18.Huhtikuu 2014, 11:04 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta, luvut 19- 28  (Luettu 1222 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 09.Marraskuu 2007, 08:05 »

Tämän osan käsittely alkaa 30.11.

Kirjan tulevista tapahtumista ei saa keskustella, eli ei sitten spoilereita!
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #1 : 07.Joulukuu 2007, 14:17 »

Näissä luvuissa ei sitten oikein paljastunutkaan mitään uutta, pieni pettymys. 
Oudosta kymmenennestä pojasta ei saatu selville oikeastaan mitään uutta. Ella toki näki hänen kuvansa, mutta eipä siitäkään lukijalle mitään iloa ollut. Outoa, ettei kukaan muka muista hänen nimeään…

Luvun 19 uneksiminen kaupassa oli varsin kiintoisaa, mutta kuitenkin vähän turhaa. Kirjailijoiden toimintatapa kun on tullut jo ihan selväksi. (Toivottavasti Jääskeläinen ei itse koe kirjoittamista aivan noin hurjaksi touhuksi.  Hymyilee )

Ellan ja Martin (ja osin Ingridinkin) välistä ihmissuhjeoutoilu tuli yllätyksenä.  (Ja pitääkö tyttönen Talvimaasta oikeasti?) Talvimaa ei vaikutakaan enää aivan niin ällöttävältä tyypiltä, kun hänestä on saanut tietää enemmän.

Martin takapihan silvottu harakka oli kaikessa karmeudessaan jakson mielenkiintoisin seikka. Mutta vieläkään ei selvinnyt, minkä Talvimaa puutarhassaan näkee… Ilmeisen häjy olento, oli mikä hyvänsä. Ja kaipa juuri se kiinnostaa koiriakin.

Lumikon opetuskonstit vaikuttavat aina vain omituisemmilta. Siinä jo kyllin, että pitää sepittää kavereidensa murhia ja muuta ikävää, mutta lisäksi se äidin vakoilu ja se perhosjuttu… Painajaisilla Lumikosta on pakko oli jokin merkitys, koska kaikki tuntuvat näkevän samanlaista unta. Lumikko-vainaa (itse olen tosiaan jo taipuvainen ajattelemaan hänet kuolleena, sen verran täydellisesti on onnistunut katoamaan) vaikuttaa pitävän lapsista tasan yhtä vähän kuin elävä versionsakin.

Luku 29 loppui varsin kiintoisaan kohtaan, selviäisiköhän seuraavaksi nyt jo vaikka jotain tärkiää… Ja mitä paljastuu Ingridin avatessa pöytälaatikon ja lahjapaketin? Sitä odottelen innolla.
tallennettu

Tavallaan.
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #2 : 07.Joulukuu 2007, 18:02 »

No jooh. Minä olisin voinut jättää alastoman Talvimaan kyllä väliinkin. Mutta ehkä tyypissä on sitten jotain sisäistä charmia, joka vetoaa Ellaan...

Silvottu harakka oli kieltämättä aika karmaiseva. Ja Ella kulki pimeässä puutarhassa vain hetkeä aikaisemmin... Hui. Jotain aika kamalaa asuu Jäniksenselän pinnan alla, ja uskoisin Lumikonkin jossain muodossa olevan siellä missä se kamala asuu.

Tämän jakson alussa saadaan selitys siihenkin, miksi Seuran jäsenet eivät välitä toistensa seurasta: he tuntevat toisensa jo aivan liian hyvin. Pelin seurauksena he ovat mahtaneet saada niin paljon arkaluontoista tietoa ei vain toisistaan vaan myös ihmisistä yleensä, että kontaktin ottaminen melkein keneen tahansa voi jo olla hieman toisenlaista kuin meillä taviksilla.
tallennettu
Fariini
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 99
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #3 : 11.Joulukuu 2007, 18:29 »

Joo, minäkin olisin voinut jättää alastoman Talvimaan väliin. Mutta ihan kiintoisia juttuja pelistä paljastui senkin avulla, olisi aika kamalaa joutua tuollaiseen tilanteeseen ja kertomaan kaikkea. Kirjailijoiden viileät välit selittyivät ihan hyvin.

Tässä ei varsinaisesti tunnuttu menevän minnekään, mutta ei se minua suuremmin häirinnyt. Kai tässä lopulta jonnekin päästään. Se Ellan käynti puutarhassa oli todellakin mielenkiintoinen ja se kuollut harakka. Mikä siellä pimeässä oikein on? Sen minä haluan tietää.

Aloin vihdoin ja viimein tuntea jotain Laura Lumikkoa kohtaan, joka oli tähän mennessä ollut vain joku hahmo mikä katosi ja joka ei tunnu miltään. Mutta siinä vaiheessa, kun sain tietää, ettei hän pitänyt lapsista, aloin pitää hahmosta. On meillä jotain yhteistä.
tallennettu
Dyn
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5590
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #4 : 12.Joulukuu 2007, 09:59 »

Hehee, minusta alaston Talvimaa oli oiva lisäsäväys kuvioon. Koko kirjailjaseurahan alkaa vaikuttaa entistä perverssimmältä! ^^ Kyseinen kohtaus on tärkeä, se avaa näkymiä tekstin huumoriin.

Itseäni lähinnä ärsytti, miten pieneen osaan Laura Lumikko lopulta tuntui jäävän - toisaalta, kun kirjaa katselee kerros kerrokselta, ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan jäädä pintakerroksiin vaan pureutua syvemmälle. Ikävä kyllä tämä ei tarkoita, että teemassa päästäisiin huimiin filosofisiin lopputuloksiin, vaan että juonilankojen kuoren alta löytyy aina vain lisää juonilankoja...
tallennettu

Until one day, the boundary gives way.
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #5 : 12.Joulukuu 2007, 12:22 »

toisaalta, kun kirjaa katselee kerros kerrokselta, ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan jäädä pintakerroksiin vaan pureutua syvemmälle. Ikävä kyllä tämä ei tarkoita, että teemassa päästäisiin huimiin filosofisiin lopputuloksiin, vaan että juonilankojen kuoren alta löytyy aina vain lisää juonilankoja...

Tämä on erinomaisesti kiteytetty. Kirja on minulla ollut nyt muutaman päivän tauolla, ja takaraivossa kypsyessään käsitykseni siitä on alkanut jotenkin horjua. Toivottavasti loppu lunastaa lupaukset ja tekee tästä erikoisesta keitoksesta jotain hienoa, niinkuin alku antoi aihetta olettaa.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional