Kansat: Taharron ruhtinaskunta

[Louhikäärme]

Taharron ruhtinaskunta

1. Lyhyt esittely

Suurin osa taharrolaisista on ihmisiä, joiden esi-isät olivat luoneet heidän asuinalueilleen kukoistavan ja sivistyneen valtakunnan. Tuo valtakunta tuhoutui ja kansa taantui, eikä enää koskaan noussut. Pitkään jatkuneen levottoman aikakauden jälkeen alueelle saapuivat sotaisat langardit, jotka asettuivat seudulle ja alistivat taharrolaiset valtaansa. Heistä muodostui nykyisen ruhtinaskunnan yläluokka, joka pitää vallan käsissään rautaisella otteella. He ovat sittemmin taharrolaistuneet siinä määrin, että koko langardi -nimitys on painunut unholaan ja yläluokat kutsuvat itseään taharrolaisiksi. Heidän puhumansa kieli on sekoitus langardia ja alkuperäisväestön kieltä.


2. Hallinto

Taharron hallinto perustuu feodaalijärjestelmään, jossa rahvas vastaa aatelisille ja aateliset hierarkiassa ylempiarvoisille. Mitään erillistä valtion byrokratiaa, oikeuslaitosta tai sotavoimia ei ole, vaan kaikki vallankäytön muodot ovat samojen ihmisten käsissä.


3. Laki

Valtakunnassa ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä; aatelistolla on varsin vapaat kädet säätää lakeja omilla maillaan. Hierarkiassa ylempänä olevat voivat antaa alaisilleen lainsäädäntöä koskevia ohjeita, joita nämä sitten tulkitsevat mielensä mukaan.

Jokaisella aatelisella on tuomiovalta hänen alamaisiinsa nähden. Periaatteessa on mahdollista vedota hierarkiassa ylempänä olevaan aateliseen, jos tuomio ei miellytä, mutta käytännössä sellainen onnistuu hyvin harvoin. Tuomiot perustuvat ennenkaikkea todistajanlausuntoihin (joissa lausunnon antajan sosiaalinen asema painaa) ja tunnustuksiin (joita hankitaan yleisesti kiduttamalla).


4. Etniset piirteet

Alkuperäisväestö muistuttaa paljolti Ortomolaisia. Miehet yleensä leikkaavat tummanruskeat hiuksensa lyhyiksi ja ajavat partansa, naisten palmikoidessa hiuksensa.

Langardivalloittajien jälkeläisistä koostuva yläluokka on vaaleaihoisempaa ja usein punahiuksista. He ovat myös pitempiä ja vankkarakenteisempia kuin paikallisväestö; leveäharteisia ja romuluisia. Miehet kasvattavat joskus parran mutta pitävät sen lyhyenä. Naiset antavat hiustensa kasvaa pitkiksi.

On olemassa myös puoliverisiä; valloittajien ja alkuperäisväestön sekoitusta. Puoliverisiin suhtaudutaan penseästi ja he elävät usein kurjissa oloissa kaupunkien slummeissa.


5. Kansanluonne

Taharrolaiset ovat temperamenttisia, kunnianhimoisia, ylpeitä, uhkarohkeita, hurskaita, huumorintajuisia ja sinnikkäitä.


6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio

Taharro sijaitsee luoteisella mantereella, Ortomosta pohjoiseen, Pareenivuorten ja läntisen autiomaan välissä. Sen alueella sijaitsee pitkä Esar-järvi, josta laskee joki mereen Ortomon kautta. Ilmasto on kuivahko ja suhteellisen lämmin. Maasto on kallioista ja kumpuilevaa. Asutus keskittyy Esar-järven rannoille ja jokilaaksoihin, joissa maanviljelys tuottaa väestön tarvitseman ravinnon. Kaupunkeja on harvakseltaan, väestö on enemmänkin keskittynyt kartanoiden ja linnojen ympärille ryhmittyneisiin kyliin.


7. Kieli

Yläluokat puhuvat jalotaharroa, joka on sekoitus heidän esi-isiensä kieltä ja muinaista taharroa. Rahvas puhuu vähätaharroa, joka polveutuu muinaisesta taharrosta. Taharron kielet kuuluvat Länsi-Pareenilaiskieliin kuten myös Ortomon kieli.


8. Sosiaalinen järjestys

Ruhtinas, joka periaatteessa hallitsee koko valtakuntaa. Todellisuudessa hänen valtansa rajoittuu siihen, kuinka hyvin hänen onnistuu taivutella itsepäiset aateliset tuekseen.
Herttuat, jotka hallitsevat keskisiä maakuntia.
Markiisit, jotka hallitsevat rajamaakuntia. Heillä on enemmän paikallista valtaa kuin herttuoilla, mutta vähemmän vaikutusvaltaa ruhtinaallisessa hovissa. Heidän virallinen asemansa on epäselvä, mutta yleisesti markiiseja pidetään vähempiarvoisina kuin herttuoita. Markiisit itse ovat tietenkin asiasta toista mieltä.
Paronit, jotka hallitsevat pienempiä läänityksia ja ovat suoraan joko herttuan tai markiisin alaisia.
Ritarit ja papisto, joista edelliset ovat paronien alamaisia ja jälkimmäiset muodostavat oman autonomisen hierarkiansa.
Vapaa rahvas, eli kauppiaat, vapaat pientilalliset, kaupunkien käsityöläiset jne. He voivat olla alkuperäisiä taharrolaisia, valloittajakansaa tai puoliverisiä.
Maaorjat, eli suurin osa kansasta. Enimmäkseen alkuperäisväestöä, myös joitakin puoliverisiä.

[Louhikäärme]

9. Arvot ja asenteet

Taharrolaismiehet ovat machoja. Hyvin machoja. Naisten mielipiteille ei anneta arvoa eikä heidän sallita päättää oman omaisuutensa käytöstä. Toisaalta miesten (varsinkin aatelisten) on noudatettava aina "herrasmiesmäistä" käytöstä ollessaan naisten seurassa. Nämä asenteet vaikuttavat kautta koko yhteiskunnan, ollen vain hieman lievempiä alaluokkien keskuudessa. Yleisesti ottaen taharrolaiset ovat arvoiltaan konservatiivisia.

Taharrolaiset ylimykset halveksivat siruanalaisia, joita he pitävät heikkoina ja dekadentteina pelkureina. He suhtautuvat lähes yhtä vihamielisesti vapaamielisiin ortomolaisiin.


10. Tavat ja perinteet

Turnajaiset ovat langardivalloittajien mukanaan tuoma perinne, joka on Taharrossa saavuttanut entistä verisemmän vivahteen. Näytöksissä osanottajat voivat haastaa vastustajansa mittelemään kuolemaan asti. Tästä haasteesta voi kieltäytyä, mutta niin tekemällä menettää kasvonsa ja luopuu voitosta.


11. Ajan mittaus/kalenteri

Taharrolaiset mittaavat aikaa isomman kuun vaiheiden mukaan. Valtakunnan virallinen kalenteri alkaa päivästä, jolloin ruhtinaskunta perustettiin. Alkuperäisväestön perinteinen kalenteri ulottuu huomattavasti kauemmas.


12. Historia

Muinaisina aikoina Taharrossa kasvoi valtakunta, jolla oli kehittynyt kulttuuri. Tuo valtakunta taantui tuhoisan kulkutaudin seurauksena ja hajosi.

Heikentyneet taharrolaiset joutuivat ensin siruanalaisten valloittamiksi ja heistä tuli vähäksi aikaa osa tuota valtakuntaa. Lännestä ja pohjoisesta hyökkäsi Taharroon muita kansoja, jotka ajoivat siruanalaiset pois. Sen jälkeenkin sodat ja ryöstöretket jatkuivat. Monet sotaherrat yrittivät perustaa näille maille omia valtakuntiaan, huonolla menestyksellä. Useimmat tyytyivät ryöstelemään aikansa ja poistuivat etsimään uusia uhreja tai pakenivat toisten kansojen tieltään ajamina. Lopulta eräs langardi-kansaan kuuluva sotapäällikkö onnistui saavuttamaan vahvan aseman ja hänen heimonsa valloitti koko Taharron. Syntyi uusi yhteiskuntajärjestys, jossa ulkomaiset valloittajat muodostivat yläluokan, paikallisten ihmisten jäädessä nöyriksi alamaisiksi. Tuo yläluokka toi mukanaan uuden uskonnon, josta aiheutuu ruhtinaskuntaa edelleen riepotteleva konflikti: Alkuperäiset taharrolaiset harjoittavat edelleen omaa uskontoaan, eikä heidän käännyttämisensä ole osoittautunut helpoksi. Siruanalaiset ovat myös sittemmin alistaneet ruhtinaskunnan vasallikseen, mutteivät enää edes yritä sulauttaa sitä valtakuntaansa.


13. Lukutaito ja oppineisuus

Alkuperäisillä taharrolaisilla oli aikoinaan hyvin kehittynyt kirjoitusjärjestelmä, joka on sittemmin taantunut. Yhteiskunnan ylimmät luokat syöstiin asemastaan valloitusten aikana ja nykyiset valtiaat käyttävät vain omaa kirjoitustaan. Etnisistä taharrolaisista ainoastaan perinteisen uskonnon papisto osaa enää lukea ja kirjoittaa vanhalla kielellä.


14. Tiede ja teknologia

Muinaiset taharrolaiset olivat kuuluisia taitavista asesepistään. He olivat ensimmäiset, jotka keksivät miten pareaattia valmistetaan. Taharrolaiset pareaatista taotut aseet ja haarniskat olivat haluttua tavaraa muiden kansojen keskuudessa. Kansan taantumuksen ja tuhoisien sotien seurauksena metallinkäsittelyn ja aseidenvalmistuksen taidot kärsivät ja jotkin perinteisistä menetelmistä katosivat tyystin. Siitä huolimatta Taharrosta löytyy edelleen maailman parhaisiin lukeutuvia aseseppiä.


15. Magia

Koska taharroa hallitseva aatelisto on dernolaista, on suhtautuminen taikuuteen juuri niin vihamielistä kuin tuon uskonnon opeista voi päätellä. Joitakin rippeitä alkuperäisväestön taikojenkäyttöperinteistä kytee edelleen salassa maaseudulla. Kylissä kiertää tarinoita erämaamökeissä asuvista noidista, jotka piileskelevät vainoojiltaan ja tekevät taikoja kuten menneinä aikoina.


16. Uskonnot

Valtakunnan sydänmaita lukuunottamatta alkuperäisväestö harjoittaa sitkeästi perinteistä uskontoaan, Kuoleman tornia. Valloittajat joutuvat suhtautumaan siihen vastahakoisen sallivasti. Jotkin herttuat ja paronit ovat yrittäneet pakottaa paikallisia kääntymään omaan uskoonsa, Dernolaisuuteen, mutta tulokset ovat jääneet enimmäkseen laihoiksi ja seurauksena on ollut kapinoita, joita on jouduttu tukahduttamaan verisesti. Käytännössä yläluokilla ei ole varaa liian koviin otteisiin, sillä laajamittaisen kapinan puhjetessa siruanalaiset saattaisivat kääntyä alkuperäisväestön puolelle.


17. Mytologia

[Louhikäärme]

18. Filosofia



19. Taiteet

Taharrossa mainitsemisen arvoisia taiteen muotoja ovat puisia huonekaluja koristavat kaiverrukset ja eläinten nahoista tehtävät seinäkoristeet. Muuten parhaat taide-esineet tuodaan yleensä ulkomailta.


20. Ruokakulttuuri

Lampaanliha ja viini kuuluvat oleellisesti taharrolaisen keittiöön. Ruokalajit ovat yleensä kuivia, harvemmin keittoja. Ruokailuvälineistä tunnetaan veitset, kauhat (ei varsinaisesti lusikoita) ja kulhot (ei litteitä lautasia). Eräs tärkeä ruokailuun liittyvä perinne ovat yläluokkien kestit, joissa aatelisherra isännöi vieraita ja tarjoaa heille valtavan, monen ruokalajin juhla-aterian. Kestitsemistä pidetään aatelisherran arvokkuuden, varallisuuden ja sivistyneisyyden mittarina, joten isännät panostavat siihen säästelemättä. Syystä tai toisesta pieleen menneet kestit ovat isännälle suureksi häpeäksi, vaikka se ei olisikaan hänen syytään - niinpä aatelisherran vihamiehet yrittävät usein sabotoida pidot. Kestit alkavat yleensä auringon laskiessa ja voivat jatkua läpi koko yön.


21. Vaatetus

Alaluokkien keskuudessa miesten vaatetus koostuu yksinkertaisesta, polviin ulottuvasta pitkähihaisesta tunikasta, pitkistä housuista ja sukkamaisista kengistä. Sateisella tai kylmällä säällä pidetään hupullista viittaa. Naiset pukeutuvat muuten samoin, mutta käyttävät housujen sijasta hametta, joka käytännön tarpeista riippuen ylettyy vähimmillään hieman polvien alle tai enimmillään nilkkoihin. He myös käyttävät pitkiä huiveja päässään. Vaatteet tehdään yleisimmin villasta.

Aatelismiehet käyttävät leveälahkeisempia housuja, lyhyempihelmaisia tunikoita tai takkeja ja jaloissaan saappaita. He käyttävät toisinaan myös lierihattuja. Aatelisnaiset käyttävät hihattomia paitoja ja pitkävartisia käsineitä. Jaloissaan he pitävät sandaalimaisia kenkiä. Heidän hameidensa helmat ovat niin pitkiä, että ne laahaavat lattialla ellei niitä nosteta kävellessä. Jotkut käyttävät hunnullisia päähineitä. Materiaalina yläluokkien vaatteissa käytetään villaa, pellavaa ja osin turkiksia. Sekä miesten että naisten viitat ovat koristeltuja, naisten yleensä lyhyempiä. Kaikkein varakkaimmat voivat pukeutua ulkomailta tuotetuista kalliimmista materiaaleista kudottuihin vaatteisiin.



22. Jokapäiväinen elämä

Maaorjille elämä on päivästä toiseen tiluksillaan ahertamista, rytmiä jota rikkovat vuosittaiset juhlapäivät ja ajoittain uhkaavat aatelisten väliset kahakat. Yläluokkien elämä pyörii keskinäisen valtataistelun piirissä, joka tapahtuu niin hoveissa, käräjillä kuin myös sotakentillä.


23. Kansainvälinen asema ja kaupankäynti

Taharro on muinaisen valtakuntansa luhistumisesta asti ollut eräänlainen takapajula ja kauttakulkumaa vailla suurta painoarvoa kansainvälisissä suhteissa. Sen nykyistä asemaa luonnehtii lähinnä rooli epävakaana Siruanan puskurivaltiona. Kaupankäynnissä Taharro on enen muuta reitti Siruanasta länteen ja Ortomosta pohjoiseen; ei niinkään varsinainen kauppakumppani muille kansoille. Taharrosta tuotetaan vientiin villaa, viiniä ja aseita ja sinne tuodaan tekstiilejä ja puutavaraa.


24. Politiikka

Taharrossa ei ole mahdollista erottaa ulko- ja sisäpolitiikkaa toisistaan, sillä kaikki politiikka kietoutuu tiiviisti herttuoiden, paronien ja markiisien keskinäiseen valtataisteluun. Myös politiikan ja sodankäynnin välinen raja on hämärä.

Ruhtinaan valta on vain nimellistä, sillä herttuakunnat ovat vahvoja ja käytännössä autonomisia. Ne ovat keskenään eripuraisia ja riitelevät alati alueidensa rajoista. Herttuakuntien (ja niiden sisäisten läänitysten) välisillä rajaseuduilla sattuu tuon tuostakin pienimuotoisia kahakoita ja kylien ja peltojen ryöstelyä. Tästä on muodostunut niin arkipäiväinen käytäntö, ettei sitä pidetä varsinaisena sotatilana.

Mikäli tilanne pääsee ryöstäytymään käsistä ja rajakahakat laajenevat liikaa, herttuat joko rauhoittavat sen sopimalla maksettavista verirahoista, tai ajautuvat varsinaiseen sisällissotaan. Nämäkin ovat yleensä lyhyitä konflikteja, jotka eivät vie koko ruhtinaskuntaa mukanaan, ja päätyvät useimmiten vankienvaihdon myötä takaisin aiemmin vallinneisiin valtasuhteisiin.

25. Sodankäynti

Taharron sodankäynti perustuu hyvin pitkälle ritarijärjestelmään. Yläluokat vaalivat sotaisia perinteitään, ja heidän varassaan lepää paljon. Kaupunkien kaduilta löytyy köyhempiä valloittajien jälkeläisiä sekä parjattuja puoliverisiä, joiden keskuudesta on helppo värvätä epätoivoisia miehiä jalkaväkeen. Nämä tosin marssivat mukana vain niin kauan kuin palkkakolikot kilahtelevat heidän pusseihinsa, ja ovat aina helposti lahjottavissa. Myös alkuperäisväestöstä voidaan värvätä jalkaväkeä, mutta tähän turvaudutaan vain hätätilassa - aateliset haluavat pitää maaorjansa aseettomina.


26. Muuta

Väestön jakauma:

Yläluokat, valloittajakansaa: 4%
Vapaa rahvas, valloittajakansaa: 8%
Vapaa rahvas, puoliverisiä: 5%
Vapaa rahvas, alkuperäisväestöä: 6%
Maaorjat, puoliverisiä: 9%
Maaorjat, alkuperäisväestöä: 68%

Muiden etnisten ihmisryhmien sekä ei-ihmisten osuus väestöstä on häviävän pieni.