30.Elokuu 2014, 23:13 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta, luvut 13-18  (Luettu 1440 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 09.Marraskuu 2007, 08:05 »

Tämän osan käsittely alkaa 23.11.

Kirjan tulevista tapahtumista ei saa keskustella, eli ei sitten spoilereita!
tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #1 : 06.Joulukuu 2007, 09:23 »

Alkuperäisen kymmenennen jäsenen olemassaolo paljastui lopulta aika helposti. Odotin, että Ella joutuisi kaivamaan kauemminkin. Luvassa onkin sitten varmaan reilusti lisää salaisuuksia, kun nyt on käyty läpi Peli vasta kahden kanssa ja näin paljon on jo tullut ilmi.

Peli itse oli minulle aluksi lievä pettymys, vain kysymysten kysymistä, mutta laajempi selitys sitten paljasti ettei se niin nössöä toimintaa lopultakaan ole. Tarkoitus on todella kaivella toisen arimpia tuntoja eikä väkivaltakaan ole kiellettyä.

Martti Talvimaa on tässä osassa arvoitus. Mikä hänen puutarhassaan seisoo ja tuijottaa, vai onko siellä mitään? Jos siellä ei ole mitään, miksi hän sitten puhelimessa höpisee että siellä on? Selvää on, että Talvimaan puutarhassa tapahtuu kummia, mutta luku 18 oli niin sekava, etten ollut sen luettuani juuri viisaampi kuin ennen sitäkään.

Olikohan Talvimaalla jokin erityinen syy rakennuttaa korkea muuri puutarhansa ympärille, jokin muukin kuin esim. koiralaumat - vai riehuiko niitä edes vielä tuolloin talon ympärillä? Tässä vaiheessa kysymyksiä tulee aina vain lisää, tuskin maltan odottaa vastauksia!
tallennettu
Dyn
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5590
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 06.Joulukuu 2007, 12:09 »

Minun mielestäni Jääskeläisen tekstissä ylipäätään on hauskinta juuri yllätyksellisyys. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joten oikeastaan mitä tahansa voi olla luvassa.

Lainaus käyttäjältä: Murzim
Odotin, että Ella joutuisi kaivamaan kauemminkin. Alkuperäisen kymmenennen jäsenen olemassaolo paljastui lopulta aika helposti.

On todellakin totta. Toisaalta ratkaisu palvelee sekä rakennetta että tarinankerronnan etenevyyttä, jos nyt ei juonen sisältöä niinkään. Toisaalta kun miettii, loputon kaivaminen ja kaivaminen olisivat varmaankin käyneet melko puuduttavaksi? Ainakin vieneet turhan suuren osuuden kirjasta, jonka painopiste tuntuu olevan muualla - siis missä muualla?

Pirstaleisuus ja rakenteella kikkailu näyttävät aiheutavan sen, että juonenpätkiä vilisee irtaimenaan eikä kaikkeen tule todellakaan tyydyttäviä ratkaisuja jos ratkaisuja lainkaan. Kirjan imu on aivan mahdoton, mutta tarinahan on pohjimmiltaan ihan saaketin sekava! Sekö siinä sitten imee?

Itse tulin kirjan kuluessa ottaneeksi asenteen, etten minä tässä ryhdy arvailemaan, antaa kirjan viedä. Teos tuli luettua kahdessa päivässä juuri kyseisestä metodista johtuen (ja tietenkin myös vapaa-ajan tarjoamasta mahdollisuudesta).
tallennettu

Until one day, the boundary gives way.
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #3 : 06.Joulukuu 2007, 14:56 »

^ Minusta arvailu on yleensä lukiessa ihan hauskaa, vaikkei tosiaan tämän kirjan kohdalla järin kannattavaa. Olisi voinut vaikkapa näyttää lukijallekin jo juhlissa ne Seuran jäsenten lausahdukset (tai edes yhden), joista Ella nyt päätteli kymmenennen jäsenen olemassaolon. (Tai sitten en vain huomannut..)  Nyt tuli koko homma täysin puskista.
Viittaako takakannen tekstin loppu juuri tähän kuolleeseen tai kenties jopa murhattuun poikaan? Hänenkö haamunsa siellä Martin takapihalla seisoo? Hyppäsi miun listalla kirjan kiinnostavimmaksi henkilöksi, olkoon sitten kuinka kuollut hyvänsä.

Otuksela-kirjojen otukset kuulostavat mielenkiintoiselta ja paljon persoonallisemmalta sakilta kuin olin kuvitellut (olin ajatellut kai joksikin söpöiksi puhuviksi eläimiksi tai jotain..), toivottavasti heistä kerrotaan vielä lisää. Hauska olisi myös tietää, mistä ovat saaneet innoituksensa. Rottakeisari voisi ainakin ollla peräisin Ingridin saamasta kuolleesta rotasta. (Ja asia liittyä jotenkin siihen kuolleeseen keisariin, jolle hän uskoi toisen varastetun kirjan kuuluneen …)

Martin ja Ingridin kovinkin yhteinen menneisyys ei tullut oikeastaan yllätyksenä, jotain muutakin kuin vahingossa vaihdettu pusu heidän välillään tuntui jo aikaisemminkin olevan. Eihän sitä tiedä, josko kirjaan vielä saataisi jotain romanssia lämmiteltyä, vaikka nykytilanne näyttääkin olevan heillä aika jäissä.
Talvimaan taustaa oli mukava kuulla (vaikken aivan ymmärtänytkään hänen hotkimiselle omistautumistaan.. Mitä ne niin kamalan synkät ajatukset muka olivat, joita hän ei kestänyt?) Silja Saaristo jäi aika valjuksi tuttavuudeksi, mutta eipä hänestä oikeastaan ollut niin muuta tarvis tietääkään, kuin hänen Pelissä vuotamansa asiat.

