muuttuu lukemisen seurauksena. Aika huikea ajatus, ja on siinä varmasti perääkin - miten paljon esimerkiksi Sieppari ruispellossa on muuttunut ihmisten mielissä ja tulkinnoissa sen seurauksena, että Mark Chapman oli hieman turhan innostunut siitä? Tämä on tietysti ääriesimerkki, muiden lukijoiden vaikutus on yleensä paljon pienempi.

Kirjallisuus yleensä tuntuu mietityttäneen Jääskeläistä muutenkin, tässä jaksossa Ella on sitä mieltä, että kunnia Seuran jäsenten kirjoista kuuluu Oskarille, jos niiden ideat on otettu hänen muistikirjastaan. Höpöhöpö, sanon minä, ideoita nyt varastetaan koko ajan enemmän tai vähemmän räikeästi, eikä siinä minusta ole mitään vikaa - toteutus ratkaisee. Jos vaikkapa kaksi seuran jäsentä olisi samaan aikaan toistensa puuhista tietämättä kirjoittanut kirjan saman idean pohjalta, kirjat tuskin olisivat muistuttaneet kovin paljoa toisiaan.

Kun Aura Jokinen tuli varoittamaan Ellaa murhaajista, ajattelin, että huh, jopas on käänne. Onneksi varoitus osoittautuikin huijaukseksi, epäuskottava se minusta olikin. Sen seurauksena tosin Ella sai kokea joitain valaistumisen hetkiä, jotka oli kuvattu hyvin.

[Hiistu]

Minun oli kamalan vaikea ajatella Talvimaan ja Kissalan voivan listiä Ellan pesäpallomailoilla ja rautalangalla, vai mikä se suunnitelma nyt olevinaan olikaan, mutta sen verran uskottavasti Jokinen sen esitti, etten sitä huijaukseksikaan osannut arvata. Huomattavan helpottunut olin kuitenkin asian selvittyä.
(Kirjailijoiden väitetty hulluus sitä vastoin vaikutti sopivan huomattavasti paremmin kuvaan.)

Muistikirjasta nousi samanlaisia ajatuksia kuin Fariinillekin. Kuollutta jäsentä kaikessa ylivertaisuudessaan olisi itseni jopa vaikea uskoa todelliseksi eläneeksi ihmiseksi (eli  lähinnä kai että hän olisi ollut samaa jengiä kuin ne puutarhan häijyt tontut, lammen näkki ja muu paikallinen otuskatras..), jollei hänelle onneksi viimein olisi annettu nimeä ja vähän taustaa. 

Oli hienoa, että viimein alettiin selvittämään myös Lumikon itsensä taustoja, pelkäsin jo hänet jätettävän täydeksi mysteeriksi. Otuksela-hahmojen alkuperä oli yllättävä tieto ja jotain vähintään yhtä kiintoisaa odotan kovasti Jokisen vielä Pelissä paljastavan.
Holmin kertomus oli aika hämmentävä, enkä aivan ymmärtänyt, mitä tekoa sillä oli muun kertomuksen kannalta. Yhtä omituinen asia oli Ellan isän ja Lumikon ajomatka metsään. Lumikon ympärillä kai sitten vain tuppaa sattumaan omituisia asioita.

Harmittaa, että Ingrid poltti Lumikon kirjat, nyt niistä ei kai sitten enää kerrota mitään. Toivottavasti edes paljastetaan, mitä Ingridin paketoimalle Otukselalle tapahtui.

Olisiko se kuollut poika päätynyt kirjoihin Märänkäisenä, joka niissä kuoli?

Minusta Oskar olisi voinut olla myös Rottakeisari, sillä Ingridhän muisti toisen varastamistaan kirjoista (eli kenties juuri muistikirjan) kuuluneen ”kuolleelle keisarille”.
Myös puhe rottakeisarin paluusta, josta Ella ensin näki unta ja myöhemmin he löysivät Lumikon kirjoituksenalun, on jännä.
Mitä Lumikko näki ja liittyikö uuden kirjan alku jotenkin hänen katoamiseensa? Ja jännittää, kuinka paljon loppukirjan aikana tullaan selvittämään asioita, sillä melkoinen määrä arvoituksia tuntuu olevan kädessä verrattuna jäljellä olevaan sivumäärään.