Klassinen scifi vs. fantasia -taisto

[Lachesis]

Avaan sanaisen arkkuni, mutta en kyllä aio valita noista kahdesta parempaa. Kuin pitäisi arpoa, pidänkö enemmän viikunoista vai rannerenkaista... Scifi ja fantasia palvelevat minulla osin eri funktioita ja arvostan molempia lajeja yhtä lailla. Joskus jompi kumpi on lukutottumuksissani etusijalla, joskus taas se toinen. Fantasiasta haen tyypillisesti emotionaalista syvyyttä ja hyviä hahmoja, scifistä taas visioita, ihmeen tuntua ja älyllistä purtavaa. Fantasiastakin näitä toki löytyy, samoin kuin fiilistelyä scifistä, mutta karkeasti jaettuna näin. Hyvin karkeasti siis.

Olen lukenut kumpaakin sisargenreä aika tasapuolisesti. Fantasian tämänhetkisiä suosikkejani on mm. Locke Lamoran valheet (jota olen puffannut kaikkialla varmaan enemmän kuin mitään koskaan), scifistä taas suosittelen jo aiemminkin mainittua Hyperionia.

[Jackalbury]

Kumpaakin luen melkein yhtä paljon, ja molemmista löytyy niin loistavia katharsikseen vieviä kirjoja ja ällöttäviä epäonnistuneita tekeleitä. Mutta sanottakoon nyt että fantasia. Enemmän tulee luettua fantasiaa, ehkä siksi että sitä tuntuu julkaistavan enemmän.

[Skie]

Fantasia! En ala tässä ketään aivopesemään, mutta fantasia vaan on ollu mulle aina se must-juttu, scifiä en ole, lukuunottamatta paria hassua kirjaa, edes lukenut. Sinänsä mulle on ihan sama ihmiset mitä luette, kunhan luette!

[korpinaava]

Kauhu on ykkönen, ja sehän yleensä luetaan fantasian piiriin. Scifi miellyttää silti enemmän kuin perinteinen miekka ja magia -fantasia.

[Gabriela]

Ehdottomasti fantasia, vaikka minulle on sinänsä vaikeaa, sillä en pidä mistään perusscifistä ja jos siitä tehdään erikoista se menee aivan överiksi. Kliseinen keskiaikafantasia, jossa kalistellaan miekkoja on tylsää, sillä kirjan lopun arvaa jo alusta.

Lisäsin selvyyden vuoksi puuttuvan kirjaimen ym. Thialfi

[tnjrp]

Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän tunnen vetoa hieman kovempaan scifiin. Tero, Turun mafioso, muistaakseni aikoinaan veisteli jossain tyyliin "haluaisin kovasti pitää fantasiasta" ja mulla on mennyt vähän samaan... Uuskummasta toki löytyy viihdyttäviä yrittäjiä, ei siinä mitään, muttei fantasia yleensä ole kuin tahra kovan scifin kauniin kiiltävässä kyljessä.

Vastasin tämän mukaisesti.

[Muskotti]

Scifi.

Monet ovat jo perustelleet miksi scifi on parempaa, ja komppaan heitä. Lisäksi sanon aivan karkeana yleistyksenä, että mielestäni fantasia on tunteen ja scifi järjen kirjallisuutta. Scifiä olen toki huomattavasti enemmän lukenut kuin fantsua, joten joukkoon kuuluu niitä huonolaatuisempiakin teoksia. Harva fantasia jota olen lukenut on ollut enimmäkseen sitä parempaa fantasiaa. Mutta silti.

Scifi vain on älyllisesti haastavampaa ja suurempaa ihmeen tuntua antavaa kirjallisuutta kuin fantasia. Esimerkkejä... no Ender's Game on yksi joka täällä mainittiin. Joku laittoi linkin scifiä aloittelijalle -keskusteluun, katsokaa sieltä. LeGuinin scifi on hyvää, siinä käsitellään mm. erilaisia yhteiskuntia ja avaruudessa tai ajassa matkustamisen paradokseja. Ja eläinten kieliä, ja suhteellisuusteorian ilmenemistä puun näkökulmasta... joo, lukekaa LeGuinia!

Juuri nyt luen fantasian suurklassikkoa, Lord Dunsanyn Haltiamaan kuninkaantytärtä, ja jos se olisi ainoa fantasiakirja jonka olen koskaan lukenut, vastaisin fantasia. Olen menettänyt kirjalle sydämeni. Se ilmestyy suomeksi piakkoin Vaskikirjat-kustantamolta.

Edit-täti sanoo, että J. Pekka Mäkelän Alshain on erittäin hyvä tapa alkaa tutustua scifiin. Itse aloin todella välittää henkilöiden kohtaloista samalla kun äly painiskeli planeetan arvoituksen parissa. Kirjassa on myös vähän dekkarin makua, jos sen haluaa sillä tavalla lukea.

[Veequa]

Kyllä se vain on fantasia. En edes paljoa lue scifiä, mutten tee mitään pesäeroa näiden välille, ja luen tasan sitä mitä haluan. Jos se on tulevaisuudessa scifi, niin olkoon. Se on nyt fantasia.

Onko fantasia scifin alalaji (niinkuin minulle on opetettu) vai onko se toisinpäin?

[Vumpalouska]

Scifi ja fantasia ovat täysin erossa toisistaan. Niissä on joitakin samoja piirteitä, mutta aivan varmasti scifi ei ole fantasian alalaji kuten ikävän yleisesti kuulee väitettävän. Fantasia ja scifi perustuvat kuitenkin täysin erilaisiin lähtökohtiin.

[Iivari]

Ensiksi tuohon alalajijutteluihin:

Kyse on kirjallisuusteorioista: jo Aristoteleen Runousopissa esitellään ajatus mimesiksen ja fantasian kahtiajaosta ja vastakohtaisuudesta. Zisättö tai joku muu varmasti jaksaa kirjoittaa selvittelyjä tähän pidemminkin, heillä kun ovat varmaan paremmin ulkomuistissa, minä vasta opettelen. Mutta vinkkaan nyt kirjan ja huomautan:

Eli siis Johanna Sinisalo artikkelissaan Fantasia lajityyppinä ja kirjailijan työvälineenä upeassa artikkelikokoelmatietokirjassa Fantasian monet maailmat selittää omaa näkemystään ja teoriaansa sekä esittää mainion kaavion ylägenrestä fantasia, ja sen alagenreistä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja siitä saa selkoa miksi fantasia voidaan määrittää yläkäsitteeksi niin supersankarisarjakuville, Conan Barbaarille kuin Maailmojen sodallekin.

Mielestäni kiinnostavin artikkeli löytyi heti alusta: Johanna Sinisalon esittely fantasiasta lajityyppinä sekä fantasian vaikutusta hänen omien kirjojensa kirjoituksessa. Esittely olisi perusluettavaa kaikille genrestä kiinnostuneille. Sinisalon kaavio fantasian alalajeista on ajatuksia herättävä niin kokeneelle kuin uudellekin fantasian lukijalle.

[Zisatto]

Tässä täytyy nyt vähän täsmentää sanoja: kun sanotaan että scifi on fantasian alalaji, fantasialla tarkoitetaan todella laajasti määriteltyä fantasiaa, eräänlaista esteettistä yläkategoriaa. Ei siis "modernia genrefantasiaa", josta täällä enimmäkseen puhutaan.
Scifi on fantasian alalaji siis vain tällaisessä yleisessä kirjallisuusteoreettisessa mielessä – moderni genrefantasia ja scifi ovat ikään kuin sisarusgenrejä, saman fantasian yläkäsitteen alalajeja (kuten myös esimerkiksi maaginen realismi, uuskumma, surrealismi, yliluonnollinen kauhu ja absurdismikin ovat).

[Athicus]

Taidan vastata, että ...scifi.

Kannatan scifiä enemmän tottumuksesta, kuin siitä että se olisi enään viimeaikoina kauheasti kolahtanut. Huomasin, että jossain vaiheessa aikuis- ja työikää nuo scifi-maailmat alkoivat lähinnä rasittaa ja lukukokemuksesta tuli aina insinöörimäistä pilkunviilaamista - sense-of-wonder katosi jonnekin. Syyksi uskoisin sitä, että ihastuin aikoinani 80-luvulla kyberpunkkiin ja nyt kun elämme siinä tulevaisuudessa tietoverkkoineen ja kannettavine data-päätteineen niin tuntuu, että katse peililasien takana on tyhjä.

Scifin kuitenkin valitsin jo ihan sen takia, että siltä puolelta löytyy enemmän itselleni tuttuja ja aikoinaan kolahtaneita kirjailijoita (Gibson, Sterling, Clarke). Fantasiakirjallisuudessa olen jotenkin juuttunut lukemaan sellaisia kioskifantasiatrilogioita. Vaikka eittämättä sielläkin hyviä kirjoja ja kirjailijoita on joukossa, etenkin niitä uuskummailijoita. Tosin niistä minä tiedän vielä fantasiaakin vähemmän (saa muuten suositella jos jaksaa).

[Jussi]

Kummankin kirjakaupan nettiversiosta saa Ender's gamea tilattua, pokkarina vielä kohtuullisen edullisesti (alk. 5 e).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomalainen.comin halvalla myymässä versiossa on aika kauhea kansikuva. Ainakin minusta...