Mikä kumma on Lumikon talon outo kirjahuone? Ja miksi Lumikko haluaa säilyttää siellä sairastuneita kirjoja, jotka kaiken lisäksi tuntuvat muuttavan itseään ikävämpään suuntaan (se Aku Ankan kirvesjuttukin..) Toivottavasti Ella päätyy jossain vaiheessa taloon nuuskimaan.. Jos kerran vakoilla pitää, niin saisi luvan penkoa sitten saman tien oikein kunnolla.

Lumikosta itsestään ei olla selvitetty vielä oikein mitään, toivottavasti edes jotain ollaan aikeissa paljastaa. Kirjan puol’välin jälkeen tuppaa iskemään aina vähän paniikki, että mitä jos asiat jäävätkin lopulta ympäriinsä lojumaan. (Pessimistin ajatus: Kirjahan on jo puoliksi loppu..) Kaikkea kiinnostavaa tuntuu putkahtelevan esiin aina vain enemmän. Salaisuudet kyllä tervetulleita miullekin, mutta jotain vastauksiakin odottelen vähintää yhtä innolla jo koht'puoleen ilmaantuviksi, kerran ei niitä itsekään pysty mistään arvaamaan. (Pessimistin ajatus: kirjaahan on vielä puolet jäljellä.  Näyttää kieltä)
tallennettu

Tavallaan.
Fariini
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 99
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #4 : 09.Joulukuu 2007, 15:31 »

Jostain syystä minun on tosi vaikea keksiä tästä sanottavaa, johtuisiko tuosta sirpalerakenteesta, joka jättää mielikuvatkin jotenkin hajanaisiksi. Tekisi mieli tehdä juuri niin, että antaisi kirjan viedä loppuun ja jäsentelisi kaiken sitten vasta myöhemmin, mutta yritetään nyt, kun tässä piirissä ollaan.

Peli, en ole varma olenko tyytyväinen vaiko hiukan pettynyt sen olemukseen. Toisaalta vuotamista ei ole kuvattu helpoksi ja toisten väijyminen antaa siihen jännän vireen, mutta toisaalta taas tuntuu, että siitä on tehty jossain määrin jopa koomisen hankala, esimerkiksi tuntuu jotenkin teennäiseltä, ettei kukaan enää kymmenen jälkeen avaa ovea ja niin edelleen. No, se on varmaan ollut tarkoituksenakin, mutta en ole varma onko se mielestäni ihan toimiva ratkaisu. Olisi muuten herkullista, jos Pelin oudot säännöt jossain vaiheessa nousisivat kriittiseen rooliin esimerkiksi estämällä jonkun tärkeän tapaamisen...

Minua kävi kutkuttamaan nuo Otuksela-kirjat, kuulostivat mielenkiintoisemmilta kuin olin tähän mennessä ajatellut.
tallennettu
Jariell
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 63
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #5 : 14.Tammikuu 2008, 17:37 »

Pelin tarkoitus on siis tuottaa materiaalia kertomuksiin, eli toisin sanoen Seuran kirjailijat saavat aineistonsa oikeasta maailmasta ja saattavat käyttää yllättäviäkin yksityiskohtia kirjoituksiinsa. Mutta mikä on Pelin perimmäinen tarkoitus? Eikö kirjailija pysty käyttämään tarpeeksi omaa mielikuvitustaan, vaan tarvitsee muita avukseen? Ja miksi vain Seuran kirjailjat pelaavat/vuotavat? Tavallaan Seuran kirjailijoiden teokset ovat fragmentteja tai jonkinlaisia repaleita erilaisten ihmisten elämistä. Miksi kirjailijat tarvitsevat tuntoja toisten sisimmistä, eikö heidän itsensä sisällä ole tarpeeksi tarjottavaa? Toki kirjailjat saavat Pelin avulla autenttisia tuntoja niiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia erilaisista asioista, esim. miltä Ellasta tuntuu, kun ei voi saada lapsia.

Kuollut poika oli mielenkiintoinen. Olen varma, että hänen kuolemaansa liittyy jotain hämärää. Ja luulen, ettei Seuralla ole aivan puhtaat jauhot pussissa tämän asia suhteen.

Otuksela -kirjojen hahmot ovat myös aikamoisen mielenkiintoisia, esim. Kaarnakoppura, jonka täytyy pysyä liikkeessä, ettei juurru niille sijoilleen tai märänkäinen, jota pitää kuljettaa sangossa.

Mukaan tulee myös hieman apukeinoja väkivallan lisäksi, eli jonkinlainen totuusseerumi, Keltainen. En tiedä saako keltainen kertomaan totuuden, mutta ainakin se aiheuttaa sen, että sitä nauttinut puhuu suunsa puhtaaksi. Aika hurjaa, mihin kaikkeen Seuran jäsenet ovat valmiita.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional