^ Minusta arvailu on yleensä lukiessa ihan hauskaa, vaikkei tosiaan tämän kirjan kohdalla järin kannattavaa. Olisi voinut vaikkapa näyttää lukijallekin jo juhlissa ne Seuran jäsenten lausahdukset (tai edes yhden), joista Ella nyt päätteli kymmenennen jäsenen olemassaolon. (Tai sitten en vain huomannut..) Nyt tuli koko homma täysin puskista.
Viittaako takakannen tekstin loppu juuri tähän kuolleeseen tai kenties jopa murhattuun poikaan? Hänenkö haamunsa siellä Martin takapihalla seisoo? Hyppäsi miun listalla kirjan kiinnostavimmaksi henkilöksi, olkoon sitten kuinka kuollut hyvänsä.
Otuksela-kirjojen otukset kuulostavat mielenkiintoiselta ja paljon persoonallisemmalta sakilta kuin olin kuvitellut (olin ajatellut kai joksikin söpöiksi puhuviksi eläimiksi tai jotain..), toivottavasti heistä kerrotaan vielä lisää. Hauska olisi myös tietää, mistä ovat saaneet innoituksensa. Rottakeisari voisi ainakin ollla peräisin Ingridin saamasta kuolleesta rotasta. (Ja asia liittyä jotenkin siihen kuolleeseen keisariin, jolle hän uskoi toisen varastetun kirjan kuuluneen …)
Martin ja Ingridin kovinkin yhteinen menneisyys ei tullut oikeastaan yllätyksenä, jotain muutakin kuin vahingossa vaihdettu pusu heidän välillään tuntui jo aikaisemminkin olevan. Eihän sitä tiedä, josko kirjaan vielä saataisi jotain romanssia lämmiteltyä, vaikka nykytilanne näyttääkin olevan heillä aika jäissä.
Talvimaan taustaa oli mukava kuulla (vaikken aivan ymmärtänytkään hänen hotkimiselle omistautumistaan.. Mitä ne niin kamalan synkät ajatukset muka olivat, joita hän ei kestänyt?) Silja Saaristo jäi aika valjuksi tuttavuudeksi, mutta eipä hänestä oikeastaan ollut niin muuta tarvis tietääkään, kuin hänen Pelissä vuotamansa asiat.
Mikä kumma on Lumikon talon outo kirjahuone? Ja miksi Lumikko haluaa säilyttää siellä sairastuneita kirjoja, jotka kaiken lisäksi tuntuvat muuttavan itseään ikävämpään suuntaan (se Aku Ankan kirvesjuttukin..) Toivottavasti Ella päätyy jossain vaiheessa taloon nuuskimaan.. Jos kerran vakoilla pitää, niin saisi luvan penkoa sitten saman tien oikein kunnolla.
Lumikosta itsestään ei olla selvitetty vielä oikein mitään, toivottavasti edes jotain ollaan aikeissa paljastaa. Kirjan puol’välin jälkeen tuppaa iskemään aina vähän paniikki, että mitä jos asiat jäävätkin lopulta ympäriinsä lojumaan.
(Pessimistin ajatus: Kirjahan on jo puoliksi loppu..) Kaikkea kiinnostavaa tuntuu putkahtelevan esiin aina vain enemmän. Salaisuudet kyllä tervetulleita miullekin, mutta jotain vastauksiakin odottelen vähintää yhtä innolla jo koht'puoleen ilmaantuviksi, kerran ei niitä itsekään pysty mistään arvaamaan.
(Pessimistin ajatus: kirjaahan on vielä puolet jäljellä. 
)