[Vumpalouska]

Kummankin kirjakaupan nettiversiosta saa Ender's gamea tilattua, pokkarina vielä kohtuullisen edullisesti (alk. 5 e).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomalainen.comin halvalla myymässä versiossa on aika kauhea kansikuva. Ainakin minusta...

Huh huh... Tosi on. Näyttää ihan lastenkirjalta... Ei ihme, jos ei tuota moni osta.

[tnjrp]

Onhan tuo suht rivo tietysti, mutta onpa kerrankin napattu aihe suoraan tarinasta.

[Dyn]

Se on vain lähtöhinta... kyllä kivemmista kansista voi maksaa. ;)
Pitääpä tässä alkaa tarkkailla tuota suomennosta divareista, jos on kerran käynyt noin harvinaiseksi.

[Zisatto]

Osin scifin heikompaa menestystä näissä äänestyksissä saattaa selittää se, että monia hyviä scifikirjoja ei enää saa mistään käsiinsä suomeksi. Uusintapainoksia klassikoista on otettu luvattoman vähän.
 
Esimerkiksi Ursula K. Le Guinin Pimeyden vasemman käden viimeisin painos taitaa olla pokkaripainos vuodelta 1986. Ei sitäkään saa enää kuin divareista. Klassikoista lähinnä Lemiä (Solaris), Bradburya (Fahrenheit 451) ja Orwellia (1984) taitaa olla uudispainettu viime vuosina (= viimeiset 10 vuotta).

Kirjastoissa scifiklassikoita näkyy vielä olevan, mutta ei suinkaan jokaisessa. Edellä mainittua Le Guinia näkyy olevan pääkaupunkiseudulla 12 kappaletta, joista 1 kadonnut. Tsekkailin muutamia muita klassikoita ja niitä näytti olevan keskimäärin tuollaiset 2-10 kappaletta koko pääkaupunkiseudulla. Kyllähän niitä tilailemalla saa käsiinsä kun tietää mitä hakee, mutta ei näihin välttämättä enää törmää sattumalta scifihyllyssä.

Onneksi scifin kustantaminen on hieman elpynyt vuosituhannen taitteen aallonpohjasta. Sinänsä scifin suomennoshistoria on parempi kuin fantasian: käännetyt teokset ovat keskimäärin laadukkaita ja käännöksiä on paljon. Suomennetun scifin rasitteena ei ole valtavia tusinasarjoja, kuten fantasian puolella.

[Narri]

Kustansiko Ender-trilogiaa Suomessa kaksi tai kolme eri kustantamoa, jotka kukin julkaisivat yhden osan. Jotenkin niin se meni... Keräilyharvinaisuuksia alkavat olla.

Pern-kirjaakin tuli Otavalta kolme ekaa ulos. Sehän oli fantasialta näyttävää scifiä, ja ihan hyvää sellaista. Lukijat vain puuttuivat.

Minusta puheena ollut Ender-kansi on aika hieno.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Siinä on hyvin kuvattu taisteluhuone ja lapsen viattomuus, joka kohta turmellaan tekemällä tästä tappokone. Siitähän Enderissä juuri oli kyse.

Ja Dyynistä saisi tulla uudet painokset. Ja Avaruuden portista. Ja...

[Mic]

Osin scifin heikompaa menestystä näissä äänestyksissä saattaa selittää se, että monia hyviä scifikirjoja ei enää saa mistään käsiinsä suomeksi. Uusintapainoksia klassikoista on otettu luvattoman vähän.

Minulla on myös sellainen kuva, että hyvien scifikirjojen nimet pitää kaivaa jostain. Kyllä fantasiassakin on hyvä kirjoja, joista ei saa tietää niin helposti, mutta siellä on myös kirjoja, joita tyrkytetään kaikkialla. Eli sen maailmaan on helpompi eksyä. Scifistä taitaa puuttua sellainen porttikirja, joka johdattaisi ihmiset sen maailmaan. Fantasialla kuitenkin on (hyviä tai ei, niin silti luettuja) Potterit, Eddingsit ja Ajanpyörät.

[Jussi]

Enderin rinnakkaisteos Ender's Shadow on myös julkaistu vastaavalla "lastenkannella".

Kustansiko Ender-trilogiaa Suomessa kaksi tai kolme eri kustantamoa, jotka kukin julkaisivat yhden osan. Jotenkin niin se meni... Keräilyharvinaisuuksia alkavat olla.

Joo. Kaksi ensimmäistä kirjaa julkaisi Ursa, kolmannen Book Studio. Sarjan kääntämistä ei tästä jatkettu eteenpäin. En ole vieläkään uskaltanut lukea Kansanmurhaa, sillä olen kuullut juttuja, että se olisi selvästi heikompi kuin Ender ja Kuolleiden puolustaja.